Vanhanakin oppii...

Meinaan (katso otsake) uusia tapojakin, muusta oppimisesta puhumattakaan. Olen aina ihmetellyt, miten toiset voivat kutoa liikkuvassa autossa. Minä olen aina kärsinyt herkästi matkapahoinvoinnista niin autossa kuin laivassa tai moottoriveneessä eikä siksi ole mieleeni edes tullut tehdä niin. Mutta kuinka ollakaan, minäkin kudoin autossa enkä voinut pahoin. Tämä mielestäni ihme tapahtui sunnuntaina, kun kävimme Oulussa reilun 100 km:n päässä. Lähtöä tehdessä juolahti mieleeni, että otanpa peittolappujen tekeleen mukaani ja testaan, miten minun käy autossa kutoessa. Näitä lappujahan on erittäin helppo neuloa, kulmasta aloitus ja aina oikein neuletta. Riittää kun vain joskus hieman vilkaisee. Ja niinhän siinä kävi, että kudoin mennen tullen ja jopa sain silmukat poimittua puikolle, kun jouduin purkamaan muutaman kerroksen kudottuani liikaa. Olen oikein tyytyväinen "keksintööni" ja jatkossa tulee kudelma olemaan käsissäni automatkoilla. Meillä kun on sellainen vanhakantainen käytäntö, että yleensä mies ajaa varsinkin pitemmillä matkoilla ja minä vain olen katsellut maisemia ja tarvittaessa lukenut karttaa.


Tässä esittelen tuon torkkupeiton tekeleeni, josta mainitsinkin kai pari postausta sitten. Näitä lappuja siis tein alun kolmatta sunnuntaisella Oulun reissullamme. Peiton on tarkoitus valmistua syksyiseksi lahjaksi veljelleni, hänellä kun on silloin merkkipäivä. (Veljeni ei tiedä blogistani, siksi uskallan puhua täällä suunnitelmistani.) Lankana on 7 veljestä, eri ruskean sävyjä, vaikka kuvassa väri on paremminkin harmaa. Meillä on ollut täällä taas pilvisiä päiviä ja minun taidoillani ja meidän kameralla ei saada salamavalolla kunnollista värientoistoa kuviin. Mutta kuvaanpa peiton uudestaan sitten valmiina viimeistään loppukesän auringon valossa.

Upponalle tässä tutkailee Blogistaniassa hyvin tuttuja Kerttu-sukkia, jotka pääsivät tähän poseeraamaan jalkojeni avustuksella. Nämä ovat menossa lahjaksi entiselle työkaverilleni, jonka eläkkeelle läksiäiset on ensi viikolla. Nyt hän voi jäädä kokopäiväiseksi mummoksi ja vaikka istua kiikkutuolissa villasukat (siis Kertut) jalassaan kertomassa satuja pienille lapsenlapsilleen.

Kertuissa on lankana Novitan Nalle siniharmaana, mutta tämäkään väri ei suostunut kuvissa esiintymään omana itsenään, näyttää liian siniseltä. Sukat tikuttelin 3 mm:llä Addeilla, jotka minusta ovat yleensä sopivimmat puikot Nallelle. Kerttujen ohjehan löytyy Uhoavan gnun blogista, jos joku ei satu tietämään.

Nyt minulla on puikoilla noiden yllämainittujen lappujen lisäksi taas samaisesta siniharmaasta Nallesta Kertut, mutta hieman erilaisena ja erikokoisena toteutuksena.

Suunnitelmissa on aloittaa Aura-huivi kirjasta Punokset puikoille. Langaksi olen ajatellut Wetterhofin Silviaa, jota minulla on muutama vyyhti varastossani. Muuten Punokset puikoille kirjaa on paljon kehuttu eri blogeissa, mutta ei yhtään liikaa, niin upea kirja se on. Kauniit kuvat, ihania malleja ja hyvät selkeät ohjeet. Siis suurkiitos vielä kerran tekijöille! Jään odottamaan seuraavaa kirjaa tai jatkoa jossain muodossa. Ainakin Ullan sivuilla.