Tonnin kisa

Edit. 5.10.13 klo 12.05:  Blogin perustamisvuosi on oikeasti 2008 eikä 2013, kuten tuossa alempana väitän. :D  Kiitos Pirenalle tarkkasilmäisyydestä! :)

Tällä kertaa en jutustele ollenkaan käsitöistä, sen verran vaan mainitsen, että jotain on valmistunutkin, mutta ei vielä esittelykunnossa. Kunhan saan höyrytettyä ne, niin sitten tuon tännekin.


Tämä on muuten julkaisemani postaus n:o 1001!  Edellisen julkaistuani huomasin sen olevan tuhannes postaukseni. Lankapirtin perustin tammikuussa 2013, siis 5 vuotta 9 kk olen kirjoitellut näitä jorinoitani ennen kuin sain tonnin täyteen. Se tekee keskimäärin 14.5 postausta kuukaudessa ja postaus 2-3 päivän välein.

Pidetäänpäs arpajaiset tonnin kunniaksi, siis Tonnin kisa!

Arvonnan säännöt:
1. Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen ja ilmoitat siinä nimesi sekä yhteystietosi (blogin osoite tai sähköpostiosoite). Voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti, siksi tarvitsen yhteystiedot. 
2. Jokainen voi osallistua vain yhdellä arvalla.
 3. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 6.10. klo 24.00 saakka. Siihen mennessä jätetyt kommentit osallistuvat arvontaan.

Kommentoineiden joukosta valitsee Onnetar yhden onnellisen, joka saa valintansa mukaaan minun tekemät sukat tai lapaset ja ehkä jotain muuta pientä. Voittaja saa esittää toivomuksen myös langan ja värin suhteen, mitä noudatan mahdollisuuksieni mukaan.

Edit. klo 20.35: Sen verran rajoitan väritoivomuksia, että musta on pois pelistä (en näe kutoa enkä  virkata sitä).

Onnittelut kaikille osallistujille!



Nyt sen sijaan kerron lyhyesti tämän vuoden viimeisestä mökkireissustani, tiistaina mentiin ja eilen illalla palattiin kotiin. Ihan tavallinen reissu ilman mitään erityisempää.


 
Mies teki remppaa ja sai suunnitelman syysosuuden tehtyä. Siitä on hyvä jatkaa ensi kesänä.

Keskiviikkona illalla ihailtiin upeaa auringonlaskua, mutta...

... torstaiaamuna näkymä olikin hiukan utuisempi.

 

Vielä järvellä verkkoja nostamaan mennessämme oli kovin utuista. Aikamoinen tuuli puhalteli kuitenkin luvaten sumun hälvenemistä. Sain soutaa kaikin voimin, että sain pidettyä veneen suunnilleenkaan toivotussa kursissa.

Matkaa järvelle, jossa kalastamme kesäisin, on kymmenkunta kilometriä ja suurin osa siitä kapeaa metsäautotietä.  Tien varressa on nyt syksyllä hakattu metsää aika laajalti ja suuret puupinot ovat odottaneet kuljetusta. Meillä on ollut hyvä tuuri, ettei olla yhtään kertaa jouduttu odottamaan lastaavan puutavara-auton takia pääsyä eteen päin.  Ohittaminen on nimittäin mahdotonta, kun rekka seisoo keskellä kapeaa tietä.

Mutta eilen järveltä palatessamme meitä odotti tällainen näky. 

Kymmenisen minuuttia siinä istuttiin ja odoteltiin, minulla sukkapuikot kilkkasivat.  Sitten matka jatkui sekä rekalla että meillä.

Koko kesän olemme syöneet mökillä itsepyydettyjä kaloja. Maukasta, voin sanoa. Tällä viikolla saaliimme oli hiukan isompi, niinpä on luvassa vielä syksynkin mittaan itsepyydettyä kalaa muutamalle  aterialle, nam. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!