Pääsiäistä

Hyvää, leppoisaa pääsiäisen aikaa kaikille vierailleni!

Onnittelen ja täytän lupaukseni

Tällä kertaa en esittele mitään itse tekemääni, vaan onnittelen lapaskisan voittajaa ja täytän lupaukseni täällä esitellyn kastemekon lähikuvasta.

"Oululaisen Kaisu Hännisen Toripolliisi hurmasi tuomariston Suuri Käsityö -lehden ja Pirkanmaan Kotityön järjestämässä Paikkakuntien lapaset -kilpailussa." uutisoidaan täällä lehden nettisivulla.

Lapasten suunnittelija ja kisan voittaja kertoo kehittäneensä vuosia sitten tuplatumppu-lapasen, johon suunnitteli tätä kisaa varten kuvion kaikkien oululaisten ja laajasti maailmallakin tunnetun Toripolliisi-patsaan innoittamana. Saman niminen patsashan seisoo Oulun torilla ja jos et ole sitä nähnyt, niin Googlen kuvahaulla löydät lukemattomia kuvia siitä. 


 
Onnittelen lämpimästi Kaisua, vaikka hän ei ehkä onnittelujani saakaan. En tunne häntä  enkä tiedä hänen täällä Lankapirtissä käyneen. Mielestäni voitto meni juuri oikealle henkilölle, parhaiden lapasten suunnittelijalle. Lapaset näyttävät kivoilta ainakin kuvassa, selkeä kuvio sopii hyvin lapasiin. Ja mikä parasta, nämä ovat tuplaptumput. Siis ymmärtääkseni onteloneuleena tehdyt ja samankaltaiset kuin minun tuplalapaseni.

Ja nyt niitä kuvia kastemekosta.

Kuten jo aiemmin kerroin mekon virkkasi äitini v. 1970 esikoisellemme ja sitä ovat useat sukuuni syntyneet pienokaiset käyttäneet ensimmäisessäjuhlassaan, kuten äitini toive oli.

Kolttu on virkattu Helmi-langasta muistaakseeni jonkun saksalaisen mallilehden ohjeella. Pieniä kukkasia koko mekollinen.  Kolttu on mielestäni edelleenkin kaunis ja sopii hyvin pienten asuksi juhlaan.

Vanha ihana juhlamekko

EDIT. 19.11.2013 lisäsin loppuun lähikuvan mekosta.


Nyt en esittele mitään uutta enkä itse tekemääni vaan muistelen hiukan vanhoja ja esittelen sukumme nuorimman vesan, suloisen tyttövauvan.

Tässsä hän on Enna Fanni Julia mummunsa sylissä ensimmäisessä juhlassaan. Lupa kuvan julkaisuun saatu Ennan äidiltä ja mummulta.  Enna sai kaksi jälkimmäistä nimeään isoisoäitien mukaan, mikä on hieno ele hänen vanhemmiltaan.

 Juhla-asuna Ennalla oli isoisoäideistä yhden virkkaama kastekolttu. Koltulla on ikää jo 43 vuotta ja sen virkkasi äitini meidän esikoisellemme syyskesällä 1970. 

Malli taisi olla jossakin saksalaisessa käsityölehdessä ja langaksi valitsimme Helmi-langan, josta tulikin kaunis pinta mekon kukkasiin. vuolaasti on mekon kauneutta ylistetty kaikissa kastejuhlissa. Ja kaunis se onkin.  Äitini oli tunnetusti taitava ja monipuolinen käsitöiden tekijä.

Tässä tyttäremme, joka oli mekon ensimmäinen käyttäjä ja...

 ... tässä poikamme, joka käytti kolttua toisena vajaa kolme vuotta myöhemmin.

Muita mekkoa käyttäneitä edustakoon tämä v. 1975 syntynyt Ennan setä, joka kastettiin vuoden 1976 puolella. Laskeskelin, että kaikkiaan kymmenkunta lasta on kastettu tässä mekossa. Äitini toive olikin, että mekkoa käytettäisiin hänen lastensa jälkeläisten kasteasuna ja niin on tehty.

19.11.2013 lisäsin lähikuvan, josta kuvio näkyy selkeämmin.

Tänään on...

Tänään on päivä, jolloin kuopuksemme täyttää 40 vuotta. Oli aurinkoinen torstaipäivä ja klo 14.00 putkahti maailmaan meidän pieni poikamme, josta on kasvanut näiden vuosien kuluessa melko iso mies.  Juhlia ei ole, vaan sankari lentää Itävaltaan laskettelemaan. Hyvää syntymäpäivää sinulle, poikasemme, ja antoisaa matkaa!

Tässä sankari muutaman päivän ikäisenä ison siskon kanssa. Huomaa nutut, jotka olivat minun itseni tekemiä. Niitä pidettiin kahta päällekkäin. Ihoa vasten oleva nuttu oli pehmeää puuvillakangasta ja päällimmäinen tukevampaa ja lämpimämpää flanellia tai froteeta.

 

Aurinkoista naisten päivää jokaiselle ihanalle naiselle!

Jotain vanhaa ja jotain pientä

 Tällä kertaa esittelen pari vanhaa neuletyötäni ja viimeisimmät valmistuneet työni. 

Näitä puseroita olen viime aikoina muistellut moneen otteeseen ja yrittänyt etsiä niistä edes valokuvaa. Kyselin jo veljeni perheestäkin, löytyykö heiltä kuvaa, jossa nämä olisivat heidän poikien päällä. Ja sitten yks' kaks veljen vaimo soitti ja kertoi puseroiden löytyneen heidän varastosta.  Olinpa riemuissani, hyvä, etten saman tien sännännyt heille. ;D

Kudoin nämä puserot muistaakseni talvella 1975-1976 lapsilleni, jotka olivat silloin n. 3- ja 6-vuotiaita. Ohje oli jossain lehdessä, olisikohan ollut Pirkka-lehti, ja sen mukaan tein. Lanka muistuttaa 7Veljestä, jokohan sitä silloin oli markkinoilla. Lapsemme pitivät puseroita muistaakseni aika paljon ja niiden jäätyä pieneksi, ne siirtyivät veljeni kahden pojan käyttöön.

Hirvet on kirjottu silmukoita jäljentäen valmiisiin puseroihin.  Olipa mielenkiintoista tutkia omien käsiensä jälkiä noin pitkän ajan kuluttua. Mutta ihan kelvollista työtä olen näköjään tehnyt silloin, ei tarvinnut nolostella puseroita katsellessa. Lankavalintakin on ollut hyvä, sillä ei puseroissa näy pahoja kulumisen jälkiä eikä nyppääntymisiä.

Nyt puserot pääsevät käyttöön seuraavalle sukupolvelle, siis jo viidennelle lapselle. Pienempi pusero on vielä liian iso vajaa kaksivuotiaalle pojan viikarille, mutta voisi sitä jo käyttää hihat käännettyinä. Ensi talvena on varmaan jo aika sopiva.

Sitten ne uudemmat tekeleeni.

 

 Nämä kolme tiskirättiä olen tehnyt välitöinä helmikuun aikana. Lankana käytin Dropsin Bomull-Lin -lankaa, jossa on 53% puuvillaa ja 47% pellavaa. 5 mm:n puikoilla mentiin ilman mitään ohjetta. Silmukkamääriä hiukan mietin, kun meillä pitää olla isot rätit, etteivät ne huku mieheni isoihin kouriin.

 Ensin valmistui tämä, silmukoita taisi olla 36. Ja hetken mielijohteesta syntyi tuollainen yksinkertainen pitsineule, että rätistä tulisi ilmava ja nopeasti kuivuva.

Seuraavan rätin aloitin nurkasta samantapaisella pitsineuleella.

Sitten kokeilin pyöreää keskeltä aloitettua rättiä. Aiemmat pyöreät rättini ovat lyhennetyin kerroksin tehtyjä, mutta onnistuu se näinkin. Kuuden silmukan aloituksella lähdin liikkelle, lisäykset aluksi 6. kohtaa joka toinen kerros. Jossain vaiheessa tein "ylimääräisiä" lisäyksiä, että rätistä tulisi tasainen. Lopulta niitä kuitenkin tuli liikaa ja rätti poimuilee hiukan, mutta ei haittaa käyttöä.

Yhteensä lankaa kului näihin kolmeen reilunkokoiseen rättiin 85 g.  Olen muuten havainnut käytössä tämän hyväksi rättilangaksi. Siitä tulee rouhevammat rätit kuin jostakin ohuemmasta langasta tai pelkästä puuvillasta, näillä pyyhkii ja kuivaa hyvin.

Uutta ja vanhaa vauvoille

 Pääsiäinen ja sen aikaiset kauniit säät ovat takana päin.  Kummastakaan en päässyt kunnolla nauttimaan, kun sairastuin "vuosisadan flunssaan" ja vietin suurimman osan ajasta vuoteessa.  Minähän en yleensä sairasta flunssia ja jos sairastan, niin hyvin kevyesti vain päivän pari kurkkukipua kaavan mukaan.  Näkyy se flunssapöpö nujertavan minutkin joskus, mutta kyllä minä nyt taidan olla jo niskan päällä.

 Mutta en minä niin kipeä ollut, ettenkö jotain käsitöitäkin olisi tehnyt, en toki.  Yllättävän paljon sain valmiiksikin, joista esittelen nyt vain yhden ja ne muut varmaan loppuviikosta.  Etiopian nutun aloitin jo Äkäslompolosta paluumatkalla silloin ennen pääsiäistä ja kotona sitten tein viimeiset kerrokset. Muuten se uhoamani "vielä yksi reissu" jäi minulta väliin ja mies haki yksin asuntovaunun kotiin minun sairastaessa lasteni ja miniäni hellässä huomasssa.

 Malli Etiopian nuttu pyörönä

Lanka Novitan Woolin jämiä, kulutus 65 g

Aika tarkoin ohjeen mukaan tein, joitain omia "kikkoja" käytin kyllä.  Kolme jämäkerän loppua sain tuhottua täysin ja vielä neljännestä osan. Pehmoista ja mukavaa neulottavaa oli, kun ne ensimmäiset käyttämäni kerät olivat niitä iänikuisen vanhoja merinovillaisia, joita ei enää vuosikausiin ole ainakaan valmistettu ja tuskin on enää missään myynnissäkään.

Jämäkuun tuotoksiin tämä nuttu tietenkin menee ja sitten jossain vaiheessa lähtee Etiopiaan.


Nutun halusin kuvata noin henkarissa roikottaen, kun muistin meillä olevan vielä tallessa yksi lasten henkari.  Tavallisesti se henkari riippu minun vaatekaapissani yhden suloisen vauvan mekon kanssa ja sitä henkaria hakiessani ihailin taas sitä mekkoa. Ja siinä sitten päätin tuoda mekon tännekin näytille.

Mekon teki yli 40 vuotta sitten hyvä ystävättäreni Ritva, joka oli silloin jossakin koulussa  - olisiko ollut talous- tai emäntäkoulu.  Ritva teki asun sekä tyttö- että poikavauvalle ja antoi sitten tämän tyttövauvan asun meille tyttäremme synnyttyä v. 1970. Asuun kuuluu myös mekon kankaasta tehty lakki, mutta se ei ollut nyt tuossa mekon mukana enkä jaksanut ruveta sitä etsiskelemään kuvausta varten.

Mekko on jotain Marimekon kangasta ja eteen Ritva on virkannut pitsiä ja...

... taakse on hän on valmistanut päällystetyt napit.  Monissa paikoissa on ommeltu käsin pienin pistoin esim. kaula-aukon kantit kiinnitetty käsin.

Mekko on minusta ollut aina hyvin kaunis ja niin huolella tehty, oikea käsityötaidon näyte. Lisäksi sillä on kovasti tunnearvoa, joten olen tallettanut sen ainoana tyttäreni vauva-aikaisista mekoista.  En ole raskinut antaa sitä kenellekään, vaikka kaikki muut olen kierrättänyt.

Valmistuneita

Tänään saa postaukseni pääosan virkattu sohvatyynyn päällinen, tai oikeastaan puolitoista sellaista.  Sen kokonaisen olenkin jo vilauttanut täällä.  Silloin siitä puuttui vielä sisus, mutta nyt sekin on paikallaan.

Tuohon pikkusohvalle asettelin tyynyn kuvausta varten.  Seuranaan on lahjaksi saatu ihana torkkuhuopa ja minun itseni tekemä ryijy.  Ryijyn olen tehnyt muistaakseni v. 1979 ja se on nimeltään Ruskapolkka. Suunnittelija on Lilli Kollin. Neoviukselta ostin ryijytarvikepaketin ja ommellen sen tein.  Tämä ryijymalli oli Neoviuksen mallistossa vielä muutamia vuosia sitten, mutta nyt ei enää näyttänyt olevan, kun kävin tarkistamassa.

Malli Korinpohjatyyny Kauhavan Kangasaitan ohjeella

Koko n. 40 x 40 cm

Lanka saman firman samettilankaa, menekki 345 g

Virkkuukoukku 4.5 mm

Minulta kyseltiin tuon alussa mainitsemani vilautuksen yhteydessä, onko korinpohjavirkkaus vaikeaa.  Ei se ole vaikeaa, pylväitä vain tehdään, mutta ne kiinnitetään edellisen kerroksen pylväiden ympärille joko etu- tai takakautta.  Siitä muodostuu tuo korinpohjakuvio. Ohjeessa on selkeä piirroskuva pylväiden teosta, kannattaa käydä katsomassa.  Samettilanka sen sijaan on aika tihkasta virkattavaa.  Ei siitä monta kerrosta jaksanut kerralla virkata.

Lankaa ostin 500 g:n kartion, joten siitä jäi aika paljon jäljelle. Mietin, mitä lopusta tekisin.  Kokonaista tyynyä siitä ei saisi. Pieni laukkukin kävi mielessä, mutta lopulta päätin tehdä "puolikkaan tyynyn".  Siis tyynyn, jossa toinen puoli on virkattu ja toinen puoli kangasta. 

  Tästä puolikkaasta tein hiukan pienemmän n. 35 x 35 cm ja siihen lanka (135 g)  riittikin oikein sopivasti, vain muutamia metrejä jäi käyttämättä.  Kuvassa tyynynpuolikas on todella vielä puolikas ja odottaa sopivaa kangasta taustaansa.

Sukkien kutominenhan on minusta erityisen mukavaa.  Niitä minun pitää tehdä vähän väliä, vaikka ei mitään tarvettakaan olisi tiedossa.  Teen oikein mielelläni niin perussukkia kuin erilaisia pintaneulesukkia ja joskus myös kirjoneulesukkia. Nytkin yhtäkkiä iski pakottava tarve tehdä rullareunasukat, kun näin kuvan sellaisista.  Näidenkään tulevasta käyttäjästyä ei ole vielä mitään tietoa, mutta aika sen näyttää.

Malli perussukat TeSan rullareunoin

Koko n. 25

Lanka Fabel ja hiukan Nalle Coloria, yhteensä 30 g

Puikot 2.5 mm

Olen ainakin yhdet rullareunasukat tehnyt aiemminkin ja taidanpa tehdä näitä lisääkin.  Sukkiin tulee mukava ilme tuon rullareunan avulla.  Tekee mieleni kokeilla kolmea rullaa noiden kahden sijaan, onnistuisikohan se...  Kiitos TeSa kivasta ohjeesta!

Meillä oli muuten viime yönä käynyt kutsumaton vieras.  Käypihän se meillä melko usein, mutta yleensä ei jälkiä kovin paljon jätä, mitä nyt papanoita sinne tänne.  Nyt sen sijaan oli tehnyt pahojaan, mokoma.

Tällainen näkymä iski tajuntaani, kun aamulla katsoin ikkunasta ulos.  Voi ei, taisin parahtaa!  Meidän ainoa omenapuu kaluttu ympäriinsä, omenapuu, joka ei vielä ole päässyt kunnolla satoa tuottamaan.  Eikä näköjään tule tuottamaankaan. Nälkäänsähän se pupu on tuon tehnyt, mutta se ei paljon minua nyt lohduta. Eikä nuo jäljelle jätetyt papanatkaan, vaikka lannoitteesta hyvin käyvät. Verkko on paikoillaan ja pysynyt pystyssäkin, hiukan painahtanut yhdestä kohdasta.  Hyppäämällä on pupun pitänyt aitaukseen mennä  ja myös poistua sieltä.

Noo kyllä tästä selvitään, ei yhden, vaikkakin ainoan omenapuun menettäminen maailmaa kaada.  Olen jo tässä miettinyt, mitä laittaisin kesällä tuon paikalle. En ehkä uutta omenapuuta, kun noita rusakoita alueella liikuskelee aika paljon.

Kaunein virkkaukseni

Ensinnäkin kiitän kaikkia kommenteista ja kehuista, joita sain eilen esittelemästäni February Ladysta! Kuten tunnettua, tämä neuleblogien maailma on siitä mukavaa, että aina saa kauniita sanoja ja kehuja, kun esittelee töitään. Ja sehän on mannaa ihmismielelle ja siksi kai tämä bloggailu on niin antoisaa. Siis kiitos teille kaikille oikein halien kera! Ja niille, jotka ovat minun laillani jo pitkään mietineet Ladyn tekoa, niin ei muuta kuin Lady puikoille vain. Sitä on mukava tehdä Kristiinan hyvän ja selkeän ohjeen mukaan.

Joku aika sitten Mari haastoi minut esittelemään kauneimman virkkaustyöni. Ei, en ole sitä unohtanut, vaikka Mari ehkä on ehtinyt jo niin luullakin. Olen vain perusteellisesti miettinyt ja pohdiskellut, mikä olisi kaunein virkkaustyöni. Vieläkään en ole siitä oikein varma, mutta tämän kirjoituksen edetessä nostan jonkun muutamista ehdolle kaivamistani töistä tuolle "jalustalle".

Haasteessaan Mari kirjoitti minulle näin: "...pieni haaste virkkaamiseen liittyen, vaikka tiedän, ettet kovin paljon virkkaamisesta tykkääkään... ". Mari onkin näköjään tarkoin lukenut tekstejäni. Olen nimittäin joskus kertonut täällä, etten pidä virkkaamisesta oikeastaan ollenkaan, mutta silti virkkaan. On hiukan sellainen ambivalentti tilanne. Siis se virkkaaminen on jostakin syystä minulle vastenmielinen tekniikkana, mutta niistä virkkaamisen tuloksista minä pidän niin paljon, että virkkaan.

Ja nyt itse asiaan, siis siihen kauneimman virkkaustyöni valintaaan. Päätin aloittaa katselmuksen vanhimmista käsillä olevista virkkaustöistäni. Ne ovat lakanan pitsejä 1960-luvulta, jolloin vielä käytettiin pussilakanan asemesta päällyslakanoita ja niihin virkattiin koristeeeksi pitsit. Niitä lakanoita minulla on joku jäljellä, olleet käyttämättöminä kymmeniä vuosia. En hävitä niitä, koska voin tarvita niitä joskus. ;DD Yhdessä olisi kyllä oikein nättiä pitsiä, mutta lakana pitäisi vähintään silittää ennen kuin sen voisi täällä esitellä enkä nyt viitsi alkaa siihen.

Seuraavaksi vanhin tallessa oleva virkkuuni taitaa olla tyttäreni boncho luultavasti vuodelta 1975. Tämä oli minusta silloin kaunis ja on edelleen. Tehtyy hyvästä villalangasta ja on kestänyt muutaman muunkin pikkuneidin käytön hyvin. Hiukan on vain nukkaaantunut pinta, muuten aiva OK.

Tämä joulunpunainen mitä ei kyllä kuvasta uskoisi, koska kuva vääristää värin pahasti liina on myös jo aika vanha, mutta varmaan vasta 1990-luvulta tai 2000-luvun alusta. Tästä tykkään kovasti ja tämä on käytössä meillä yleensä joka joulu.

Blogiajan virkkauksista kauneimpia taitavat olla muutamat liinat, kuten nämä kuluneen kevään aikana tekemäni pikkuliinat. Tai se yhä tärkkäämistä odottava vähän isompi liina, mutta sitä en nyt laske, kun on vielä siis hiukan keskeneräinen.

Mutta taidanpa nimetä kauneimmaksi virkkauksekseni tämän liinan, jollaisia virkkasin kaksi viime kesänä odottaessani mieleisiä vieraita tänne Lankapirttiin. Annoin liinat siis Eilalle ja Katjalle "menijäisslahjaksi". Silloin syksyllä ajattelin, että pitäisi tehdä vielä itsellekin tuollainen. Se ajatus on jäänyt välillä unohduksiin, mutta nyt tuli taas mieleeni kuvasta liinaa katsoessani.

Ja haastettahan ruukataan jatkaa eteen päin. Ensin ajattelin haastaa innokkan virkkaajan Intsun, mutta Seijasisko ehti ensin, joten haastanpa vaikkapa Irinan blogista Yksi kaikkien ja kaikki yhden langoissa, että saadaan nähdä useampia kauniita virkkuita! En kyllä nyt yhtäkkiä muista, onko Irina esitellyt virkkuitaan, mutta uskon tämän taitavan ja pitkän käsityöuran omaavan naisen tehneen niitäkin.

Viime vuosisadalta

Taannoin esitteli Annikainen blogissaan koululaisena tekemäänsä käsityöpussia. Kaikkihan me vimevuosisadan koulutytöt miten lie pojat teimme sellaisen pussin, mutta minulla ei oma pussukkani ole enää tallessa. Sen sijaan ainakin tekemäni leivinliinan olen onnistunut säilyttämään yli 50 vuotta. Ja nyt, kun eilisen pikku tapaturman jälkeen en ole juuri pystynyt sukkia tikuttelemaan, niin kaivelin kaappejani ja löysinkin leivinliinan. Muistelin, että tekemäni tyynyliinakin olisi vielä tallessa, mutta sitä en nyt kyllä löytänyt.

Leivinliinan kuva on valitettavan huono, mutta kuvan pitäisi suureta klikkaamalla tein ollessani kansakoulussa 3. luokalla, siis 9-vuotiaana. Kaikki on käsin ommeltu, myös päärmeet. Enkä edes muista, että koulussamme olisi ollut ompelukoneita tai emme ainakaan me pienet saaneet niitä käyttää. Oppikoulussa oltaessa sitten ommeltiin jo koneellakin, sellaisella omin jaloin poljettavalla. Kuinkahan moni nykyajan koululainen saisi tuollaisen tehtyä. Ainakin tyttäreni, joka on ope ja tällä hetkellä opettaa juuri tuon ikäisiä, oli sitä mieltä, ettei kukaan hänen lapsistaan.

Tämä leivinliina on muuten ollut minulla ahkerassa käytössä pitkään, mutta pääsi muutama vuosi sitten eläkkeelle. Ahkera käyttö on kuluttanut osan kirjontalangoista poikki ja itse kankaassakin on pari pientä reikää.

Nimikirjaimet tein solmupistoin. Kutsumanimeni on kaksiosainen, mutta opettaja armahti minua ja muita kaksin nimin varustettuja ja saimme jättää toisen nimen kirjaimen kirjomatta.

Pullakranssi pienen pienin varsipistoin

Ässä on tehty ilmeisesti niin, että ensin on ässän muoto ommeltu valkoisin varsipistoin ja siihen päälle ommeltu kierteet punaisin pistoin. Nurjalla puolella näkyy siis valkoisen lisäksi vain punaisen langan päättely.

Monenlaiset pistot ovat tulleet tutuiksi jo tuossa työssä. Nyt kun katson kätteni jälkeä, niin mielestäni olen onnistunut hyvin. Olisipa ollut mukava vertailla, jos olisin löytänyt sen tyynyliinan, sekin kun on/oli koristeltu kirjomuksin. Ja sen tein 2. luokalla ollessani, siis vuotta nuorempana. Monenlaisia kirjontatöitä on tullut tehtyä tuonkin ajan jälkeen. Minullahan oli kai kymmenisen vuotta kestänyt kirjontamania ennen tätä neulontamaniaa. Onpa joitakin noista myöhemmistä kirjontatöistäni vilahtanut täällä Lankapirtissäkin.

Eilen illalla bloggailun välissä tunnelmoitiinkin Marleenan tuoman tuliaiskynttilän valossa kahvitellen. Valkoinen lehtikaktukseni se, joka ei paleltunut aloittelee kukintaansa, ensimmäinen nuppu avautui jo tänään.


Ja taas on muuten viikonloppu alkamassa. Miten se tuo aika rientääkään, kun aina tuntuu olevan perjantai ja saa toivotella Hyvää viikonloppua kaikille!

Huoneentauluni

Jo jonkin aikaa sitten Annikainen kertoili vanhoista huoneentauluista blogissaan ja siinä yhteydessä pyysi minuakin esittelemään omani. No minuahan ei tarvinnut kahdesti pyytää ja tässäpä näette nyt tauluni. Tämä on valmistunut muistaakseni 1980-luvun alussa tai puolivälin tienoilla.

Tauluni on vanhasta tavasta poiketen kehystetty tummilla puukehyksillä ja sitä suojaa vielä himmeä lasi. Pellavakankaalle kirjailin punaisella muliinilangalla varsi- ja laakapistoin. Kooltaan taulu on n. 38 x 27 cm (+ kapea kehys). Makuuhuoneen seinällä tämä on sänkymme päädyssä.





Linnut ja oksat on muistaakseni Suuresta käsityölehdestä (vai olikohan se silloin vielä käsityökerho). Muistelen, että nämä kuviot oli suunniteltu koristamaan kesäisen yöpaidan kaarroketta.




Teksti on oma lisäykseni kuvioon, kun sovelsin sen tauluksi. Tein näitä kaksi samanlaista, toisen sai äitini. Äidin kuoleman jälkeen se toinen taulu muutti kummityttäremme luo.

Huoneentauluna olen tätä pitänyt, vaikka nyt kun ajattelen asiaa, ei tämä tietenkään ole sellainen perinteinen kangastaulu, kun tämä on kehystetty. Mutta miten sen nyt ottaa, onhan tässä ainakin yksinkertainen kuvio ja elämänohje.



Neuleretriittiä suunnitellaan! Tällaisen uutisen kertoili Tikru blogissaan. Kuulostaa aika mielenkiintoiselta, vai! Jos kiinnostaa, niin käypä kurkkaamassa täällä.

Tikullako silmään

Taas rupesin vanhoja muistelemaan, vaikka kuinka sanotaan, että sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee! Lupasin nimittäin Pappi puikoissa -blogin Outille, että vilautan vanhoja pannumyssyjä enemmänkin kuin tuossa pari päivitystä sitten. Ja joskus aiemmin on jonkun muunkin kanssa ollut puhetta näistä teepannun myssyistä, jotka muutamia vuosia sitten olen kutonut.




Pannumyssyt on kudottu muistaakseni 7veljestä-langasta ja ohje taisi olla jossakin Suuressa Käsityölehdessä. Tekniikka oli jotenkin sellainen, että vuoroin kudottiin molemmilla langoilla n. 10 silmukkaa aina oikeaa ja levossa oleva lanka jäi työn takana aina sopivan kireälle niin, että työstä mudostui poimuja.
Edit: Villa Lankalan valppaiden silmien ansiosta voin kertoa, että ohje näihin löytyy Suuren Käsityölehden numerosta 10/2005. Kiitokset Villa Lankalaan!


Poikani ja erityisesti miniäni juovat haudutettua teetä ja heidän kahdelle teepannulle tein myssyt mittojen mukaan. Arvatkaapa kumman myssyn langat on valinnut poika ja kumman miniä! Aivan niin, tumma on pojan valinta ja aurinkoinen on miniän.





Enpä malta olla vielä kertomatta, että Äkäslompolossa ollaan edelleen. Päätettiin jäädä vielä yhdeksi yönseuduksi, joten huomenna vasta ajelemme kotiin.

Wanhoja muistellen

Maanantain lumisade on ollutta ja mennyttä, nyt taas aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja maailma hymyilee ainakin meille lomailijoille Suomen Lapissa. Kaunista on!

Täällä Äkäslompolossa on liike nimeltä Wanhat tavarat, joka nimensä mukaisesti myy vanhoja tavaroita. Lähinnä erilaisia astioita taisi olla kaupan, kun siellä poikkesin katselemassa.



Minun huomioni kiinnittyi kuitenkin tähän nukkeen, joka istui siellä sohvalla. Luvan saatuani napsin siitä muutamia kuviakin. Minulla itselläni taisi olla lapsena nukke, jolla oli samanlainen pää. Siitä ei vain taida olla kuvaa, pitääkin kotona tutkia tarkoin vanhat paperikuvat, josko sittenkin löytyisi. Tämän Anni-nuken äiti kertoi saaneensa nukkensa v. 1959 ja minä sain oman Markettani viitisen vuotta aiemmin. Marketalla oli kädet kumimaista ainetta, mutta muuten vartalo oli äitini kankaasta tekemä. Marketta meni ainakin parin joulun alla hukkaan ja saapui takaisin entistä ehompana ja uusissa vaatteissa joulupukin tuomana. Oli kyllä mieltä lämmittävää ja melkein liikuttavaakin nähdä tämä Marketan kaksoisolento siellä sohvalla istumassa.


Uusia käsitöitä ei ole nyt esiteltävänä, niinpä päätin vilauttaa teille yhden vanhan käsityöni: pannumyssyn, joka on palvellut meitä vaunuillessa jo varmaan 15 vuotta.


Kuva ei ole kovin tarkka, mutta myssy on tehty pellavakankaasta ja siihen on ristipistoiltu molemmin puolin samanlainen kuvio. Siinä pari tiaista muistuttavaa lintua istuu kai kukkivan omenapuun oksalla. Värit on valittu ensimmäisen vaunumme värimaailmaan sopiviksi eivätkä oikein sovi nykyiseen, mutta hyvin myssy pitää edelleenkin pannun kuumana.
Se on sitten aprillipäivä! Älkäähän kovin antako itseänne jujuttaa! ;D

Kevättä odotellessa

Talvenselkä tässä taitaa taittua, kun kevätpäiväntasausta jo innolla valmistellaan. Olihan oiva aasinsilta! ;D Huivin teostahan minä tietenkin puhun, nimenomaan kevätpäiväntasausyllätyshuivista. Sitähän tikuttelee minun lisäkseni aika moni muukin bloggaaja. Alkuviikosta saatiin vihje 2 ja olipa itsessä pitelemistä, että maltoin tehdä keskeneräiset sukat ensin loppuun ja vasta sitten vihjeen 2 pariin. No tänään sen sitten tein ja kuvasinkin todisteeksi.


Tässä se on kokonaisuudessaan. Tuo musta lanka on merkkinä vihjeen vaihtumiskohdasta. Ajattelin panna tuollaiset merkit, että helposti löydän vaihtumiskohdan. Vaikka en tiedäkään, miksi se pitäisi löytää.

Tässä hiukan lähempää kuvattuna.

Huivin alustaksi kuvaukseen panin tämän valkoisen liina, että huivin kuvio erottuu paremmin. Liinan olen kirjonut kymmenisen vuotta sitten, jolloin olin kovin innostunut vanhojen mallien mukaan kirjomisesta. Tallensin n. 1930- ja 1940-lukujen kirjontamalleja silloin aika paljon ja monia niistä teinkin, mutta kaikkia en ole tehnyt ainakaan vielä. Ehkä jatkan niiden parissa, jos/kun neuleet alkavat puuduttaa.

Tämän liinan mallin sain eräältä liki 90-vuotiaalta mummolta, jolla oli itsellä tällainen pöydällä kerran hänen luona käydessäni. Oli itse kirjonut liinan sota-aikana jauhosäkistä saamalleen kankaalle. Sain luvan piirtää liinan mallin ja tehdä samanlaisen. Ehdin tehdäkin oman liinani ja käydä näyttämässä hänelle ennen hänen kuolemaansa ja sain hyväksynnän tekeleelleni. Muitakin kauniita ja taidokkaita käsitöitä hänellä oli, mutta muiden mallia en tullut ottaneeksi talteen. Ehkä ne ovat tallessa hänen tyttärillään.