Omenapiirakan tuoksua Lankapirtissä

Olen viime aikoina seurannut HerkkuKirpun blogia ja kaikkia niitä ihania leipomuksia, joita tämä nuori mies on tehnyt ja esittelee blogissaan. Mukava näin mummoikäisen on seurata tuollaista leipuria. Tänään kokeilin ensimmäisen kerran hänen reseptiään käytännössä.

Saanko esitellä... Vaniljainen omenapiiras a' la HerkkuKirppu. (27.5.2008)

Maistettu ei vielä ole, säästetään huomiseksi, mutta tuoksusta päätellen maistuu erinomaiselle. Taikina on helppo tehdä ja siihen tuleva rasvamäärä on varsin kohtuullinen, mikä on minusta hyvä asia. Sen verran poikkesin ohjeesta, että ripottelin pinnalle sokerin lisäksi kaneliakin. Olen tottunut käyttämään omenapiirakassa päällä kanelia ja inkivääriä, ja sen verran annoin vanhalle tavalle periksi. Inkiväärin kyllä jätin pois, ajattelin lorauttaa syödessä päälle inkiväärisiirappia, jos piirakka tuntuu sitä kaipaavan.

Olkainhousuja pupuille

Pientä puuhastelua on kutomiseni ollut viime päivinä. Huivin teko on mielessä muhinut, mallikin on jo selvillä, mutta aloitus on vielä hukassa. Mutta jotain sentään on valmistunut ja lisää tekeillä. Nappien hankintareissulla (katso 19.5) Kaksoset kertoivat, että heidän rakkaat pupunsa tarvitsisivat housut, oikein olkainhousut. Värikin oli selvillä, toiselle vihreävalkoraidalliset ja toiselle yksiväriset vihreät. Ja isotätihän on oikein sovelias toiveiden toteuttaja, siispä toinen pupu matkusti kassissani neulomoon, että housuista tulee sopivankokoiset.



Ja tässä voin esitellä valmiit housut. Ne on tikutettu korin pohjalta löytyneistä puuvillalangan jämistä. Väri kuvassa näyttää todelliseen väriin verrattuna haalistuneelta. Ja kun housut olivat valmiit, alkoi pupu kuiskia haluavansa myös liivin sekä itselleen että kaverilleen.

Neiti B:n pupu sai raidallisten housujensa seuraksi turkoosin liivin

ja neiti A:n pupu sai värikkäämmän liivin vihreästä ja oranssista langasta yksiväristen housujensa pariksi. Kuten kuvista näkyy, puput ovat jo hiukan iäkkäitä ja kulahtaneita mutta ah niin rakkaita. Vaikka näyttää, että toinen silmä voisi puuttua, on hänellä sentään molemmat silmät tallella.

Oltiin miehen kanssa parin päivä matkalla Rovaniemellä. Paluumatkalla jäätiin yöpymään Kemiin ja kun asuntovaunu oli mukana, majoituimme Mansikkanokan karavaanarialueelle, vaikka se ei vielä virallisesti auki ollutkaan. Mutta aivan meren rannassa majailimme ja hyvin yö sujui. Aamupalalla istuessa seurasimme läheisellä lenkkipolulla kulkevia aamunvirkkuja lenkkeilijöitä.

Tässä näkymää vaunustamme merelle päin. Tuon kapean niemen takaa avautuu avarat ulapat.

Lopuksi kuva matkakäsityöstäni. Näitä sukkia tikuttelin autossa istuessani ja muina joutoaikoina. Nämä on tehty 7veikoista periaatteena saada kulutettua jämä- ja lahjoituslankoja pois. Voisi sanoa, että minulla on oma jämälankaprojekti menossa, olen nim. tutkaillut varastojani sillä silmällä, että jotain muutakin sieltä ehkä saadaan hävitettyä. Ainakin siinä toivossa elän.

Vanhoja muistellen

Blogissan Seijasisko kyseli meidän suosikkilankojamme ja pyysi kuvia niistä neulotuista tuotteista. Minäkin kerroin hänelle pitäväni erityisen paljon italialaisesta langasta, joka on kai nimeltään Grinasco tai jotain sen tapaista. Olen tehnyt siitä viime keväänä kaksi hartiahuivia (Seijasiskolle sanoin tehneeni yhden - muisti palaa näköjään pätkittäin).



Tääsä kaikkien tuntema malli Fifi, josta tuli kaunis näin ohuesta langastakin tehtynä.

Lähikuva Fifistä. Kummankaan huivin teossa käytettyä puikkokokoa ja langanmenekkiä en muista, enkä huivien kokoakaan.

Ja tässä se toinen huivi Koivunlehtisaali, jonka ohje on jostakin blogista, mutta nyt en tarkemmin sitä muista, lisään kunhan ehdin etsiä sen.

Ja tässä sitten Koivunlehtisaali lähempää. Molemmat tein lahjaksi ystävilleni, jotka viettivät viime keväänä syntymäpäiväjuhliaan täyttäen pyöreitä vuosia.

Edit: Koivunlehti-shaalin ohje löytyi googlettamalla täältä. Ja langan nimenkin löysin, se on Grinascon merinosilk. Koivunlehtishaalin olin muistiinpanojeni mukaan tikutellut 4 mm:n puikoilla 2-kertaisesta langasta, menekki 100 g, josta jäi n. 1 metri

Kevättouhuja

Nyt esittelen sinulle lukijani jotain, mikä on ilahduttanut minua tänä keväänä kovin, nim. elämäni ensimmäisen oman valkovuokon (no, onhan miehelläni siitä tietenkin 50 prossaa). Jo äitienpäivänä tämä valkovuokko yllätti minut ensimmäisellä kukallaan. En ollut tunnistanut sen lehtiä perennapenkkiä tutkaillessani. Näin vain puhtaanvalkoista "roskaa" penkissä ja tarkemmin katsottuna se olikin tämä valkovuokko. Tähän asti kukkia on ollut vain yksi, mutta eilen avautui kaksi lisää.


Tässä HÄN poseeraa vuohenjuurien vieressä niin kauniina! Talon edelliset asukkaat sattuivat poikeamaan meillä ja rouva kovin ihmetteli valkovuokkoa. Ei ollut kuulemma heidän aikanaan sitä ollut koko pihassa, on siis ilmeisesti tullut vuohenjuuren mukana jostain ja muhinut siellä salaa tähän kevääseen saakka. Täällähän ei tietääkseni esiinny luonnonvaraista valkovuokkoa.


Jo parina päivänä on ollut hiukan lämpimämpää ja pihatyöt ovat kutsuneet minuakin tikuttelua enempi. Olen perkaillut kukkapenkkejä ja tutkinut perennoja ja suunnitellut siirtoja. Olisi tietenkin viisasta antaa kaiken olla paikallaan vuoden ja sitten vasta tehdä muutoksia, kun on nähnyt mitä missäkin kasvaa. Olemme kuitenkin päättäneet hävittää yhden perennapenkin, että saamme asuntovaunulle paremman paikan pihasta. Siinä olevat kasvit siirretään toisiin penkkeihin, kun näyttää niissä olevan sen verran aukkopaikkoja. Tänään mies kaatoi jo yhden männyn pois vaunupaikalta, toinenkin kaatunee lähiaikoina.


Tämä kuva on minun tämän päivän työmaaltani. Huomaa uusi jakkara oikein painekyllästetystä puusta. Huonon selkäni takia minä istun jakkaralla tai olen polvillani tuon sinisen polvialustan päällä, kun puhdistan kukkapenkkejä tms. Vanha jakkara jäi entiseen kotiimme ja mies tekaisi minulle uuden eilen. Jakkaralla on muuten uudet hienot ruohosakset, jotka sain toivomuksestani äitienpäivälahjaksi. Hyvä niillä tuntuu olevan leikata ainakin kulottunutta heinää.


Ja sitten kuva herkullisesn näköisistä tuoretuotteista. Oletkos nähnyt tämän kuvan jossain?

Tämä on kinkkupakkauksen pohjamuovi. Ostin saksalaisen ketjun kaupasta saksalaista kinkkua, ajattelin että vaihteeksi, kun oli niin herkullisen näköistä. Yleensä kyllä ostan kotimaista ja harvoin poikkean edes koko kaupassa. Vasta kotona tyhjennettyäni paketin jäin tuijottamaan pohjalevyä. Kaunis kuvahan siinä oli ja todella herkullisen näköisiä kasviksia. Tämä kuvakohan sai minut kiinnittämään huomioni tähän tuotteeseen, kun en ollut edes aikonut ostaa kinkkua sieltä. Ja vaikka en sitä kuvaa silloin edes tiedostanut. Näinkin meitä siis houkutellaan ostamaan. Ja kuinkahan paljon tämä kuva mahtaa nostaa tuotteen hintaa. Seuraavalla kerralla kyllä katson, onko kinkun alla kuva, josta en halua maksaa. No kinkku on jo syöty, oli muuten ihan hyvää mutta rutkasti suolaa (2.2%), kirveli melkein suuta. En siis senkään takia osta enää samaista kinkkua.

Mutta kevät on meilläkin ottanut selvän askeleen kohti kesää, eilen ja tänään on ollut ilmassa sellainen kesäinen henki. Nauttikaamme siitä!

Vain yksi kuva

Eipä onnistunut nyt kuvien lisäys tänne, vain tämän yhden kuvan sain lisättyä. Missä lie vika, mutta monen yrityksen jälkeen päätin tyytyä yhden kuvan postaukseen.

Tässä nyt ovat bolerot, joista olen jo aiemmin kertonut. Tänään kävin tyttöjen kanssa kaupungilla nappiostoksilla. Aivan itse valitsivat nappinsa, minä neuvoin vain koon. Samanlaisia he eivät halunneet. Näin on muissakin valinnoissa, vaatteetkin he valitsevat yleensä erilaiset tai ainakin eri väriset. Nyt vain bolerot tulivat samanväriset, kun ei ollut värivaihtoehtoja. Lankahan on vanhaa Heléne-nimistä, jota tuli minulle keväällä saamassani lankapussissa. Lanka on näköjään aitoa ranskalaista. Hintalappu ilmoittaa hinnan olleen aikoinaan 12,90 markkaa/100 g. Pussissa oli kyllä tätä Heléneä muitakin värejä, mutta ei riittävästi boleroon.


Malli saanut vaikutteita täältä, mutta kudottu oman pään mukaan
Koko 140-150 cm
Lanka Heléne, jossa 88% acryyliä ja 12% villaa, n. 70 g
Puikot 5 mm

Bolerot on tehty pääntiestä aloittaen, siis alas päin kutoen. Lankaa ja mallia oli helppo ja nopea tikutella. Helmineuletta tein 4.silmukalla reunoihin, mutta näyttävät ainakin kuvassa kääntyvän sisään päin, olisi kai vaatinut leveämmän reunuksen. Kolmaskin samanlainen ja lähes samankokoinen bolero on valmiina pingotuksessa, siinäkin sama lanka ja sama väri. Se lähtee kummitytölle Hollolaan lähipäivinä. Vielä olisi yhteen siniseen boleroon lankaa jäljellä, mutta jääköön nyt kutomatta, ehkä joskus myöhemmin.

Jotain on tikuteltu

Kesälämpöisen vapunseudun jälkeen tullut viileä ilmanala tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan ainakin täällä pohjoisessa. Eilen satoi vuoroin vettä ja lunta, vuoroin paistoi sentään aurinkokin, mutta kylmää oli silloinkin. Pihatyöt eivät ollenkaan innosta, kun pitäisi pukea melkein talvivaatteet taretakseen pihalla. Tänään sentään käytiin Oulun kesäpihamessuilla toivoen, että sieltä löytyisi inspistä pihatöihin. Messut olivat jonkinmoinen pettymys minulle. Olin odottanut enempi varsinaiseen pihanhoitoon liittyviä juttuja, mutta niitä oli vain pari. Kaikenlaista muuta kojua kyllä oli vaatemyyjistä taulukauppiaaseen ja silmälasien puhdistajiin. No tulipahan käytyä ja nähtyä.

Edit. Nyt tarkemmin messukäyntiämme pohdittuani uskon, että meillä jäi pääosa messualueesta näkemättä. Olikohan opasteet kunnossa vai meillä silmälaput! Harmittaa kyllä, harkitsen uutta käyntiä.


Käsityörintamalla on valmistunut kaksosten bolerot muuten, mutta napit puuttuvat. Tyttöjen kanssa oli puhe, että saisivat itse valita mieleisensä napit boleroihin. Nyt meidän pitäisi vain päästä yhdessä nappikauppaan, ehkä huomenna. Kuvia sitten täysin valmiista töistä.

Valmistunut on myös pikku-Veeran kesämyssy, soma kuin mansikka. Ullaneuleen ohjeella Rose tikuttelin. Sen verran muutin ohjetta, että tein aloituksen 220 silmukalla ja lierin molemmilla kavennuskerroksilla kudoin 1o, 2o yht. ja varsinaisen myssyosan ihan ohjeen mukaan. Näin minusta tuli ihan riittävästi röyhelöä reunaan. Tätäkään tekelettä en ole vielä päässyt saajalleen kokeilemaan, joten jää nähtäväksi, sattuiko isotädillä tulemaan oikea koko.


Kuvan punainen väri ei ole luonnossa noin räiskyvän punainen vaikka hehkeä punainen onkin. Lankana on Tennesee, joita on jäänyt 1990-luvulla tyttäreni puserolangoista. Äitini kutoi hänelle puseron, johon minä sitten silmukoita jäljentäen kirjoin kukkia. Ohje taisi olla Käsityökerhon lehdessä. Minäpä katselen, sattuuko meillä olemaan kuvaa, jossa pusero olisi tyttären yllä.

Nyt on puikoilla itselle Revontuli-huivi, mutta näyttää uhkaavasti siltä, että lanka taitaa loppua kesken. Ja kun sekin on muutaman vuoden marinoitunutta lankaa, niin sitähän ei saa enää mistään lisää. Nyt työ on tauolla ja harkitsen, mitä teen sen kanssa. On kyllä jokseenkin tyhjä olo, kun ei ole mitään työtä, jota voisin tehdä. Keskeneräisiä töitä huivini lisäksi on kai pari kolme, mutta ne eivät nyt ole ajankohtaisia vaan saavat odottaa sopivampaa aikaa. Eiköhän tääsä jotain keksitä.

Näissä merkeissä toivottelen kaikille rentouttavaa viikonloppua!

Äitienpäivän iltaa

Äitienpäivä alkaa olla pian vietetty. Meillä on ollut tapana, että minä saan silloin täydellisen vapaapäivän taloustöistä. Tämä sai alkunsa, kun lapset olivat pieniä ja minä kotiäitinä vastasin lähes kaikista kotitöistä, ainakin ohjelmoin, että ne tuli tehtyä. Silloin sovimme mieheni kanssa, että hän ottaa äitienpäivänä täyden vastuun niin lastenhoidosta kuin esim. ruokahuollosta. Edelleenkin minulla on täysi vapaapäivä äitienpäivänä vaikka lapset ovat jo pitkään olleet aikuisia. Lapset ovat kasvunsa myötä ottaneet vastuuta, että perhe saa ruokaa ja juomaa sopivina aikoina. Tänä vuonna tyttäremme on valmistanut ateriat ja kahvittelut paitsi, että mies toi aamupalan vuoteeseen minulle. Näin meillä on äitiä juhlittu ja tämä on minusta hyvä tapa. Kukkia ja lahjojakin saan, mutta tämä tapa on niitä tärkeämpi minulle.

Kliiviakin päätti juhlistaa äitienpäivää ja alkoi työntää toista kukkavartta ensimmäisen viereen. Tuossa täydessä kukinnossa on 23 kukkaa, joista 2 vielä nuppuvaiheessa. Kukan halkaisija on 23 cm, joten aika muhkea on.


Tässä näkyy, miten kukkavarsi työntyy tuolta lehtien välistä aukoen samalla jo ensimmäisiä nuppujaan. Ja se on kumma, että aina kukkavarsi pääsee minut yllättämään, vaikka sitä odotan ja kurkkailen lehtien väliin, joko näkyy. Ei näy ja sitten yks kaks kukkavarsi on jo työntymässä esiin hyvän matkaa. Jos tulee ihmisen lapsi ahtaasti maailmaan, niin kyllä kliivian kukkakin.

Bolerot (katso ed. postaus) ovat valmiina odottamassa sopivia nappeja ja sitten kuvauksia saajiensa yllä. Esittelen ne sitten täällä kyllä. Nyt on puikoilla kesämyssy pikku-Veeralle, mutta se on aivan alkuvaiheessa, kun jouduin purkamaan ensimmäisen aloituksen.

Minusta on tuntunut viime aikoina, että kudon vain sukkia. Siksipä laskeskelin, monetko sukat olen tänä vuonna kutonut. Summaksi sain 18 sukat ja 6 töppöset/sniikkerit, lisäksi yhdet säärystimet. Sukista kahdet ja nuo säärystimet ovat polveen asti yltäviä aikuisten kokoa, muut sitten lyhyempivartisia osa lapsille, osa aikuisille. Yhteensä 24 paria, neljä kuukautta, siis 6/kk. Eipä ole kumma, jos haluan tehdä välillä muutakin.

Ja taas sukkia

Kevään etenemistä seuratessa on käsityötuokiot harvetuneet ja lyhentyneetkin, mutta aina jotain pitää olla käsillä. Vapun seutuna meilläkin oli ihanat lämpimät ilmat, lauantai taisi olla lämpimin päivä. Nyt on ollut viileämpää ja satanutkin, mutta vihreys lisääntyy ja päivittäin katselen pihalla, mitä perennapenkeistä löytyy. Taisi olla sunnuntai, kun huomasin pari valkovuokkoa pilkottavan eräässä penkissä. Ei niitä enempää löytynyt, mutta eipä tämä mäntykangas taida olla sille ominaista kasvuympäristöäkään. (Oudoille vierailijoille selvennykseksi mainittakon, että olen muuttanut vasta kuukausi sitten tähän taloon.)




Mutta sitten pääasiaan, siis kutomisiin. Jo pitkään puikoiltani on valmistunut vain sukkia. Ja niinpä nytkin olen saanut valmiiksi kahdet sukat, en muuta. Aloitin Baudelaire-sukilla, mutta valitsemallani silmukkamäärällä niistä tuli pienet tarkoitukseeni. Tein ne kuitenkin valmiiksi ja aloitin seuraavaksi hiukan isommat River Rapids Socksit samasta langasta. Molemmat mallit tein tapani mukaan varresta aloittaen ja vahvistetulla kantapäällä.






Tässä nyt ensinnä tehdyt Baudelairet . Lankana on Nalle Colori, puikkoina oli 2.5 mm:set, silmukoita 60. Sukat lienevät kokoa n. 37, koska mahtuvat juuri ja juuri omaan 39:n jalkaani, mutta ovat kovasti naftit. Baudelairen kaunis kuviomalli ei valitettavasti pääse oikeuksiinsa Nalle Colorissa.





Tässä lepäävät näppäimistöni päällä (kuvausta varten sopivassa valossa) River Rapids Socks tehtynä samaisesta Nalle-langasta samaisilla 2.5 mm:n puikoilla. Silmukoita 64 aloituksessa. Tämä sinisensävyinen Nalle Colori muodostui aika kivaksi tällä kuviomallilla. Vaikka kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ei se aina kerro koko totuutta, ei nytkään, sillä oikeasti kuvio tuli paremmin esille. Näitä siis lähti Kusti polkemaan entiselle työkaverilleni, jolla on syntymäpäivä ensi maanantaina.


Nyt on aloitettuna 9-vuotiaille kaksostytöille bolerot. Oikeastaan ensimmäinen on päättelyä vaille valmis, eilen jo sovitettiinkin ja koko sopivaksi havaittiin. Tänään olen pessyt ikkunoita niin ahkerasti, että puikkoihin en ole koskenut. Nyt illalla olisin ehtinyt, mutta tämä bloggaus vei voiton. Mutta huomenna sitten jatkan harjoituksia.