Kevättouhuja

Nyt esittelen sinulle lukijani jotain, mikä on ilahduttanut minua tänä keväänä kovin, nim. elämäni ensimmäisen oman valkovuokon (no, onhan miehelläni siitä tietenkin 50 prossaa). Jo äitienpäivänä tämä valkovuokko yllätti minut ensimmäisellä kukallaan. En ollut tunnistanut sen lehtiä perennapenkkiä tutkaillessani. Näin vain puhtaanvalkoista "roskaa" penkissä ja tarkemmin katsottuna se olikin tämä valkovuokko. Tähän asti kukkia on ollut vain yksi, mutta eilen avautui kaksi lisää.


Tässä HÄN poseeraa vuohenjuurien vieressä niin kauniina! Talon edelliset asukkaat sattuivat poikeamaan meillä ja rouva kovin ihmetteli valkovuokkoa. Ei ollut kuulemma heidän aikanaan sitä ollut koko pihassa, on siis ilmeisesti tullut vuohenjuuren mukana jostain ja muhinut siellä salaa tähän kevääseen saakka. Täällähän ei tietääkseni esiinny luonnonvaraista valkovuokkoa.


Jo parina päivänä on ollut hiukan lämpimämpää ja pihatyöt ovat kutsuneet minuakin tikuttelua enempi. Olen perkaillut kukkapenkkejä ja tutkinut perennoja ja suunnitellut siirtoja. Olisi tietenkin viisasta antaa kaiken olla paikallaan vuoden ja sitten vasta tehdä muutoksia, kun on nähnyt mitä missäkin kasvaa. Olemme kuitenkin päättäneet hävittää yhden perennapenkin, että saamme asuntovaunulle paremman paikan pihasta. Siinä olevat kasvit siirretään toisiin penkkeihin, kun näyttää niissä olevan sen verran aukkopaikkoja. Tänään mies kaatoi jo yhden männyn pois vaunupaikalta, toinenkin kaatunee lähiaikoina.


Tämä kuva on minun tämän päivän työmaaltani. Huomaa uusi jakkara oikein painekyllästetystä puusta. Huonon selkäni takia minä istun jakkaralla tai olen polvillani tuon sinisen polvialustan päällä, kun puhdistan kukkapenkkejä tms. Vanha jakkara jäi entiseen kotiimme ja mies tekaisi minulle uuden eilen. Jakkaralla on muuten uudet hienot ruohosakset, jotka sain toivomuksestani äitienpäivälahjaksi. Hyvä niillä tuntuu olevan leikata ainakin kulottunutta heinää.


Ja sitten kuva herkullisesn näköisistä tuoretuotteista. Oletkos nähnyt tämän kuvan jossain?

Tämä on kinkkupakkauksen pohjamuovi. Ostin saksalaisen ketjun kaupasta saksalaista kinkkua, ajattelin että vaihteeksi, kun oli niin herkullisen näköistä. Yleensä kyllä ostan kotimaista ja harvoin poikkean edes koko kaupassa. Vasta kotona tyhjennettyäni paketin jäin tuijottamaan pohjalevyä. Kaunis kuvahan siinä oli ja todella herkullisen näköisiä kasviksia. Tämä kuvakohan sai minut kiinnittämään huomioni tähän tuotteeseen, kun en ollut edes aikonut ostaa kinkkua sieltä. Ja vaikka en sitä kuvaa silloin edes tiedostanut. Näinkin meitä siis houkutellaan ostamaan. Ja kuinkahan paljon tämä kuva mahtaa nostaa tuotteen hintaa. Seuraavalla kerralla kyllä katson, onko kinkun alla kuva, josta en halua maksaa. No kinkku on jo syöty, oli muuten ihan hyvää mutta rutkasti suolaa (2.2%), kirveli melkein suuta. En siis senkään takia osta enää samaista kinkkua.

Mutta kevät on meilläkin ottanut selvän askeleen kohti kesää, eilen ja tänään on ollut ilmassa sellainen kesäinen henki. Nauttikaamme siitä!