Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

lauantai 29. maaliskuuta 2008

Orkideat esittelyssä

Eilen lueskelin Tupunan blogista Resori hänen useista upeista orkideoistaan, olikohan niitä kahdeksan. Ja monet niistä olivat juuri nyt kukassa. Yleensähän orkideojen kukat ovat kerrassaan kiehtovia kaikkine hienoine yksityiskohtineen. Ainakaan minä en ole lakannut niitä ihastelemasta ja ihmettelemästä. Itselläni on vain kaksi orkideaa, valkoinen ja vaaleanpunainen perhosorkidea. Ja kun myös ne sattuvat molemmat olemaan juuri nyt kukassa, niin pitäähän minunkin päästä esittelemään ne.





Molemmat olen saanut äidiltäni ehkä kahdeksan yhdeksän vuotta sitten ja olivat jo silloin vanhoja yksilöitä. Useita kertojahan nämä ovat minullakin kukkineet, mutta eivät koskaan ennen yhtä aikaa.







Ja nyt tuossa vaaleanpunaisessa on kaiken lisäksi kaksi kukkavartta. Tuo ylempi kukkavarsi, jossa on kolme kukkaa, kukkii jo toista kertaa. Nämä kukat aukesivat joulukuun puolivälissä, joten taitavat pian lakastua. Kaksikukkainen kukkavarsi on tainnut olla nyt kukassa kuukauden verran.







Myös valkoisen kukat ovat "uusintakukkia" samassa kukkavarressa. Kuvassa näkyykin, kuinka kukkavarteen on kasvanut selvä lisähaara. Tuo ruskehtava nysty on jäännös lakastuneesta kukkavarren osasta. Tämä valkoinen oli kesällä 2006 kuolemassa, lehdetkin jo kurtistuivat ryppyisiksi. Sattumalta luin jostakin, että kuolevan orkidean voi yrittää elvyttää rahkasammalella. Rahkasammalta muovipussiin, orkidea sinne, pussin suu kiinni ja pussi roikkumaan pohjoisen puolen ikkunaan. Ja ihmetys oli suuri, kun se keino tepsi. Kuukauden kuluttua oli uusia ilmajuuria kasvanut, lehdet olivat selvästi virkoamassa ja jopa uusi lehti oli alkanut kasvaa. Ja tässä tämä elvytetty nyt kukkii minulle kiitokseksi.






Vaaleanpunaisessa on hiukan suuremmat kukat kuin valkoisessa. Kukkien suurin läpimitta on noin 13 cm, valkoisessa sentin verran vähemmän.



Näitä minä siis ihailen täällä lankapirtissä. Olen myös miettinyt, miten minä nämä saan vietyä uuteen kotiimme, että myös kukat säilyisivät hyvinä. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan. Ja nyt muuttotouhuihin takaisin. Huomenna viemme peräkärryllä ensimmäisen kuorman Kempeleeseen. Tiistaina ja keskiviikkona tehdään pientä remonttia ja sitten päämuutto tulevana viikonloppuna. Siis touhua riittänee lähiviikoinakin, mutta sukankudin tai jotain muuta pientä neuletta on varmaan huilaustaukoja varten aina käsillä.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Taas sukkia, mitäs muuta

Edellisessä postauksessahan kertoilin Neulontain vinkkaamana suhteestani sukkien kutomiseen, kuten on tehty monessa muussakin blogissa viime päivinä. Asia jäi mieleeni pidemmäksikin aikaa ja tuntuu, että edelleenkin pohdin sukkien kutomiseen liittyviä asioita. Erityisesti olen pohtinut, mikä sukkien tekemisessä kiehtoo minua niin paljon, että haluan yhä uudelleen ja uudelleen tehdä niitä, välillä samoilla tutuilla ohjeilla ja välillä aivan uusilla. Vielä en ole löytänyt selitystä tälle tarpeelleni, siis jatkan aiheen pohtimista jatkossakin sukkia tikutellessani.



Pääsiäinen on takana päin, mutta vielä kukko ja kana vartioivat vaaleanpunaisia Aron-sukkia. Ne valmistuivat joku päivä sitten ja ovat itse asiassa matkanneet jo tilaajalleen. Kukko kanoineen odottaa kyllä vielä pääsyä erääseen tiettyyn laatikkoon muiden pääsiäiskoristeiden kanssa.


Nämäkin Aronit ovat Nalle-langasta, tikuttettu 2.5 mm:n puikoilla, lankaa kului n. 80 g näihin koon 36 sukkiin. Tämän kuviomallin olen itse kehitellyt muutamia vuosia sitten, kun olin innostunut tekemään vallan kirjoneulejuttuja.



Seuraavaksi puikoilleni pääsivät suositut Uhoavan gnun Kerttu-sukat, jotka eivät sen enmpää esittelyjä kaivanne. Lankana Novitan Nalle. Silmukkamäärät ja kuvio on Uhoavan ohjeen L-koon mukaan, puikkoina 3:set ja niillä sain 37-38:n jalkaan passelit sukat.


Kantapään tein tavalliseen tapaani vahvistettuna, mutta nyt tein neulomatta jätettävät silmukat eri kohtiin. Onpa vaikeaa selittää, mutta varmaan ymmärrät ja kuvastakin voi olla apua. Onkohan tälle tavalle muuten joku oma nimitys, tietääkö joku? Minä en muista kuulleeni. Olisi kiva tietää, jos nimi löytyy.


Tässä Kertut Matleenan jaloissa, jotka ovat hiukan liian isot näihin sukkiin, mutta kun ei ollut pienempiä jalkoja käytettävissä kuvaukseen. (Toinen vaihtoehto olisi ollut vielä isommat n:on 44 jalat!) Nämä sukat annan lahjaksi kampaajalleni, kun ensi viikolla käyn näillä näkymin viimeisen kerran hänen asiakkaanaan. Useita vuosia olen saanut häneltä asiantuntevaa apua hiusteni hoidossa ja ystävällistä palvelua. Häntäkin jään haikeana kaipaamaan muuttaessani toiselle paikkakunnalle.


Mikäs se täällä luikertelee kiikkutuolille? Sehän on 1.90 cm pitkä kaulahuivi, joka haluaa pois lattialta. Pelänneekö noita banaanilaatikoita ja niihin pakattuja tavaroita. Noita laatikoita muuten olemme kantaneet joka kauppareissu kaupastamme 6-7 kappaletta kerrallaan. Tässä kyllä täytyy kehua, kuinka ystävällisesti ovat kaikki Prisman myyjät suhtautuneet meihin laatikoitten pyytäjiin. Kukaan ei ole näyttänyt yhtään harmistuneelta, vaikka on joutunut keskeyttämään muun työnsä lähtiessään hakemaan laatikoita varastosta. Eräs myyjä kertoi, että jättävät näitä banaanilaatikoita litistämättä odottamaan tarvitsevia. Ne kun ovat kuulemma muidenkin muuttajien suosiossa. Nyt on suurin osa kotimme esineistä banaanilaatikoissa odottamassa siirtoa uuteen kotiimme. Minä kyllä alan olla jo malttamaton ja haluaisin pian päästä purkamaan näitä laatikoita, mutta vielä hiukan toista viikkoa pitää odottaa.


Jaa, niin tästä huivistahan minun piti kertoa eikä muuttolaatikoista. Huivin tikutin ystävättärelleni hänen toivomuksestaan. Lankana on Novitan Teddy Galaxi ja puikkoina oli paksuimmat puikkoni eli n:o 8 sukkapuikot, tai oikeastaan kaksi niistä. Mallia ei ollut sen kummempaa, loin 19 silmukkaa ja kudoin niillä aina oikeaa kaksi kerällistä lankaa, siis 200 g. Huomenna on tarkoitukseni viedä tämä huivi, saa nähdä vastaako ystävättäreni toiveita.

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Neulontai kyseli

Neulontai pyysi pyysi blogissaan 17.3.08 "kerro minulle, miten teet sukan!" Ja minähän kerron oikein mielelläni. Samalla selkenee ehkä jotain itsellekin, kenties ennen huomaamatonta.


Taatusti teen sukkia, sukkia ja sukkia… En muista aikaa, että perheessämme olisi ollut sukkavajetta, siitä piti huolen aikoinaan jo äitini. Vajeeksi en laske sitä, että haluaa itselle jotkut tietyt ihanat sukat, vaikka entisiä on liikaakin. Minulle sukkien neulomisvimma on siirtynyt kai perintönä äidiltäni. Sukat eivät ole välityö vaan eri sukkien välissä voi syntyä jotain muutakin.
Sukkia en varsinaisesti jemmaa, osa kyllä joskus saattaa marinoitua kaapissani odottaessaan sopivaa käyttäjää. Suuri osa sukistani menee lahjaksi, osan myös myyn.

Haluan tehdä monenlaisia sukkia, harvemmin taviksia, mieluummin pitsiä, palmikkoa tai kirjoneuletta. Kaikkea uutta on kokeiltava. Ohjeesta katson usein vain neulemallin, sitä sitten sopivasti muokkaan. Silmukkamäärät otan yleensä oman otsatukan alta. Sukkalankana suosin 2.5- 3 mm:n puikoilla tikutettavaa, koska sen paksuiset puikot istuvat käsiini parhaiten.

Toisen sukan syndrooma ei ole iskenyt minun. Tänään sain valmiiksi neljännen samanlaisen (kirjoneuleessa yhden kerroksen ero) sukan peräjälkeen eikä syndroomasta tietoakaan.
Kantapääni on yleensä perinteinen vahvistettu, kun se tuntuu niin hyvältä. Joskus kyllä teen muitakin malleja ihan sen takia, että en kangistuisi yhteen kaavaan. Sukkani neulon yleensä varresta aloitettuna. Muutamat sukat olen kokeeksi tehnyt kärjestä aloittaen, mutta omemmalta tavalta tuntuu tuo vanhanaikainen. Töppöset (muistuttaa sniikkereitä) teen kyllä aina kärjestä alkaen.






Ja asiasta toiseen: lopuksi nuo jo yllämainitut neljä melkein identtistä sukkaa, nim. Aronit, joista jo pari päivää sitten kirjoitin. Tässä he nyt tulevat. kaikki neljä!



Tässä sukkakaksoset, mutta ei identtiset.



Ja tässä mukana myös ne pikku-Aronit, joista tämä Aronien kutominen sai alkunsa. Nämä pikku-Aronit ovat marinoituneet jo aikoja kaapissani kohtaamatta sitä oikeaa sukankäyttäjää. Eräs äiti näki ne ja halusi omalle Aron-pojalleen samanlaiset mutta jalkaan sopivat. No hän sai ne ja samalla sukat saivat nimensä. Kuinka ollakaan myös muut rupesivat haluamaan Aroneita. Seuraavaksi pääsee puikoille vaaleanpunaiset Aronit.

torstai 20. maaliskuuta 2008

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Näin kävi

Jollekin piti puhua, sen verran mokani ottaa päähän. Mies on hiihtämässä eikä muitakaan ole läsnä, siispä tänne kertomaan kaikille! Sain Aron-sukiksi nimetyt sukat valmiiksi ja olin höyryttämässä niitä. Ja BANG, silmiini hyppää virhe. Voi hitsi!



Eihän tuo kovin selvästi tule esiin, vai...


Tässä ehkä näkyy paremmin. Siis yhdestä kuvioraidasta on jäänyt yksi kerros pois.
Nyt joku tietenkin sanoo, ettei haittaa. Eihän se ehkä haittaakaan, mutta ottaa ainakin minun silmään. Tein päätöksen, että kuton näille molemmille parit, niin on sitten kahdet Aronit. Heti lounaan jälkeen luon silmukat! Niin teen.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Kevätaurinkoa kaikille

Taas on viikko vierähtänyt, mitähän sen aikana on tapahtunut. Sää on vaihdellut lauhasta kirpakkaan pakkaseen. Nytkin aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti, aamulla asteita oli -14. Eilen käytiin Kainuussa hautajaisissa. Saateltiin mieheni serkku viimeiselle matkalleen. Oli lämminhenkinen tilaisuus, läsnä vainajan oman perheen lisäksi vain sisarukset ja serkkuja perheineen. Neulerintamalla sen verran, että jotain on valmistunut, jotain on puikoilla ja joitain tilauksia on vastaan otettu. Toimitus on kyllä luvattu vasta sitten joskus, miten muuttopuuhilta ehdin.
Ystävättäreni tilasi itselleen huivin, johon ei varastostani löytynyt sopivaa lankaa. Siispä kauppaan ja päädyinkin täkäläiseen markettiin, jossa oli muutamia keriä alennuksessa Novitan Teddyä vaaleanpunaisena ja Teddy Galaxia ruskeana. Ruskea oli juuri sopivaa ystävättereni huiviin ja vaaleanpunainen Teddy houkutteli muuten, joten niitä lähti mukaani muutamia keriä. Samalla ostin sinistä Nallea tilaussukkiin. Galaxi pääsi saman tien puikoille n:o 7, olen tikutellut sitä jo pari kerää aina oikein neuleena. Kun ei mittoja annettu, loin aika summittaisen määrän silmukoita, ja nyt on alkanut mietityttää, tuleeko huivista turhan leveä. Saattaa siis mennä vielä purkuun. Nopeastihan noin paksua lankaa tikuttaa, vaikka muovisilla puikoilla on hiukan nihkeää.


Töppösiä on valmistunut viikolla kahdet. Lankana on Novitan 7 veljestä ja malli on vuosia sitten kuolleen äitini peruja. Malli kyllä muistuttaa Helmiksen sniikkereitä kovasti (vai muistuttavatko sniikkerit niitä). Äitini aloitti töppöset tasona ja kudottuaan näin kantaosan siirtyi tekemään kärkiosan suljettuna neuleena. Itse olen tehnyt näitä kärjestä aloittamalla ja loppuun kolmen puikon päättelyn säästyäkseni sauman ompelulta. Erona sniikkereihin on siis neule ja suuosan muotoilu. Helmiksen ohjeella en ole tehnyt, mutta varmaan lähiaikoina tulen tekemään.



Tässä tämänviikkoiset töppöset. Vihreät koristelin vielä keltaisella neulotulla kukkasella (kuvaa en muistanut ottaa) ja ne matkasivat mukanamme Kainuuseen ja päätyivät kummitytöllemme. Tuntuivat olevan mieleiset. Noihin ruskeisiinkin voisin tehdä kukkasen somisteeksi ja sitten kuvata ne uudestaan.


Töppönen Matleenan jalassa





AnniKaisen Sanni-sukat ovat menossa lahjaksi, tässä poseeraavat vielä olmissa siroissa jaloissani. Lankana on Novitan Nalle, tikutettu 3:n Addeilla ja 55. silmukalla. Kärkikavennuksessa on omaa sovellusta, kun en täysin ymmärtänyt AnniKaisen ohjetta.


Viikolla on tikutettu päivännäön aikana myös mustaa Isoveli-lankaa tyttären myssyksi. Tulee aivan yksinkertainen peruspipo 2o, 2n ribbinä. Kavennukset enää puuttuu, joten valmistunee lähipäivinä.


Tänään olen aikonut pitää välipäivän kutomisessa. Syynä moiseen on vasemman etusormen tulehduksen poikanen. Viime aikoina olen kutonut seiskaveikasta aika paljon ja sehän on aika karheaa. Luulen, että se on hangannut sormeen pienen rikkeymän, jota yritin kyllä varoa, mutta ainahan siihen puikon kärki tökkäsi. Eilen illalla sormi turposi ja rupesi punottamaankin, nyt alkaa olla jo kiinni ja turvotuskin vähentynyt kiitos hyvän kotihoidon.


Näin keväisin olen viettänyt yhdessä mieheni kanssa viikon tai pari Ylläksellä Äkäslompolossa, parina viime keväänä jopa n. 50 päivää, kun olemme jo olleet eläkkeellä. Tämä kevät päätettiin jättää väliin muuttotouhujen takia, mutta kyllä mieli sinne haikailee: Ylläksen upeisiin maisemiin, aurinkoisille laduille ja Riemuliiterin parketille iltaisin. Viime vuosina olemme asuneet asuntovaunussamme kylän keskustassa Lompolon rannalla sijaitsevalla Caravan-alueella, josta pääsee suoraan laduille. Tässä muutamia kuvia näistä ympyröistä.


Tässä näkymä Lompolon jäälle taustalla Ylläksen tuntureita.




Näkymä vaunualueelle, meidän vaunu viides oikealla.



Hiihtäjiä Lompolon jäällä pilvisenä päivänä (vaikka tuntuu, ettei siellä olekaan pilvisiä päiviä).

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Sukat ja hiiri

Hitaasti ovat edistyneet nytkin minun kutomiseni, mutta eipä niillä ole mitään kiirettä. Laurin sukat sain sentään tänään valmiiksi. Istuin ikkunan edessä ja aurinko lämmitti mukavasti niskaa. Kuvasinkin sukkia oikein uskosta mutta huonolla menestyksellä, kun ei tahtonut mustan sukan kuviointi tulla esiin.


Sukat ovat Jussisukat ja ohje on SK-lehdestä 9B/2006. Tein aivan ohjeen mukaan Novitan 7 veljestä-langasta 3.5 mm:n Addeilla miesten koon 42/44. Lankaa kului 200g.




Näissä kahdessa kuvassa näkyy hiukan noita salmiakkikuvioita ja nurjilla silmukoilla tehtyjä raitoja. Mallia oli kiva tehdä ja taidanpa tehdä lisääkin tällaisia mutta en mustasta langasta kovin hevillä. Olen monesti päättänyt, että tämä oli viimeinen musta työni, mutta olen vielä pyörtänyt vakaat aikomukseni, kun joku minulle tärkeä ihminen on halunnut nimenomaan mustaa kuten nyt 15v veljentyttärenpoika. Nyt en päätä mitään.



Mitä sitten Jussien jälkeen? Tyttäreni välityksellä olin päässyt tutustumaan erääseen hiireen, joka jo eilen vilahti blogissani toivottelemassa meille naisille hyvää naistenpäivää.



Se on syntynyt erään täkäläisen käsityönharrastajan taitavissa käsissä Käspaikasta saatua ideaa muunnellen. Ja se suorastaan vaati minulta seuraa itselleen. Niinpä minä kaivelin vähäistä lankakoriani (suurimman osan langoistani olen jo pakannut) ja löysinkin sieltä pari sopivaa kerää. Siis töihin! Langaksi löytyi Nalle Coloria ja 7 veikkaa, mallityö on tehty Iso Veli-langasta, puikoiksi nappasin 4.5 mm:set jotkut. Pianhan noista hiirulainen valmistui. Täytteeksi löytyi ohutta vaahtomuovia, jotain pakkausmateriaalia joku joskus säästänyt eikä ollut vielä nakanut menemään. Täytteenä olisi varmaan parempi joku pehmeämpi aines esim. dacronvanu tms.



Tässä tuleva hiiri tutustumassa tulevaan elinympäristöönsä.




Ja tässä hiirulaiset yhdessä riti rinnan. Tuo minun hiireni kyllä muistuttaa ehkä enemmän kettua ainakin kuonon perusteella. Taitaa olla sellainen pitkänaamainen hiiri! Pitääpä muistaa seuraavan hiiren kohdalla paneutua muotoiluun paremmin. Kiva näitä on tehdä, valmistuu nopeasti ja voi kehitellä erilaisia muunnelmia.




Lopuksi esittelen pakkaamani langat. Normaalioloissa säilytän lankojani kannellisissa muovilaatikoissa, jotka nyt joutuivat tilapäiskäyttöön. Pakkasin niihin nim. astioita muuttoa odottamaan ja langat joutuivat muovisäkkeihin. Ennen en ole lankavarastojani punninnut, mutta nyt käytin säkkini vaa’alla, joka näytti yhteensä 14 kg. Arviolta säkillisen verran jätin ns. käyttölangaksi, pitäähän sitä toki saada pakkaamisen välissä kutoakin. Ojalan laskuopin mukaan lankoja on n. 20 kg, ja se on paljon enempi kuin olisin osannut arvata. Elämä on yllätyksiä täynnä, pienempiä ja isompiakin!

lauantai 8. maaliskuuta 2008

Tulin vain sanomaan...


IHANAA AURINKOISTA NAISTEN PÄIVÄÄ
KAIKILLE NAISILLE!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Lumilinnassa

Aikoinaan saksankielen maikkamme sanoi usein "tämä on se poikkeus, joka vahvistaa säännön". Se tuli mieleeni, kun huomasin päivieni tulleen kiireisiksi. Kun sain jättää työelämän kiireineen, päätin ettei minulle enää tule kiirettä, kun saan itse valita tahtini. Mutta nyt kulunut viikko on ollut aika kiireistä ja lisää on luvassa, kun valmistelemme muuttoa Oulun seudulle. On pakkaamista ja tavaroiden kuljettelua sinne ja tänne. Taas kerran olen kauhuissani tavarapaljoudesta, jonka olemme haalineet. No onhan toki osa tullut lahjoina ilman omaa syytämme. Mutta liikaa sitä on kuitenkin. Onneksi tämä kiire on ohi ennen kesää.





Päättyvällä viikolla minulla oli mieluinen vieras, ystävätär Hämeenlinnasta. Hän oli jo pitkään suunnitellut tulevansa käymään Kemissä talvella päästäkseen myös lumilinnaan. Ja nyt se sitten toteutui. Tutkiskelimme lumilinnaa kauniina aurinkoisena päivänä. Tässä muutamia kuvia visiitistämme. Yllä olevassa kuvassa ystäväni linnan portilla.




Yksi linnan ravintolasaleista, taitaa olla nimeltään ryhmähuone tai jotain vastaavaa. Pitkät pöydät ovat loivasti kaarevia.





Ja tässä Matleena itse ravintolasalissa, myyntitiski taustalla. Linnassa on lukuisia jääveistoksia osa värivaloin tehostettuina ja seiniä koristaa erilaiset lumenpintaan kaiverretut kuvioinnit. Joka vuosihan linna on ollut erilainen, tämä nykyinen on järjestyksessä 13.





Vähän olen käsitöitäkin sentään tehnyt. Miniän säärystimet ovat valmiina odottamassa postitusta. Samoin on valmiiksi saatu yllä olevat kirjoneulesukat Aron-pojalle (7-v.). Nämä kudoin tilauksesta, kun pojan äiti oli nähnyt kirjoneulekautenani tikuttamiani sukkia ja halusi pojalleen tällaiset. Lankana on Novita Nalle ja puikot taisi olla 3:n Addit.
Nyt on teon alla Jussi-sukat mustasta langasta ja valkoisesta AnninKaisen Sanni-sukat. Mustaa näen kutoa vain päivänvalolla ja iltahetkiin on sitten tuo valkoinen. Mutta näistä sitten lisää, kunhan ovat valmiit.


Nyt lähden jatkamaan pakkaustouhuja. Pakkaamisen ohessa valmistelen myös myytäviä tavaroita kirpputorille. Olen nim. varannut paikallisesta kirpparista myyntipöydän toiveena saada osan tavaroista sitä kautta kierrätettyä ja mahdollisesti järkevään käyttöön.