Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Marraskuun alkua

Niin pyörähti marraskuu käyntiin.  Nämä alkupäivät ovat olleet harmaita, sumuisia mutta ajankohtaan nähden lämpimiä. Tänään mittari näyttää +7 astetta, mutta on se käynyt muutamaana päivänä jo hiukan alempanakin.

Marraskuun myötä alkoi Lapaskuukin, jonka aikana tehdään taas porukalla erilaisia kädenlämmittiä.  Monia  lapasia on Tumpputupaan jo kilkutettukin, minä vien nämä ensimmäiseni piakkkoin.


 Malli on taas omasta päästä ideoitu.  Pari kertaa jouduin aloituksen purkamaan, sitten alkoi sujua toiveideni mukaan.  Minähän en tee mallitilkkua enkä paljon laskeskele valmiiksi silmukoita ja kerroksia, sen kun vain kutoa porskutan aikani. Ja puran, jos on tarpeen. Ja aika monesti on!

Langaksi valitsin kerän lopun ihanaa Jitterbugia (100% merino wool), josta olen pari vuotta sitten tehnyt tyttärelle kaulanlämmittimen.  Lankaa näihin kului 45 g ja työssä oli 3 mm:n sukkikset.  Silmukoita resorissa 48 ja resorissa 46, siinä väliosassa 49.

 Palmikon ohjeksi nappasin ensinnä käteen sattuneen palmikkokaavion, joka saattui olemaan vasta tehtyjen Fredrika-sukkien kaavio.  Sukat esittelin täällä.  Sen verran kaaviota muutin kokeeksi, että en tehnyt oikeita silmukoita kiertäen. 

 Peukalokiilan tein taas Annikaisen julkaiseman vanhan ohjeen mukaan.  Se on minusta niin mainio ohje, että taidan lopun ikäni sitä käyttää. Kiitos ohjeen julkaisusta, Annikainen!


Poseeraavat kädet ovat tyttäreni, joka on innostunut tekemään amigurumeja. Olipa hakenut käyttöönsä minun tarkoin varjelemat saksetkin, joita olen säästellyt vain pikkutarkkaan leikkaamiseen, jos esim. vielä joskus innostun tekemään Hardanger-kirjontaa.  Sakset voitin aikoinaan bongaamalla Kipakan blogissa oikean numeron kävijälaskurissa.  Tuosta voitosta kerroin täällä.


Eilen minulla oli ankea päivä.  Heti aamulla lehden lukemisen jälkeen keikahti maailmani ylösalaisin.  Tai siis siltä tuntui, kun pitkään hiljaisena pysynyt asentohuimaus iski rajuna.  Makasin vielä vuotteellani, kun se alkoi.  Muutama tunti siinä pahimmassa kurjuudessa kului ennen kuin alkoi hiukan helpottaa. Ja iltapuoleen piti saada jo jotain näprättävää käsille.  Ensin yritin tehdä lapasta, mutta se ei oikein onnistunut, kun sukkapuikkojen takia olisi pitänyt nostaa kädet niin korkealle. Minähän siis olin vielä siinä vaiheessa mieluiten makuulla.  Niinpä sitten virkkaamaan, sitä olen tehnyt joskus ennenkin makuultaan.


Ja niin syntyi tällainen pieni pussukka kännyäni lämmittämään pakkasilla. Jos niitä pakkasia tulee tänä talvena. Noo tuleehan niitä, se on varmaa.



Tiistaina olin Maakarin neulekammarissa opettelemassa tunisialaista virkkausta.  Kuulostaa olevan kovasti huutoa nykyään ja niinpä Maakariinkin oli  saapunut ennätysmäärä meitä innokkaita opiskelijoita.  Meitä oli yli 30, kun tavallinen määrä on vajaa 10.  Mutta hyvää opetusta saatiin, vaikka jouduttiin jakautumaan eri tiloihin, kiitos siitä Johanna-opelle!

Sukkia minä siellä Maakarissa toivorikkaana aloitin, mutta kotona löysin työstä niin paljon virheitä, että purkuun meni.  Nyt päätin kokeilla pientä aloitusta, jotta oppisin ensin tuon tekniikan kunnolla ja sitten voisin yrittää jotain vaativampaa.

Lopuksi vielä kerron, että tänään ei ole enää kovinkaan ankeaa, muta ei vielä innostaisi tanssimaan lähtö. Sen verran äkkinäiset liikkeet ja varsinkin kumartumiset savat pääni pyörälle.  Onneksi se tanssittajakin on mökillä hirvijahdissa, niin ei tule houkutusta.


19 kommenttia:

  1. Kauniit kämmekkäät. Toivottavasti olosi on jo helpottunut. Minä se täällä neulon lapasia nuorimmaiselleni. Hänellä ei niitä kovinkaan montaa ollut, joten panostan nyt häneen :)

    VastaaPoista
  2. Ihanat kämmekkäät-kauniin väriset ja kivan pussukan on virkkailut. Minä olen saanut aikaseksi lampunvarjostimen meidän makkariin..tosin postaus tulee vasta ensiviikolla. Mukavia syyspäiviä.

    VastaaPoista
  3. Kauniin väriset kämmekkäät!
    Huimaus ei ole kiva, minulla on yhdesti ollut tosi ikävä kohtaus, siitä on onneksi jo reippasti yli kymmenen vuotta aikaa. Hyvä kun on paranemaan päin sinulla, rauhaisaa pyhäinpäivää!

    VastaaPoista
  4. Nätit kämmekkäät! Huimauskohtaukset on tosi ikäviä. Toivottavasti ei äidy kiusaamaan kovin pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
  5. Kauniin syvän sävyiset kämmekkäät.
    Niin, käsityöharrastajasta ei ole oikein potilaaksi.Kuvittelin minäkin, että virkkaaminen ei rasittaisi, mutta kyllä se vaan pitkän päälle tuntuu...
    Pussukan tekniikka on hauskasti erilainen.

    VastaaPoista
  6. Kokeilit sitten omatoimisesti sitä, mihin on tulossa parin päivän sisällä ohjekin ;-). Ei ihan samanlaisiin kämmekkäisiin tosin, mutta samalla palmikkokuviolla. Eiväthän sellaiset voi olla muuta kuin kauniit!

    VastaaPoista
  7. Moron Matleena! Luin juuri Lapaskuusta. Meillä on mätäkuu ja nyt myös lapaskuu. Aivan ULJASTA!
    Täytyy ottaa noi melkein käsineiden ohjeet talteen, jos joskus tekis. Nyt väsään ihan tavallisia sukkia ihan perinteisellä tavalla ja myös niitä käsilämmittimiä. Ekat tuli pienet ja nyt nää tokat on pikkuisen paksummat ja pikkuisen isommat. Ranteet puuttuu. Hei mahtavaa marraskuuta. Voi hyvin.

    VastaaPoista
  8. Ihanan väriset kämmeekkäät! Huimaus on tosi kurjaa, sen verran olen siitä joskus kärsinyt, että tiedän. Ei siinä oikein mitään tehdä, jos alkaa huimata, pään pienikin liikuttaminen pistää kaiken pyörimään. Toivottavasti menee ohi pian!

    VastaaPoista
  9. Todella kauniit kämmekkäät, ihanan väriset ja kaunis palmikkokuvio!
    Huimaus on kurja ja pelottavakin juttu, miulla on ollu semmoinen kohtaus kerran. Toivottavasti se menee siulla pian ohi.

    VastaaPoista
  10. Nätit kämmekkäät ja tuo tunisialainen virkkaus vaikuttaa mielenkiintoiselta!
    Toivottavasti huimaus ei vaivaa sinua pitkään, vaan pääset taas nauttimaan käsillä tekemisestä oikeassa asennossa.
    Mukavaa marraskuun jatkoa!

    VastaaPoista
  11. Kirsi74: Se tarpeeseen neulominen onkin sekä mukavaa että hyödyllistä! :)

    Seijasisko: Minäpä en muistakaan koskaan tehneeni lampunvarjostinta. Mukava nähdä sinun tekemäsi.

    Eila: Joo ei ole huimaus mukavaa, ei. :(

    Tess: Yleensä minulla huimaus on mennyt muutamassa päivässä ohi. Sitä toivon nytkin.

    Pirle: Jos käsityönharrastaja sairastaa, sen soisi olevan pelkkää jalkavaivaa. ;D

    TiiQ: Sattuipas hauskasti! ;DD Tulee varmaan sitten taas kämmekkäät tehtäväksi. ;D

    Pimareta-cee: Erilaisia käpälänlämmittimiä on mukava tehdä ihan perinteiselläkin tavalla. :)

    Päivi, Lankakomero: Sitä se huimaus tekee, koko maailma pyörii. Nyt minulla heitti vollttia taakse päin ja väliin keikutti sivusuuntaan kuin venettä. :( Mutta kyllä se taas helpottaa.

    Päivikki: Minäkin tykkään näiden kämmekkäiden väristä erityisesti. :)

    Villanne: Kiitos! :)

    Ellu: Tunisialainen virkkaus on tosiaan mielenkiintoista. Jännää nähdä, tuleeko minusta sen kanssa hyvätkin kaverit. ;D

    VastaaPoista
  12. Toivottavasti rupeaa maailma olemaan taas rauhallisempi eikä enää keiku. Kämmekkäät ovat ihanan väriset - sinisestä kun tykkään.

    VastaaPoista
  13. Kauniit kämmekkäät. Tunisialaista virkkausta on pilkahdellut siellä sun täällä, muttei vielä ole minun kohdalleni osunut.

    VastaaPoista
  14. Kardemumma: Ei ole vielä keikkuminen lakannut, mutta on sentään kohtuullista. Ja pienistäkin asioista pitää iloita. :)

    Marjut: Tätä tunisialaista kannattaa joskus kokeilla. ;)

    VastaaPoista
  15. Kauniit kämmekkäät. Väri on ihana.

    VastaaPoista
  16. Neulisti: Kiitos! :) Minäkin tykkään näistä kovasti.

    VastaaPoista
  17. Toivottavasti keikkuminen on jo laantunut. tunisialainen virkkaus tuntuu tosiaan olevan huutoa nyt. itse hankin koukun jo kesällä vaan vielä se odottaa sisäänajoa...

    VastaaPoista
  18. Minulla tahtoo olla jatkuvan flunssan kanssa sama juttu: jotakin jo haluaisi näpertää, vaan kun ei jaksa, heti tulee huono olo... Toipumista sinulle!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.