Ahaa elämys käsitöistä

Totesin taas kerran, että ihmismieli kulkee käsittämättömiä latujaan. Olenhan tässä jo pian pari kuukautta valitellut ja pyöriskellyt itsesäälissä, kun en pysty tekemään käsitöitäkään (muusta puhumattakaan). No onneksi tietsikan näpyttely sujuu joten kuten. Eilen sitten muistin, että minulla on yksi helmikuussa valmistunut sytomyssy, muuten valmis, mutta langapäät päättelemättä. Päätin kokeilla, saisinko kaksi langanpäätä pääteltyä. Ja onnistuihan se joten kuten.

Kun kirjasin myssyä valmistuneeksi, huomasin, että yksi toinenkin helmikuun myssy on esittelemättä täällä. Siispä voin esitellä nyt kaksi tekemääni sytomyssyä. 

Molemmat ovat mallia Hurrigaanimyssy, jonka suomenkielinen ohje löytyy täältä

Lankana molemmissa Cotton Soft, jonka menekki ensimmäiseen 42 g ja toiseen 40 g

Molemmissa silmukoita 104 ja puikot taisivat olla  2.5 mm.

Tuntuu muuten kivalta, kun voin esitellä nämä, vaikka ihan tavalliset sytomyssyt. Tällä mallillahan olen tehnyt vuosien mittaan useita myssyjä. Edellisestä kerrasta saattaa tosin olla jo vuosia.
Ja nyt lupaan, etten enää valittele vaivojani täällä enkä kylve itsesäälissä vaan yritän löytää jotain piristävää elämääni ja kertoa siitä muillekin. Kun onnistun löytämään jotain.

Aurinkoisena päivänä

On maaliskuun aurinkoinen päivä.  Eilen sateli uutta lunta ja oli muutenkin harmaampaa kuin tänään. "Räystäät tippuvat" ja linnut laulavat kilpaa metsikössämme.

 Minä olen pohtinut viime aikoina, mitä voisin tehdä, että aikani kuluisi mukavammin kuin tähän asti. Vointini paranee pikku hiljaa joka päivä, mutta oikean ranteen ja sormien kipu ei ole juurikaan hellittänyt ja se rajoittaa puuhiani kovasti. Niinpä keksin, että alan käymään läpi vanhoja kirjeitä, joita olen säästänyt, joitakin yli 50 vuotta.

Tässä on ensimmäinen kasa, jonka otin eilen käsittelyyni. Kirjeitä vuosilta 1960-1968, kaukaiselta serkultani, jonka kanssa olimme nuo vuodet hyvin läheisiä. Sattumalta päädyimme samalle luokalle oppikoulun toisella luokalla, ystävystyimme ja lopulta selvisi, että olimme sukulaisiakin kai viidennessä polvessa. Sitten perheeni muutti toiselle paikkakunnalle ja pidimme paljon yhteyttä kirjeiden avulla.

Monia muistoja nousi mieleeni kirjeitä lukiessani, asioita, joita en ollut muistanutkaan. Ja kiitollisuus tästä ystävyydestä ja monista hauskoista tempauksista, joita teineinä olimme tehneet. Lopulta opiskelimme eri puolilla Suomea ja ajuduimme sen myötä kauemmas toisistamme ja perustimme perheet tahoillamme. Eikä yhteyttä tullut pidettyä. 1980-luvulla näin hänen kuolinilmoituksen lehdessä. Yritin ottaa yhteyttä hänen veljeensä, mutta hän ei vastannut minulle. Joten ystäväni poistui lopullisesti elämästäni, mutta ei muistoistani.

Tänään sitten olen kuvannut viime viikolla Asukastuvalta saamiani sytomyssyjä ja -sukkia. Nämähän on alun perin tarkoitettu ystävänpäiväkeräykseen, mutta sairastumiseni on hidastanut niiden matkaa OYS:aan, mutta sinne nämä päätyvät vielä jossain vaiheessa.

 Myssyjä yhteensä 43...

... ja sukkia 8 paria.

Kiitos taas jokaisesta! Moni näistä saa iloa ja lämpööä elämäänsä.

Mitähän tekisin seuraavaksi? Vihjeitä otan mielelläni vastaan.

Tilanne tänään

On paria päivää vaille kuukausi edellisestä postauksestani, jossa kerroin olevani sairaana. Monet blogini seuraajat ovat kyselleet voinnistani esim. meilillä ja olen heille kertonutkin vaivoistani. Nyt ajattelin kertoa asiasta näin julkisestikin kaikille Lankapirtissä poikkeaville.

Kliiviani innostui ilahduttamaan minua kukillaan, joista toinen tässä.

 Silloin kuukausi sitten ajattelin toiveikkaana, että voin sairastaessani virkkailla pieniä töitä ajan kulukseni. Mutta ei, minun osakseni oli tulossa lisää sairautta sen silloisen suolistovaivan lisäksi, mikä rauhoittuikin pian. Sain nimittäin rajun niveltulehduksen moniin eri niveliin. Niistä kivuliaimmat ovat vasemmassa nilkassa ja oikeassa kädessä (ranne, peukalo ja etusormi). Eihän sellaisella kädellä voi käsitöitä tehdä, jos ei sillä nosta edes keittolusikkaa suuhunsa. 

Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa hyvää vauhtia, kiitos siitä kuuluu OYS:n reumayksikölle, jonka hoitoon pääsin nopeasti. Mutta aika tylsää elämää tämä tällainen on, kun ei pysty oikeastaan tekemään mitään. Onneksi minulla on hyvät kotijoukot (mies ja tytär), joiden huoleksi olen saanut jättää huushollin hoidon ja jotka auttavat minua apua tarvitessani. Äänikirjoja kuuntelen, vaikka mieluummin lukisin oikeita kirjoja. mutta kun kirjan pitäminen sattuu käteen liikaa. Kodin ulkopuolella en ole käynyt liki kuukauteen muualla kuin terveyskeskuksessa ja OYS:ssa paitsi eilen vietin parituntisen Asukastuvan kässäkerhossa. Olipa se piristävää.

Onneksi nämä molemmat sairauteni ovat hallittavissa olevia. Tai ainakin tuo suolistojuttu, niveltulhdeuksen aiheuttajaa ei vielä tiedetä, mutta reumapolilla oltiin toiveikkaita senkin paranemisen suhteen. Tilanne voisi siis olla pahempikin. Nyt jatkan lepäilyäniä ja yritän viihdyttää itseäni ilman käsitöitä. Toivon kuitenkin, että jossain vaiheessa voin taas tarttua puikkoihin ja virkkuukoukkuun. Mutta "niillä korteilla pelataan, mitkä on saatu" kuten eräs blogiystäväni totesi sairastuttuaan vakavasti.

Jatkoa seuraa jossain vaiheessa. Viimeistään, kun saan ensimmäisen käsityöni valmiiksia tai edes alulle. 

Toinenkin kukkakuva piristämään postausta. Tämän ihanan kukkakimpun sain, kun synttäreitäni vietettiin jokin aika sitten oman perheen kesken.