Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kuvapläjäys meinasi unohtua


Jo kolmisen viikkoa sitten sain Sudelta haasteen esittellä omia lapsuuden kuviani.  Lupasin ottaa haasteen vastaan, mutta sitten unohdin koko asian tykkänään. Onneksi jokin aika sitten kotona käydessä  -ollaan taas Äkäalompolossa-  muistin asian ja kaivoin vanhoja albuumeja esille ja skannailin niistä muutamia kuvia.  Kovin monia kuvia ei minusta olekaan lapsena otettu, koska perheeseemme hankittiin ensimmäinen kamera vasta, kun olin toisella kymmenellä. Eikä silloinkaan kuvia otettu paljon, koska filmi oli kallista ja kuvien teettäminenkin maksoi melkein maltaita.  Mutta muutamia kuvia minun lapsuudestani sentään on tallennettuna ja niistä valitsin muutamia. Kuvien yhteisenä piirteenä voisi pitää vaikka Matleena äidin tekemissä vaatteissa


Suden eloisa ja hauskasti kerrottu kuvapläjäys löytyy muuten täältä.




Elämäni ensimmäinen kuva, jossa olen 3-4 kuukauden ikäinen. Kuva on otettu kaupunkireissulla, kun käytiin kylässä äidin ystävättären luona. Hänellä oli hiukan minua vanhempi tytär, jolle oli kutonut kauniin mekon, johon äitini ihastui. Niinpä mekkoa lainattiin ja minut kuvattiin se ylläni. Äiti oli saanut myös mekon ohjeen ja kutonut myöhemmin minulle ihan omankin sillä mallilla. Mutta tässä kuvassa siis olen "lainahöyhenissä". Itsehän en asiaa tietenkään muista, mutta näin kertoi äitini aikoinaan.



Tämänkään kuvan otosta en muista mitään. Mutta äiti kertoi, että kuvan nappasi vierailulla ollut isäni sisar. Minä ikää 1v 5kk ojentelen käsiäni kameraa kohti, haluaisin kai kuvaamaan.  Äidin sylissä on veljeni 3 viikon ikäisenä ja oikealla on kasvattisisareni. Taustalla näkyy vielä keskeneräinen kotitalomme, jossa asuin elämäni ensimmäiset vuodet.  Meillä tytöillä äidin ompelemat mekot.


Tässä kuvassa, joka on valitettavan pienikokoinen, olen molempien veljieni ja jo edellä mainitun kasvattisisareni kanssa muistaakseni "Letkun puistossa" Oulussa. Olen kuvassa luullakseni 8- tai 9-vuotias, mutta itse kuvan ottoa en muista tästäkään kuvasta. Vaatteet kyllä muistan, muistaakseni meillä kaikilla oli äidin ompelemat vaatteet: meillä pienillä lappuhaalarit (minulla punaiset ja pojilla taisi olla vihreät) ja Helellä mielestäni kovin kaunis kävelypuku. 



Tämän kuvan otto onkin jo jäänyt mieleeni. Olin oppikoulun toisella luokalla ja sattumoisin samalla luokalla oli kaukainen sukulaiseni "Eeli", jota en ollut tuntenut ennestään.  Mutta me tytöt ystävystyimme ja ystävyytemme säilyi aikuisikään saakka, mutta sitten tiemme erkanivat. Meillä oli useita samanlaisia vaatekappaleita, mm. samanlaiset villapuserot, jollainen minulla on kuvassa. Tässä puserossa oli kiva kaulus: muistaakseni resorina kudottu suora pala, jonka reunassa oli nyöri. Sen saattoi nostaa hupuksi ja sitoa nyörin ylös pään päälle tai laskea alas kaulukseksi kaksinkertaisena. Pusero oli tummanpunainen ja alta näkyy ihanan hohtavan punaisen silkkisamettisen mekon helmaosa.  Huomaathan, että meillä on samanlaiset sukat ja kengätkin.



Potretti veljistäni ja minusta talvelta 1960, jolloin meillä oli vielä heteka ja sen päällä ihana sängynpeitto. Meillä lapsilla oli ikäeroja vain hiukan reilu vuosi, joten olemme kuvassa melkein samankokoisia, varsinkin pojat, joita usein luultiin kaksosiksi.  Minulla yllä äidin ompelema villakankainen hame ja puserona taitaa olla sama kuin edellisessä kuvassa. Hameen kankaan muistan, siinä oli ruskeansävyisiä ruutuja.  Takana äidin pistelemä Tuhkimo-taulu.



Kevättalvella 1961 vietettiin tällä tyttöporukalla 15-v synttäreitäni.  Ylläni ostohame ja äidin ompelema muistaakseni violetin sävyinen pusero.  Minä istumassa sohvalla toisen vasemmalta päin.



Telttaretkellä kesällä 1961 äidin kanssa. Olin silloin jo siis nuori neito, joten tähän lienee hyvä päättää lapsuuskuvien esittely. Rippikoulun kävin saman vuoden syksyllä ja pääsiin siis "virallisesti" aikuisten kirjoihin.


 Kuten teksteistä kävi ilmi, lähes kaikki vaatteeni olivat äidin tekemät niin näissä kuvissa kuin muutenkin. Äiti olikin taitava ja monipuolinen käsitöiden tekijä. 


20 kommenttia:

  1. Kyllä sinut noista kuvista tunnisti, et ole muuttunut noista ajoista juuri ollenkaan! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MariJ, mitä nyt on alkanut harmaita hiuksia tulemaan! ;)

      Poista
  2. Ihania kuvia ja muisteloita. Kiitos, että sain lukea. Tulee niin nostalginen olo. Mukavia hiihtokelejä, nyt ainakin sääennuste näyttää aurinkoisia aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kankuritar, Ttäällä on sää ja hiihtokelit parhaimmillaan, kuten yleensäkin tähän aikaan vuodesta. :)

      Poista
  3. Kivat muistot varmaan noista kuvista. Oman äidin ompelemat vaatteet oli minullakin aina lapsena. ja niin oli minun omillakin lapsilla pienenä. Olet tainnut äidiltäsi periä tuon käsityötaitosi. Olet niin taitava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, oikein arvasit, että käsityötaitoni olen perinyt äidin suvusta. Isällä olikin kutakuinkin peukalo keskellä kämmentä. ;)

      Poista
  4. Kerrassaan ihania kuvia, joista ihan vauvakuvia lukuunottamatta sinut kyllä tunnistan. Tuon viimeisen kuvan voisi nimetä vaikka että "Äidin tyttö" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijasisko, kivan nimen annoit viimeiselle kuvalle! :)

      Poista
  5. Eipä siihen aikaan turhia kuvia räpsitty, vaan kuviin aina oikein asettauduttiin ☺ Kallis harrastus se siihen aikaan oli. Vaan sinä olet ollut niin nätti pikkutyttö, vauvakuvakin on niin suloinen. Muista minäkin että kotitekoisissa vaatteissa silloin kuljettiin, eikä ne aina kaikilla olleet niin onnistuneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sude, niinhän se oli, että kuvia otettiin säästeliäästi eikä kameraa ollut kovinkaan monilla ihmisillä. Nyt onkin niin mukava, kun saa räpsiä niin paljon kuvia kuin haluaa ja valita parhaat päältä. :)

      Poista
  6. Minäkin tunnistin sinut heti kuvista, joten etpähän ole lainkaan muuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjut, ehkä ne piirteet ovat ennallaan, mutta ryppyjä ja poimuja ja vaikka mitä itse näen tulleen. ;)

      Poista
  7. Voi miten kiva kuvamuistelo. Jännä miten sitä muistaa joitakin vaatteita, kankaita ja värejä lapsuudestaan. Minullekin äiti ompeli ja neuloi suurimman osan vaatteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annikainen, minä oikein ihmettelin kuvapläjäystä kootessani, kuinka voinkin muistaa nuo vaatteet niin hyvin. En ollut tiedostanut tuota ennemmin. Olen nyt muistellut niitäkin vaatteitani, joista ei ole kuvia, ja muistan niitäkin aika paljon. :)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Sirkkis, vanhoja kuvia on kiva katsella vaikka olisivat ihan vieraista ihmisistä. :)

      Poista
  9. Olipa ihana kuvamatka lapsuudesta nuoruuteen. Kuten monet edellä, minäkin voin sanoa äidin tehneet useimmat lapsuusajan vaatteni, kuten seitsemän sisaruksenikin.
    Vanhat kuvat vaan ovat NIIN IHANIA. Mun piti, nyt jo voi sanoa, menneenä talvena, skannata kaikki paperikuvat kovalevylle-tekemättä jäi, mutta ehkä ensitalvena.
    Hyviä hiihtolenkkejä sinne Äkäslompoloon, nyt on niin upeat ilmat, että sunkin on pakko hiihtää;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, tuossa kaikkien vanhojen paperikuvien skannaamisessa olisikin ideaa, mutta kovin kova työ. Minä olen pikku hiljaa skannaillut niitä johonkin tarkoitukseen, esim. veljille sellaisia kuvia, joita heillä ei ole ollut. Siinähän samalla jää itsellekin sähköinen kuva.
      Voin muuten kertoa sinulle, että olen ylittänyt itseni ja hiihtänyt täällä jo monta kertaa tälläkin reisulla. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.