Marketta tuli taloon

 Saanko esitellä suloisen pienen neidon Marketan! Hän saapui meille eilen. Taustasta sen verran, että hän tuli minulle arpajaisvoittona kotikuntani Asukatuvan arpajaisista. Jo lauantaina oli arvonta ja minulle soitettiin silloin heti arvonnan jälkeen. Mukava puhelu ilahdutti minua kovasti mutta vasta eilen sitten poikkesin jumppareissullani hakemassa Marketan.

Marketta on punaposkinen ja ruskeasilmäinen tyttönen puettuna vanhan ajan asuun

Selässä on muhkeat letit

Alushameen helmassa samoin kuin housujen lahkeensuissa on tietenkin pitsikoristeet.

On myös käsinneulotut pitsisukat ja Kirstin tekemät nahkaiset kengät . Ja kaikki yksityiskohdatkin ovat viimeisen päälle hienosti ja huolella tehtyjä.

Marketan on "synnyttänyt" todellinen nukkemaakari Kirsti Kilponen, joka on pitänyt Asukastuvalla nukentekokurssejakin.  Usein olen ihaillutkin kursseilla tehtyjä nukkeja, mutta en ole itse uskaltanut alkaa nuken tekoon, kun ajattelin jääväni siihenkin koukkuun. Nyt ei ainakaan omaa nukkea tarvitse tehdä.

Nimensä Marketta  tämä nukke sai edeltäjänsä mukaan, jonka kanssa istun kuvassa 8-vuotiaana kotipihan hiekkalaatikolla. Marketta I katosi aina joulun alla ja ilmaantui sitten pukin tuomana uusissa vaatteissa ja muutenkin korjailtuna takaisin. Mutta tämän Marketta II:n yritän pitää niin hyvässä kunnossa, ettei tarvii korjailla.

Varret jo valmiina

Kevät alkaa jo vihertää ainakin minun aloittamissa sukissa. Keltainen on kuin narsissi ja vihreä tosin hiukan tummempaa kuin sen lehdet.

Minä nimittäin innostuin mukaan Pia Tuonosen Kevätkalenterisukkien tekoon. Nyt on jo varret valmiit ja huonmenna päästään kantapäiden tekoon. Malli on yksinkertainen, mutta mielenkiinto on säilynyt hyvin ja innolla odotan aina uutta aamua ja seuraavaa ohjetta.

Maanantaina posti toi minulle kirjeen Kristiinalta, jolla oli hiljattain monta merkkipäivää ja arpajaiset niiden kunniaksi. Minäkin niihin osallistuin ja kuinka ollakaan Onnetar suosi minua ja voitin yhden kauniista Kristiinan neulomista liinoista. On oikein kaunis ja Kristiinan tapaan huolella neulottu liina, kiitos siitä! Kuvassa väri on liikaa sinertävä, oikeasti on melkein narsissin lehtien värinen. Siis oikein oiva pääsiäisliina.

Onnetar suosi minua

Tämä Blogistania on ihan mukava paikka, kun täällä järjestetään arpajaisia tuon tuostakin ja joskus niissä minuakin on onni suosinut ja olen voittanut jotain kivaa. Samoin arpajaisia järjestetään FB:ssa, jossa seuraan joitakin käsityösivuja. Sielläkin olen joihinkin osallistunut, mutta en ole aiemmin mitään voittanut, mutta nyt voitto sattui kohdalle.

Torniolainen käsityöyrittäjä Kankutitar järjesti täällä sivullaan  hiljattain arpajaiset, joihin osallistuin. Muutaman päivän kuluttua sain Kankurittarelta viestin, että miespuolinen Onnetar oli ollut suosiollinen minulle ja nostanut minut voittajaksi.  Ja nyt arpajaisvoittoni saapui postin tuomana minulle.  Eikö olekin ihanan värinen katealusta (paperinaru/juutti).  Piristää varsinkin näin vuoden pimeimpänä aikana kummasti.  Kiitos Kankuritar!

 Vaikka on pitkästä aikaa ollut hiukan valoisampaa, niin eipä minun taidoillani ja välineilläni saada kuviin oikeita värejä. Siksipä nämä kuvat nappasin kodinhoitohuoneen valkoisen työpöydän päällä.

Arpajaisvoitto

Tässä taannoin oli punos-sidos-silmukka -blogissa synttärit 3v ja sen kunniaksi arpajaiset.  Minäkin osallistuin arpajaisiin, joissa lopulta kävi niin, että kaikki voittivat! 

Viikko sitten posti sitten kuljetti minullekin Pirjon lähettämän kännypussiin. Kaunis virkattu pussukka, jota somistaa isoäidinneliö molemmilla puolilla. Ihana on myös tuo Pirjon tyttären kortti, josa on hyödynnetty herkullista kasvimaan antia. Kiitos Pirjo!  

Tunnetko muuten tuon punos-sidos-silmukka -blogin? Jos et, niin kannattaa tutustua. Sieltä löytyy paljon upeita töitä ja hyvin tehtyjä selkeitä kuvallisia ohjeitakin.

Voi mitä ihanaa

Edit. 18.1.14 toisen kuvan alapuolella

Taannoinhan oli Susun silmukoilla synttärit ja blogi pääsi eskari-ikään, siis täytti kokonaiset 6 vuotta. Ja sen kunniaksi Susu järjesti arpajaiset, joihin minäkin tietenkin osallistuin.  Ja kaiken lisäksi hyvällä menestyksellä, sillä Tassu-herra arpoi minut yhdeksi kolmesta palkinnon saajasta.  

Eilen sainkin hakea kauppareissun päätteeksi Susun lähettämän pikkupaketin. Varovasti heilutin sitä tulomatkalla autossa ja kuuntelin, ja se helisi hiukan. Siis lankakauppias on pannut pakettiin jotain muutakin kuin lankaa, tuumasin autonkuljettajalleni.

Kotona pitikin sitten heti avata paketti.  Niin malttamattomaksi tulin paketin saatuani. Susulle olin sanonut, ettei minulla ole kiire saada palkintoani, kun jo sen odottaminen on mukavaa. Se kiire tuli siis vasta nyt.

Ylenpalttisen runsas ja ihana palkinto olikin. Tässä koko sisältö pöydälle levitettynä. Oli lankaa kolmea sorttia ja "jotain pientä": villalankaneuloja, kerrosmerkkejä, puikkomitta, Knit Pron sukkapuikot ja puikkotuppilot. Näiden neuletarvikkeiden lisäksi vielä houkuttelevaa Iloisten Rouvien Rooibos -teetä!

Edit: Anteeksi huolimattomuuteeni, puikot ovatkin Knit Picks't. 
Huomasin, kun otin ne koekäyttöön.

 Herttaisen vaaleanpunaista Regia-lankaa (75% villa, 25% polyamidia) kaksi pikku kerää á 25 g. Käyttötarkoitus jää minulla vielä mietintään. Kaunis neuleaiheinen kortti.  Ja näitä pikkutarvikkeitahan ei ole koskaan liikaa. Vaikka noita kaikkia minulla on ennestäänkin, niin tarpeeseen ovat nämäkin. Minulla nimittäin tahtovat tällaiset pienet olla joskus hukassa tai sitten tytär on lainannut jotain ja se on hänen työssään Kokkolassa. Nuo puiset tuppelot, joilla voi suojata sukkapuikkojen päät kuljetuksen ajaksi, ovat tosi hyvät ja aina minulla käytössä, kun lähden sukan tai lapasen kutimen kanssa liikkelle. Ja nuo villaneulat, nehän ovat välttämättömät tällaiselle huononäköiselle, jonka näköä kaihi pikkuhiljaa edelleen heikentää.

Tälle Step-langalle sen sijaan tiesin heti käyttötarkoituksen. Se päätyy jossain vaiheessa itselleni yösukiksi.  Minun jalkanihan ovat kylmät varsinkin nukkumaan käydessä ja olen havainnut parhaimmaksi jalkojeni lämmittäjäksi juuri Stepistä tehdyt sukat.  Värikin on mieleeni, vaikka sillä ei tuossa käytössä ole kovin suurta merkitystä.
Lyhyitä sukkapuikkoja, vai sormikaspuikotko ne ovat, minulla ei ennestään ollutkaan. Joskus jossakin pienessä työssä moiset ovat käyneet mielessä, mutta ei ole tullut hankittua. Muutenkin Knit Pron tuotteet ovat minulle oudompia, vain yhdet hiilikuituipuikot ja yksi virkkuukoukku minulla on niitä ennestään.
Taidan tänään keittää tuota teetä ihan itselleni, vaikka se nimestä päätellen kuuluisi juoda hyvässä ja iloisessa rouvasseurassa. Rooibos-tee on yleensä minun makuuni ja niin varmaan tämäkin.

Sokerina pohjalla tämä aivan ihanan tuntuinen lanka, jossa värikin on minusta aivan ihana. Carmen Bremont, jossa 80% baby alpakkaa ja 20% mulberry silk.  Niin pehmeä ja kutittamaton, vei kyllä sydämeni. Mukana langalle ohje Carmen-rannekkeisiin. Tällekin lankakerälle tiesin heti käyttötarkoituksen: teen itselle kämmekkäät ohjetta mukaillen.

Ja siinähän se ensimmäinen kämmekäs onkin jo puikoilla.


Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen tähän. Paljon, paljon kiitoksia Susu ja Tassu! Susulle myös halit ja Tassulle silitykset!

Tähän kisaan osallistun

Olipa vähällä mennä minulta ohi, mutta vielä ehdin mukaan!  Nimittäin Susun Silmukoiden synttäriarpajaisiin.  Joko sinä osallistuit?  

Susu lupaa susumaiseen tapaansa, että "Palkintoja on kolme. Mitään itte tehtyä en lupaa, mut jotain mist voit itte tehdä jotain itselles. Arvontapalkinnot on siis vielä salaisuuksia – koska en ittekkää viel oo keksiny mitä kivaa se voi olla!" 

Voitto kotona

Eilen sain viestin, että Tonnin kisan voittaja on saanut voittonsa kotiin!  Voittajahan oli Megi, jolla ei ole blogia.

Nyt siis voin julkistaa sen sisällön täälläkin, kun Megi on saanut pakettinsa. Ei palkinto täysin yllätys ollut, kuuntelin kyllä voittajan toivomusta palkinnostaan, mutta hiukan jätin yllätykselle sijaa.  Niinhän on usein tapana Blogistanian arpajaisissa. Ja itsestäni se on ollut mukava käytäntö.

Tällainen palkinto kokonaisuudessan oli: tuplalapasten ja kortin lisäksi yrttiseos jalkakylpyä varten ja puinen jääkaappimagneetti.

Tuplalapaset  sitruskuviolla yritin tehdä saamieni vinkkien pohjalta saajan takkeihin sopivista väreistä. Lanka on Gjestalin Maijaa, ja sitä kului 100 g.  Kutakuinkin oman ohjeeni mukaan mentiin.

Molemmat puolet näkyvillä ja ...

... se harmaa puoli.

Mitäpä näistä enempää.  Tavalliset tuplat, kuviokin tuttu jo monista lapasista, nimetty sitrukseksi ja kärrynpyöräksi. Sanonta "hyvällä lapsella on monta nimeä" sopinee tähänkin! :)

Tonnin kisan voittaja

Nyt se on ratkennut, kuka voitti järjestämäni Tonnin kisa-arpajaiset.

Vastausaikaa oli vain pari päivää, kun halusin asian hoitaa nopeasti. Nyt olen kyllä pitemmän osallistumisajan kannalla, että useampi olisi ehtinyt halutessaan osallistumaan.  Mutta sepä ei enää auta, homma meni nyt tällä kertaa näin.

Kommentteja sain 30, joista 28 osallistui kisaan.

Enemmistö kommentoijista oli "vanhoja" tuttuja vierailijoita, mutta olipa joukossa joku minulle ihan uusikin. Voi, kun oli mukava lukea niitä kommentteja. Olen lukenut ne jo moneen kertaan ja varmaan palaan vielä niihin.  Kiitos niistä jokaikisestä!

Sitten nimisukaleet siirtyivät taiteltuina hedelmäkulhoomme, jonka...

...kiidätin sohvalla sanomalehteä lukevalle maskuliiniselle Onnettarelle, jonka iso koura ensin sekoitteli lappuja ja sitten poimi niistä yhden.  Voin muuten vakuuttaa, että Onnetar oli 100%:n puolueeton, kun hän hän asiasta täysin tietämättömänä vain jahtasi hirviä koko viikonlopun minun järjestäessä arpajaisia.

Onneksi olkoon sinulle, Megi!  Voitit juuri pääpalkinnon Tonnin kisassa.

Ja näin Megi kirjoitti minulle:  "Melkoisen määrän olet blogikirjoituksia vuosien varrella tullut kirjoittaneeksi ja mukavahan niitä on ollut lueskella. Itsekkäästi toivon että saan kirjoituksiasi lueskella vielä toisen mokoman. Tonnin kisaan mukaan myös ilmoittaudun ja mieluinen voitto olisi minullekin tuplalapaset."

Megillä ei taida olla blogia, mutta hän on osallistunut ainakin Sukkasatoon useina vuosina ja sitä kautta ollaan tuttuja. Onpa hän muistaakseni joskus ennenkin kommentoinut minulle jotain.  Ja nyt hän tulee saamaan minun tekemäni tuplalapaset, jahka ehdin ne tekemään.

Tonnin kisa

Edit. 5.10.13 klo 12.05:  Blogin perustamisvuosi on oikeasti 2008 eikä 2013, kuten tuossa alempana väitän. :D  Kiitos Pirenalle tarkkasilmäisyydestä! :)

Tällä kertaa en jutustele ollenkaan käsitöistä, sen verran vaan mainitsen, että jotain on valmistunutkin, mutta ei vielä esittelykunnossa. Kunhan saan höyrytettyä ne, niin sitten tuon tännekin.


Tämä on muuten julkaisemani postaus n:o 1001!  Edellisen julkaistuani huomasin sen olevan tuhannes postaukseni. Lankapirtin perustin tammikuussa 2013, siis 5 vuotta 9 kk olen kirjoitellut näitä jorinoitani ennen kuin sain tonnin täyteen. Se tekee keskimäärin 14.5 postausta kuukaudessa ja postaus 2-3 päivän välein.

Pidetäänpäs arpajaiset tonnin kunniaksi, siis Tonnin kisa!

Arvonnan säännöt:
1. Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen ja ilmoitat siinä nimesi sekä yhteystietosi (blogin osoite tai sähköpostiosoite). Voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti, siksi tarvitsen yhteystiedot. 
2. Jokainen voi osallistua vain yhdellä arvalla.
 3. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 6.10. klo 24.00 saakka. Siihen mennessä jätetyt kommentit osallistuvat arvontaan.

Kommentoineiden joukosta valitsee Onnetar yhden onnellisen, joka saa valintansa mukaaan minun tekemät sukat tai lapaset ja ehkä jotain muuta pientä. Voittaja saa esittää toivomuksen myös langan ja värin suhteen, mitä noudatan mahdollisuuksieni mukaan.

Edit. klo 20.35: Sen verran rajoitan väritoivomuksia, että musta on pois pelistä (en näe kutoa enkä  virkata sitä).

Onnittelut kaikille osallistujille!



Nyt sen sijaan kerron lyhyesti tämän vuoden viimeisestä mökkireissustani, tiistaina mentiin ja eilen illalla palattiin kotiin. Ihan tavallinen reissu ilman mitään erityisempää.


 
Mies teki remppaa ja sai suunnitelman syysosuuden tehtyä. Siitä on hyvä jatkaa ensi kesänä.

Keskiviikkona illalla ihailtiin upeaa auringonlaskua, mutta...

... torstaiaamuna näkymä olikin hiukan utuisempi.

 

Vielä järvellä verkkoja nostamaan mennessämme oli kovin utuista. Aikamoinen tuuli puhalteli kuitenkin luvaten sumun hälvenemistä. Sain soutaa kaikin voimin, että sain pidettyä veneen suunnilleenkaan toivotussa kursissa.

Matkaa järvelle, jossa kalastamme kesäisin, on kymmenkunta kilometriä ja suurin osa siitä kapeaa metsäautotietä.  Tien varressa on nyt syksyllä hakattu metsää aika laajalti ja suuret puupinot ovat odottaneet kuljetusta. Meillä on ollut hyvä tuuri, ettei olla yhtään kertaa jouduttu odottamaan lastaavan puutavara-auton takia pääsyä eteen päin.  Ohittaminen on nimittäin mahdotonta, kun rekka seisoo keskellä kapeaa tietä.

Mutta eilen järveltä palatessamme meitä odotti tällainen näky. 

Kymmenisen minuuttia siinä istuttiin ja odoteltiin, minulla sukkapuikot kilkkasivat.  Sitten matka jatkui sekä rekalla että meillä.

Koko kesän olemme syöneet mökillä itsepyydettyjä kaloja. Maukasta, voin sanoa. Tällä viikolla saaliimme oli hiukan isompi, niinpä on luvassa vielä syksynkin mittaan itsepyydettyä kalaa muutamalle  aterialle, nam. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Minä onnekas

Blogistania on sitten mukava paikka!  Erilaisia arpajaisiakin järjestetään tuon tuostakin ja useimmiten osallistun kohdalle osuviin. Ja kun niiden osallistujamäärät ovat suhteellisen pieniä, niin aina silloin tällöin pääsee itse kukin onnettaren suosikiksi. Taas oli minun vuoroni. :)  Maikin Kontissa oli kesän alkajaisiksi arpajaiset, jossa oli voittoina sukkalankaa. Tulokset julkaistiin täällä.  

Tänään sitten postipoika oli sullonut meidän postilaatikkoon paksun kirjeen. Ihmettelinkin, kun näin postiauton seisovan tavallista kauemmin meidän laatikolla, mutta en ollenkaan muistanut odottaa mitään erityistä. Lähetys tuli siis ihan yllätyksenä.

Ja tällaisia ihanuuksia sieltä paksusta kuoresta löytyi: kaksi kerää Schoeller&Stahl'in Fortissima Socka -sukkalankaa, kauniin keltaisia kuin aurinko lautasliinoja ja vielä namuja, jos makean nälkä yllättää.  Ja kortissa Maikki vakuuttaa, että Elämä on Ihanaa!   Niinhän se onkin.  

Kiitos Maikki!  Nyt sormet syyhyttävät sukkien tekoon. ;)

Arpajaispalkinto perillä

Syyskuun lopulla pantiin täällä Lankapirtissä pystyyn arpajaiset.  Voittajaksi Onnetar valitsi runsaasta osanottajamäärästä Beate56:n blogista VARJOISTA VALOON.

Nyt palkinto on päässyt perille Beatelle, joten voin julkistaa sen täälläkin. Palkinnoksihan lupasin joko lankaa ja jotain muuta käsityötarviketta tai vaihtoehtoisesti voittajan toiveen mukaan jotain minun tekemääni käsityötä.  Ja Beate valitsi tämän jälkimmäisen vaihtoehdon ja toivoi minulta tuplalapasia ja myssyä.

Tässä koko paketin sisällys: myssyn ja lapasten lisäksi tuikkulyhty ja tuikkuja sekä kortti.  Oikeastaan tuo kortti vaati mukaansa myös kynttilöitä ja, kun tuo kuusen muotoinen tuikkulyhty osui kohdalle, niin siihen piti hankkia vielä käpytuikkujakin.

 Tuplalapaset tähtikuviolla tikuttelin tietenkin omalla ohjeellani Gjestalin Maija-langasta (tumman harmaa ja luonnonvalkoinen), joiden menekki näihin lapasiin oli yhteensä 110 g.
Myssy on Beaten toiveen mukaan tavanomainen  palmikkomyssy, jonka tein ilman ohjetta ns. "omasta päästäni". Siihen käytin Gjestalin tumman harmaata Jannea, jota kului 55 g.

Kuvat ovat aika sameita, oli kovin vaikea saada värejä onnistumaan oikein. Kaikkihan tietävät harmaat päivämme, joiden takia ei tahdo tavallisella pokkarilla saada kunnollisia kuvia. Ainakaan minun taidoillani.

Ja vielä lapasten molemmat puolet.

Lopuksi vielä tunnustus: tein vanhan tutun tähtikuvion ensin väärin. Kuvassa se väärä kuvio oikealla ennen purkua ja vasemmalla se oikea. Ihmettelin jo tuota väärää mallia kutoessani, tämmöinenkö tämä kuvio olikin, mutta innoissani vain kudoin. Sen valmistuttua sitten vertasin sitä kuvioa aiempien tähtilapasten kuvioon. Ja virhehän siinä oli! 

Syy moiseen löytyi printteristä!  ;DD  Ei siis minusta! ;D  Printtasin nimittäin kuvion kaavion näitä lapasia aloittaessani ja jostain syystä printistä oli jäänyt kuvion viimeinen kerros pois. Kuva, jonka olin printtaavinani kokonaan, on edelleen minulla kaikkine kerroksineen. Tulipa minulle muistutus, ettei kannata luottaa koneisiin liikaa.

Ja voittaja on ...

Tänään olen touhunnut tavallisuudesta poikkeavien asioiden parissa. Kuten ehkä muistat, viikko sitten  julistin arpajaiset käyntiin ja osallistumisaika päättyi viime yönä klo 24.00. Tänään suoritettiin nimittäin arvonta.  Nyt on siis voittajakin jo selvillä.

 

Arpalipukkeet työpöydälläni printattuina ja leikeltyinä. Jokainen halukashan pääsi osallistumaan arpajaisiin jättämällä kyseiseen postaukseen kommentin, joita kertyi yhteensä 69. 

Seuraavaksi ne pääsivät taiteltuina vanhaan lasikulhoon sikin sokin.

Nyt kutsuin tyttären Onnettareksi paikalle. Hän vielä sekoitteli arpoja ja ...

... nosti minun jännittäessä vieressä yhden arvan.

  Fanfaarien raikuessa julistan, että voittaja on  Beate56 blogista VARJOISTA VALOON.  Lämpimät onnittelut sinulle!  

Otahan Beate56 minuun yhteyttä s-postilla, niin sovitaan palkinnostasi. Lupasinhan, että se sisältää lankaa ja jotain muuta käsityötarviketta tai vaihtoehtoisesti voittaja voi toivoa jotain minun tekemää käsityötä. 

Kiitos myös kaikille muillekin osallistuneille! Harmi kun en voi palkita teitä kaikkia jollain konkreettisella palkinnolla, vaan vain näin kiitoksin. Kommenttejanne on ollut mukava lukea. Joukossanne on useita uusia tuttavuuksiakin, joihin kaikkiin haluan tutustua. Siis niihin, jotka ovat jättäneet linkin blogiinsa. Tulen poikkeamaan teillä lähiaikoina.

Sen kunniaksi arpajaiset

Olen blogannut pian viisi ihanaa, monipuolisesti rikasta ja käsityöntäyteistä vuotta.  Synttäreitä juhlitaan vasta tammikuussa, mutta nytkin on aihetta juhlaan ja kiitokseen.  Te ihanat lukijat olette vierailleet täällä Lankapirtissä käsittämättömän usein, mikäli kävijälaskuriin on uskominen. Se nimittäin lähentelee hurjaa vauhtia lukemaa 300 000. Jos hiukan katson muitakin lukuja, niin tämä on 845. postaus ja lukijakseni on julkisesti ilmottautunut 145. Blogia perustaessani en osannut edes uneksia tuollaisista luvuista.  Ja kiitos tästä kaikesta kuuluu teille jokaiselle!

Sen kunniaksi kupponen kahvia tai teetä makoisan leivoksen kera näin virtuaalisesti, ole hyvä!

Pannaanpa pystyyn myös arpajaiset, jossa voittaja saa ihan oikean palkinnon eikä vain virtuaalista. Se sisältää lankaa ja jotain muuta käsityötarviketta tai vaihtoehtoisesti voittaja voi toivoa jotain minun tekemää käsityötä. Siitä voimme sitten neuvotella, pystynkö toteuttamaan toiveen.



Arpajaisiin voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen 4.10.2012 klo 24.00 mennessä. Jokaisella osallistujalla on yksi arpa. Anonyymina kommentoivat laittakoon nimimerkin kommenttiinsa, että heidät pystyy erottamaan, jos tulee useampia.


Voittajan julkaisen täällä Lankapirtissä muutaman päivän kuluessa osallistumisajan päätyttyä, joten vierailkaapa edelleen Lankapirtissä. 

Ihana peitto isoäidin neliöistä

  On kuulkaa kuin olisi joulu tullut!  ;) Tänään sain odotetun kivan paketin.  Minä nimittäin voitin FB:n Käsityökerho-nimisessä ryhmässä torkkupeiton ja se tuli tänään.

 Ja kas kummaa, paketista löytyi muutakin kuin peitto ja muutamat ylijääneet lappuset, joista oli ollutkin puhetta. Peiton koonnut Nina oli lähettänyt minulle yllätyksenä ilmeisesti itseompelemansa koristesydämen, tarpeet pisteltäviin joulukortteihin ja pinkan valmiita kortteja. Ne olivat kuvaa otettaessa vielä tuossa sydämen alla olevassa laatikossa. (klikkaamalla saat kuvat suurenemaan)

 Peitto on reilun kokoinen. Leveyssuunnassa on 8 palaa ja pituussunnassa 15, mikä äkkiä laskien tekee 120 x 225 cm, kun lappusen koko on 15 x 15 cm. Sen alle sopii vaikkapa kaksi ottamaan päikkärit.  

Peiton tarina on sellainen, että muistaakseni Nina ehdotti ryhmäläisille, että tehtäisiin yhdessä peitto isoäidin neliöistä ja sen saaja arvottaisiin osallistujien joukosta.  Kaikki halukkaat pääsivät mukaan (kerhossa on tällä hetkellä 110 jäsentä) ja meitä peittotalkoisiin osallistujia oli yhteensä 17.  Virkattiin kaikki lappusia ja lähetettiin ne Ninalle, joka oli vapaaehtoinen kokoaja.  Kun peitti valmistui, niin Nina sitten arpoi minut onnelliseksi voittajaksi.

 Mukava oli köllähtää iloisen värisen peiton alle.  Uni ei kyllä tullut silmään, niin olin innoissani peitosta. Noo, en minä kyllä muutenkaan nuku päikkäreitä muuta kuin sairaana.

 

Tähän sohvan päälle peitto päätyy. Mieheni nimittäin heti varasi peiton itselleen, hän kun tapaa katsoa telkkaria tuossa sohvalla maaten. Edellinen peitto on kuulemma liian pieni.

Olipa muuten kivoja nostalgisia kortteja siinä ruskeassa laatikossa.  Jokaisessa kortissa aiheeseen sopiva pieni värssykin.  Näille on kyllä käyttöä, jos vain raaskin niistä joskus luopua.

Erityisesti minua viehätti tämä savusaunakortti. Se nimittäin tuo elävästi mieleeni mökkisaunamme, jonka ihanista löylyistä nautimme kesäisin.

Kiitos kaikille mukana olleille, erityisesti Ninalle, joka teki suuren työn tämän projektin onnistumiseksi.  Olipa mukavaa olla mukana.