Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Pientä villaista ja pieni vieras

 Viikonloppu meni kivan talvisissa merkeissä. Lunta meillä on edelleen sama määrä kuin täällä kerroin, ei ole lisääntynyt mutta eikä vähentynytkään. Lämpenevää on kyllä luvassa, joten loppuviikosta varmaan talsitaan jo loskassa.

Käsityöt oavt edenneet vain hiljalleen, kun jotenkin tuo sänky kutsuu kummasti. Viime viikolla alkanut flunssa ei ole vieläkään hellittänyt kunnolla, se minua kiusaa. Kai se on niin, että kun se harvoin iskee minuun, niin sitten piinaa siitäkin edestä. Mutta jotain sentään olen saanut valmiiksi ja jotain on puikoilla.

 Tällaiset pienet lapaset tein Novitan Woolista, jota kului vain 20 g. Vastasyntyneen kokoa taitavat olla.

Tämä setti on lähdössä Janskulle Kanta-Hämeen sairaalassa syntyneille vauvoille  menevään keräykseen. Sukat olen tehnyt ja esitellyt täälläkin jo aiemmin.



Nam, nam, kyllä pipari maistuu! Tämä pieni mies kävi tänään isotädin luona antamassa mittaa uusia lapasia ja sukkia varten. Ikää on vasta 1v5kk, mutta touhukas poika ja sanojakin paljon.


perjantai 26. lokakuuta 2012

Arpajaispalkinto perillä


Syyskuun lopulla pantiin täällä Lankapirtissä pystyyn arpajaiset.  Voittajaksi Onnetar valitsi runsaasta osanottajamäärästä Beate56:n blogista VARJOISTA VALOON.

Nyt palkinto on päässyt perille Beatelle, joten voin julkistaa sen täälläkin. Palkinnoksihan lupasin joko lankaa ja jotain muuta käsityötarviketta tai vaihtoehtoisesti voittajan toiveen mukaan jotain minun tekemääni käsityötä.  Ja Beate valitsi tämän jälkimmäisen vaihtoehdon ja toivoi minulta tuplalapasia ja myssyä.


Tässä koko paketin sisällys: myssyn ja lapasten lisäksi tuikkulyhty ja tuikkuja sekä kortti.  Oikeastaan tuo kortti vaati mukaansa myös kynttilöitä ja, kun tuo kuusen muotoinen tuikkulyhty osui kohdalle, niin siihen piti hankkia vielä käpytuikkujakin.



 Tuplalapaset tähtikuviolla tikuttelin tietenkin omalla ohjeellani Gjestalin Maija-langasta (tumman harmaa ja luonnonvalkoinen), joiden menekki näihin lapasiin oli yhteensä 110 g.
Myssy on Beaten toiveen mukaan tavanomainen  palmikkomyssy, jonka tein ilman ohjetta ns. "omasta päästäni". Siihen käytin Gjestalin tumman harmaata Jannea, jota kului 55 g.


Kuvat ovat aika sameita, oli kovin vaikea saada värejä onnistumaan oikein. Kaikkihan tietävät harmaat päivämme, joiden takia ei tahdo tavallisella pokkarilla saada kunnollisia kuvia. Ainakaan minun taidoillani.


Ja vielä lapasten molemmat puolet.


Lopuksi vielä tunnustus: tein vanhan tutun tähtikuvion ensin väärin. Kuvassa se väärä kuvio oikealla ennen purkua ja vasemmalla se oikea. Ihmettelin jo tuota väärää mallia kutoessani, tämmöinenkö tämä kuvio olikin, mutta innoissani vain kudoin. Sen valmistuttua sitten vertasin sitä kuvioa aiempien tähtilapasten kuvioon. Ja virhehän siinä oli! 

Syy moiseen löytyi printteristä!  ;DD  Ei siis minusta! ;D  Printtasin nimittäin kuvion kaavion näitä lapasia aloittaessani ja jostain syystä printistä oli jäänyt kuvion viimeinen kerros pois. Kuva, jonka olin printtaavinani kokonaan, on edelleen minulla kaikkine kerroksineen. Tulipa minulle muistutus, ettei kannata luottaa koneisiin liikaa.




Tätä on odotettu


Ensi lumi meilläkin!


Aamulla oli jo maa valkoisena ja sateli hiljalleen lisää lunta. Naapurin lapset hihkuivat riemuissaan lumileikkeissään jo kahdeksan maissa, kun menin lehteä hakemaan.


Talvisen raikasta viikonloppua!



torstai 25. lokakuuta 2012

Parit lapaset ja pikkusukat


Olen ollut jo muutamia päiviä flunssan kourissa enkä ole oikein saanut mitään tehtyä. En edes postausta valmistuneista käsitöistäni, vaikka "on minun pitänyt".  ;D  Ei minulla ole kuumetta eikä mitään pahempaa, mutta olo on kuin mankelin läpi vedetty. Kai se on niin, että kun flunssaa harvoin sairastaa, niin sitä luulee, että on kipeä.

Nämä vauvan sukat ja lapaset ovat valmistuneet jo viime viikolla.  Malli on Kardemumman Lise-Loten pikkuiset sukat täältä. Sen verran ohjeeseen ymppäsin omaa, että tein tiimalasikantapäät. Ne kun ovat minusta niin näppärä tehdä pieniin sukkiin, kuten olen tainnut ennenkin sanoa. Lankana minulla oli Novitan Wool, jota näihin kului koko 50 g:n kerä, vajaa metrin pätkä jäi. Lapasia teinkin vuorotellen, että sain langan sopivasti riittämään molempiin.

Nämä menevät Janskun keräykseen Kanta-Hämeen vastasyntyneille ja sukat kartuttavat myös Sukkasadon Perunalaaria.



Tuleekohan vierailleni jo Déjà vu -tunne alla olevia lapasia katsoessa. On samanlaisia siksi usein täällä esitelty, mutta juuri tämä kyseinen pari on kyllä ensi kertalainen.

Eilen sain flunssastani huolimatta tikutettua valmiiksi tuplalapset tähtikuviolla. Ohje omani ja löytyy täältä. Lanka on Maijaa ja sitä kului näihin M-kokoisiin 100 g. Puikot 2.5 mm ja 3 mm. 



Ja vielä kerran selkämykset molemmin puolin.


Voinpa muuten luvata, että lapasia täällä valmistuu edelleenkin, vaikka sukkien aikahan se olisi meillä kaikilla sukkasadonkorjaajilla. Edelleenkään minua ei siis sukkien teko oikein houkuttele.


Kuva 2/10




Kuukausi on vierähtänyt ensimmäisestä kuvasta ja... 


...on toisen kuvan aika.

Syksyinen mäntymetsä. Kuvien perusteella ei huomaa ajan kulumista muuten kuin ensimmäisessä on aamu- ja toisessa iltapäivä, kun katsoo puiden varjoja auringon paisteessa. Ja kompostikehikon päälle on ilmestynyt pihlajamarjoja ja naapurin tytär ulkoiluttamaan koiraa metsikköön. Mutta kuvan ulkopuolella huomataan, että lähes kaikki lehdet ovat pudonneet lehtipuista ja loputkin kukat kuolleet ensimmäisten pakkasöiden kourissa. Piha on haravoitu ja kaikki pihakalusteet siirretty suojaan.  Kaikki on valmista talven tulla. Ja lumen. Jokohan sitä on kuukauden päästä.


Olen luonut uuden sivun näille haastekuville, sen löydät tuosta ylhäältä ennen postauksia. 


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Valmistakin on saatu aikaan


Meillä oli eilen aivan ihana aurinkoinen päivä ja tänäänkin on aurinko nähty pilvien raosta pariin otteeseen.  Pitkäänhän sitä vesisadetta jatkuikin, mutta nyt on ilmassa lupaus talvesta. Aamulla mittari näytti -5 ja nyt iltapäivällä tätä naputellessa +0.6 ja maa on vielä kuurassa.

 Olen joskus ennenkin kertonut eläimistä, jotka ilahduttavat meitä päivittäin. Muun muassa oravia on meidän lähimetsikössä useita. Tulevat ne pihaankin.  Eilen sain terassilta seurata kahden oravan kisailua halkopinon viereisessä männyssä.  Kuvat ovat sellaisia kuin sain vasten aurinkoa omilla taidoillani ja kamerallani.

 Siinä ne juoksivat ylös alas ja ympäri puuta pitkän aikaa. Videon pätkänkin kuvasin, mutta se tuli vaakatasoon enkä ole ainakaan vielä osannut sitä kääntää.  Jos onnistun, niin laitan sen sitten tännekin, kun tiedän, että vakivieraissani on monta, joita tällaiset eläinjutut kiinnostavat.

Käsitöitä olen tehnyt ja valmistakin saanut, mutta nyt esittelyssä ompeluksia ja neuleista vain pienet sukat. Ne loput sitten joskus ensi viikolla.

 Junasukat, useimmille tuttu ohje täältä. Muunnoksena ohjeeseen tein taas tiimalasikantapäät, kun ne minusta sopivat hyvin tähän sukkamalliin. Lankakin on tuttua Nallea, Kukkaketo Päivänkakkaraa, jota kului näihin 30 g.

Sukat menevät Sukkasadon Perunalaarin  kautta hyväntekeväisyyteen luultavasti Janskun kautta.  Janskuhan kerää sukkia ja lapasia lahjoitettavaksi vastasyntyneille Kanta-Hämeessä.


 Tänään olen surruuttanut taas saumuria. Aikaansaannokseni tässä vielä silityslaudalla.  Eilen kävin Oulussa Eurokankaassakin ja sieltä lähti mukaani tällaista violetin sävyistä tähtitrikoota. Kuva valehtelee värin suhteen, oikeasti väri on punaisempaa, vielä punaisempaa kuin alemman kuvan sävyt.


Malli on se sama, jolla tein jo viime sunnuntainakin myssyjä. Nyt näitä tuli kuusi myssyä ja kaikki taitavat olla eri kokoisia, joten eri kokoisiin päihin löytyy myssyä.  Ja OYS:n Syöpätautienpolille päätyvät lähiaikoina sytomyssyjakeluun.


Se alkaa kuulkaa olla lokakuukin pian eletty, enää reilu viikko jäljellä. Ja ensi sunnuntaina siirretään kellot talviaikaankin. Mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia kaikille oikein mukavaa ja antoisaa alkavaa viikkoa!

 

tiistai 16. lokakuuta 2012

Pöllöt



Talvi tekee tuloaan. Pari pakkasaamua on jo ollut täälläkin ja tänään nähtiin ensimmäiset lumihiutaleet ilmassa.  Talven tuloon kannattaa varautua lämpimillä villaisilla vaatteilla. Niitä olenkin viime aikoina tikuttanut.  Aloitin jo tuplalapasten teon, vaikka eletään Sukkasadon aikaa ja minäkin siihen osallistuin. Olen vain neljät sukat saanut aikaan, kun nyt jotenkin vaan ei "sukatuta" ollenkaan. Mutta minun mottonihan onkin näissä kässäasioissa, että fiiliksen mukaan mennään ja tehdään.

Nyt siis esittelyssä ensimmäiset tämän syksyn lapaset pöllökuvioin.

Malli oma tuplalapaset koko naisen M
Lanka Gjestal Maijaa, jonka menekki 110 g
Sukkapuikot 2.5 mm ja 3 mm
Silmukoita resorissa 48 ja kämmenosassa 44, peukalossa 20
Pöllökaavio löytyy täältä


Pöllöt tein aivan kaavion mukaan, mutta nuo oksat ja tähdet keksin omasta päästä. Ja siltä ne kyllä näyttävätkin! ;D  Mutta itse pöllöistä tykkään ja aion käyttää niitä vastakin muihinkin sopiviin paikkoihin kuin tuplalapasiin.


Näiden teossa tuli monenlaisia vastoinkäymisiä ja olenkin kutonut molemmat lapaset kahteen kertaan resoreita lukuun ottamatta.  Ensimmäisestä tuli liian pieni ja siitä se lähti, mutta loppu hyvin , kaikki hyvin.

Näitä tehdessä on mielessäni pyörinyt Kirsi Kunnaksen runo Pöllöt

                                                          Pöllö puussa töllöttää, 
                                                          kun myyrä kömpii mökistään.
                                                          Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
                                                          ja koko perhe puussa töllöttää
                                                          kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.

                                                          Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
                                                          ja koko perhe: huhuu, huhuu,
                                                          kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
                                                          ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt,
                                                                                                  hyvää yötä!

                                                          Tyttöpöllö, poikapöllö, 
                                                           äitipöllö, isäpöllö,
                                                          koko perhe vastaa: Hyvää yötä, 
                                                                                                    huhuu.
                                                         Ja kuulee kuinka mömmömyyrä
                                                         itseksensä puhuu:
                                                         Möksis möksis möksis möksis...

Runo löytyy Kirsi Kunnaksen kirjasta Puupuu ja Käpypoika, jota luin paljon lapsilleni 1970-luvulla. Kirjassa on useita kivoja runoja, jotka viehättävät erityisesti lapsia. Se oli tyttäreni lempikirja ja hän osasi aikoinaan kaikki kirjan runot ulkoa. 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Matleenan ompelimosta, päivää!



Tänään on ollut niin harvinaislaatuinen päivä, että heti piti tulla tännekin hehkuttamaan. Kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse! Olen nimittäin ommellut pitkästä, pitkästä aikaa ja saanut valmistakin aikaan mukavan kasan. Hyvä minä!

Eilenhän jo kerroin messukuulumisissa ostaneeni trikoomyssyn malliksi, jonka mukaan ompelen myssyjä sytomyssyiksi. Illalla jo tein yhdestä vanhasta T-paidasta koekappaleen, sellaisen ankean harmaan, mutta mukavan päässä. Ja olin kuulkaas kovasti innoissani, hyvä, että maltoin käydä nukkumaan.

Tässä se harjoituskappale on, silittämättömänä. Ei tämä aivan mallin mukaan tullut, kun innoissani ompelin saumat väärin päin. Itse aion tätä käyttää, ehkä, väri vain on aivan väärä minulle, se tekee minut yhtä harmaaksi kuin on myssykin.


Aamulla sitten ommella surautin ensin nämä kuusi eri kokoista myssyä. Kangas on jotain keinokuitua, hiukan plyysimäinen pinta. Siitä johtuu, kun kuvan myssyissä näyttäisi olevan värieroja, nukan suunta sen tekee.

Kangaspala ihastutti minua kovasti joskus ennen muinoin, ehkä 10 vuotta sitten. Ja minun piti ostaa se, vaikka ei ollut mitään käsitystä, mitä siitä teen. Vasta näin pitkän ajan kuluttua sille löytyi käyttöä.


 Lähikuva kankaaasta tuo esiin pienet kukat. Tässä myös värit lähempänä oikeaa kuin tuossa yläkuvassa.

Niin sutjakkaasti sujui tuo ompelu, kun alkuun olin päässyt, että piti alkaa etsiskellä, löytyisikö kaapeista lisääkin soveltuvaa kangasta.  Minun kangasvarastoni ovat aika vähäiset, mutta tyttären kätköistä löytyi pirtsakkaa keltaoranssia raitatrikoota, aivan joutilaana kaiken lisäksi. Siis se käsittelyyn seuraavaksi.


 Siitä tuli viisi myssyä, taas isompia ja pienempiä.


 Näinköhän tätä roikotetaan päässä, vai miten. 

Olen tämän päivän myssysaldooni oikein tyytyväinen. Ja voinpa näitä tehdä joskus lisääkin, kun hyvän mallin sain. Kiitos mallista Tiina-Riitalle Kippovalimo Böökiin!


lauantai 13. lokakuuta 2012

Messuilla kävin


Tämän päivän ohjelmassa oli minulla käynti jokasyksyisillä kädentaitomessuilla, jotka pidetään Oulussa lokakuun alkupuolella. Puoli kahdentoista maissa sinne mentiin, kassalle ei ollut jonoa, mutta olipas sisällä porukkaa. Kaikki olivat kai lähteneet heti aamusta liikkeeelle.

 Käytävillä oli ruuhkaa ja myyntipöytiä ympäröi ihmismassa.  Kiertelin ja kurkistelin, mitä missäkin oli myynnissä tai esitelyssä.  Niitä tuttuja myyjiä tuttujen tuotteiden kanssa näytti olevan. Minulla ei ollut kuin yksi ostos suunniteltuna eikä heräteostoksia tullut.  Noo muutaman postikortin ostin suunnittelematta, jos ihan totta puhun.  

Iltapäivällä sitten jo väki väheni, kun aamunvarhaiset tulijat poistuivat. Silloin pääsi jo pöytienkin viereen katselemaan tuotteita.


Tällainen trikoomyssy lähti mukaaani Kippovalimo Böökiltä. Tämän mukaan aion tehdä muutamia sytomyssyjä, jos osaan matkia Tiina-Riitan kivaa mallia. Kerroin rehellisesti suunnitelmani ja sain luvan toteuttaa sen. Tuntuupa muuten mukavalta päässä tällainen myssy, ehkä joku valmistuu itsellekin.

Muutamia tuttuja tapasin ja vaihdettiin jokunen sanakin, mutta Irinan kanssa taas käytiin kahvilla ja siinä samalla saatiin vaihdettua kuulumisia. Kiireitä hänellä tuntuu riittävän niin, ettei ole ehtinyt blogiakaan päivittämään.

Minulla muuten meinasi tulla huono omatunto, kun niin vähän ostin. Ajattelin, että jos kaikki ostavat yhtä vähän, ei messuille riitä myyjiä. Eiväthän myyjät lähde sinne huvikseen vaan töihin saadakseen tulojakin reissustaan. Mutta nyt en tarvinnut lankaa enkä muutakaan kässätarviketta, joten tämä kertaa meni näin vähällä. Ensi vuonna on  taaas uudet kuviot.  Mutta kiva siellä oli kuitenkin kierrellä katselemassa.



perjantai 12. lokakuuta 2012

Sain mieleistä postia


 Pari viikkoa sitten lähetin Novitalle reklaamaation Puro-langan epätasaisuudesta. Sitä ilmeni ponchoa tehdessäni muutamissa kerissä vähäisessä määrin, mutta yhdessä sitä oli minusta liikaa.  Sen kerän lopun siis lähetin Novitalle ja nyt jo sain vastauksen.


Hyvityksenä sain neljä kerää Puro-lankaa, sitä samaa Takkatuli-väriä kuin lähetämäni lankakin oli.


Tässä saamani saatekirje

Paljon on moitittu Novitaa hitaaksi vastaajaksi yhteydenottoihin, mutta tämän yhden kokemukseni perustella en voi yhtyä moitteisiin. Lähetin sinne ensin asiasta s-postia, johon sain vastauksen samana päivänä. Ja tämänkin vastauksen sain mielestäni ihan kohtuullisessa ajassa. Olen tyytyväinen ainakin tähän palveluun.


Se on sitten taas viikonloppu ja lokakuu alkaa olla puolessa välissä. Taitaa tulla talvi, mutta ensin on ainakin kässämessut Oulussa. Sinnepä askeleeni vienevät huomenna.

Hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 11. lokakuuta 2012

Katsaus keittiööni

Hiljattain esitteli Terhi blogissaan Tulihan tehtyä kaunista keittiötään ja siinä haastoi muutamia muitakin bloggaajia esittelemään omansa. Yksi näistä haastetuista olin minä, kiitos Terhi! Ja kun minä otin haasteen vastaan, niin pitääpä panna toimeksikin.

Meidän keittiö kuten koko kotimmekin on vähän sellainen "silli salaatti", siis sitä sun tätä siellä ja täällä. Nuorempana olin minäkin innostunut sisustamisesta, mutta nyt kai on jo pesänrakennusvietti hiipunut, kun en jaksa siitä innostua ollenkaan. Ihailen sentään toisten upeita luomuksia.  Reilu neljä vuotta sitten muutimme tähän nykyiseen taloomme, silloin tuotiin tänne ne vanhat rakkaat kalusteet, jotka tänne mahtuivat. Ei hankittu uusia talon tyyliin sopivia, ei. Hyvin olemme itse viihtyneet eikä kukaan vieraskaan ole moittinut. Joskus kyllä katselen kotiamme ja mietin, pitäisiköhän täällä tehdä jotain. Mutta lyhyeksi jää se miettiminenkin saati, että alkaisin touhuun.  Tämä siis varoitukseksi niille sisustajille, älkää odottako liikoja älkääkä kauhistuko. Siis tervetuloa keittiöömme!


Meillä on tupakeittiö kuten usein tehtiin 1990-luvun lopulla valmistuneisiin taloihin.  Kun eteisestä tullaan sisälle ja käännytään oikealle, päädytään keittiöön. Näkymä on tällainen. Eikä stailattu yhtään, pöydällä kotioloissa käytettävät muoviset tabletitkin kahvikuppien alla.  Meillähän on aina kankainen pöytäliina pöydällä.  Tämän pöydän ääressä syömme ja juomme niin arkiset kuin juhla- ja vierasateriatkin. Pöytään kuuluu kaksi 50 cm:n levyistä jatko-osaa, joten tarvittaessa pöydän äreen mahtuu melkoinen joukko väkeä.

 Vilkaistaanpa oikealle, siinä nähdään jääkaappi-pakastin.  Jääkaapin ovessa mukavia kortteja ja muita muistoja sekä tärkeistä menoista muistilappuja.  Usein myös joku kokeiltava tai mieleinen ruokaohje. Vasemmalla työtaso tiskipöytineen, alla mm. tiskikone, ihan tavanomaiset kapistukset. 


 Mutta tämän tiskirätin kiinnityssysteemin haluan esitellä: Sinituotteen liinariipuksen. Kuva on samea, mutta kurkkaapa klikkaa linkkiä, niin näet selvemmin.  Tämä on ollut meillä käytössä viime keväästä ja todettu mainioksi kapistukseksi.

Nurkassa on liesi kupuineen ja kaikkine tykötarpeineen, joiden on hyvä olla kokatessa käden ulottuvilla.

Kuten esimerkiksi mausteet.  Huomaa ruskeakantinen suolapurkki, joka on Sarviksen tuotteita 1970-luvulta. Meillä on noita useita käytössä, osa tätä kokoa mutta eniten sitä suurempaa. Hyvin ovat kestäneet niin konepesun kuin erilaiset kolhutkin ja ovat mielestäni edelleen käteviä. Vai olenkohan liiaksi tottunut niihin, hmh.  Vasemmalla roikkuu patakintaat, jotka ovat nyt piilossa noiden patalappujen takana. Patalaput on tehnyt eräs hyvä ystäväni, entinen opiskelu- ja työkaverini. Sain ne kerran häneltä joululahjaksi, siksi niin joulunväriset. Mutta meillä ne ovat esillä koko ajan ja aina niitä katsellessa muistan ystävääni, jota nykyisin tapaan aika harvoin. Eikä lappuja muuten raskita käyttää patalappuina, minkä kuvakin kertonee.

Mausteiden yläpuolella olevassa hyllykössä on joitakin mielestäni kauniita esineitä esillä, osa käytössäkin, mutta osa vain silmien ilona. Alahyllyllä on pieniä tonttuja, joista nuo seisovat ovat erään nuoren naisen meille kotitontuiksi tuomia ja tuon makoilevan veikeäilmeisen tytön olen itse ostanut. Punaisen sokeriastian olen joskus ostanut kirpparilta tai antiikkimessuilta ja se palvelee aika usein kahvipöydässä, jos meillä on vieraita. Oikealla näkyvän suolasirottimen tytär toi muistaakseni abikeväänään Kreikasta.

Pienimmältä tontulta on jossakin kuperkeissa lähtenyt pala varpaista omille teilleen, mutta se ei haittaa.

Sitten onkin jo ikkuna. Ikkunalaudalla asustaa vakituisesti santuistani pari. Niiden lisäksi siinä mahtuu olemaan joku muukin kasvi tehostetussa hoidossa tai vain tarkkailussa, kuten nyt orkidea.  Santtujen välissä piilossa asustaa Pentikin tekemä pupu, jonka olen saanut kauan sitten hyvältä ystävältäni joksikin lahjaksi, täytin ehkä 40v. Ja ikkunasta näkyy se maisema, jonka muuttumista seuraillaan kesään saakka täällä blogissani. Pöydällä ikkunan edessä on usein joku kukkiva kasvi tai kukkakimppu, nyt ensimmäisensä kukkaan ehtinyt lehtikaktukseni.

Hempeää vaaleanpunaista, melkein valkoista ja...

... tummempaa vahvaa punaista (kuvassa väri liian hempeä).

Tehotarkkailussa oleva orkidean alku.  Keiki, jonka olen vasta istuttanut kasvualustaan, kasvattaa kolmatta lehteään.


Ikkunan vasemmalla puolella oleva hyllykkö on samanlaisessa käytössä kuin tuo edellinenkin, siis koriste-esineitä ja käyttötavaraa. Kuvassa on keskihyllyllä istuva Hummel Puppe, jonka olen saanut muistaakseni v. 1961 tai 1962 Saksan tuliaisina. Serkkuni, nyt jo edesmennyt, oli kouluaikana vaihto-oppilaana Saksassa ja toi tämän minulle sieltä.


Ylähyllyllä poikamme lukioaikanaan tekemä pienoispatsas, oisko tämä vaikka lohikäärme.


Hyllyn alla olevalla työpöydällä on jos jonkinlaista, mutta ne muut rajasin ulkopuolelle. Etualalla vaaka, sekin palvellut meitä noin vuodesta 1968 alkaen. Ja hyvin toimii edelleenkin. Tällä seuraan langankulutustanikin. Olen tehnyt muutaman tarkistuspunnituksen jollakin tarkalla vaa'alla ja samoja lukemia olen saanut.  Leivänpaahtimen takana itseni rekipeittotekniikalla tekemä pannumyssy, jota käytettään varsinkin kesäisin, kun kahvikannu viedään ulos tersssille.


Käännypä nyt 180 astetta, niin näet meidän leipomapöydän. Tämä nurkka oli tyhjä tähän taloon muuttaessamme. Talo oli silloin 10 vuoden ikäinen ja kaapistot alkuperäiset. Lisää ei siis saanut emmekä hyväkuntoisia kaappeja halunneet ruveta kokonaan uusimaan saadaksemme edes hiukan lisää säilytystilaa. Niinpä käsistään kätevä mieheni teki kaapiston, jonka pinnan hän ootrasi. Työpöytätasoksi onnistuimme saamaan samaa levyä kuin muutkin pöytäpinnat, vieläpä hyvällä poistoalennuksella. Myös vetimet ovat miehen käsialaa.  Pöydän alla laatikoissa säilytetän lautasia ja kulhoja yms, yläkaapissa pienempiä astioita.

Yläkaapissa on harvemmin tai harvoin tarvittavia astioita.  Ja kaikki vaikka kuinka vanhoja, osa kihla- ja häälahjojamme vuodelta 1968. Olen säilyttänyt osan kuohuviinilasesta myyntipakkauksissaan, etteivät ole niin herkkiä särkymään. Hyvin ovatkin säästyneet, sillä vain yksi lienee särkynyt ja ikää laseilla lienee n. 25v. Kaapin päälle olen kerännyt useimmin käyttämäni maljakot ja jotain muutakin. Muut maljakot ovat vierashuoneen yläkaapissa. Meillä on nimittäin aivan liian vähän säilytystilaa. Tai sitten liikaa kaikenlaista kamaa!


 
Pannulappunaulakkona leivinuunin vieressä on kahvipannu, joka sekin on lahja ja tuo aina antajansa mieleeni.  Vironvillasta virkattu ja huovutettu maailman rumin patalappu toimii oikein hyvin rumuudestaan huolimatta.


Seuraavana on kodin sydämeksikin sanottu leivinuuni.  Se lämpiää meillä talvikautena pari kolme kertaa viikossa ja luo ihanan pehmeää lämpöä ympärilleen. Makoisat paistit ja laatikkoruoat tämä kypsentää meille talvisin kuin myös herkulliset leivonnaiset.


Kiikkutuoli uunin kupeessa kuuluu mielestäni vielä keittiöön. Tuo lankakorini siinä vieressä on olohuoneen ja keittiön rajalla.  Kiikkutuoli on äitini peruja. Hän ehti asua 10 kuukautta palvelutalossa ennen kuolemaansa ja halusi sinne muuttaessaan uusia huonekalunsa. Silloin hän hankki tämänkin tuolin, joka on ollut nyt meillä jo liki yhdeksän vuotta.  Tuolissa on alkuperäiset tyynyt, jotka minä haluaisin uusia, mutta en oikein tiedä millaiset hankkisin. Jos osaisin tehdä tilkkutöitä, niin sellaisen tekisin tähän. Mutta ainakaan vielä en ole sitä taitoa opetellut, mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin sekin "kärpänen purasee".

Lopuksi vielä vanha kuva, jossa istumme Seijasiskon kanssa tuossa huoneiden rajalla käsitöinemme. Kuva on otettu, kun meistä tehtiin juttua telkkariin sytomyssyilyn alkumetreillä. Siitä kerroin täällä. Näyttää muuten olleen sama pöytäliina silloinkin pöydällä kuin nyt tämänkertaisia kuvia ottaessani.

Nyt on keittiöni esitelty pääpiirteittäin. Pölyt jätin kyllä näyttämättä, sitäkin löytyi niin paljon, että pitänee ruveta kaappien siivoukseen.  


Nyt minun pitäsi jakaa tämä haaste edelleen viidelle bloggaajalle, jonka keittiöön haluaisin kurkata. Olen taas niin laiska, että en haasta ketään tiettyjä bloggaajia vaan ottakoon jokainen, jota tällainen kiinnostaa. Toivon, että ilmottaisit minullekin vaikkapa kommentilla, jos otat tämän vastaan, niin poikkean sitten keittiöösi.