Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

lauantai 31. lokakuuta 2009

Kahdet pienet vielä

Sukkasadon korjuu päättyy ensi yönä lokakuun vaihtuessa marraskuuksi. Vielä on siis muutama tunti aikaa tikutella sukkia, jos aikoo saada ne mukaan sadonkorjuuraporttiin. Minun osuuteni on tehty, kunhan nämä viimeiset kiikutan vielä Hillokellariin. Eilen ja tänään sain valmiiksi parit pienet sukat.

Malli Supervauvan polvisukat Uhoavalta Gnulta
Lanka Nallen ja Woolin yhteensä jämiä 25 g
Puikot 2.5 mm

Malli Vauvan sukat täältä, nämähän tunnetaan myös juna- ja Tuulan sukkina
Lanka Austerman Step 25 g
Puikot 2.5 mm

Molempiin tein tiimalasikantapään ihan sen takia, että säilyisi edes jonkunlainen tuntuma tämän kantapämallin tekoon. Mutta kyllä minun pitää tunnustaa, etten kyllä tykkää tehdä tätä kantapäätä. Saattaa hyvinkin olla harjoituksen puutetta, mutta näin on. Jos olisin silloin 50 vuotta sitten oppinut tekemään sukat tällä mallilla ja olisin käyttänyt sitä vuosikymmenet, saattaisin nyt olla hyvinkin eri mieltä. Mutta onneksi minulla on yleensä vapaus valita itse kantapään malli niin kuin tietenkin kaikilla muillakin sukkien tekijöillä.

Molemmat sukat menevät siis Hillokellarin kautta hyväntekeväisyyteenä lämmittämään suomalaisten keskosvauvojen varpaita..



torstai 29. lokakuuta 2009

Harjoittelin jo



Kuten edellisessä postauksessani kerroin tikuttelen marraskuussa lapasia Lapaskuun merkeissä. Niinpä minun piti vähän harjoitella kesken Sukkasadon korjuun. Mutta vielä minä meinaan ainakin yhdet sukat muuttaa hilloksi Hillokellariin.



Eilen illalla tipahti siis puikoiltani tämännäköiset tuplalapaset (siis kaksinkertaiset). Nyt väsäsin työn ohessa muistiinpanoja, että saisin täytettyä sen lupaukseni näiden ohjeesta. Ja itse asiassa ohje onkin kirjoitettu ainakin alustavaan muotoonsa ja on nyt virallisella koeneulojalla testattavana. Kunhan sieltä saan palautetta, niin teen loppusilauksen ja julkaisen täällä blogissani.


Nämä lapaset tein Novitan Nalle-langasta, farkun sinisestä ja luonnon valkoisesta, joita kului yhteensä 90 g. Muuten tarkemmat tiedot annan sitten ohjeen yhteydessä.


keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Marraskuussa lapastellaan



Tätä jo ehdin odottaakin, siis Lapaskuuta! Eilen alkoi Helmis ottaa vastaan ilmottautumisia ja mukaanhan minä lähdin, ilman muuta. Tuletko sinäkin?


Sopivasti tulee vaihtelua, kun ensin tikutellaan jalanlämmittimiä urakalla ja sitten kädenlämmittimiä! ;DD Ja nyt pitemmittä jorinoitta lähden tikuttelemaan keskenolevia lapasia, että saan ne valmiiksi ennen kuun vaihdetta. Saan heti uusien lapasten silmukat puikoille, kun marraskuu alkaa.


tiistai 27. lokakuuta 2009

Vihdoinkin


Tänään olen ollut ahkera ja tehnyt monia rästissä olleita töitä, olen oikein itseeni tyytyväinen. En kyllä aio paljastaa teille kaikkia noita tekemisiäni, yhden kuitenkin. Nimittäin pikku verhon, jonka sain virkattua valmiiksi jo syyskuussa, mutta tuo ripustussysteemi tökki. Jossain vaiheessa jo vaikutti uhkaavasti siltä, että tämä ufoutuu. Mutta nyt verho on paikallaan tuulikaapissamme.


Malli: Yksittäisin kukin koristeltu verho lehdestä Lea Virkattuja verhoja
Lanka: Coats Eldorado 125 g (langankulutus laskettu syyskuun saldoon)Koukku: 1.5 mm


Ei tämä niin kauniilta näytä kuin lehden kuvassa, mutta menettelee. Nuo kukat ei tule niin hyvin esiin kuin lehdessä. Ohjeen lanka olisi ollut ilmeisesti hiukan ohuempaa kuin käyttämäni, jos sitä olisin saanut. Ehkä sillä minäkin olisin onnistunut paremmiin. Niin eihän syy tietenkään ole minussa, vaan langassa! ;DD Onneksi verhon paikka on sellainen, ettei kovin usein silmiini satu. Ja luulen, ettei kovin moni muu katsele sitä arvostellen.



Orkideojani taas ihailin. Ne kun jaksavat kukkia niin kauniisti. Ja kun yksi lopettelee kukintaansa, niin toinen aloittelee. Niillä on siis ihan selvä vuorottelusysteemi käytössä.



Tämä valkoinen on upea! Sain sen ystäviltäni kuukausi sitten, kiitokset vielä ja vilkutukset molemmille. Laskin juuri, että parikymmentä kukkaa on auki. Alun perinhän nuppuja oli 32, mutta muutamia niistä on kuivunut ja pudonnut pois. Mutta vielä on terveitä nuppuja, joiden avautumista odottelen.



Tämä vanha orkidea on minun suosikkiorkideani! Tämän kukat ovat kaikista suurimmat, läpmittä parhaillaan 11-12 cm- Ja värikin on kaunis. Nyt tämä on kukkinut muistaakseni syyskuun alusta. Ja yllätys, yllätys, eräänä päivänä huomasin, että tämähän on alkanut kasvattaa kukkavartta pidemmaksi. Siis kesken kukinnan tuo vasemmalla näkyvä kukkavarsi on kasvanut tuohon. Tällaista en muista tapahtuneen kymmenvuotisena orkideakautenani. Mielenkiintoista seurata, miten käy. Ketsääkö kukinta yhtä pitkään kuin tavallisesti? Ja missä vaiheessa nuo nyt kasvavat nuput avautuvat? Näitä seurailen täällä ja saatanpa taas jonain päivänä raportoida tännekin.



sunnuntai 25. lokakuuta 2009

valmista tuli



Hiljattain kertomani haava peukalossani alkaa parantua aika mukavasti tai ainakin minä olen oppinut siitä huolimatta kutomaan, siis neulomaan. Kun verenvuoto tyrehtyi ja sidosta sai vähän pienemmäksi, niin pitihän minun testata, voinko kutoa. Alkuun oli vähän hankalaa pitää puikkoa, kun puikko vastaa juuri haavan kohtaan. Mutta pian minä opin pitämään peukaloa eri asennossa ja kutominen alkoi sujua. Aluksi vähän hitaammin, mutta nopeuskin parani tottumisen myötä.



Malli Kiemura-sukat Ullasta, koko 39-40
Lanka 7 veljestä, jota kului 110 g
Puikot 3.5 mm


Lauantaiaamuna nämä sain sitten valmiiksi. Taisin tehdä kerrankin sooloilematta ihan ohjeen mukaan. Mukava oli tikutella, mutta tuo kiemura tuntuu kyllä aika paksulta. Taidankin kokeilla jossain vaiheessa ohuemmasta langasta. Oletan nimittäin, että kuvio voisi olla kivemman näköinen ja tuntuinen ohuesta langasta.
Kiemurani menevät luonnollisesti näin Sukkasadon aikana myös täyttämään Hillokellaria.






Ja kun oli hyvin päästy taas kutomisen makuun, niin seuraavaksi pääsi puikoille tyttären tilaamat kämmekkäät. Mallin sain valita itse ja nappasin Ruostekennot uudesta Ullasta. Olipa kyllä mukava malli tehdä, en meinannut malttaa laskea kudinta käsistäni ollenkaan.


Malli Ruostekenno-kämmekkäät Ullasta
Lanka Gjestalin Baby Ull, jota kului 35 g
Puikot 2.5 mm
Silmukoita 52 (lisäsin yht. 6s, joista kämmenpuolelle 2 s ja jokaiseen nurjaan raitaa 1 s)



Ohjetta muutin silmukkmäärän lisäksi myös tekemällä peukalokiilan jälkeen useampia kerroksia, että sain kämmekkäisiin reilumman pituuden. Näistä tykkään, kelpaisi itsellekin. Lanka on mukavan pehmeää 100% merinovillaa. Sitä kyllä jäi jonkunlainen kerä, mutta ei siitä saa toisia aikuisen kämmekkäitä.

Uudessa Ullassa oli kyllä monia muitakin ohjeita, jotka kiinnostavat minua. Kovasti olen sitä selaillut, joten saapa nähdä, mikä sieltä seuraavaksi pomppaa puikoilleni. Nyt kuitenkin ensin tikuttelen taas yhdet tuplalapaset, joiden avulla yritän saada täytettyä syyskuussa antamani lupauksen. Minähän lupasin kertoa, miten minä teen tuplalapasia. Kun en silloin saanut tehtyä ohjetta, niin nyt tuntuu, etten enää muista, mitä pitäisi kertoa. Eihän siinä siis auta muu kuin, tehdä lapaset ja kirjoittaa ohjetta saman tien. Kuviakin voisin napsia lisää aikaisempien lisäksi. Kuvat muuten olivat välillä jo hukassakin, mutta löytyivät sitten sentään! ;DD







Nyt lähden vielä sinne Hillokellariin viemään noita sukkia ja sitten on iltasatujeni aika. Minun unirituaaleihinihan kuuluu lukea ennen nukahtamista.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!





lauantai 24. lokakuuta 2009

Syksyinen palkinto



Tällaisen mukavan palkinnon sain Sudelta syksyn piristykseksi seuraavin saatesanoin: "He siis palkinnon saajat molemmat kirjoittavat niin elämän myönteisesti, että on ilo lukea näitä blogeja". Kiitos sinulle Sude, palkinto lämmittää mukavasti mieltä!




Ohjeita
1. Anna tämä tunnustus blogeille jotka tuovat sinulle iloa ja innostusta syksyn harmauteen.
2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa), joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.




Itse jaan tämän tällä kertaa seuraaville suosikkiblogeilleni niitähän on muuten monia, monia muitakin Pirlelle, Marleenalle, Irinalle, Annikaiselle ja Leenalle sillä yksinkertaisella perusteella, että niissä on niin mukava poiketa!
Ja ensi yönä siirrytään sitten normiaikaan, muistahan pyöräyttää kelloja tunti taakse päin!

perjantai 23. lokakuuta 2009

Viime vuosisadalta



Taannoin esitteli Annikainen blogissaan koululaisena tekemäänsä käsityöpussia. Kaikkihan me vimevuosisadan koulutytöt miten lie pojat teimme sellaisen pussin, mutta minulla ei oma pussukkani ole enää tallessa. Sen sijaan ainakin tekemäni leivinliinan olen onnistunut säilyttämään yli 50 vuotta. Ja nyt, kun eilisen pikku tapaturman jälkeen en ole juuri pystynyt sukkia tikuttelemaan, niin kaivelin kaappejani ja löysinkin leivinliinan. Muistelin, että tekemäni tyynyliinakin olisi vielä tallessa, mutta sitä en nyt kyllä löytänyt.


Leivinliinan kuva on valitettavan huono, mutta kuvan pitäisi suureta klikkaamalla tein ollessani kansakoulussa 3. luokalla, siis 9-vuotiaana. Kaikki on käsin ommeltu, myös päärmeet. Enkä edes muista, että koulussamme olisi ollut ompelukoneita tai emme ainakaan me pienet saaneet niitä käyttää. Oppikoulussa oltaessa sitten ommeltiin jo koneellakin, sellaisella omin jaloin poljettavalla. Kuinkahan moni nykyajan koululainen saisi tuollaisen tehtyä. Ainakin tyttäreni, joka on ope ja tällä hetkellä opettaa juuri tuon ikäisiä, oli sitä mieltä, ettei kukaan hänen lapsistaan.
Tämä leivinliina on muuten ollut minulla ahkerassa käytössä pitkään, mutta pääsi muutama vuosi sitten eläkkeelle. Ahkera käyttö on kuluttanut osan kirjontalangoista poikki ja itse kankaassakin on pari pientä reikää.


Nimikirjaimet tein solmupistoin. Kutsumanimeni on kaksiosainen, mutta opettaja armahti minua ja muita kaksin nimin varustettuja ja saimme jättää toisen nimen kirjaimen kirjomatta.


Pullakranssi pienen pienin varsipistoin


Ässä on tehty ilmeisesti niin, että ensin on ässän muoto ommeltu valkoisin varsipistoin ja siihen päälle ommeltu kierteet punaisin pistoin. Nurjalla puolella näkyy siis valkoisen lisäksi vain punaisen langan päättely.

Monenlaiset pistot ovat tulleet tutuiksi jo tuossa työssä. Nyt kun katson kätteni jälkeä, niin mielestäni olen onnistunut hyvin. Olisipa ollut mukava vertailla, jos olisin löytänyt sen tyynyliinan, sekin kun on/oli koristeltu kirjomuksin. Ja sen tein 2. luokalla ollessani, siis vuotta nuorempana. Monenlaisia kirjontatöitä on tullut tehtyä tuonkin ajan jälkeen. Minullahan oli kai kymmenisen vuotta kestänyt kirjontamania ennen tätä neulontamaniaa. Onpa joitakin noista myöhemmistä kirjontatöistäni vilahtanut täällä Lankapirtissäkin.





Eilen illalla bloggailun välissä tunnelmoitiinkin Marleenan tuoman tuliaiskynttilän valossa kahvitellen. Valkoinen lehtikaktukseni se, joka ei paleltunut aloittelee kukintaansa, ensimmäinen nuppu avautui jo tänään.


Ja taas on muuten viikonloppu alkamassa. Miten se tuo aika rientääkään, kun aina tuntuu olevan perjantai ja saa toivotella Hyvää viikonloppua kaikille!


torstai 22. lokakuuta 2009

Todisteeksi



Voinee kai sanoa, että ihan tosissani otin lupaukseni Kaisalle kommentissa pitää peukkua hänen puolestaan! ;DD Minulla on siitä todistekin!



Vasemmassa peukalossani on tällainen paketti, jota pidän vielä ylöspäin, että verenvuodon tyrehtyminen varmistuisi. Nimittäin ruokaa laittaessani leikkasin inkivääriä ja sain peukalonpäähän melkoisen haavan. Tiedän, tiedän, ei vasten peukaloa kannata leikata, mutta kun... Haava on melko syvä ja pitkä, vertakin tuli runsaanpuoleisesti. Onneksi oli mies kotona, niin saatiin haava hoidettua. Hetken aikaa kyllä harkittiin terveyskeskukseen lähtemistä.




Nyt vain ihmettelen, milloin pääsen jatkamaan Kiemuroitten tekemistä. Tuskin tänään ainakaan, mutta varmaan ehtivät vielä Sukkasatoon. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, ajattelin miettiessäni, mitä teen kutomisen sijasta. No bloggaillahan voin aivan hyvin! Minulla onkin ollut blogikierrokset viime aikoina kovin nopeita, jopa puolihuolimattomia enkä monissa mielenkiintoisissa blogeissa ole edes piipahtanut. Siispä nyt blogikierrokselle!

tiistai 20. lokakuuta 2009

Sadonkorjuu jatkuu



Edittiä klo 21.17 junasukkiin






Ensinnäkin monet, monet kiitokset kaikista kommenteista, joita olen viime aikoina saanut! On niin mukava niitä lukea ja kuulla teidänkin ajatuksia tekemistäni töistä. Kaikki kommentit minä luen ajatuksella, olivatpa lyhykäisiä tai pidempiä. Ne ovat jos ei elämän, niin ainakin bloggailun suola!



Parit lasten sukat täällä on valmistunut viime päivinä. Pitää vielä tikuttaa sukkia, että saadaan mahdollisimman komea lopputulos Sukkasatoon. Aikaahan on vielä reilu viikko, joten vielä ehtii hyvin. Minähän kerään tänä vuonna satoa Hillokellariin, jonne nämäkin nyt valmistuneet piakkoin kiikutan.

Malli juna- eli Tuulan sukat
Lanka Relax, jota kului 30g
Puikot 2.5 mm

Edit klo 21.17: Sain tiedon, että junasukkien ohje on taas netissä täällä nimellä vauvan sukka. Kiitos sinulle makepeace75!



Ohjehan on ainakin monien jos ei kaikkienkin tuntema junasukat, joita on paljon tikuteltu. Alkuperäinen ohje on kuulemma poistettu netistä toistaiseksi, mutta Seijasisko on ystävällisesti kirjannut ohjeen omaan blogiinsa muistiinpanoistaan. Nämä sukat tein omien sukkieni jämälangasta ja nämä menevät hyväntekeväisyyteen. Luultavasti keräykseen keskosvauvoille, koska lanka oli ohutta ja näistä tuli aika pienet.




Malli omasta päästäni, vaikutteita TeSalta
Koko n:o 26
Lanka Novitan Nallea, jota kului yhteensä 55 g
Puikot 3 mm



Nämä sukat tosiaan tikuttelin taas omasta päästä. Varren rullareunaan sain idean ja ohjeen TeSalta täältä jo reilu vuosi sitten, kiitokset ja vilkutukset vain sinne! Omaa lisäsin sen verran, että varteen ja jalkapöydän päälle tein nurjien silmukoiden avulla raidat ( 2 s nurin joka toinen kerros). Niin ja kantapää on tavallinen vahvistettu, kun en viitsinyt etsiä tiimalasikantapään ohjetta. täytyy tunnustaa, ett sitä en muista ulkoa, niin harvoin olen sitä tehnyt! Se olisi kyllä paremmin sopinut malliin. Sukat menevät kuten värityksestä saattaa arvatakin pienelle tytölle ihan sukuun.




Nyt lähden luomaan silmukat seuraaviin sukkiin, jotka taitavat olla Kiemurat uudesta Ullasta.



maanantai 19. lokakuuta 2009

Kirjameemi



Monissa blogeissahan tämä meemi on jo kiertänyt ja lopulta Marin blogista tämän nappasin mukaani. Minähän luen mielelläni ja kirjojakin meillä on jonkun verran, vaikka viimeisessä muutossamme niitä vähennettiin raskaalla kädellä. Tässä olen käyttänyt omien kirjojemme nimiä, kirjaston kirjat jätin ulkopuolelle. Hauskaa minulla oli, mutta syvällisiäkin ajatuksia nousi mieleeni.




Ideana on vastata kysymyksiin käyttämällä kirjahyllyssä olevien kirjojen nimiä.


1. Oletko mies vai nainen? Mikä nainen

2. Kuvaile itseäsi. Teen matkaa lähelle, kauas

3. Kuinka voit? Juhlan aika

4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Valon maailmassa

5. Mihin haluaisit matkustaa? Hevosten laakso

6. Kuvaile parasta ystävääsi. Havukka-ahon ajattelija

7. Mikä on lempivärisi? Kirjontaa omin käsin

8. Millainen sää on nyt? Hyvä maa

9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Uuden elämän aamu

10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Vienalainen pilvilinna

11. Mitä elämä sinulle merkitsee? Torstai on toivoa täynnä

12. Millainen parisuhteesi on? Sallittu hedelmä

13. Mitä pelkäät? Syöpäosasto

14. Päivän mietelause? Kiitos elämästä

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Tämä päivä on sinun

16. Miten haluaisit kuolla? Ikävä omia maita

17. Mottosi? Oi niitä aikoja



Tämän saa napata mukaan, ken haluaa, mutta jätä minulle kommenttilaatikkoon viesti, niin tiedän tulla lukemaan sinusta.



Tämän kauniin tulilatvan saimme hiljattain tuliaisiksi ja sen myötä toivottelen kaikille hyvää alkanutta viikkoa!



sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Pesintä, lämmitintä



Pesimiä olen täällä väsäillyt. Idea on kuulemma japanilaista alkuperää, joten ei ne kaikki villitykset tule Amerikoista. Jos tästä nyt sitten villitys tulee niin kuin esim. tiskirätistä. Mielestäni tämä kuulosti aluksi yhtä hullulta ajatukselta kuin neulotut tiskirätit, mutta koekäytössä molemmat osottautuivat luulemaani paremmiksi. Mainittakoon, etten minä yllytyshullu ole mutta kaikkea pitää edes kokeilla! ;DD





Pirle kertoi näistä pesimistä syyskuussa (pitkän postauksen lopussa, joten kelaa alas asti, jos haluat nähdä) ja pitihän minun näitä testata. Ensin tein yhden ja sen hyväksi havaittuani tein lisääkin. Nyt minulla on niitä viisi.

Näiden pesimien materiaalin tulee Pirlen mukaan olla 100% akryylia. Joten jos sinulla on varastoissa tätä muovilankaa, niin nyt on hyvä tilaisuus päästä siitä eroon. Mihin sitten pesintä käytän? Olen pessyt kotona teräksistä tiskipöytää, keraamista liettä, pesualtaita ja mökillä muovisia pesuvateja ja saaveja. Luulen, että kaikkeen, mikä tarvii pyyhkimistä tehokkaampaa puhdistamista, siis lievää hankaamista, tämä käy. Eikä naarmuta. Helppo huuhdella puhtaaksi, kuivuu nopeasti ja voi tarvittaessa pestä koneessa ainakin 40 asteen pesussa.



Minun käteeni tuntuu hyvin asettuvan tämä pyöreähkö kaksinkertainen pesin. Ensimmäiset tein Pirlen ohjeen mukaan tasona ja ompelin sitten reunan kiinni. Mutta kun minä inhoan sitä sauman ompelua vaikka vain 10 cm niin paljon, niin aloin tehdä pesimiä suljettuna neuleena sukkapuikoilla. Kirjoitanpa tähän hiukan ohjettakin, jos innostut kokeilemaan. Lankana minulla oli Novitan Papagenaa (kirjava) ja Järnbon Ladya (pinkki). Yhdestä 50g:n Papagena-kerästä tuli 2.5 pesintä. Sukkapuikot 4 mm. Luo 30 s (jätä n. 10 cm langanpää) ja neulo 1o, 1n neljä kerrosta. Tämän jälkeen vuoroin kerros oikein ja kerros nurin. Lisää joka toisella kerroksella tasavälein 5 silmukkaa, kunnes työssä on yhteensä 60(-65) silmukkaa. Neulo nyt 6 kerrosta ilman lisäyksiä ja niiden jälkeen aloita kavennukset: kavenna joka toisella kerroksella tasavälein viisi silmukkaa, kunnes työssä on taas 30 silmukkaa. Neulo niillä vielä neljä kerrosta 1o, 1n ja katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi, kiristä tiukaksi ja päättele lanka. Pujota nyt aloitusreunaan langanpää ja kiristä sekin tiukaksi ja päättele. Ja siinä se pesin on.


On täällä muutakin valmistunut. Minähän sain pari viikkoa sitten Marjutilta arpajaispalkintona lankaa, jonka heti tiesin pääsevän piakkoin puikoilleni. Ja tässä ensimmäinen osa on nyt valmiina.


Malli Celtic Cable Neckwarmer täältä
Lanka Titan Wool, 100% merinovilla, 40 g
Puikot 4 mm
Napit puiset, käsityömessuilta, myyjän nimestä ei mitään tietoa



Tämän mallin olin joskus milloin lienenkään nähnyt, ihastunut ja printannutkin valmiiksi. Lanka vain puuttui vielä. Ja kun näin Marjutin lähettämän langan, tiesin, että siinä se on. Värikin oli just oikea. Väri on muuten oikeasti noiden kuvien esittämien väliltä. Nyt minulla on kaulanlämmittäjä valmiina odottamassa kunnon talvea ja lankaakin jäljellä reilut kaksi kerää. Lapaset ja myssy kamppailevat keskenään, kummaksi loppulanka taipuu. Vihjaapa, jos sinulla olisi kauluriin sopiva lapas- tai myssymalli tiedossa.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Sinistä ja valkoista


Talvelta taas näyttää ikkunasta ulos katsoessa. Lämpömittari kyllä näyttää +asteita, joten eipä taida tämäkään lumi kauan pysyä.




Tällainen näkymä avautuu edessäni olevasta ikkunasta. Pienessä omenapuussamme on vielä lehdet, ruskeaksi painuneina tosin. Harmaata on ja hiljaista. Lumi vain tippuu puiden oksilta.



Mutta sitten käsitöihin. Yhdet siniraitaiset sukat on valmistunut ja jotain muutakin pientä, mutta niistä myöhemmin lisää, kunhan saan kuvattua ne.


Malli Matleenan tavissukat kokoa n:o 39
Lanka Novitan 7veljestä kahta sinistä, menekki 110 g
Puikot 3.5 mm, joilla 48 silmukkaa


Nämä siniraitaiset menevät samaan perheeseen kuin ne punaraitaiset, joista kerroin muutama päivä sitten. Siellä saajina kymmenvuotiaat kaksostytöt. Ja Hillokellarin täytteeksikin nämä pääsevät näin Sukkasadon aikana.


Kuvassa myös aurinkopullolta näyttävä lasipullo. Se nökötti hiljattain erään kirpparin hyllyllä kovin likaisena ja pölyisenä ja huuteli minulle kutsuvasti. Mukaanhan se piti ottaa, kun hintakin oli aivan olematon. Kotona sitten pullo puhdistui ihan mukavasti ja on mielestäni kaunis. Mutta onko se aito Tynellin aurinkopullo vai jäljitelmä? Mitään merkintöjä pullosta ei löydy enkä itse ole koskaan perehtynyt aurinkopulloihin. Jossakin olen niitä tietenkin ihaillen katsellut, mutta en koskaan tarkemmin tutkinut. Jos sinä, lukijani, tiedät, mistä aidon aurinkopullon voi tunnistaa, niin olisin oikein iloinen, jos kertoisit minullekin. Tai vaikkapa sen, mistä asiaa voisi tutkia. Googlettamalla en ole löytänyt sivustoa, jossa tuntomerkkejä mainittaisiin.

Tällaiset pohdinnat tänä aamuna. Nyt lähden jatkamaan juna- eli Tuulan sukkien tekemistä. Sellaiset kun halusivat päästä puikoilleni tänä aamuna.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Ruusuinen tunnustus


Ruusuinen tunnustus ja salaisuushaaste




Lettu haastoi minut vastaamaan seuraavaan haasteeseen:

Kiitä sitä, jolta sait tunnuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
Laita linkki, keneltä sait tunnuksen.
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut ei vielä tiedä.
Anna tunnustus seitsemälle.
Linkitä nämä blogissasi.
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.


Ja sitten asiaan! Mitähän minä kertoisin itsestäni, jota te ette tietäisi.

1. Aloitanpa aamusta kuten Lettukin. Herään ja käynnistyn hitaasti päivän touhuihin. Olen helposti aamuäreä, siksi mielelläni hoidan aamutoimet kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa.

2. Viime aikoina olen ollut kovin laiska liikkumaan ja siihen puoleen minun pitää kyllä saada parannusta aikaan. Olen nähkääs huomannut, että ikä tekee tehtävänsä minunkin kropassani. Ja niiden muutosten hidastamiseksi minä tarvitsen lisää liikuntaa.

3. Kaulassani kannan aina jotain kaulakorua, yleensä se on kultainen vitja. Muita koruja käytän hyvin harvoin, oikeastaan vain juhlissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Tämä ei johdu siitä, ettenkö pitäisi koruista, vaan käytännön syistä. Sormuksia en voi käyttää säännöllisesti sen takia, että ihoni ärtyy helposti ja menee rikki sormusten alta. Ja korvakorut jätin pois käytöstä, koska korvalehteni tulivat niistä kipeiksi. Nyt ovat reiätkin jo umpeutuneet, joten voin käyttää vain klipsimallisia korviksia. No rannerenkaita, rintaneuloja yms. koruja voisin haitatta käyttää, mutta en kovin usein tule niitäkään käyttäneeksi.

4. Olen mielestäni jonkin verran syrjäänvetäytyvä ihminen ainakin isommissa ryhmissä. Mielelläni seurailen ja kuuntelen toisten juttuja. Eikä tämä johdu siitä, että olisin ujo tai arka esiintymään, vaan toteutan vain omaa itseäni. Mielipiteeni kyllä sanon, jos se minusta on tarpeen.

5. Kävin tässä välillä saunassa ja pitää kyllä sanoa, että on taas mukava olo. Siis pidän saunomisesta! Tämän kyllä ainakin kaikki vakilukijani taitavat jo tietääkin, mutta sanonpa siltä varalta, että joku ei tiedä. Heh heh!

6. Minulle ei edes kauniiden tavaroiden hankkiminen ja omistaminen ole enää tärkeää. Nuorempana olin innokas sisustamaan kotia ja hankkimaan erilaista somistetta kotiin. Nykyään se ei ole merkityksellistä eikä ollenkaan tärkeää. Olemme asuneet reilun puolitoista vuotta nykyisessä talossamme ja sisustaminen on vielä kesken. Joku ehkä sanoo, että ainahan se on kesken. Niinhän se tietenkin onkin, mutta meillä esim. roikkuu muutamia tavaroita niissä nauloissa, johon ne satuttiin ripustamaan väliaikaisesti tänne tultaessa. Ja aikaa olisi kyllä ollut, intoa vain on puuttunut. Mutta tehdään sitten, kun huvittaa.

7. Ja jospa lopettaisin iltaan, kuten Lettukin. Minä olen illanvirkku ja kupsehdin mielelläni ainakin puolille öin. Viimeiseksi yleensä luen sängyssä jotain romaania tai runoja. Katselen mielelläni myös "katselukirjoja", joissa on kauniita kuvia. Ne voivat olla jotain käsityökirjoja, luontokirjoja, historiallisia kirjoja... Tunnin puolitoista lueskelen, sitten jo unikin tulee.

Nyt olen luopio enkä jaa tätä haasttetta eteen päin. Napatkoon tämän mukaansa, ken haluaa paljastaa salaisuuksiaan. Mutta kerro siitä kommentissa, niin tiedän tulla lueskelemaan paljastuksiasi!


Rentoa ja leppoisaa viikonloppua kaikille! Luvattiin koko Suomeen aika huonoa säätä, joten nautitaan vaikkapa kynttilöiden tuikkeesta ja käsitöistä.


keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Tunnustusta taas pukkasi



Sain Mammutilta tunnustusta ja haastetta. Kiitos Mammutti!

Edit klo16.24. Sain tämän saman haasteen Katiltakin. Huomasin haasteen, kun olin viemässä haastetta hänelle itselleen. Hauska ja hassu yhteensattuma! Samaan aikaan olemme haastaneet toinen toisemme samaan juttuun! No nythän on haasteisiin vastattukin. Kiitos sinullekin Kati!


Säännöt
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Ja sitten vastaamaan! Ensinnäkin on sanottava, että kaikki aistit ovat tärkeitä eikä niistä antaisi tietenkään mitään pois vapaaehtoisesti. Ja jokaisessa niissä on hyvät ja huonot puolensa.

Kuulo: Mukavaa ja tärkeääkin on kuulla kaikenlaista, mutta ei ehkä minulle aisteista tärkein. Lintujen laulusta, tuulen suhinasta, kosken kohinasta ja muista luonnon äänistä nautin kuten myös kauniista harmoonisesta musiikista ja pienen lapsen jokeltelusta. Mutta monet äänet ärsyttävätkin, esim. liikkeissä kuuluva rauhaton musiikki tai TV:n ääni liian voimakkaalla. Kuuloaisti on tärkeä myös varoitusäänten kuulemisen takia, vaikka sitä ei aina tule ajateltua.



Näkö: Näköaisti on minulle sensijaan tärkeä. Nautin suunnattomasti kaiken kauniin näkemisestä esim. luonnossa. Voiko kauniimpaa olla kuin auringonlasku tai -nousu tai tähtitaivas tai vaaramaisena Kainuussa tai tunturimaisema Lapissa. Entäs kukat, perhoset, eläimet... Lukematon määrä kaikkea kaunista löytyy luonnosta. Näköaisti on tietenkin tärkeä minulle myös käsityöntekijänä. Kun saan tehtyä jotain kaunista omin käsin, tuottaa se suuren ilon itselleni. Mutta tiedän myös, että jotain käsityötä voisin tehdä sokeanakin. Äitini mummo on aikoinaan kutonut sukkia sokeana ja näin tekee myös erään ystävättäreni sisar nykyäänkin. Näköaistista en muuten keksi mitään huonoa puolta, jos ei oteta huomioon sen menettämistä.


Tunto: Äkkiä ajatellen tuntoaisti ei tunnu kovinkaan tärkeältä. Mutta onhan se tärkeä, esim. kuuman tai muun kipua tuottavan vaaran välttämisessä. Vaikka kipua sinänsä en tietenkään haluaisi tuntea, vaikka siihenkin joudun alistumaan. Mutta saammehan me monia ihania nautintojakin tuntoaistin välityksellä, esim. kun hyväilemme tai meitä hyväillään, pehmeän langan kosketus, eläimen turkin pehmeys, veden kosketus uidessa tai suihkussa...


Haju: Hajuaistissakin on kaksi puolta: hyvistä tuoksuista nautimme ja pahoja hajuja inhoamme. Ja pahat hajut ovat tarpeellisia siksi, että ne varoittavat meitä esim. pilaantuneesta ruoasta. Minä olen hajusteherkkä ja saan hengenahdistusta useimmista hajuvesistä ja monista hajustetuista tuotteista ja siksi aistin myös ne pahoina hajuina. Esim. teatterissa minä valitsen mielelläni istuinpaikkani penkin päästä, että edes toisella puolellani on hajustamatonta. Mutta kukkien tuoksusta ja monista muista luonnon tuoksuista nautin. Ja saunassa vastan tuoksu on ihana! Muita ihania tuoksuja ovat esim. kahvi, monet teet, hedelmät, suklaa, monet ruoat... Niin ja entäs pienen vauvan tuoksu sitten!


Maku: Makuaisti pelaa pitkälle yhdessä hajuaistin kanssa. Siinä samoin pahat maut suojaavat meitä ja hyvät maut houkuttavat syömään. Monelle meistä niin myös itselleni ruoka maistuu ehkä liiankin hyvin ja kun sitä on helposti saatavilla, siitä seuraa tiettyä haittaa. Mutta siitä en nyt puhu! Yleensä ne, mitkä ruoka-aineista ja juomista tuoksuvat hyvälle, ne myös maistuvat hyvälle.


Tarkoitushan on jatkaa haastetta eteenpäin viidelle. Annan tämän seuraaville viidelle, jotka tulevat ensinnä mieleeni enkä rupea tarkistamaan, joko ovat saaneet saman haasteen muualta. Jos ovat ja ovat jo vastailleet, niin asiahan on silloin jo hoidettu. Enkä pahastu, jos joku ei halua ottaa tätä vastaan ensinkään. Siis tunnustus ja haaste menee Villa Lankalaan, Pirenalle, Katille, Heleenalle ja Sudelle, olkaapa hyvät!

tiistai 13. lokakuuta 2009

Lopultakin




Lopultakin esittelen nämä sukat täälläkin. Parit näistä on vilahtanut jo viimeisessä mökkipostauksessani, mutta eivät olleet silloin vielä täysin valmiit. Kolmannet valmistuivat nekin jo viime viikolla, jolloin kuvasinkin ne, mutta mutta... Vanha sananlaskukin sanoo, että parempi myöhään kuin ei ollenkaan! Heh heh!





Malli perussukat Matleenan tapaan kokoa 39
Lanka 7 veljestä, jota kului 115 g
Puikot 3.5 mm, joilla 48 s


Nämä sukat on tarkoitettu lämmittämään sukulaistyttösen (10 v) jalkoja. Saapas nähdä, miellyttävätkö värit häntä, kun toiveena oli saada kirkasväriset raitasukat.



Malli palmikkosukat Dropsin ohjeella kokoa 38
Lanka 7 veljestä, jota kului 115 g
Puikot 3.5 mm, joilla 48 silmukkaa


Näihin sukkiin sain idean blogista Pappi puikoissa, kiitokset ja vilkutukset sinne Outille! Heti nähdessäni veikeän palmikon sijoituksen, tiesin tekeväni samanlaiset ja tässä ne nyt ovat. Sen verran ohjetta sävelsin, että tein resoriosuuden pelkästään 3o 1n. Kivalta tuntu tekeminen ja mukavilta näyttävät valmiit sukat, joten näitä voi valmistua täällä lisääkin. Näille sukille on saajakin tiedossa, ne menevät rakkaalle ihmisille lahjaksi.


Malli perussukat omaan n:on 39 jalkaan
Lanka saksalainen Relax, jota kului 60 g
Puikot 2.5 mm, joilla tikuttelin 64 silmukkaa.


Näiden sukkien lanka joutui tai pääsi oikeastaan aivan vahingossa minulle ja päätyi sitten minulle itselle sukiksi. Langan sain sattuman kauppaa eräältä ystävältäni, vilkutukset vain sinnekin! Lanka on kuulemma vanhaa, mutta minulle aivan uusi tuttavuus, johon tykästyin. Oli mukavaa neulottavaa, raidoittui mielestäni kauniisti ja sukkat ovat miellyttävät jalassa. Sukat olivat jaloissani messuillakin tepastellessani ja hyvältä tuntuivat. Eivät hierrä eivätkä hankaa ja istuvat napakasti. Ja väreistäkin tykkään! Jokohan hehkutin tarpeeksi! Mutta totta joka sana.


Nyt lähden päiväkahville ja sitten kiiruhdan viemään nämä vielä Hillokellariinkin!


sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Mukava viikonloppu



Mukava viikonloppu alkaa olla takana päin. Lauantaiaamuna ajelin Ouluun suuntana rautatieasema ja siellä pohjoisesta saapuva juna. No junalle asti en autoillut vaan kiltisti kävelin parkkipaikalta. Ystäväni Marleena saapui siinä junassa messuilemaan kanssani. Heti asemalta suunnistimmekin Ouluhalliin kädentaitomessuilla, matkahan ei olekaan kovin pitkä.



Messut olivat jo täydessä käynnissä ja niinpä solahdimme kiertelevään ihmismassaan ja puheensorinaan mukaan. Ja pian pääsimme mukaan tunnelmaankin. Tunnin verran kierreltyämme menimme kahvioon tapaamaan Seijasiskoa ja kahvittelemaan hänen kanssaan. Kuulumiset siinä vaihdettiin ja tulipa messuostoksiakin esiteltyä puolin ja toisin. Tosin Marleenan ja minun ostokset olivat siinä vaiheessa vain muutamia kortteja, mutta Seijasisko oli ehtinyt aikaisemmin saapuneena vähän pidemmälle.



Ihmisiä oli mielestämme liikkeellä mukavasti, paikoin aivan jonoksi asti. Kovin monia tuttuja ei bongattu, mutta Irina ja tytöt blogista Yksi kaikkien ja kaikki yhden langoissa sentään tavattiin myyntipöytänsä takaa. Pirjo-Riitta ei sattunut kohdalle vaikka hänen kanssaan oli tuntomerkitkin vaihdettu tunnistamisen helpottamiseksi. Soile nähtiin vilaukselta, kun lähti ilmeisesti tauolle juuri meidän saapuessa paikalle ja hänen rukkiaan polki joku muu.



Hyvin maltilliset olivat ostoksemme, vaikka monia tuotteita ihailtiin ja hiplailtiinkin. Nämä olivat ensimmäiset Oulun käsityömessumme ja tarjonta tuntui aika vähäiseltä Tampereen messuihin verrattuna. Tampereellahan minä olen käynyt messuilemassa useita kertoja ja olimme siellä viime vuonna yhdessä.


Messujen jälkeen jatkoimme viikonloppua meillä kotona aivan kaksistaan, siis Marleena ja minä, vietimme oikein mukavan tyttöjen viikonlopun. Neulottiin ja puhuttiin, puhuttiin ja neulottiin! Yleensähän me tavataan niin, että myös molempien puolisot ovat mukana ja silloin jutut ovat vähän erilaisia kuin vain näin tyttöjen kesken. Vai pitäisikö sanoa, etta mummojen kesken! Heh-heh!



Jo aamupalapöydässä kilisivät puikot! Marleenalla hartioilla minun Fifi-huivini hoitamassa aamutakin virkaa, sopii hyvin yöpaidan väreihin.



Lopuksi esittelen vielä messuostokseni. Lankaa vain pari kerää lapasiin, Virkkuukoukkusen kortteja ja rintamerkki, nappeja heijastinlankaa ja huovutettu rintaneula. Jotakin muuta oli minulla ollut mielessä, mutta eipä sieltä sopivia toiveitani vastaavia löytynyt, joten näin tällä kertaa. Kiva siellä oli kuitenkin käydä katselemassa. Ja tosi kiva oli koko viikonloppu, kiitos siitä rakkaalle ystävälleni Marleenalle!


Pian alkaa uusi viikko, lokakuukin alkaa olla puolessa välissä. Lumet ovat täältäkin sulaneet miltei kokonaan. Monissa puissa ja pensaissa on edellen lehdet tai ainakin osa niistä. Ihania ruskanvärejä hehkuu vielä. Muutamia pakkasasteita yön seutuna, mutta päivän aurinko nostaa lämpötilaa mukavasti.


Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Valmistuneita töitäkin täältä löytyy ja niitä pääsen raportoimaan lähipäivinä.






torstai 8. lokakuuta 2009

Pian messuillaan


Huh, kun tuo aika rientää! On kulunut jo monta päivää edellisestä päivityksestä. Enpä ole juuri ehtinyt vierailemaan seuraamissani blogeissakaan kommentoinnista puhumattakaan ja tämän omankin päivittäminen on siirtynyt päivästä toiseen. Tiistai ja keskiviikko kuluivat autossa istumiseen, kun ajeltiin noin 1000 km, josta osan matkaa kovin huonoissa ajokelissäkin. Itse istuin ratissa vajaan 400 km, joten muun aikaa sukkapuikot suihkivat. Nyt olen taas maisemissa, joten eiköhän tässä päästä pian tavalliseen päiväjärjestykseen. Kolmet sukat on valmiina odottamassa höyrytystä ja kuvausta ja senjälkeistä pääsyä tänne Lankapirttiin.


Viikonloppunahan on Oulun kädentaitomessut ja sinne on minunkin tarkoitus rientää lauantaina heti aamusta alkaen. Seurakseni saan ystäväni Marleenan, joten kiertelemme yhdessä. Olisi kyllä kiva tavata blogituttuja, joten jos olet siellä ja tunnistat, niin nykäisepä huivin reunasta.


Että tunnistaisit minut paremmin, olen päättänyt ottaa ylleni kuvan Panache-huivin. Muuten taitavat vaatteeni olla sinisen ja harmaan sävyisiä ja tummat hiukseni roikkuvat epämääräisinä. Olen nääs kasvattamassa niitä pitkiksi ja ne ovat nyt juuri pahimmassa vaiheessa.


Muuten pitänee kertoa, että parissa edellisessä päivityksessä kertomani talvi oli ja meni jo. Nyt lunta on enää pieniä plänttejä jossakin, nurmikko viheriöi taas kauniina. Lumiukkokin köllähti pian kuvaamisen jälkeen makaamaan ja nyt siitä ei ole enää rippeitäkään jäljellä.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Lumiukkokin saapui

Pieni mies naapurista hurautti pihallemme mopollaan lumesta huolimatta. Sen verran oli lumesta ollut haittaa ajaessa, että pitäisi kuulemma laittaa apurattaat talveksi pyörään, että pysyy pystyssä.
Mutta pian valmistui lumiukko myös meidän pihalle. Kotipihalle pieni mies oli jo sellaisen tehnytkin ennen mopoajeluaan.

Maa jo valkoisena


Tätä kirjoittaessani näyttää siltä kuten kuvastakin voi päätellä, että syksy on muuttumassa talveksi hyvää vauhtia. Meillä nimittäin sataa lunta isoina riekaleina ja maa on jo valkoinen. Mittari näyttää kyllä +1, joten luultavasti tämä lumi ei pysy kovin kauan. Mutta mukavasti talviselta alkaa jo näyttää.







Viikonloppu vietettiin taas mökillä. Siellä nautittiin mm. kynttilän valosta ja upeasta kuutamosta ja tähtitaivaasta. Käsittämättömän kirkas on kuutamon valo pimeässä yössä. Käsittämättömän paljon on tähtiä yötaivaalla. Ja ne ovat käsittämättömän kaukana.





Tässä mökkiaskareitani sillä aikaa, kun mies oli hirvimetsällä. Kahta kirjaa luin, kumpikin vielä kesken. Parit sukat ja pesin valmistuivat, niistä kerron tarkemmin myöhemmin, kunhan saan viimeisteltyä. Kirjat ovat Kuiskauksia enkelten kertomaa ja Lankakaupan tyttö.




Villa Lankalaan lähettämäni ja siellä esitellyt tuppelot ovat herättäneet kiinnostusta yllättävn paljon, niinpä kerron muutaman sanasen niiden taustasta. Jo aikoinaan kirjoitin täällä tästä apuvälineestäni, jonka kehitin kipeään tarpeeseeni. Minä nimittäin puristan oikealla nimettömälläni sukkapuikkoa en muita puikkoja niin paljon, että sormeen tulee niin kipeä kyhmy, että kutominen on hankalaa. Ja siihen tarpeeseen keksijäminäni päätti hankkia apuvälineen ja mikäs se kutojalla siis neulojalla olisi muu kuin itse tehty tuppelo sormeen. Kuvassa ensimmäinen versio, joka on edelleen minulla käytössä. Se on tehty pehmeästä puuvillalangasta, myöhemmin olen tehnyt niitä erilaisista ohuista villalangoista esim. Austerman Stepistä ja bampulangasta. Tuppelo on mukavan pehmeä eikä kokemukseni mukaan häiritse kutomista. Muutaman kerran olen käyttänyt tuppeloa myös vasemmassa etusormessani tehdessäni jotain niin karheasta tai kovasta langasta, että etusormen iho langan juoksun alla on meinannut mennä rikki.


Laitanpa tähän lyhykäisesti ohjettakin, vaikka tuollaisen kyllä jokainen neuloja pystyy tekemään ilman ohjettakin. Yleensä luon 15-18 silmukkaa. Niillä ensin suljettuna neuleena pari kerrosta nurin, sitten 4-5 s oikein ja 1 nurin kunnes yltää kynnen puoliväliin. Kavennus joka puikon lopussa 2 o yhteen ja lopetus kuin lapasen kärjessä. Lopuksi lankojen päättely ja niin on tuppelo valmis käyttöön.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Syyskuussa valmistuneet



Se on sitten syksy jo niin pitkällä, että on lokakuun toinen päivä. Viime yönä meilläkin on ollut pakkasta kunnolla, aamulla kuuden jälkeen mittari näytti -5. Nyt sataa vettä ja räntää, mutta sateen alkaessa tuli kunnon lunta. Ei paljon, mutta maassakin näkyi hienoisena kerroksena. Eilen aamulla muuten totesin, että se on sitten jo lokakuu. Mieheni vastasi siihen: "Joo, kesää kohden mennään". Tuota kai voisi jo sanoa aika positiiviseksi, vai mitä.



Kuukauden vaihtuminenhan tietää taas sitä, että minun on aika tehdä katsaus kuluneen kuukauden aikana valmistuneisiin käsitöihini ja langan kulutukseen.




1.9. Tähtilapaset harmaa-valkoiset Novita Alpacasta 70 g
5.9. Nutkin-sukat Mokkasukkaa 65 g
7.9. Kahdet tossukat kaksinkertaisesta 7veikasta 130 g
12.9. Tuplalapaset oma malli Sofia-lanka 110 g
14.9. Sukat itselle Nalle Marjaretki mustikka 75 g
24.9. Verho virkattu Coats Eldorado 125 g
25.9. Jalmari-sukat 42-43 110 g
28.9. Raitasukat 41-42 7 veikka 110 g
20.9. Saltkråkan-sukat n:0 38 7veikka 80 g
29.9. Tiskirätti Novitan Bambua 30 g
Langankulutus yhteensä 905 g




Kuva ja luettelo eivät ole aivan yhteneväisiä. Kuvasta puuttuu ensinnäkin virkattu verho, kun sen ripustussysteemi on puutteellinen. Kuvaan ja esittelen sen vasta sitten, kun saan sen ripustettua. Samoin tiskirätin kuva puuttuu, mutta niitähän te olette nähneet jo kasa päin. Kolmantena eroavuutena on tuo kuvassa näkyvä virkattu pikkuliina, joka valmistui jo elokuussa ja on siellä listattuna. Tuo kuva vain sattui tulemaan tähän kollaasiin, joten olkoon siinä.



Se onkin taas viikonloppu alkamassa, joten toivotan kaikille ja kaikkialle kaunista syysviikonloppua!


torstai 1. lokakuuta 2009

Onnettaren suosiossa


Hiljattain minulla oli onni myötä Marjutin blogin arpajaisissa. Eilen sitten olikin itellooni jättänyt postilaatikkoomme ilmoituksen, että saan hakea postista ison kirjeen. Ja siitähän jännitys kasvoi, mutta yön yli oli kipristeltävä sen kanssa. Tänään menin kipin kapin postiin ja sainkin muhkean, pehmeän ja ison kirjeen. Kotiin saakka sen kanssa maltoin avaamatta, mutta sitten heti rips raps kuori auki ja aarteet esiin.





Tällaisia ihanuuksia sieltä löytyi! Ensinnä huomioni kiinnittyi kolmeen kerään Titan Wool merinovillaa. Mitenhän, Marjut, osasit valita minulle juuri oikean värinkin. Heti muuten langat alkoivat huutelemaan minulle, miksi haluavat muuttua tässä syksyn mittaan. Ja taatusti aivan omaan käyttöön. On muuten pehmoista lankaa eikä tunnu ollenkaan kutittavalta minun herkästi kutiavalla ihollakaan. Sitten vielä kaunis pitsillä somistettu froteinen käsipyyhe ja Marjutin virkkaama neulatyynykukkanen ja siihen nuppineuloja rasiallinen. Ja kuten kuvasta huomaat, oli siinä myös suussasulavaakin, ihanaa suklaista. Niistä pari palleroa jo pääsi parempiin suihin! Oli siellä vielä kiva Minna Immosen piirtämä tarrakortti. Siinä on kuusi kukka-aiheista tarraa. Sellaisia kortteja en ole tiennyt olevan olemassakaan, mutta jatkossapa osaan noita etsiä.


Voi Marjut, kiitos sinulle tästä ihanasta paketista! Nyt aina ajattelen sinua, kun otan neuloja tuosta tyynystä tai kuivaan käsiäni tähän pyyheliinaan tai kudon tuota lankaa ja sitten käytän siitä valmistunutta asustetta.