Yllätys odotti

Iltapäivällä taas kotiuduttiin mökkireissulta. Lähdettiin aamusumun aikana ajelemaan, mutta matkan aikana saimme kauniin auringonpaisteen. Ja sitä jatkui sitten kotona iltaan asti. Matkan varrella ihailimme vielä jäljellä olevaa ruskaa ja pihlajien runsasta marjasatoa. Miten niissä voikin olla niin paljon marjoja, paikoin aivan punaisenaan vaikka lehtiä ei enää ollut. Olipa joutsenparvikin pitämässä lepotaukoa ja ruokailemassa eräällä pellolla aivan tien varressa.



Pian kotiin päästyämme piti minun tietenkin tulla katsomaan Blogistanian kuulumisia. Ja minuahan odotti täällä yllätys: Tiitsa oli muistanut minua Karvisella!

Kiitos Tiitsa muistamisesta! Perustelusi tuntui erityisen mukavalta, pyrin jatkamaan samalla tyylillä.

Nyt sitten leikin hengen mukaan minun pitäisi jatkaa tunnustuksen jakamista eteen päin, mutta ainakin hetken aikaa pidän tuumaustaukoa. Viikko sitten jaoin Karvista eteen päin kuudelle blogille ja, kuten me kaikki tiedämme, on lukemattoman monia eri tavoin kivoja/hyviä/ihania blogeja, jotka ovat tämmöisen tunnustuksen ansainneet. Niistä muutaman valitseminen on tunnetusti vaikeaa. Mutta jokainen, joka täällä Lankapirtissä vierailee ja haluaa tämän, napatkoon mukaansa.

Vielä kuva mökiltä. Tätä upeaa auringonlaskua ihailin eilen illalla pihaltamme. Muutenkin ilta oli kaunis, mutta tämä läntisen taivaanrannan punerrus juuri ennen pimeää kruunasi kaiken.

Sukkapuikot ovat suihkineet ja valmistuneitakin on, mutta niistä lisää kunhan saan viimeisteltyä ja kuvattua ne, ehkä jo huomenna.

Pikavisiitillä kotona

Mentiin eilen illalla mökille tarkoituksena olla muutamia päiviä, mutta jo tänään piti tulla käymään kotona, kun eräs tärkeä kapine oli unohtunut. Saunottiin täällä ja kunhan on vähän kuivateltu, lähdetään ajamaan takaisin. Onneksi on hyvä ajokeli ja ehditään ennen pimeää tien päälle.

Tässä kuivatellessani päätin esitellä yhdet sukat, jotka aloitin viime viikonlopun ruskaretkellä. Nämä menevät marinoitumaan sukkalaatikkooni ja tietenkin Heinälatoon.

Mallin olen kehitellyt omasta päästäni muistelemalla Jepyn polvekeraitaisia ja Olga-sukkia, kun kummastakaan ei tietenkään ollut mallia mukana siellä retkellä ja tämä lanka halusi nimenomaan tällaiseksi. Lanka on Nalle Coloria ja 2.5 mm:llä puikoilla tikuteltu aloituksessa 52 s muistaakseni. Koko n. 36-37.



Tässä kuvaa vähän lähempää niin näkyy tuo kuviokin. Nalle colori muodostui aika mukavaksi kuivioksi tällä kertaa, ei tullut yhtään isompaa läimärettä vaan sai kutoa suoraan kerältä säätelemättä värejä.

Yhdet sukat on taas valmiit, mutta niistä ei vielä kuvaa ja matkatyönä tänne tullessa tikuttelin ensimmäisen varren miniän sukkiin. Niistä sitten lisää ensi viikolla.

Hyvää viikonvaihdetta!

Sniikkerit valmiina

Täältä harmaasta sateisesta aamusta tervehdys sinulle lukijani! Eilisen kaunis syyssää on mennyttä ja nyt on tyytyminen tähän vallitsevaan säähän. Minun vireystilaan kyllä vaikuttaa säätyyppi aika voimakkaasti, enkä liene ainoa tämän ominaisuuden kantaja. Jo herääminen sateisena aamuna on hitaampaa kuin aurinkoisena. Sitä kai unen aikana rekisteröi tällaisenkin asian ja elimistö päättää, että nyt joutaa nukkumaan.

Mutta itseäni piristääkseni otan tähän tämän kuvan meidän suuren suuresta omenasadosta! Kokonaista kolme omenaa! ;)

Eilen tämän kuvan nappasin miettiessäni, joko nämä olisivat kypsiä. Päästäisiin maistamaan ensimmäisiä oman puun omenia. Mehän muutimme tähän taloon keväällä ja edellinen omistaja kertoi istuttaneensa puun vasta ja ettei se ollut ehtinyt tehdä omenia heidän aikanaan. Aiemmissa asuinpaikoissamme meillä ei ole ollut omenapuuta, joten tämä on meille uutta ja ihmeellistä. Tänään taidan poimia suurimman omena!


Ja sitten muita syksyn satonäkymiä! Sukkasatoahan tietenkin on kerätty talteen Heinälatoon. Nyt valmiina sniikkerit, joiden valmistumista hidasti langan loppuminen kesken, kuten 18.9 päivityksessä kerroinkin.

Tässä ne kuitenkin ovat valmiina omissa jaloissani. Väri vain on turhan haalea, eivät minun jalkani aivan noin valkoiset ole, vaikka ei kesällä paljon rusketusta saaneetkaan.

Mallina on ulkomuistista tehty Helmiksen pikasniikkerit. Lanka on Schoeller und Stahlin Sockina Cotton (55% puuvillaa, 25% polyamidia,20% polyacrylia) ja lisäksi muutama kerroksen verran jotain vyötteetöntä sekoitelankaa korin pohjalta. Puikot 2.5 mm ja silmukoita 52.

Tässä näkyy nuo muutamat eri langalla kudotut kerrokset toisen sukan kannassa. Alunperinhän Sockinaa puuttui enemmän, mutta sain sitä lisää muutaman metrin purkamalla turhaa väljyyttä valmiista sukista, joita olin jo jonkun aikaa käyttänyt. Nyt minulla on siis Sockinasta sekä sukat että sniikkerit eikä siitä jäänyt ollenkaan jämälankaa.

Päätän tähän tämän aamuisen satokatsauksen ja lähden valmistelemaan seuraavaa. Poikkeahan toistekin seuraamassa tilannetta täällä!

Viikonlopun satoa

Tänään on ollut ihana aurinkoinen päivä, melko lämmintäkin. Minä nautin tästä ihanuudesta pihatöitä tekemällä. Vähän siivoilin perennapenkkejä ja leikkelin heiniä seinän vierustoilta ym. vastaavista paikoista, joihin ei ruohonleikkurilla pääse.

Tämä viikko on ollut vähän hiljaisempaa käsityörintamalla, mutta kuitenkin on koko ajan jonkin verran edetty. Viikonloppuna aloitetut sukat ovat edenneet jo toisen sukan terän suoraan osaan. Niistä myöhemmin lisää, mutta nyt esittelen viikonloppuna Kainuussa valmistuneet sukat. Nämä on tehty samasta langasta kuin Jules-sukat ja ajateltu Jules-sukkien saajan vaimolle. Siksi valitsin malliksi vähän samantapaisen kuvion, kun halusin kuitenkin tehdä hiukan erilaiset. Varresta aloitettu sukka vahvistetulla kantapäällä ja sädekavennuksella, kuten useimmat minun kutomani sukat ovatkin.

Malli Menehune Socks koko 35-36

Lanka Novitan Nalle farkunsininen n. 75 g

Puikot 3.5 mm silmukoita 48

Malli oli selkeä ja helposti mieleen jäävä. Oikeiden ja nurjien silmukoiden erilaisilla ryhmittelyillä saadaan aikaan rauhallinen kuviointi. Kiva konstailematon malli, jonka olen joskus tallentanut ja nyt pääsi ensi kertaa puikoilleni. Saatanpa tehdä joskus toisetkin.

Mutta nyt taidan tehdä blogikierroksen ja sitten tikuttelemaan niitä kesken olevia.

Kauhajoen tragedian uhrien muistoksi




Järkyttävää, olen sanaton...

Kissamainen Nice Blog-tunnus

Tunnustusta satelee Lankapirttiin! Nyt sain Tupunalta tällaisen kissamaisen tunnustuksen blogilleni.

Kiitos sinulle virtuaaliystäväni niin tästä tunnuksesta kuin täällä Blogistaniassa kehkeytyneestä ystävyydestämme (voi kai niin sanoa!?)! Tupuna antoi tämän tunnuksen viidelle blogille, joissa hän säännöllisesti vierailee. Lämpimät kiitokset sinulle Tupuna niin näistä säännöllisistä vierailuista Lankapirtissä kuin myös erityisesti kommentoinnista jokaisen visiittisi yhteydessä. Se ilahduttaa suuresti ja olen pyrkinyt ottamaan sinusta siinä mallia.

Jo viikko sitten sain samaisen tunnuksen Nnalta Langanluonti-blogista. Kiitos siitä Nnalle, jonka kanssa olemme tutustuneet hiljattain muistaakseni Sukkasadon merkeissä. Tunnuksen sain häneltä uutena blogituttavana. Silloin en jatkanut tunnusta eteen päin vaan teen sen nyt samalla.

Nyt minulla on sitten se tunnuksen saajan hankalin vaihe, eli pitäisi jatkaa tämän antamista viidelle blogille. Paljon on hyviä blogeja (laskin hetki sitten seuraavani säännöllisesti yli 100 blogia), jotka kaikki ovat ansainneet tämän. Taidanpa nyt antaa tämän tunnuksen Nnan tapaan viidelle blogille, joihin olen tutustunut vasta viime aikoina, ja ne ovat seuraavat:

Teisan Lapasesta karannut

Marjon Ruusupuu

Sannin Lapaspaja

Tiina S:n Tinniinan puuhanurkkaus

Eilan Vyyhdin viemää

ja kaikkein tuoreimmalle tuttavuudelleni blogille Mellen ja mun tildailut, johon olen vasta tänään löytänyt tieni.

Ja näiden kaikkien lisäksi myös jokaiselle bloggaajalle, joka vierailee Lankapirtissä ja lukee tämän. Olkaapa hyvät!


Kaikille ihanaa aurinkoista syksyä!

Edit klo 20.25: Meillä kun ei nuukailla, niin annankin tunnustuksen kuudelle! Heh heh!!!

Kiitos PIF-lahjasta

Kotiuduimme viikonloppumatkaltamme iltapäivällä ja minähän kipitin uteliaana heti postilaatikolle. Tiesin nimittäin odotella mukavaa postia, kun Palaga antoi ennakkoilmoituksen viime viikolla. Ja löytyihän sieltä laatikosta pehmustettu kuori nimelläni. :)

Heti kohtahan minä sen avasin ja tällainen PIF-lahja kuoresta löytyi. Riipus, jonka nimesin heti sinikelloksi, seuranaan ajankohtaan sopiva kaunis kortti. Kiitos, Palaga, kiitos! Kaunis on riipus ja tulee varmaan käytettyä, kun on sopiva värikin. Mistähän materiaalista olet tämän tehnyt, jotain massaa kai. Minulle aivan outoa. Kiva pintä tässä korussa. Kortissa kauniit pihlajanmarjat riukuaidan vieressä. Ihailimme muuten matkallamme kaunista riukuaitaa, joten yhtymäkohtaa kortissa on viikonloppuummekin.

Niin viikonlopun vietimme Kainuussa Sotkamon kauniissa, jylhissä maisemissa, kuten edellisessä päivityksessä kerroinkin. Ruska ei ollut värikkäintä mahdollista, mutta kaunista kuitenkin. Kauniita keltaisia sävyjä, siellä täällä piristykseksi punaistakin pihlajissa ja haavoissa. Sotkamon Naapurinvaaralla majailimme asuntovaunussamme perjantaista sunnuntaihin. Tässä pari kuvaa sieltä.

Launtaina patikoitiin Naapurinlouhen laavulle, josta avautui näin upeat näkymät. Matkan varrella saatiin luonnonnähtävyyksien katselun lisäksi napsia suuhun luonnonantimia, niin puolukoita kuin vadelmiakin. Vadelmatkin olivat vielä aivan syötäviä, eivät tosin maukkaimmillaan.

Tässä pieni pihlaja punaisissaan sinnittelee kivikkoisessa vaaranrinteessä. Taustalla mainittu laavu, jossa istuimme tuokion tulilla. Olisi ollut kiva paistaa makkarat, mutta eipä sattunut mukaan, kun emme eväsretkelle lähteneet.

Sunnuntaina sitten ajelimme jo kotiin päin, mutta jäimme vielä Rokuan maisemiin yöpymään. Illalla ennen pimeää mieheni kävi vielä lenkillä, mutta minä istuin vaunussa sukankutimen kanssa. Mutta maanantaiaamuna ennen kotiin päin lähtöä kävimme molemmat lenkillä. Rokuallahan riittää mukavia lenkkipolkuja jäkäläkankailla.

Tässä kuvassa näkymää lenkkipolun varrelta. Jäkälä näyttää kauempaa katsoessa, kuin olisi ensilumen satanut. Aurinkokin kultasi maisemia.

Ja vielä lähikuvaa jäkälän harmaasta kauneudesta.

Tein minä matkan aikana tietenkin käsitöitäkin, siis kudoin sukkia. Mitäpä sitä muuta sukkasadon aikana. Yhdet sain valmiiksi ja toisen aluilleen, mutta niistä seuraavalla kerralla, kunhan saan ne kuvattuakin.

Ruska-aikaa

Käsityöt eivät ole edenneet. Langanloppumiseen päätynyt sniikkereiden teko on samassa vaiheessa kuin eilen. Matkakäsityötä olen sentään miettinyt viikonloppumatkallemme ja jotkut sukat päässevät puikoilleni, kunhan starttaamme päivällä. Heinälato sai minulta täytettä tällä viikolla siis vain yhden sukkaparin verran.

Eilen illalla kävi minulla mieluisa vieras, lapsuuden aikainen ystäväni, jonka kanssa on aikuisiällä tavattu hyvin harvoin. (Kiitos A. visiitistä!) Illan aikana puhuttiin näistä minun käsityöharrastuksistakin ja mm. kuinka paljon sukkia kudon. Näiden blogimerkintöjen (perustettu 12.1.08) avulla sain luvuksi 50 paria. Siis enempi kuin sukat/viikko, kuten A. totesi. Aika paljon, sanon minä itsekin!



Harmaasta aamusta huolimatta odotan ja toivon viikonlopusta aurinkoista. Ajelemme katselemaan Kainuun kauniita maisemia. Nyt ei mennä mökille, vaan Sotkamo on kohteemme. Ruskaakin menemme katsomaan, mutta osallistumme myös erääseen pienimuotoiseen tapahtumaan siellä.

Viime syksynä ruskamatkamme suuntautui pohjoiseen päin. Siltä matkalta tässä pari kuvaa. Taas arvuuttelen, mistä paikoista allaolevat kuvat ovat.

Miltähän vaaralta mahtaa olla tällaiset näkymät jokilaaksoon?

Entä mikähän koski tässä kuohuu?

Hyvää viikonloppua kaikille Lankapirtissä poikkeaville! Ensi viikolla palaan, tervetuloa silloin uudestaan!

Edit: 22.9.08 Jaana veikkasi - tai tiesiköhän - aivan oikein, että yllä olevat kuvat on otettu Aavasaksan vaaralta ja Kukkolan koskelta Torniojoelta.

keskenhän se loppui...

Joo niinhän siinä kävi, että lanka loppui kesken ja nyt mietin, mitä näille teen. Puranko ja muutan suunnitelmaa vai katsonko, sattuisiko lankavarastostani löytymään jotain muuta passelia lankaa jatkoksi. Tuumitaanpa asiaa.

Lankahan on jäännöstä elokuussa valmistuneista sukistani ja peräisin arpajaisvoitosta täältä. Lanka vaatimalla vaati päästä sniikkereiksi eikä sitten riittänytkään. Vajaa 20 kerrosta puuttuu. Tiesin jo alkaessa, että tipalle menee, jos riittää. Ehdinpä elätellä toivoa, että saisin joskus kokea sen ihmeen, että työn valmistuessa lankakin loppuu. Mutta niin ei käynyt ainakaan vielä.

Syyskoleiden lämmöksi ja mielen piristykseksi olemme lämmittäneet uuneja (leivinuuni ja varaava takka) jo muutaman kerran. Olen ihastellut leivinuunin lasiluukun läpi näkyvää tulta. Entisessä kodissmme meillä oli rautaluukku, joten on uusi kokemus nähdä uunissa palava tuli lasin läpi. Ja kyllä se on mukava, ilokseen sitä katselee. Nappasin eilen muutamia kuviakin tulesta lasiluukun läpi ja panen yhden tähän lämmittämään sinuakin, rakas lukijani.

Taas yksi pari latoon

Onpa taas tasaisen harmaa päivä! Taitavat pilvet roikkua taivaan ja maan puolivälissä. ;D Onneksi ei sada. Huonon kesän jälkeen toivoin kaunista kuulakasta syksyä, mutta ei ainakaan vielä ole meillä sellaisia päiviä ollut. Mutta toivotaan vielä.

Tänään aamupäivällä tikuttelin lauantaina aloittamani sukat valmiiksi. Nämä on kudottu erästä nuorta miestä ajatellen ja täyttävät myös luonnollisesti Heinälatoa. Mallia sukkiin valitessani päädyin tähän alkukesällä löytämääni malliin, joka silloinkin jo miellytti silmää miehisenä sukkana.

Malli Kate Blackburnin Jules koko 45-46.

Lanka on Novitan 7 Veljestä. Kulutus n. 170 g.

Puikot 3.5 mm:t Addit

Ohjetta en toteuttanut kirjaimellisesti vaan tein siitä oman versioni vahvistetulla kantapäällä ja kärjen sädekavennuksella. Englannin kielisten ohjeiden kohdalla näin tapahtuu aika usein siitä syystä, että tuo lontoon kieli taipuu minulla kovin huonosti enkä yleensä viitsi sanakirjan kanssa ruveta ohjetta kääntämään. Otankin siitä vain tärkeimmät, useinkin vain neulemallin, ja muu on sitten omaa sovellusta. Mielestäni sain aikaan miehekkäät ja mukavan tuntuiset sukat. Malli varmaan säilyy mielessäni ja pääsee uudelleenkin puikoilleni.

Päivä harmaudesta huolimatta minua kutsuvat pihatyöt, joitten pariin tästä pikapuoliin lähden. Ainaki scillan sipulit pitäisi saada maahan juurtumaan, että saisimme ihaillat niiden sinisiä kukkia keväällä.

No pitihän minun tähän loppuun napata mukaan vielä vanha kuva entisen kotimme pihalla kasvavista scilloista. Ne ovat niin suloisia kukkiesaan varhain keväällä.

Uutta ja vanhaa

Nyt jo voin esitellä valmiina tämän torkkupeitteen, joka on pariinkin kertaan tainnut vilahtaa keskeneräisenä täällä Lankapirtissä. Tämän teon aloitin marraskuussa ja tilkkuja olen kutonut pikkuhiljaa huhtikuulle asti lähinnä juna- ja automatkoilla. Sitten työ oli tauolla kunnes heinäkuulla kasasin tilkut peitteeksi.


Peitteen tein lahjaksi veljelleni, joka hiljattain täytti pyöreitä vuosia juhlimatta merkkipaiväänsä. Eilen kävimme sitten iltakahvilla hänen ja vaimonsa luona ja luovutin peitteen.

Kokoa peitteellä on n. 120 x 170 cm ja painoa 1450 g. Tilkkuja työssä on 35 kappaletta. Lankana käytin Novitan 7veljestä ja puikkona 4 mm:n lyhyttä pyöröä. Tilkut aloitin 3 s:lla kulmasta lisäten aina puikon lopussa kunnes työssä oli 60 s, jolloin aloitin vastaavasti kavennukset.

Peitteen värinä on ruskean eri sävyt, jotka kuvassa näyttävät luonnollista harmaammilta ja peiton värivaikutelma on siten kylmemmi kuin oikeasti.

Tässä kuvassa vielä toisen veljeni peite. Tämäkin on synttärilahja, mutta ajalta ennen omaa blogia. Väreinä tässä musta ja harmaan sävyjä.

Ja nyt muihin päivän touhuihin, että pääsee taas sukkasadonkin korjuuseen. Eilen ei työ paljon edennyt, kun valmis kantapää piti purkaa virheen takia. Ehkäpä tänään on parempi päivä.

Kissamaisuuksia kiertämässä

Tämä Blogistania on siitä mukava maailma, että täällä jaetaan kiitosta ja kehuja selvästi enemmän kuin meidän suomalaisten tosielämässä. Voisimmekohan ottaa täältä oppia sinnekin.

Lankapirtti sai taas huomionosoituksen, nyt tällaisen kissamaisen.



Tämän antoi minulle Nna Langanluonti-blogista. Kiitos ja niiaus, olen täällä yhtä hymyä! Nnan kanssa olemme uusia tuttavia ja olemme tutustuneet Sukkasadon merkeissä. Molemmat olemme heinälatolaisia.

Huomionosoituksen eteen päin panemista minun pitää miettiä, kun en nyt suoralta kädeltä osaa päättää kenelle tämän lähettäisin, kun en kaikille kivoille ja ihanille blogeille kuitenkaan voi lähettää ihan käytännön syistä johtuen. Olisihan se melkoinen ruljanssi lähettää tämä niille noin sadalle seuraamalleni blogille, jotka kaikki ansaitsevat tämän.


Tänään ei sukantekeleeni ole kovin paljon edistynyt, kun ole möyrinyt monta tuntia tuolla pihalla syystöitä tehden. Minulla on ollut reilun kuukauden tauko mm. pihatöissä, kun silmälääkäri kielsi minulta kumartelut kuukauden ajaksi. Myös marjanpoiminta kuului kiellettyihin. No nyt tuo aika on umpeutunut ja vaikka jälkitarkastus on vasta perjantaina, niin tänään päätin aloittaa pihan syystyöt omalta osaltani. Meillä on muotoutunut pihatöissä sellainen työnjako, että minä hoitelen kukat ja leikkaan heinät saksilla hankalista paikoista ja mieheni tekee sitten muut työt. Toivottavasti kuivia säitä riittää vielä loppuviikoksikin, että pääsen jatkamaan nyt aloittamaani työtä.

Mutta nyt minä otan sukankutimen ja teen pienen blogikierroksen.

Tämä meidän asuinalueemme on sellaista mäntykangasta. Tonttimme kahdella sivulla on metsää, jossa kasvaa mm. puolukkaa ja kanervaa. Nyt pihahommia tehdessä huomasin, kuinka paljon ihania puolukoita kasvaa tuossa metsikössä. Näkyy ne ikkunastakin, mutta kokonaiskuvan niiden määrästä saa vasta vierestä.




Tällaisia ihania puolukkaterttuja on tässä metsikössä. Mieheni lähti hetki sitten poimimaan niitä, kun näytin ottamiani kuvia hänelle. Ei ollut hänkään niin tarkoin katsellut metsikköön, vaikka pihalla on liikkunut ja touhuillut.

Vähän isompaa

Perjantai-iltana aloitin uudet sukat, nyt vähän isompaa kokoa kuin viime aikojen tuotokset. Näiden sukkien pitäisi mahtua 45-46 numeroiseen jalkaan, joten kokoeroa on hiukan vaikkapa 21-numeroisiin junasukkiin verrattuna. Malliksi valitsin Jules -sukat ja langaksi vihreäraitaisen 7veikan. Yli kiilakavennusten tikuteltuani heräsi epäilys, ettei yksi kerä taida riittää, langanmenekki näytti nim. siltä. Ja enempää minulla ei tuota väriä ole. No ei mitään hätää, ajattelin kopata kauppareissulla kerän lisää. Mutta eipä se niin vain tapahtunutkaan, juuri sitä väriä ei ollut niissä kahdessa kaupassa, joissa kävin. Muita värejä kyllä runsain mitoin. En lähtenyt kiertelemään useampia kauppoja, kun sukkien väriä ei määrätty niitä tilattaessa, vaan päätin vaihtaa väriin, jota minulla on ainakin kaksi kerää.


Siispä tässä näette valmiina ensimmäisen sinisen sukan. Väri on aika lähellä todellista. Kuvassa sukka kyllä näyttää kovin pieneltä, mutta pitäisi olla tarpeeksi iso (sovitettu mieheni 44-45:een jalkaan).


Mallia on mukava tehdä ja nurjat kerrokset sekä nostetut silmukat muodostavat miehekkään kuvion. Nyt lähden luomaan silmukoita toiseen sukkaan, että saadaan nämäkin Heinäladon täytteeksi ensi viikolla.

On muuten täysin mahdollista, että näette täällä vielä vihreäraitaisetkin Julekset, jos satun törmäämään siihen väriin jossakin. Se alku kun on vielä purkamatta! ;)

Sukkasatoa korjattu

Sadonkorjuu jatkuu kiireisenä! ;D Mukavaa on, kun tavallaan "luvan perästä" saa kutoa vallan sukkia. Vaikka itsehän minä kutomisistani päätän, niin aina joku tuolla sisälläni kuiskuttelee, että jotain muutakin voisit... No nyt kyllä on käynyt mielessä taas ne huivihaaveeni, meinaavat ihan pyrkiä puikoille. Mutta ensin tikuttelen lupaamani tilaussukat ja muut johonkin tiettyyn tarpeeseen tulevat sukat kuten nämä tänään esittelyssä olevat.

Alla näkyvät sukat ovat menossa lokakuussa nimipäiväänsä viettävälle ystävälleni, jolle olen luvannut tehdä toiveensa mukaan punaiset sukat. Minun lähipiiriläisethän ovat jo tottuneet saamaan minulta lahjaksi sukkia, syyn varmaan arvaatkin. Jotkut ovat saaneet useampiakin, mutta sukilla lahjonta jatkuu. Sukathan ovat onneksi kulutustavaraa.

Malliksi valitsin Primaverat, joita olen joskus ennenkin tehnyt. Mallia on mukava ja helppo tehdä, siitä tulee napakka sukka ja mukavan näköinen. Lankana taas Nalle colori ja puikot 2.5 mm. Ohjeen mukaisella silmukkamäärällä 66s tein. Langankulutus näihin koon 39 sukkiin noin 90g. Kantapää tavallinen vahvistettu ja kärjessä sädekavennus.

Kuvion nurjat raidat vetävät sukka kovasti kasaan, mutta sukka istuu napakasti jalassa eikä varsi valu. Tässä sukat omissa jaloissani. Näitä kuvatessa keksin kuvata jaloissani olevat sukat
peilin kautta ja tällaisen lopputuloksen sain. Tätä pitää vielä harjoitella.

Näissä Novitan coloreissahan on sellainen ominaisuus, että värit tahtovat muodostaa epämääräisiä lämpäreitä sen sijaan että raidoittuisivat niin kuin kai useimmat toivovat. Kuvion muodostuminenhan on kiinni tietenkin silmukkamäärästä ja miltä langan kohdalta työ alkaa. Tämä näkyy mielestäni selvästi tässä kuvassa: ylemmässä sukassa ei varsinaisia lämpäreitä näy juurikaan kuten alemmassa sukassa. Mutta lämpäreisyys ei tule näissä sukissa silmiinpistävästi esiin.

Ja sitten vielä muuta kerrottavaa. Eilen postilaatikolla käydessäni minua odotti siellä pahvikoteloon pakattu lähetys lähettäjänä SanomaMagazines. Muistin tilanneeni jonkun lehden ja kylkiäisinä piti tulla muistaakseni pari pussukkaa, joita en kauheasti tarvinnut, siispä lähetys jäi lojumaan avaamattomana pöydälle.

Illalla sitten avasin sen ja siellähän olikin Yllätyspalkinto tilaajalle. Siis ne pussukat kai tulee vielä lisäksi ja tämä oli sellainen ylläri. Käsitinköhän oikein. No tämmöinen pakkaus sieltä löytyi.

Ja siitä pakkauksesta löytyi sitten tämä lopputulos: ostoskassi. Kiiltävää ruskeaa keinokuituista kangasta oleva kassi. Kevyt ja pieneen tilaan taiteltavissa. Tilavuus vaikutti aika hyvältä, tarkemmin en sitä mittaillut.

Ja sitten taas säilytyspussiinsa taiteltuna. Voi ripustaa vaikkapa käsilaukkuun roikkumaan, tai johonkin muuhun sopivaa paikkaan. Todennäköisesti johonkin muualle, pitää vain tutkia mahdollisuudet. Käyttöä tälle on, mukava kuljettaa mukana varakassina.

Nyt tuli sitten omakohtaisesti koetuksi, että kyllä ne lupaukset yllätyslahjoista lehtien ym. kampajoissa pitävätkin näköjään paikkansa. Aiemmin olen kyllä ollut epäileväinen.

Toinenkin perillä

Nyt tuli viesti, että toinenkin PIF-lahjani on päässyt perille ystävälleni Marleenalle. Tämä toinen lahja ei ollutkaan kudottu vaan ommeltu. Ompeluhan on vanha rakkauteni ja harrastukseni, mutta sitä tulee nykyään kovin harvoin tehtyä. Hyvä kun saan vaatteiden korjaukset tehtyä ja verhojen käänteet ommeltua. Mutta kun totesin itselle tehdyssä ranneroikottimessa parantamisen varaa, niin päätin tehdä saman tien toisen paremman ja antaa sen PIF-lahjana ystävälleni (ystävä ihan oikeassakin elämässä). Arvelin nimittäin, ettei hänellä ole sellaista ennestään ja tiedän hänen tikuttelevan autossa, kun ajelevat tuon tuostakin Rovaniemeltä Helsingin seuduille. Joten käyttöä tälle on tiedossa!


Tässä tämä roikotin roikkuu sisällään samat lankavyyhdit kuin omanikin kuvassa aikoinaan. Pussin materiaalit ovat samat kuin omassanikin eli kankaat ovat samoja ostokankaita ja somisteen pitsinä ja helminä olen käyttänyt Papilta saamaani arpajaisvoittoa.

Lähikuvassa roikottimen pitsillä reunustettu ja helmikukkasella koristeltu tasku. Kuvassa näyttää, että tasku on muotopuoli ja kukkanen toisessa laidassa, mutta se on vain harhaa.

Ja vielä lähikuva helmistä tehdystä kukkasesta. Tämä oli muuten ensimmäinen helmityöni. Vielä minulla noita helmiä on jäljellä, joten jotain saatan niistä vielä tehdäkin, mutta ehkä pitäisi paneutua aiheeseen paremmin.

Minäkin mukaan

Tupunan innoittamana lähdin minäkin mukaan tähän yllärijuttuun!

Tulepa sinäkin, jooko!

Ensimmäinen jo perillä

Nyt sain viestin, että ensimmäinen PIF-lahjani on mennyt perille Elinalle. Niinpä voinkin julkaista osan viime aikojen salaisuuksistani: alla näkyvät sukat. Kovasti pohdin ja etsin vinkkejä Elinan blogistakin, mitä voisin antaa hänelle lahjaksi. Sitten kävi ilmi, että Elinan lapset (tytär ja 3 poikaa) tarvitsisivat villasukkia eikä äiti oikein ehtinyt niitä tekemään. Ja mikäs sen mieluisampi ja helpommin toteutettava lahjaidea tällaiselle sukkamummolle. Kyseltyäni sain tietää lasten jalkojen koot ja sitten vain katsastamaan varastojani. Kahdet löytyi valmiina ja kahdet tein.

Tässä ne varta vasten Elinan lapsille tikutellut sukat, kahdelle nuorimmalle. Isommat (kokoa 31-32) näistä on tavismallia 7veikasta ja pienemmät (koko 21-22) Nalle-langasta tehdyt junasukat. Nämä täyttävät myös Heinälatoa omalta osaltaan.

Ja tässä kuvassa lasten jalat uusissa sukissa Elinan lähettämästä kuvasta omin luvin julkaistuna (toivottavasti et pahastu, kasvot toki rajasin näkymättömiin). Kaikki olivat olleet sopivaa kokoa ja mieleiset. Vanhin poika, kuvassa oikealla, sai myös 7veikasta tavismalliset ja tytär sai Nalle colori-langasta kudotut muistaakseni Kerttu-sukat. Nämä viimeksi mainitut ovat molemmat kokoa 37.

Myös toinen PIF-lahja on jo matkalla, mutta kolmas on vielä hieman keskeneräisenä täällä Lankapirtissä.

Sukkia ja orkideoja

Eilen paistoi aurinko ihanan lämpimästi, tuli mieleeni, että nytkö vasta se kesä tuleekin. Iltapäivällä tarkeni istua terassilla kutomassa seuraavia sukkia. Tosin T-paita kävi liian kevyeksi vaatetukseksi, kun aurinko meni puiden taakse ja minä jäin varjoon. Tänäänkin näyttää lupaavalta sään suhteen, ja muutenkin kyllä. Saadaan varmaan taas hyvä päivä.

Ja nyt sitten käsitöihin ja sukkiinpa tietenkin näin Sukkasadon aikana. Mökkireissun aikana valmistui kolmet sukat, joista nämä kahdet olen esitellyt jo eilen Heinäladossa, mutta pitäähän ne omaankin blogiin tuoda. Ne kolmannet ovat toistaiseksi salaisuuksien sukkia. Nämä raitasukat menevät täällä Lankapirtissä useaan otteeseen vilahtaneille kaksostytöille. Heidän omien toiveiden mukaan olen nämä kutonut.

Sukat mallia tavikset raidoilla kokoa 38 ja lankana 7veikka. Silmukoita 48, puikot 3,5 mm. Varren suussa resoria 2o, 2n ja muussa sukassa 3o, 1n, pohja sileää. Tavallinen vahvistettu kantapää ja kärki sädekavennuksella. Värit ovat haaleammat kuin livenä, varsinkin tuo vaaleampi vihreä on oikeasti kirkkaampi, voisi kai sanoa lime.

Tässä kuvassa vihreät värit näkyvät lähempänä oikeaa.

Nopeasti nämä tuntuivat valmistuvan 7veikka-langasta, kun olen kutonut useimmat sukkani ohuemmista langoista ja 2.5:n puikoilla. Nyt puikoilla olevat ovatkin taas näitä ohuempia ettei totuus unohtuisi, mutta niistä taas lisää, kunhan valmistuvat.


Minulla on tänään orkideojen kastelupäivä. Minähän kastelen ne parin viikon välein siten, että upotan kasvin purkkeineen kasteluveteen , jossa se saa lillua noin 45-60 minuuttia. Sitten vain hyvä valutus ja kasvi saa pärjätä seuraavat kaksi viikkoa. No, sumuttelen minä lehtiä ja ilmajuuria aina joskus. Koko aamupäivähän siinä kuluu, kun samana päivänä uittaa neljä kasvia vuorotellen samassa kipossa.

Tänään kasteluastiana oli kattila, joka on ehkä parhaimman mallinen astiani tähän tarkoitukseen. Ja vuorossa valkokukkainen orkideani.

Kotona taas

Eilen illalla kahdeksan jälkeen kotiuduttiin mökin rauhasta. Puolukoita ja sieniä katsastettiin, mutta kovin vähän niitä näytti olevan. Puolukat olivat vielä raakojakin, ne vähäiset marjat. Mökin pihapiirissä on läimäre, jossa monena kesänä on ollut mukava määrä kantarelleja, mutta nyt oli vain kolme. No kasvoi niitä joitain sieniä sentään, kuten kuva osoittaa.


Nämä sienet kasvoivat rykelmänä varjoisassa paikassa raitapuun rungolla ja nuo taustalla näkyvät maassa. Mitä sitten lienevät, minun sienituntemukseni ei riitä niiden tunnistamiseen.

Sukkia tikuttelin lisää, mutta niistä ei ole vielä kuvia. Niistä tarkemmin seuraavalla kerralla, kunhan ehdin kuvata ne jossain välissä varmaan vielä tänään. Nyt näitä tavallisia kotihommia ensin, kaalilaatikko on jo uunissa, mutta pyykinpesu pitänee käynnistää. On se kumma, että mökiltä tulee aina niin paljon pyykkiä vaikka siellä vain kahdestaan ollaan muutama päivä.

Piti tulla vielä mainostamaan

Vielä piti ennen lähtötouhuja kurkata päivittyneitä blogejakin ja sieltä löytyi Elinan blogista mielenkiintoinen kuvasarja hahmojen huovutuksesta. Käypä kurkkaamassa, jos olet kiinnostunut.

Tuulisen päivän iltaa

Taas on päivä lipsahtanut melkein huomaamatta. Tänään oli kyllä kovasti tuulinen päivä, sen kyllä huomasi. Me kun asumme mäntykankaalla, niin kuivaneita neulasia putoili puista niin pihalle kuin terassin lattiallekin oikein kasapäin. Pelastimme myös tuulesta pienen lasten teltan, jonka tuuli iloisesti riepotteli pihallemme. Siinä oli tukikepit vielä paikoilleen. Eikä teltta ollut ehtinyt mennä rikkikään, vaikka hurjan näköistä kyytiä se sai. Autotallin seinustalle tuulensuojaan sen sitten kivien avulla ankkuroimme odottamaan mahdollista etsijää. Ja tulihan se eräs rouva läheisestä rivitalosta muutaman tunnin päästä. Oli kuulemma parvekkeelta tuuli napannut teltan mukaansa.

Olen minä tehnyt tänäänkin käsitöitä, kuinkas muuten, mutta niistä ei vieläkään tämän enempää, kun ne ovat niitä toistaiseksi salassa pidettäviä.



Huomenna on tarkoitus lähteä taas mökille, viivymme siellä muutamia päiviä ja palaamme alkuviikosta. Sukkalankoja tuossa jo katselin mukaan otettavaksi niiden salaisten lisäksi, kun uskon saavani ne salaiset valmiiksi aika pian. Langoistahan se pakkaaminen aloitetaan, muut tavarat ehtii sitten lähtiessä napata mukaan.

Ja kun minä olen edelleen sitä mieltä, että kuvaton päivitys on aika ankea, niin kaivoin tuolta vanhoista kuvistani pari tähän. Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla on käsitöitä esittelyssä.




Tämä on meidän huomisen matkamme päämäärä, siis meidän mökkimme siellä Kainuun korvessa. Pääsee sinne sentään autolla perille, että ei se aivan niin korpea ole.


Tämä paikka on aika lähellä mökkiä. Tunnistaako joku paikan?

Edit 9.9.08: Teisa tunnisti paikan oikein, Suomen korkein luonnonvarainen vesiputous Hepoköngäshän siinä kuohuu. Lisää kuvia esim. täällä.