Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Syksyn satoa ja kukkia


Tässä postauksessa en puhu käsitöistäni tätä alkulausetta enempää, sillä nyt höpisen vain erilaisista kasveista. Ja niistäkin vain lyhyesti, kuvia sen sijaan on pitkästi.  Kerron, mitä näin eilen, kun kiertelin kameran kanssa pihalla ja täällä sisällä.



Keltainen krysanteemi kuin itse aurinko loistaa etuoven portaalla ilahduttaen tulijaa.  Muuten en erityisesti ihaile krysanteemeja, mutta näin syksyisin niitä pitää saada ulos.




Meillä on yksi ainokainen omenapuu, joka oli noin metrin korkuinen v. 2008 meidän muuttaessa tähän taloon.  Taisi olla toinen kesämme täällä, kun saimme herkutella sen muutamilla omenilla.


 Sitten talvella 2011 nälkäinen vieras oli saanut aikaan tällaista jälkeä.  Verkosta huolimatta, papanat vain merkkinä vieraasta. Heti tuoreeltaan kerroin siitä täällä.  Seuraavanakin talvena puuta oli kaluttu, mutta onneksi huomattavasti vähemmän. 



 
Ja kuin ihmeen kaupalla tämä sinnikäs puu on jatkanut elämäänsä ja ilahduttaa meitä tänä syksynä omenillaan.  Ei niitä sentään ole kuin parikymmentä, vielä hiukan raakojakin, mutta maisteltu on ja ovat niin makoisia. Puu näkyy suoraan ikkunasta nytkin, kun istun tässä tietsikalla.  Syön sitä silmillänikin!  :D



Nämä eivät ole oman pihan tuotantoa vaan tuosta parin kilometrin päästä. Omalla kuistilla vaan puhdistettiin ja siinä odottavat vielä jatkokäsittelyä.




Kauniita pihlajapuita saamme ihailla kaikkialla. Niissä on tänä syksynä ainakin täällä Oulun seudulla valtavan paljon marjoja, mutta ei kuitenkaan meidän pihlajissa, joista yhdestä on tämä kuva. 




Sienisatoakin kasvaa kuulemma ennätyksellisiä määriä. Jotain, lähinnä kantarelleja, minäkin kerään mökillä, mutta en täällä kotosalla. Ja tämän kauniin sienen tietenkin jätän paikalleen.



Mutta mikähän sieni tässä kasvaa. Näitä on pihassamme ainakin kolmessa kohtaa samantapaisena muodostelmana kaikissa paikoin kuin tässäkin.


Tältä nuo näyttävät päältä katsottuina.




Poiketaanpa sitten sisälle, jotain sielläkin kukkii.




 Minulla on tällä hetkellä ainoastaan kaksi santtua (sainpaulia) ja nekin oavt peräisin samasta yksilöstä. Tämän esiäiti muutti hoitooni jo n. 15 vuotta sitten, kun poikamme lähti työharjoitteluun Tampereelle ja tarvitsi santulleen hoitopaikan siksi aikaa. No niinhän siinä sitten kävi, että poika jäi Tampereelle ja santtu minulle. Ja mikäs tällaista santtua on hoidellessa, kun on niin vähään tyytyväinen ja kukkii runsaasti joka vuosi. Muita santtuja minulla ei tällä hetkellä olekaan, ne kai protestoivat huonoa hoitoani eivätkä totelleet uhkailujani. Minulla on nimittäin tapana uhkailla kukkivia kasvejani ulosheitolla, jos eivät kuki. Se tepsii yleensä!  :D 


Santtua kuvatessani huomasin enkelin kurkistelevan sen takaa. Ja kun katsahdin ylös päin, näin toisenkin kurkistelijan.



Nimittäin tuossa taulussakin on kurkistelija, huomaatko?  Tuolla koivujen takana pilkottaa selvästi kasvot. Sitä en tiedä, onko taiteilija maalannut ne sinne tarkoituksella vai sattumalta, mutta siellä ne ovat joka tapauksessa. Olen nimennyt ne leikillisesti Isä Jumalan kasvoiksi ja katselen niitä aika usein.





Parissa orkideassani on muutamia kukkia kummassakin.  Muut olla jököttävät vain, tosin uusia lehtiä nekin kasvattavat, joten elonmerkkejä niissä on.



Leppoisaa sunnuntaipäivää kaikille ja hyvää alkavaa viikkoa!

8 kommenttia:

  1. Mukava postaus! Kaikkea kivaa ja nättiä kuvattavaa löysit pihapiiristäsi ja kodistasi.Sulle jäi Santtu, kun poika lähti maailmalle..mulle taitaa jäädä tuo Kaneli, kun tytär muuttaa muualle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijasisko, niinhän se elämä yleensä mene, että lapset lähtevät maailmalle, Kenelle jää kissa, kenelle santtu. :)

      Poista
  2. Krysanteemit ovat kiitollisia kukkijoita ja ulkona todella edukseen. Olen keväisin siirtänyt ulos maahan ruukussa myydyn, mutta siellä ne vain tekevät uusia lehtiä, tuo korissa tai ruukussa olevasi on kaunis. Santpauliat ovat uskollisia kukkijoita, jos ei ole liian kuuma kasvupaikka, kuten minulla nyt. Sain ennen ne aina kukkimaan poistamalla vanhemmat, alalehdet, kastelemalla 60 asteisella vedellä aluslautaselle viikottain, kunnes kukinta alkoi. Kokeile ja odota syksyn mittaan tapahtuu! Ihastuttavat orkideat, olet kukkaihminen, ihan selvästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinisen sohvan emäntä, tuo santtujen kastelu noin lämpimällä vedellä on minulle aivan uutta, Sitä voisi kokeilla, kiitos vinkistä! :)

      Poista
  3. Ihana 'santtu' ja jälleen sinun orgideat kukkii. Minun ei ole näyttänyt elon merkkejä lainkaan. Vielä täytyy toiveikkaana odotella josko tulisi kukkavanaa näkyviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, nämä kaksi orkideaani kukkii, mutta muut jököttävät. Ttoivottavasti edes osa niistä kukkii talvella. :)

      Poista
  4. On siinä aivan selvästi kasvot, hieno juttu. Kauniita kuvia kasveista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, eikö vaan, että kasvot siellä on. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.