Torkkupeitto isoäidinneliöistä

Niin se kesä alkaa olla lopuillaan, kun eletään jo elokuun viimeisiä päiviä. On ollut poikkeuksellinen kesä niin sään (helteitä, myrskyä, kovia vesisateita...) kuin minun oman elämäni suhteen tyttären omaishoitajana. Mökilläkin olen voinut viettää vain muutamia päiviä koko kesän aikana. Mutta aika aikaansa kutakin, onneksi on toivoa tyttären paranemisesta. 

Käsitöitäkään en ole tehnyt kuten ennen, mutta jotain sentään olen saanut valmiiksi. Nyt viimeisin valmistunut työni on tämä allanäkyvä torkkupeitto. Sen teon aloitin tekemällä kaikista mahdollisista jämälangoista isoäidinneliöitä, kuten kerroinkin jo pari postausta aiemmin. Sitten satuin löytämän pussillisen aiempia jo unohtamiani isoäidinneliöitä. Ja yllättäen ne olivat saman kokoisiakin uusien kanssa, joten mukaan vain. Koonti vaiheessa jouduin virkkaamaan vielä kymmenkunta lisälappua, että peitto saavutti asettamani minimimitat.

Torkkupeitto isoäidinneliöillä, koko 134 cm x 93 cm

 Langat jämälankoja ja reunukseen 7veikkaa, joka jäi tästä peitosta, menekki yhteensä 1040 g, Virkkuukoukut 4 mm ja 3.5 mm

Laput kiinnitin virkkaamalla. Reunaan virkkasin ensin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita ja sen jälkeen simpukoita seuraavasti toistaen *-*:  2 p, *hyppäsin 3 s:n yli, 7 p samaan silmukkaan, hyppäsin 3 s:n  yli, 1 p seuraavaan silmukkaan* .

Reunus kupruilee hiukan, kuten kuvista varmaan huomaatkin. Peitto on vain höyrytetty ja pingottaminen varmaan poistaisi kuprut, Sen teen ehkä myöhemmin tai sitten otan tämän käyttöön tällaisena, koska kuprut haittaavat ainoastaan silmää eivätkä peiton käyttöä.

Meidän ainokainen omenapuu tuottaa tänä syksynä mukavan määrän makeita omenia. Niistä olemme nauttineet kai jo reilun viikon verran ja jatkoa seuraa.  Kolme vuotta sitten samainen puu "sairasti" jotain  tautia eikä omenia voinut syödä. Luulimme silloin, että puu on menetetty, mutta tautia ei ole sen jälkeen ilmennyt ja nyt jo on satokin hyvä. Arvaat varmaan, että olen tyytyväinen. Minusta omenat ovat hedelmistä parhaita.

Kaunista syksyä kaikille!

Peitto lopultakin valmis

Sainpa ilokseni valmiiksi parin kuukauden urakkani, jonka aikana en ole juuri muita käsitöitä tehnytkään. Kuten olen jo aiemminkin kertonut, tyttäremme on sairastunut vakavasti ja se vie minun aikaani ja voimiani. Ja käsitöistä ja muista itseni huvituksista sen ajan tietenkin nappaan. Mutta eipä tällä peitolla ollut kiire, kun sitä itselle tein ja helteinen sää lämmitti meitä eikä tarvittu lisäpeittpja.

Hyvin tarkeni istua terassilla kutomassa, loppuvaiheessa oli jo turhankin lämmintä.

Torkkupeitto itselle dominotekniikalla, kooltaan 138 cm x 181 cm. Reunukseen virkkasin kolme kerrosta kiinteitä silmukoita ja kerroksen rapuvirkkausta.

Langat Novitan 7 veljestä kolmea eri väriä, niiden menekki yhteensä 1,7 kg, josta reunukseen virkkaamiseen kului 102 g.

Laput aloitin 43 silmukalla ja puikkona oli 3.5 mm:n pyöröpuikko pituudeltaan 50 mm, myös virkkauskoukku oli 3.5 mm. Tämä yhdistelmä on minusta hyvä.

Dominotekniikan ohjeet löytyvät mm. Ullasta ja Dropsin videolta. Tämä tekniikka on minusta mainio peittojen teossa, kun laput kiinnittyvät toisiinsa seuraavia lappuja tehdessä. Säästyy siis palojen kiinnittämiseltä, mikä on esim. isoäidinlapuilla tehdyssä peitossa melkoinen urakka.

Hyvin on peitto lämmittänyt jo parina iltana palelevia jalkojani, mutta tosikäyttöön peitto pääsee varmaan vasta syksyn myötä. On tuota ikää kai tullut jo niin paljon, että tarvitsen enemmän peitettä esim. lukiessani tai ratkoessani ristikoita. Nehän minä teen yleensä aina pitkällään juuri tuossa kuvan sängyssä.

Peiton värit ovat mielestäni rauhallisemmat kuin kuvissa, johtuneeko kamerasta vai käyttäjästä, joka ei osaa säädellä sitä oikein.

Mukava oli taas tehdä peittoa, vaikka hiukan pitkästyttikin välillä. Olin päättänyt keskittyä pääasiassa tämän tekemiseen ja onnistuinkin siinä. Ainoastaan mökkimatkoilla tein autossa muita pienempiä töitä. Nyt tuntuukin mukavalta keskittyä taas muihin käsitöihin, mutta alitajunnassani taitaa pyöriä peittosuunnitelma. 😄

Uusi ilme kiikkutuolille

Olen jo kai vuoden verran suunnitellut tekeväni kiikkutuoliini maton suojaamaan pehmusteita liialta kulumiselta. Eivät ne vielä lähestulkoonkaan ole rikki menossa, mutta selvästi jo kulahtaneet. Kiikkutuoli tuli minulle äitini jäämistöstä v. 2003, joten hyvin pehnusteet ovat kestäneet. Nyt lopultakin sain ryhdyttyä toimeen. Jätin kaikki muut käsityöt aloittamatta ja keskityin vain tähän.

Kiikkutuolini uusi matto, pituus n. 170 cm ja leveys 45 cm
Langat  Svarta Fåret Stina 8/8 -lankoja (tumman ruskea, oranssi ja beige) paitsi muutama gramma punaista nimetöntä puuvillalankaa, menekki yhteensä 690 g

Virkkuukoukku n:o 4.

Suunnitelmana oli vain puuvillalangasta tehty matto, mutta malli oli vielä hakusessa. Kävin kuitenkin ostamassa langat Lankamaailmasta  viime viikolla.  Valitsin vain sopivasta langasta mieleiseni värit. Toivomaani punaista ei ollut, joten ajattelin pärjääväni ilman.

Yhtenä vaihtoehtona minulla oli perusisoäidinneliöillä tehty matto. Sillä kokeilin aluksi, mutta totesin sen liian reikäiseksi, koska halusin tiiviimmän. Googlailin aikani ja löysin kuvan jostakin peitosta, johon oli ensin virkattu pyörylöitä ja ne reunustettu neliönmuotoiseksi. Onkohan sille joku nimikin, en nyt saa mitään mieleen! Ilman ohjetta sitten mentiin ja pienen harjoittelun jälkeen se sujuikin.

Punaista lankaa kuitenkin kaipasin noiden ostamieni mukaan ja sopiva väri löytyi sytomyssylangoistani. Tosin lanka on ohuempaa kuin Stina -langat, mutta aloitusympyrässä menee oikein hyvin. Kuvissa punainen häivähtää liikaa pinkkiin, oikeasti se on rehellinen punainen.

Kun neliöitä oli riittävästi kiinnitin ne piilosilmukoilla kolmeksi pitkäksi  nauhaksi ja sitten reunustin yhden nauhan molemmin puolin pylväillä ja kaksi muuta vain toiselta sivultaan.  Yhdistin nauhat  toisiinsa piilosilmukoilla, niin että ulkoreunoilla ei ole pylväskerrosta. Ruskealla langalla virkkasin molempiin päihin pylväitä ja ympäröin työn kerroksella kiinteitä silmukoita. Lopuksi vielä kerros kiinteitä silmukoita oranssilla langalla.

 Kuvauspaikkaa etsiessäni totesin, että samanlainen matto kävisi hyvin myös terassille tuolien peitoksi.

Tänne se kuitenkin jää, käsityötuoliini. Tältä se näyttää lähiympäristöineen.  Tuolin vieressä on myös toinen perintö äidiltä, nimittäin tuo lasipintainen pöytä tuolin oikealla puolella. Sen päällä säilytän kaikenlaista käsityösälää ja alapuolen hyllyllä käsityölehtiä ja -kirjoja. Ja perintönä saamaani käsityötaitoakin harjoitan eniten juuri tuossa ympäristössä.


Ja lankaakin muuten jäi! Ostinhan niitä reilusti, kun olivat alessa ja halusin varmistaa niiden riittävän. Tummanruskea vain meni melkein kaikki, vajaa metri jäi tähteeksi. Mitähän tekisin noista oransseista ja beigeistä langoista, kumpaakin on hiukan yli 250 g. Luotan, että "aika tavaran kaupitsee" kuten äitini aikoinaan tapasi sanoa.

Lopultakin valmis

Marraskuusta asti on pääkäsityönäni ollut torkkupeiton kutominen, kuten olen jo muutamaan kertaan täälläkin kertonut. Välillä olen tarpeeseen tai ihan oman mieleni iloksi tehnyt sukkia ja pari sytomyssyä, mutta peittoa enimmäkseen. Ja nyt maanantai-iltana sain sen valmiiksi.

Torkkupeitto dominotekniikalla, koko 144 cm x 195 cm
Langat Gjestal Jannea, menekki yhteensä 2200 g, josta reunan virkkaukseen 100 g

Dominolapun aloitin 43 silmukalla ja puikkona oli 50 cm:n pyöröpuikko vahvuudeltaan 3 5 mm

Reunoihin virkkasin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita ja kolmas kerros rapuvirkkausta

Dominotekniikan ohjeita löytyy netistä monesta paikasta, esim. täältä Ullasta ja tästä Dropsin videosta.

Tämä peitto on häälahja kummipojallemme ja hänen vaimolleen. Heidät vihittiin elokuun lopulla ja annoimme heille lahjaksi lupauksen että teen torkkupeiton heidän toiveidensa mukaan. Muistaakseni lokakuun lopulla sitten tapasimme ja silloin lyötiin lukkoon peiton malli ja värit. Sitten kävin vielä Oulun Lankamaailmassa lankaostoksilla ja niin pääsin työhön käsiksi. 

Ja lopputuloksen näet nyt tässä, tosin värit eivät ole kuvissa aivan oikeat.

Peittoa oli ihan mukava tehdä kuten niitä aiempiakin tekemiäni dominopeittoja, mutta kyllä täytyy myöntää, että lopussa jo odotin työn päättymistä ja suunnittelin, millaisia sukkia alan tehdä tämän valmistuttua. Ensiksi sukat miniälle ja kahdet sukulaislapsille, sitten ihan vaan mitä mieleen juolahtaa. Koen joskus olevani melkein kuin taidemaalarit, jotka saavat kai jostain sielunsa syövereistä ideat taiteeseensa ja minä sukkiin.

Peitto valmis

Lopultakin voin sanoa, että Kalevala-peittoni on valmis. Tai ei tämä itselle tule, vaan menee lahjaksi minulle tärkeälle ihmiselle. Ensimmäisen lapun aloitin ja sain valmiiksikin jo maaliskuun 30. päivänä. Eikä muidenkaan lappujen virkkaaminen ollut ylivoimaista vaikka joidenkin ohjeiden tulkinta tuotti pähkäilemistä. Tasan kuukausi kului aloituksesta viimeisen lapun valmistumiseen. Ja sitten olisin voinut aloittaa peiton kokoamisen, mutta minullapa ei ollutkaan sopivaa lankaa siihen osuuteen. Peittolankaa ostin aikoinaan reilusti, että varmasti riittää, mutta en ollut lukenut ohjetta tarkoin enkä tiennyt, että kiinnittämiseen suositellaan ohuempaa lankaa. Päätin noudattaa suositusta ja käydä vaihtamassa ostamani Janne-langan loput ohuempaan Maijaan. Vaihtopäivää piti hiukan odotella, taisi mennä parikin viikkoa ennen kuin sain itseni liikkeelle. Ja jokunen päivä siitä vielä kokoamisen aloittamiseen.  Seuraavaksi jo koottu peitto odotti sitten loppusilausta, siis pingottamista. Mutta nyt se on valmis ja kuvattukin, vaikka kuvissa peiton kauneus ei pääse oikeuksiinsa. 

Kalevala-peitto, koko n. 120 x 170 cm
Langat Gjestalin Jannea ja Maijaa, joiden menekki yhteensä 1206 g (913 g ja 293 g) 

Virkkuukoukku lapuissa 4 mm ja kokoamisessa 3.5 mm

Kalevalapeittoprojekti julkaistiin Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi, siis viime vuonna. Tarinaa peitosta ja sen ohjeesta löytyy täältä.

Peitossa on 24 lappua, jotka ohjeen mukaan olisivat kaikki erilaisia. Mutta minä hyppäsin kolmen ohjeen yli ja tein niiden tilalle suosikkilappujani. Ohjehan on suunniteltu tehtäväksi useista väreistä ja mielestäni kaikkein värikkäimmät laput eivät yksivärisenä näyttäneet niin kivoilta. 

Tässä vielä suosikkilappuni Ilmatar, Joukahainen suossa ja Lemminkäinen. Tässä täytyy tunnustaa, että taas kerran sovelsin hiukan ohjeita kuten mm. kuvan keskimmäisessä lapussa, jossa jätin tekemättä Joukahaisen.

Dominotekniikkaa

Jo viime vuoden kesällä aloitin torkkupeittourakan aikeena tehdä kolme peittoa. Alku oli lupaava, ekan tein mielestäni nopeasti ja toisenkin kohtuullisella vauhdilla. Sen kolmannen kanssa menikin sitten aikaa monta kuukautta. No en minä sitä tehnyt aktiivisesti monta kuukautta, mutta niin moni muu käsityö houkutti enemmän. Ja kun ei ollut kiirettä peiton kanssa, niin annoin sen odottaa.


Nyt sitten helmikuun lopulla päätin, että nyt on peitto tehtävä valmiiksi, ettei jää viime tinkaan. Nämä kaikki peitothan ovat menossa tänä vuonna juhliville läheisilleni, joten tiettyyn päivään mennessä tämänkin piti olla valmis. Ja hyvin ehti!

Torkkupeitto dominotekniikalla, 
Lanka Gjestalin Jannea, menekki 1547 g, josta peitto-osaan 1434 g ja reunan pitsiin 113 g

4 mm:n pyöröpuikolla tikutin, virkkuukoukku taisi olla 3.5 mm
Dominolapun aloitin 41 silmukalla kuten aiemmissakin peitoissa. 

Dominotekniikan ohjeita löytyy monesta paikasta, mm. täältä Ullasta ja tästä Dropsin videosta.

Peiton leveys on 112 cm ja pituus 198 cm (10 x 17 palaa)

Tämän peiton kuten edellisenkin reunaan virkkasin kapean pitsin: ensin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita ja sitten kerroksen simpukoita. Sen tein näin: *1 ks, hyppää yhden s:n yli, 7 p samaan silmukkaan, hyppää 2 s:n yli* .

Siinä kaikki kolme peittoa odottamassa juhlia. Edellisistä peitoista kerroin täällä ja täällä.

Ei peiton teko vielä minua tyrmännyt, vaan nyt on jo seuraava tekeillä, nyt vaihteeksi virkkaamalla.

Jo syksyllä ihailin toinen toistaan ihanampia KalevalaCAL-peittoja. Ja talven mittaan kipinä kyti ja kyti ja lopullisesti roihahti liekkiin tätä viimeisintä dominopeittoa tehdessä. Tänään virkkasin ensimmäisen lapun nimeltään Ilmatar. Joten tavataan vastakin peittojen merkeissä.

Torkkupeitto dominotekniikalla

Nyt sain valmiiksi ja kuvattuakin torkkupeiton, jota olen tehnyt pari kuukautta. Se on sen aikaa ollut päätyöni käsitöissä, mutta jotain muutakin olen siinä sivussa tehnyt. Kesällä jo tein päätöksen kutoa kolme torkkupeittoa lahjaksi ensi vuoden juhlijoille ja tämä on niistä numero 2. Ensimmäisestä kerroin täällä.

Torkkupeitto dominoneuletekniikalla, leveys 109 cm ja pituus 190 cm (10x17palaa)
Lanka luonnonvalkoista Gjestalin Jannea, menekki 1494 g, josta kudottuun osuuteen meni 1379 g ja virkattuun reunaan 115 g

Puikot ja virkkuukoukku 4 mm
Laput aloitin 41 silmukalla

Dominotilkut neulotaan aina oikein -neuleena siten, että aluksi luodaan kahden sivun pituuden verran silmukoita. Tämän jälkeen kavennetaan joka toisella kerroksella keskellä kaksi silmukkaa, kunnes jäljellä on yksi silmukka. Sen silmukan lisäksi  lapun reunasta poimitaan silmukat ja luodaan sama määrä uusia.  Ohjeita löytyy monesta paikasta, mm. täältä Ullasta ja tästä Dropsin videosta.

Reunaan virkkasin ensin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita ja sitten kerroksen simpukoita. Sen tein näin: *1 ks, hyppää yhden s:n yli, 7 p samaan silmukkaan, hyppää 2 s:n yli* .

Aiempiin dominiopeittoihini olen virkannut viimeisen reunuskerroksen rapuvirkkauksela, mutta nyt halusin jotain muuta ja parin yrityksen jälkeen päädyin tähän tapaan. Miellyttää ainakin minun silmääni.

Yksivärisen dominopeiton teko verrattuna vaikkapa kaksiväriseen, kuten se edellinen on,  on helpompaa, kun ei tarvitse lankoja vaihdella ja pääsee huomattavasti vähemmällä lakojen päättelyssäkin. Mutta toisaalta väreillä leikitellessä saa vaihtelua työhön ja ehkä hiukan "elävämmän" peiton. Olen tässä miettinyt sitäkin, kumpi olisi kauniimpi, mutta lopputulokseen en ole päässyt.


Sen verran "leipäännyin" tähän tekniikkaan, että nyt haluan tehdä muita käsitöitä välillä ja vasta hiukan myöhemmin aloitan sen kolmannen peiton. Nyt ensimmäisenä päässee puikoilleni miniän toivomat kirjoneuleiset polvisukat. Malli on aika vaativa ja väritoivomus mustaa ja sinistä, mutta onneksi vain kahta väriä. Saapa nähdä, miten näen tehdä näin hämäränä aikana, kun ei ole luonnonvaloa juurikaan helpottamassa näkemistä.


Näissä aatoksissa

Peitto valmis!

Iloisena voin kertoa, että lopultakin yli kuukausi sitten aloittamani peitto on valmis.

 Torkkupeitto dominotekniikalla kutoen
Mitat: pituus 198 cm, leveys 113 cm, lappuja pituudessa 18 ja leveydessä 10, yhteensä siis 180
Laput aloitin 41 silmukalla ja värin vaihdoin 20 krs:n jälkeen
Langat harmaa ja grafiitinharmaa Ulrika (100% Superwash Wool), menekki yhteensä 1459 g
Pyöröpuikko ja virkkuukoukku 4 mm,

Reunaan virkkasin 2 krs kiinteitä silmukoita ja 1 krs:n rapuvirkkausta 


Edellinen samalla tekniikalla tekemäni peitto löytyy täältä. 

Mielestäni olin aika ahkerasti tämän parissa. Lähes joka päivä tein ainakin muutaman lapun, joskus jopa kymmenkunta. Työn aloitin muistaakseni 18.7 ja laskeskelin tuossa, että olen tehnyt keskimäärin liki viisi lappua päivässä, kun ottaa huomioon, että reunan virkkaamiseen kului kaksi päivää, kun eka päivän tulos piti purkaa. Yhden lapun tekoon meni aikaa n. puoli tuntia. Vain yhdet sukat tein matkakäsityönä tämän lisäksi kyseisenä aikana.

Peitto on niin reilun kokoinen, että siihen on hyvä kääriytyä vaikkapa lueskelemaan hyvää kirjaa.

Kävisi värien puolesta meidän omallekin sohvalle, mutta tänne tämä ei jää vaan menee lahjaksi ensi vuonna juhlivalle. Olen siis kerrankin valmistautunut hyvissä ajoin varsinkin kun ottaa huomioon, että seuraava peitto samalla tekniikalla on jo puikoilla. Sekin lahja ensi vuodelle.

Kesäinenkö käsityö

Hiljaista on ollut täällä Lankapirtissä. Jo reilu viikko on kulunut edellisestä valmistuneesta käsityöstäni ja sen postauksestakin. En ole kuitenkaan istunut kädet ristissä tätä aikaa vaan puikot ovat kilkkaneet aivan aiempaan tahtiin. On vaan hiukan isompi käsityö tekeillä ja aikaa tietenkin kuluu sen mukaan.

 Varmaan moni jo arvaakin, että peittoa tässä tikutan. Valmiina neljännes peitosta ja hiukan jo tuntuu lämpimältä sylissä. Kokemuksesta kaikki peiton tehneet tietävät, että lämpö lisääntyy peiton kasvaessa. Toivottavasti loppu kesälle ei tule mitään helleaaltoa, kun tähänkin asti on ollut niin viileää.

Uskaltaisinkohan paljastaa suunnitelmani, että aion tehdä peräti kolme torkkupaeittoa lähikuukausien aikana. No paljastan kuitenkin, jospa en joutuisi perumaan lupaustani. Vuoden sisällä on nimittäin kolmella minulle tärkeällä henkilöllä juhlaa ja heitä kaikkia on tarkoitukseni muistaa peitolla. 

Nyt siis keskityn käsitöissäni pääasiassa peittojen tekoon. Mutta olen varautunut siihenkin, että peiton teko alkaa tympiä. Jos näin käy, teen välillä sukkia tai myssyjä ja jatkan sitten taas peiton parissa. Onneksi minulla on runsaasti aikaa.

Tänän on kuitenkin ihana aurinkoinen päivä, varjossa oleva mittari on kivunnut hieman yli 23 asteen. Nyt lähden pihalle kutomaan peittoa, varjoon. 

Vaihteeksi vauvan peitto

Vaiteluahan minä kaipailin käsitöihini (katso kaksi edellistä postausta), niin nyt valmistui sitten tällainen vauvan peitto vaihteeksi. Vai onkohan tämä vaihtelua, kun edellinen samaan tapaan tehty vauvan peitto valmistui vajaa kuukausi sitten.

 Isoäidin neliöillä virkattu vauvan peitto, koko 69 cm x 61 cm

Langat jämälankoja yhteensä 350 g
Neliöt on virkattu 7veikan paksuisista langoista, mutta lappujen kiinnitykseen ja peiton reunustamiseen käytin huomattavasti ohuempia lankoja kaksinkertaisena

Virkkuukoukku oli 3.5 mm:nen.

Reunuksen väri on hyvin tummanruskeaa, vaikka ainakin minun koneellani se näyttää mustalta. Jotenkin peitto vaikuttaa suklaiselta väriensä takia huolimatta lukuisista muistakin väreistä ruskean lisäksi.

Idean peiton tekoon sain, kun löysin muovipussin, jossa oli 20 isoäidin neliöä. Olivat ehkä ainakin osaksi tyttären tekemiä, mutta päätyneet minun lankakaappiini. Niinpä aloin sommitella niistä peittoa, mutta hiukan naftiksi se kävi löytämistäni lapuista. Pantiin sitten tyttären kanssa talkoot pystyyn ja virkattiin kumpikin kolme lappua. Sitten piti laput vielä kiinnittää peitoksi ja reunustaa  ja se jäi minun kontolleni.

 Tämäkin peitto päätynee Oulun Hopen kautta jonkun lapsiperheen pienelle.

Enpä kerro, mikä työ minulla on aloitettuna "vaihteeksityönä". Sen verran paljastan kuitenkin, että sellaisia olen tehnyt edellisen kerran liki kaksi vuotta sitten. Ja jämälankoja siinäkin työssä käytetään.

Meillä on ollut muutama ihanan lämmin päivä, joista olen kovin nauttinut. Tänäänkin loikoilin terassilla aurinkotuolissa ja olin jo nukahtamassa, kun ampiainen tuli surisemaan ympärilleni. Se sai minut virkistymään niin, että lähdin sisälle katsomaan, joko Leenan päivän kahvit olisi valmiina. Ei ollut, mutta pian oli. Oikein mansikkakakun tytär oli väsännyt ja kyllä maistui!


Hyvää viikonloppua kaikille!

Vauvaneuleita KyJyillen

Ensimmäiset KyJy-työni ovat valmiit!

Minäkin sitten höyrähdin mukaan Löysäpipoisten KyJyyn FB:ssa.  Tähän saakka olen näitä hullutuksia vältellyt, kun olen arvellut innostuvani liikaa hullutteluun ja ottavani turhia paineita tekemisistä, vaikka leikkimielisiähän nämä ovatkin. Nyt ohjeitta tutkiessani (20 työtä aloitettava kolmen kuukauden aikana ja ne on tehtävä valmiiksi puolessa vuodessa) tajusin, että minähän teen juuri noin joka tapauksessa ja enempikin. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Ja sillä tiellä nyt olaan. Katsotaan, miten muorin käy.

24-25.6. kudoin vauvan sukat ja lapaset "omasta päästä"
Kirjoneule on osa isommasta kuviosta
Harmaa lanka on Gjestal Siljaa ja oranssi joku vyötteetömän kerän loppua, niiden menekki oli yhteensä 55 g

24-28.6. virkkasin vauvan peiton isoäidin neliöillä
Koko 56 cm x 72 cm
Erilaisia jämälankoja kului yhteensä 235 g

Virkkuukoukku 3.5 mm.

Nämä molemmat työt aloitin mökillä juhannusaattona, joka oli KyJyn ensimmäinen päivä, jolloin sai aloittaa työt. Peitto valmistui kuitenkin vasta eilen, kun oltiin jo kotona.


Iloiten seurasin, kun sain upotettua näihin töihin monta pientä lankanyttöstä.  Niitähän aina jää muista töistä, harvoin saa kaiken langan menenään johonkin työhön. Sekä peiton että sukka-lapassetin ajattelin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen esim. Oulun Hopen kautta.


Hyvää alkavaa heinäkuuta!