Silkkiä samettia...

Olenkohan kertonut, että minä tykkään tehdä huiveja, varsinkin sellaisia hartiahuiveina käyettäviä.  Minulla on omassa käytössä aika monta sellaista, joista ensimmäiset olen tehnyt jo ennen omaa blogia.  Ja aina haluaisin tehdä lisää niin itselle kuin muillekin.  Niinpä olen lahjonut kaikkia mahdollisia ystäviä ja kavereita varsinkin pyöreiden synttäreiden aikana sellaisilla.  Niin nytkin tein, kun veljeni vaimo täytti vuosia, vaikka ei niitä juhlinutkaan.

Malli Pia Kaukisen Pitsigootti-huivi

Lanka Jaipur Silk Fino (100% mulpersilkki), jota kului 65 g

Puikot 3.5 mm

Olen tätä mallia ihaillut muiden tekemänä jo pitkään ja tietenkin halunnut itsekin tehdä sen.  Odotukset olivat korkealla sekä mallin että langan suhteen, mutta ne eivät täysin toteutuneet. 

Lanka on liukasta kudottavaa ja jotenkin kuvion kehittymisen seuraaminen oli minulle vaikeaa. Minun piti keskittyä aivan omassa rauhassa tämän kutomiseen.  Varsinkin virhekohdan löytäminen tuotti ongelmia, mutta onneksi kovin monta kertaa ei ollut tarvetta siihen.  Eikä kuvio oikeastaan tullut esiin ennen kuin pingotuksen jälkeen.

Nähtäväksi jää, miten huivi pitää värinsä.  Siitä nimittäin irtosi väriä kovasti, kun kastelin sen pingottamista varten.  Vesi oli aivan punaista.

Huivin kaareva muoto on mielestäni hyvä

Lopputulokseen olen sentään kohtalaisen tyytyväinen, mutta enää en alkaisi tästä langasta tekemään ainakaan Pitsigootti-huivia.  Jostakin muusta langasta tulen varmaan vielä ohjetta kokeilemaan.

Sorminukkeja

Viikko toista sitten sain mieluisan pyynnön.  Veljentytär kysyi hyvin varovasti, ehtisinkö ja viitsisinkö tehdä sorminukkeja, joilla voisi leikkiä Hannan 1v3kk kanssa.  Totta kai ehdin ja viitsin, oikein mielellänikin toteutan tuollaisen pyynnön.

Pikku hiljaa olen sitten toivetta toteuttanut.  Ennen en olekaan sorminukkeja tainnut tehdä, käsinukkeja kylläkin, mutta ommellut nekin.  Googlettamalla löysin Käspaikan sorminukkeohjeet, joita sitten muokkasin omaan makuuni.  Ja työn edistyessä nukke kerrallaan tapahtui kehitystä, ainakin omasta mielestäni.

 Tässä koko porukka. Materiaali 7veikan jämiä paitsi silmien ja suiden kirjontaan muliinilankaa.  Nelikon yhteispaino on 35 g, joten eivät jämäni kovin paljon vähentyneet. Mutta monta pientäkin pätkää sain käyettyä pois.  Puikot olivat 3.5 mm:n sukkikset.

Nuo 35 g kartuttavat sentään hiukan omaa Jämäkuun saldoani, siksipä vien nuket myös Jämäblogiin..


Eivät nämä nukkeni ole kyllä kovin kauniita,  kuten kuvastakin näkee.  Mutta jospa Hanna ne kelpuuttaisi.  Lapsethan ovat ennakkoluulottomia eivätkä kaihda vähemmän kaunistakaan, jos se heitä jotenkin puhuttelee. 

 Ensimmäisenä syntyi Pupu Laiheliini.  Häntä tehdessä silmukkaluku oli Käspaikan ohjeen mukainen, joka on aivan liian vähän minun käsialalleni näin korkeaan  (9 cm) pupuun.

 Seuraavaksi oli Kisun vuoro syntyä. Hän on selvästi paremmin syönyt vaikka naamavärkki ei kovin edustava olekaan.  Olisi aihetta käydä kissojen plastiikkakirurgilla.  ;D

 Nyt taisi Kisu loukkaantua puheistani, kun kääntyi selin ja houkutteli vielä Pupunkin mukaansa.  No nähdäänpä nyt niiden edustavat hännät.

Eläimille piti saada hoitajakin, joten syntyi neiti Lettipää.  Tällainen hän on edestä ja...

 ...tällainen takaa.  Lettinauhatkin on jotain jämää. Olen muistaakseni irrottanut ne jostakin ja nakannut siihen tuolini vieressä olevalle kässäpöydälle.  Nyt ei tarvinnut muuta kuin ojentaa käsi ja kaivella sieltä kaiken muun tarpeellisen alta nämä.  Olivat ihan sopivan mittaisetkin, ei tarvinnut saksia niitä ollenkaan.

 Ja vielä kurkistus helman alle. Kudoin ensin tuotaa sisäosaa sopivaaan korkeuteen ja sitten samanpituisen hameen ja yhdistin ne jatkoin yläkropan verran.  Sitten kaula jaa pää.

Lettipäälle kaveriksi syntyi tämä Lippispää.  Musta vyö pitää farkut jalassa. Minulle ei ole vielä selvinnyt, onko hän tyttö vai poika.  Eiköhän Hanna selvitä sen aikanaan.

Lippiksen  virkkasin ja siihen käytin monta hiukan erisävyistä sinistä langanpätkää.  Lippiksen ompelin päähän kiinni, ettei se joudu hukkaan.

Apinani, joka yleensä vartioi kliiviaani, ilahtui uusista tulokkaista niin, että halusi yhteispotrettiin heidän kanssaan.


Jonkinasteinen halu kehitellä ohjetta edelleen ja tehdä näitä lisääkin jäi mieleeni. Saaattaapa näitä siis valmistua joskus lisääkin, aika näyttää.

11 kysymystä

 

Erilaisia kyselyjä on singahdellut täällä Blogistaniassa viime aikoina kovinkin runsaasti.  Olen minäkin niitä jonkun saanut ja vastannutkin, mutta joku aika sitten  lupauduin vastaamaan vielä Heleenan kysymyksiin, jotka hän julkaisi täällä. 

Helpoiksi hän sanoi kysymyksiään, mutta lienevätkö.  Tässä ne nyt ovat:
  1. Mikä päiväsi piristää?
       - Aurinko, kukat, eläimet, kiva käsityö, mukavat kommentit...
  2. Mitä pihallasi kukkii juuri nyt?
      - Narsissit, tulpaanit, vuorenkilpi.  Amppelissa kauniita orvokkeja ystävältä.  Pientareilla paljon voikukkia.
  3. Mitä antaisit lahjaksi ylioppilaalle?
      - Jaa eipä ole ajankohtainen asia tänä vuonna. Viime vuonna annoin kirjoneulevillasukat.
  4. Muuta lahjaa miettiessäsi, teetkö itse vai ostatko valmiin?
     - Mikäli mahdollista teen itse
  5. Minne haluaisit matkustaa, jos saisit yhden ilmaisen matkan?
     - Jollekin kalliille matkalle tietenkin, vaikkapa sinne etelämeren saarelle palmujen katveeseen meren maininkeja kuuntelemaan, johon olen aiemminkin "halunnut" matkustaa.  Oikeasti en sinne halua, mutta kieltämättä ajatus sellaisesta matkasta viehättää.
  6. Miksi juuri sinne?
    - En ole siellä koskaan käynyt, niin näkisin, onko se kuvitelmieni väärti.
  7. Minkä taidon vielä haluaisit oppia?
    -  Ensimmäisenä tuli mieleen neulakinnastekniikka!  Sitähän minä yritin kerran viime talvena, mutta en päässyt edes kunnolliseen alkuun.
  8. Minkä sisä- tai ulkokasvin haluaisit omistaa?
   - Ihanan ison ja vanhan omenapuun, joka olisi syksyisin täynnä ihania, raikkaita, punaisia omenia.
  9. Missä mielestäsi sijaitsee Suomen kaunein paikka?
   -  Joko Ahvenanmaan saaristossa tai Lapin tuntureilla. On niin monta kaunista paikkaa, etten osaa nimetä yhtä kauneimmaksi.
10. Suosittele minulle jokin tutustumiskohde Suomessa?
   - Tulepa vaikka Äkäslompoloon kevättalvella. :)
11. Miksi juuri tämä kohde?
   - Siellä on niin upea kevät, että se kannattaa kokea.
12.  Haluatko kertoa vielä jotain?
  - Kysymyksesi olivat ihan kivoja kysymyksiä, ei turhan vaikeitakaan. Siis aika helppoja! ;D

Tämäkin kysymyshaaste on kierrellyt jo jonkin aikaa enkä jatka sitä nyt kenellekään nimellä mainiten.  Mutta jos joku haluaa, niin napatkoon mukaan nämä Heleenan helpot kysymykset.

 Yksi herttainen pieni orvokkikin kukkii pihallamme, ihan yksin ja orpona.  Tätä ei ole istutettu vaan siemen on lennähtänyt jostain kai viime vuonna.

Kaunis kesäisen lämmin helluntaipäivä!  44. vuotta sitten menimme kihloihin yhtä kauniina helluntaina, tosin päivämäärä oli silloin eri. Siitä asti minulla on ollut sama helluntaiheila. ;D  (Kaikkihan kai tuntevat sanonnan "jos ei heilaa helluntaina, ei sitten koko kesänä".)  

Hyvää helluntaipäivän jatkoa ja ihanaa alkavaa viikkoa!

Jämälankoja tuhosin

Jämäkuu on tänä vuonna ylipitkä, mutta silti sen päättyminen 1.6. on jo aika lähellä.  Kovin suurta kasaa en ole jämäkeriä saanut tuhottua, mutta monta pientä nyttöstä sentään ja vähän isompiakin.  Tyttärenkin lankavarastoa olen hieman vaillentanut.

Viime päivinä olen jämälangoista virkannut taas isoäidin neliöitä.  Nyt valmistui 12 lappua kooltaan 15 x 15 cm. Lankana käytin pelkästään 7veljestä, jota kuluin näihin yhteensä 220 g. 

Jämäkuun alkupuolella virkkasin myös samankokoisia lappuja yhteensä 16, nekin pääasiassa 7veikasta. Ne laput ovat matkanneet maailmalle ja ovat jo muotoutumassa peitteiksi.  Nämäkin päätyvät jossain vaiheessa osaksi peitettä.

Jämäkuun tuotoksethan kootaan Jämäblogiin, joten seuraavaksi vien nämä sinne.


Mukavaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti on jo edes häivähdys kesästä.

Näistä minun siis piti kertoa

Nämä kolme myssyä ja yksi tiskirätti ovat jostakin syystä jääneet aiemmin esittelemättä, vaikka viimeisimmänkin valmistumisesta on jo viikon verran.  Johtuneeko siitä, että nämä ovat kaikki vanhoja tuttuja juttuja, niin ei ole ollut mitään kiirettä näyttämään. En tiedä, mutta ehkä.

  

 Ensin valmistui tämä palmikkomyssy Schachenmayr Catania -langasta, jota kului 50 g. Silmukoita työssä oli 120 ja 3. mm:n puikoilla mentiin.  Tällaisia olen tehnyt joskus ennenkin ja luulen itse keksineeni tämän mallin. Tai en ainakaan muista saaneeni sitä mistään.

Seuraavaksi hieman erilainen palmikkomyssy  samasta langasta (Schachenmayr Catania 50 g) samoin silmukkamäärin ja puikoin.  Antennin tein päälaelle i cordina.

TiiQ:n ihanaa mallia "Will I Be Pretty" mukaillen valmistui seuraava myssy. Ohjeessa ei ole moitittavaa, mutta en viitsinyt kaivaa sitä esille, kun mielestäni osaan sen jo ulkoa. Paitsi se aloitus, sitä en muistanut, vaan keksin siihen oman version. Muuten samaan tapaan tein mutta lisäykset 8. kohdassa (myöhemmin tarkistin ja ohjeessa on lisäyskohtia 6), kunnes silmukoita oli 120. Puikot olivat  taas 3. mm:n vahvuiset mutta lanka nyt Hjertegarn Bommix Bamboo, menekki 55 g .

"Prettyni" päälaki

Tein noiden ensimmäisten myssyjen kavennuksissa hieman kokeilua.  Siksipä laitan niidenkin kuvat tähän, sillä ainakin luulen kurkkivani niitä joskus täältä.  Täältähän on helppo käydä kurkkaamassa osviittaa jatkossa muihin myssyihin.

Oikealle kaartuvat kavennukset ja antenni.

120 s, kavennus 2 o yhteen 8. kertaa tasavälein.

 Sama ilman antennia

Vasemmalle kaartuvassa versiossa ylivetokavennus, mutta edeltävä nurja silmukka venyi reiäksi. Tämän tekeleenn purin ja tein tilalle oikealle kaartuvan kavennuksen.

   Viimesimpänä näistä valmistui mysteeritiskirätti Marion-puuvillalangasta, jota kului 20 g.  Idean sain täältä Heleenalta ja ohje löytyy kivasta Hupsistarallaa-blogista, kiitos molemmille!  Ja kun on kysymys mysteerirätistä, suttasin kuvankäsittelyllä keskuskuvion, ettei mysteeri paljastuisi.

Mysteerihuivin olen joskus tehnyt, mutta tiskirätti oli ensimmäinen.  Ihan kiva kokemus tämäkin. Sai vähän jännätä, millainen työstä tulee. Mysteerineuleen jujuhan on se, että saa tarkan ohjeen, mutta ei voi esim. kuvasta katsoa, millainen lopputuloksen pitäisi olla. Siis tietää tekevänsä jonkunlaista tiskirättiä, mutta ei enempää.

Myssyt ovat sytomyssyjä, jotka olen tehnyt erästä ystävää ajatellen. Hän tulee tänään meille kylään ja saa valita mieleisensä itselleen ja muut menevät aikanaan OYS:aan.  Ja tiskirätin vien näin Jämäkuun aikana virtuaalisesti tuonne Jämäblogiin, mutta oikeasti se jäänee omaan käyttöön.

Sytomyssyjä Thaimaastakin

Haluan esitellä teille erään ahkeran käsitöiden tekijän, johon olen tutustunut FB:n Pipot-ryhmässä. Hän on tehnyt paljon sytomyssyjä kaukana Suomesta ja se sai minut heti kiinnostumaan hänestä. Tietenkin! ;)

Hän on Maarit Vähä-Rainio (antoi luvan nimensä julkaisuun), joka sairastui v. 2004 parantumattomaan vakavaan sairauteen. Selviäminen sairauden kanssa johdatti Maaritin miehensä kanssa Thaimaan lämpöön, jossa elävät lähes ympäri vuoden. Tekevät ehkä pari Suomen matkaa vuosittain.

Maarit kertoo virkanneensa tai kutoneensa lähes päivittäin noin viiden vuoden ajan. Käsityöt ovat hänen mielestä myös hyvä tapa meditoida ja tyhjentää pääkoppaa. Virkkaaminen saattaa imaista hänet välillä tuntikausiksi, jos joku ei välillä "herätä". Hän kertoo jo pelkästään lankojen värit tuovat piristystä elämään ja Thaimaassa kuuluu värejä riittävän.

  Suratthanin lankavalikoimaa

Lainaus Maaritin tekstistä: ”Olen virkannut ja kutonut mm. päiväpeitteitä, vauvapeitteitä, peitteen paloja jne. Näitä olen lähettänyt hyväntekeväisyysjärjestölle, joka lähetti ne eteenpäin. Parina vuotena täällä Thaimaassa on ollut kampanja, jossa on kerätty neulottuja neliöitä, joista tehdään peitteitä pohjoisen kylmillä alueilla asuville heimoille. Olen osallistunut myös paikallisiin tapahtumiin lahjoittamalla mm. palkintopussukoita ja pipoja lasten kisoihin. Nyt en enää niin tee, sillä Thaimaassa työluvan saaminen on vakava ja lähes tekemätön paikka. Ja ilman työlupaa farangi (thaimaalaisten ulkomaalaisista käyttämä nimitys) ei saa tehdä edes hyväntekeväisyyttä!”

Sohvalla Maaritin töitä

Maaritilta kysytään usein, miten käsitöiden teko onnistuu siellä kuumassa, kun täällä Suomessakin moni jättää ainakin villalangat odottamaan talvea. Mutta hyvin Maarit kertoo pystyvänsä kutomaan ja virkkaamaan siellä Thaimaan kuumuudessakin, kun on tuuletin metrin päässä puhaltamassa. Sadeaikana on kosteaa, mutta se sujuu silti. Ainoan ongelman muodostaa Maaritin sairauden huonot vaiheet.

Hauskoja myssyjä kivoin koristein

Sytomyssyilystään Maarit kirjoittaa näin: ”Sytomyssyjä ajattelin jo alun alkaenkin tehdä, mutta silloin noin 5 vuotta sitten en jostain syystä osannut hakea netistä lisätietoja esim. siitä mihin niitä voi lähettää. Syöpäsäätiölle sitten noin vuosi sitten lähetin meiliä ja sain vastauksen, että haluavat mielellään myssyjä. Marraskuussa 2011 vein HUSin syöpäklinikalle ison kassin pipoja (noin 160 kpl). Nyt äitini lähtee maanantaina Suomeen ja pakattuna hänellä on 165 pipoa HUSsiin .” 

 

Eipä viisi vuotta sitten tainnut olla tietoa netissä ainakaan termillä sytomyssy(ily), kun vasta syksyllä 2009 Seijasiskon kanssa suunnittelimme ensimmäistä kampanjaamme ja tammikuussa 2010  polkaisimme sen käyntiin blogeissamme. Ja tuo nimitys sytomyssy on Seijasiskon keksimä.

 Näin iloiset myssyt piristävät jokaisen päivää

Nyt Maaritilla on jo uusi iso kassillinen täyttymässä myssyillä, kun äidin laukut ovat jo täynnä. Nämä tulevat myssyt lähtevät sitten Suomeen myöhemmin tänä vuonna, joko postitse tai jonkun ystävän matkassa...tekeminen siellä kuitenkin jatkuu.

 

Lisää koristemyssyjä

Maarit muuten kertoo sytomyssyjä tehdessään yrittävänsä ajatella ainoastaan positiivisia asioita. Jospa niiden ajatusten mukana siirtyisi positiivista energiaa myssyjen saajiinkin.

Maarit on muuten tehnyt ensimmäisen pipon itselleen vasta viime syksynä! Hän kirjoittelee koneellaan aika paljon ja kertoi kiusaantuvansa keskeytyksistä. Miehensä oli sitten keksinyt, että jos Maaritillalla olisi hattu päässään aina, kun kirjoittaa jotain tärkeää, niin hän tietäisi olla häiritsemättä. Niinpä Maarit oli virkannut itselleen violetin myssyn. Ja onhan se hyvä senkin vuoksi, ettei tuuletin tupruta hiuksia kasvoille.

Kuvissa Maaritin myssyjä esittelevät perheen koirat, Rakas labbis-Saara, jonka kobra puri kuoliaaksi  kotipihalla 2010 syksyllä ja nykyinen koira Samuin Dog Rescue Centeristä saatu Retku-leidi (musta koira kuvassa). Lisäksi heillä on joesta löydetty Riwa-neiti, josta ei ole vielä kuvaa käsityömallina.

 

On ollut mielenkiintoista tutustua Maaritiin edes näin netin välityksellä. Tässä vain lyhyt yhteenveto siitä kaikesta, mitä hän on meileissään hän kertonut minulle, myös sairaudestaan  ja niistä monista hauskoista sattumuksista käsitöiden saralta.  Toivon Maaritille kaikkea hyvää ja leppoisaa eloa!

 

 

Aivan muuta minun piti

 Minä olen joskus aika hyvä välttelemään sitä, mitä minun ihan omastakin mielestäni pitäisi tehdä.  Kuulostaako tutulta? Olen nimittäin ollut huomaavinani, että täällä Blogistaniassa liikkuu muitakin saman ominaisuuden omaavia.  Esimerkiksi tänään ihan huomamattani sorruin taas välttelyyn.

 Minun laskutilana toimiva pieni työpöytäni kässätuolini vieressä näyttää tältä. Ei siitä oikein mitään löydä ja jos siihen jotain laitat, niin se tippuu lattialle.  Tuolin ympäristökin on kutakuinkin samannäköinen, siis pitkin lattiaa on siroteltu lankakeriä yms.  Vaikka minulla on kaksi lankakoria täynnä siinä tuolini vieressä, niin lattiallekin niitä eksyy.  Ainahan pitää olla lankaa käden ulottuvillakin.

Satuin saamaan tänä aamuna tarmonpuuskan ja päätin, että minäpä siivoan tuon tuolini ympäristön.  Ja aioin aloittaa tästä pöydästä.

 Ensimmäiseksi tartuin tähän pussukkaan, jossa minulla on kaikkea pientä ja tärkeää. Tämä seuraa minua aina, kun käsityö on matkassa.  Siinä on myös minun apusilmälasit, jotka kuvausta varten kaivoin pohjalta.  Nämä lasit ovat marketeissa myytäviä lukulaseja, ihan halpoja sellaisia. Minä käytän noita joskus omien moniteholasieni päällä, kun on tarve nähdä tarkasti jotain pientä.  

Monesti olen ajatellut, että noille laseille pitäisi tehdä joku suoja, etteivät kovin naarmuntuisi. Ja nyt se tuli taas mieleeni ja päätin tarttua heti toimeen.  Istahdin tuoliini ja tartuin ensimmäiseen joutilaan näköiseen puuvillakerään ja etsin sitten sille kaverin ja pöydältä sillä oleva virkkuukoukku. Ja sitten töihin ilman mitään suunnitelmaa.

Ja tällainen siitä tuli. Lila lanka (vyötteetön) lienee Tenneseetä ja sininen on Red Heart Cotton, joita kului yhteensä 15 g. Virkkuukoukku sattui olemaan 3 mm:nen.      

Yksinkertaisen sulkumekanisminkin tein. Tuohon voi lisätä tarvittaessa vaikka nepparin, mutta taitaapa tuo pysyä noinkin pienessä pussissa kiinni ilman sitäkin.

 Tältä näyttää se toinen puoli, kumpi noista sitten lie se etupuoli ja kumpi takapuoli.  Ei tämä niin kamalan nätti ole, mutta ihan kelvollinen tarkoitukseensa.

Se siivous on muuten tekemättä vieläkin!  Eihän minulla aika siihen riittänyt, kun piti käydä asioillakin oikein tuolla naapurikunnassa, siis Oulussa.  Mutta ehkä tässä illan ratoksi! ;)

Asiaa "reikämyssyistä"

Tiistaina jo kerroin, että Seijasisko käy viemässä yli 100 sytomyssyä OYS:aan. Käynnistä kertoo Seijasisko itse täällä, mutta teenpä minäkin koosteen siitä tänne, sillä OYS:ssa on puhuttu mm. reikämyssyistä. 

Käynnillään Seijasiskolla oli siis mahdollisuus keskustella Syöpäpoliklinikan osastonhoitajan Irma Kinnusen kanssa sytomyssyasioista. Ensinnäkin Irma oli kovasti kiitellyt myssyistä ja kertonut, että entisiä ei olekaan jäljellä kuin viitisenkymmentä. Siis niistä Ystävänpäiväkeräyksen 230. myssystä.  Tarve on siis kova.

  Seijasisko kysyi Irman mielipidettä meitä viime aikoina vähän vaivanneista puheista ns. reikämyssyistä. Olemme  saaneet silloin tällöin kärkevääkin palautetta siitä, kuinka reikämyssyt ovat "huonoja, kun sänki alkaa kasvaa, niin tukka alkaa "tunkea" reikien läpi ja se näyttää rumalta".

Mutta kerrataanpa ensin hiukan sytomyssyjen historiaa. Minä tein ensimmäiset kaksi sytomyssyäni jo viisi vuotta sitten, yhden syöpäsairaalle ystävälleni ja toisen serkulleni. Silloin en tosin käyttänyt sytomyssy-nimeä, sen keksi Seijasisko myöhemmin.

Idean myssyn tekoon sain jo aiemmin Syöpälehdessä olleesta vinkistä. Lehtileike (kuvassa) on minulla vieläkin tallessa.

Sekä serkkuni että ystäväni käyttivät myssyjään päivittäin ja tykkäsivät niistä kovin. Ystävältäni kysyin vielä sytomyssykampanjaa perustettaessa, voisiko mallia kehittää johonkin suuntaan ja vastaus oli, että se on hyvä sellaisenaan.

Olikin luontevaa, että reikämyssystä tuli ensimmäinen myssymalli, kun  aloitimme sytomyssykeräyksen tammikuussa 2010.  Mutta pian aloimme kuitenkin julkaista myös muita myssymalleja.

 Kuvassa sytomyssyjä huhtikuulta 2010.

 Olemme siitä asti korostaneet, että tarvitaan  erinäköisiä, -kokoisia ja -mallisia myssyjä. Toiset kokevat, että myssy ei saa hiostaa, kun se päässä ollaan sisätiloissakin, mutta toisten päätä palelee herkästi.  Ja jokainen saajahan viime kädessä itse valitsee mieleisensä.

 Keväällä 2010 Seijasisko julkaisi vanhassa blogissaan suositun postauksen "Hyviä Sytomyssymalleja", jota hän päivittää edelleenkin tarpeen mukaan.   Sieltä löytyy paljon linkkejä erilaisiin sytomyssymalleihin. Nykyään sytomyssyistä on reikämyssyjä vain murto-osa.

Osastonhoitaja ei ollut edes kuullut reikämyssyjä moitittavan. Hän oli  sanonut, että luulisi puuvillaisen reikämyssyn olevan ilmava ja varsin pätevä malli sisätiloissa ja etenkin kesäaikaan. Sänkihän ei yleensä heti kasva ja myssy palveleekin monia joka tapauksessa aika pitkään. Mahtava oli kuulla osastonhoitajalta sekin, että kaikenlaiset ja kaikki syöpäpolille toimitetut myssyt ovat kelvanneet! Poikkeuksena  vain muutama  pienikokoinen myssy, jotka onkin toimitettu lasten syöpäosastolle.

  Seijasisko ja Irma olivat vielä päättäneet, että jos joku tuon reikäisyyden vuoksi tosi pahasti pettyy myssyynsä, niin voi Oys:ssa käydessään hakea uuden tilalle.

  
  Osastonhoitaja oli kiitellyt myssyistä moneen kertaan ja kertonut, kuinka  sytomyssyt osastolla ovat todella iloinen asia ja myssyjen valitseminen näyttää oikeasti mukavalta puuhalta.  

  Oli taas hyvä kuulla, että oikealla asialla ollaan. Se antanee meille molemille intoa ja voimia  puuhailla sytomyssyilyn saralla jatkossakin.

Mielestämme reikämyssyjä voi siis jatkossakin tehdä ihan siinä missä muitakin myssymalleja. Tiedämme, että niille on omat käyttäjänsä.  Mallia paljon tärkeämpää on myssyn materiaali eli se, ettei myssy kutita tai hankaa herkkää päänahkaa.

Unohtunut myssy

 Yksi sytomyssy on ollut valmiina jo reilun viikon, on vain jäänyt esittelemättä täällä.  OYS:aan tämä sitten päätyy lähiaikoina.

Malli on kierreraitamyssy, jonka ohje löytyy  Käspaikasta. Lanka on Seijasiskon Kanarian tuliainen  Katia Bombay, jota kului 50 g. Langassa on mielestäni kauniin hempeät värit ja värien liukuminen tapahtuu rauhallisesti.  On liukuvärjätyistä kauneimpia ja miellyttävää kudottavaa, tykkään.

Silmukat loin eri langalla ja, kun kun myssyosa oli valmis,  purin luomislangan pois samalla poimien silmukat puikolle. Sitten vain aloitus- ja lopetussilmukoilla kolmen puikon päättely, niin eipä taaskaan tarvinnut ommella saumaa. Kuten vakikävijät muistanevat, minä inhoan saumojen ompelua ja kierrän sen aina kun vain on mahdollista.  

Myssyn alareunan huolittelin virkkaamalla siihen ketjusilmukoita.

Päälaen aukkoa peittämään tein kukkasen Ii cord -nauhasta ja vielä nappi koristeeksi.

Koin tämän myssyn teon jotensakin työlääksi.  Itse myssyosahan on helppo tehdä ja päättelykin valitsemallani tavalla meni kivuttomasti.  Mutta tuon päälaelle jäävän aukon peittäminen ja alareunan huolittelu aiheuttivat päänvaivaa ja vasta useamman yrityksen jälkeen sain myssyn mieleisekseni. Seuraava olisi tietenkin helpompi tehdä samaan tapaan, mutta minulle jäi tunne, että jotenkin tuota ohjetta pitäisi kehittää.  Mutta lopputuloshan on kaunis myssy. Ainakin minä voisin tämän valita, jos olisin valintatilanteessa.


Seijasisko käy muuten tänään viemässä OYS:aan yli sata sytomyssyä.

Sinne päätyvät mm. nämä ylläolevat myssyt, jotka oli toimitettu keräyspaikkaamme Lumoavaan Lankaan. Siniset ovat selkeästi miesten myssyjä ja muut naisten.  Kiitos tekijälle/tekijöille, jos satut käymään täällä!


Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!  Toivottavasti sääkin alkaa lämpenemään pikku hiljaa.

Taas tunnustan ja jaan kiitosta

Sain Mummelilta tunnustuksen, kiitos ja niiaus siitä! 

Kuten moniin tunnustuksiin kuuluu tähänkin noudattaa annettuja ohjeita, jotka ovat tällä kertaa seuraavat

Kiitä bloggaaajaa, jolta sait tunnustuksen

Liitä The Versatile Blogger Award  blogiisi

Kerro 7. satunnaista faktaa itsestäsi

Nimeä 15. bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta. 

Monesti olen jo tunnustanut yhtä ja toista itsestäni enkä tiedä, keksinkö mitään uutta, mutta yritän.

1. Seuraan mielelläni erilaisia tapahtumia luonnossa, esimerkkinä mainitsen vaikkapa tuon kurren, josta kerroin muutama postaus alempana.  Tämä on tullut iän myötä aina tärkeämmäksi. 

2. Kuvaan digipokkarilla ja haluaisin myös järjestelmäkameran. Mutta pelkään, etten opi tai viitsi opetella kunnolla sen käyttöä enkä siksi ole ostanut "järkkäriä". Uudemman, syksyllä hankitun pokkarinikin opiskelu on kesken.

3. Minua ei kiinnosta erityisesti kodin sisustaminen. On kai se pesäntekovietti jo hiipunut tällä iällä (vaikka enhän minä vanha ole).  Monesti kyllä mietin, että tuon ja tuonkin paikan voisi sisustaa toisin, mutta en sitten viitsi nähdä enempää vaivaa asian eteen. Tuntuu, että näin on kuitenkin ihan hyvä asua ja elää.

4. Pihatöidenkin suhteen olen kovin laiska.  Vai onkohan sekin laskettava tuohon pesäntekovietin  hiipumisen piikkiin.  Mieheni onneksi hoitaa pihatyöt muuten, mutta kukat ovat olleet minun kontollani. Tänä keväänä kyllä perennapenkkienkin siivous on jäänyt hänelle.

5. En ole ollenkaan urheiluhullu, en edes penkkiurheiluhullu. Liikun omaksi ilokseni kyllä jonkin verran, tosin lisätä sitä kannattaisi.  Mutta esim. sanomalehden urheilusivut kääntelen ohi vilkuilematta niitä enkä yleensä katso telkkarista edes isojakaan kisoja.  Tämä ei tarkoita, etten arvosta ja ihaile urheilijoita. Lajien seuraaminen ei vain kiinnosta eikä se, kuka voittaa missäkin kilpailussa.

6. Tässä kohden pitää yhtyä Mummelin tunnustukseen: "Tää rakkine pöydälläni tahtoo viedä liikaa aikaani, mutta luopuminenkin tästä olis jo sangen vaikeaa."  Niin se on minullakin!

7. Olen jo nuorena oppinut, ettei kannnata sanoa "en koskaan...". Sitä olenkin välttänyt, mutta yrittänyt keksiä tilalle jotain hieman lievempiä sanontoja kuin esimerkiksi "tämä lankaa ei ole mieleistäni, tuskin tulen tätä enää ostamaan" tai jotain sinne päin.  Mutta noinkaan ei näköjään kannattaisi sanoa tai edes ajatella, sillä takuuvarmasti tulee pian kohdalle kiva juuri ko. langasta tehty vaate, jollaisen haluan itsellenikin. Niin on käynyt ihan hiljattainkin ja siitä kerron sitten joskus myöhemmin. Jos on aihetta.

Mutta tuo viimeinen kohta taitaa jäädä taas toteuttamatta.  Miten minä niistä parista sadasta seuraamastani blogista valitsisin tähän tunnustukseen oikeutetut, kun ne ovat kaikki hyvin versatile eli monipuolisia, kuten sanakirjani väittää. Teen siis taas saman kuin joskus ennenkin, että jaan tämän nimettömänä kaikille seuraamilleni blogeille, siis teille,  joille edes silloin tällöin saan jätettyä kommentin.  Olkaapa hyvät, ottakaa mukaanne ja vastatkaa, jos innostaa tällä kerralla!

Tämän ruusukimpun kera haluan antaa kaikille Lankapirtissä poikkeaville runon, jonka löysin kai FB:sta.  Se sopii mielestäni tänne Blogistaniaankin oikein hyvin, kun sitä hieman peukaloin. 

Niin juuri sinä, joka nyt luet tätä...
Halusin vaan kertoa sulle,
että olet tärkeä mulle.
Vaikka en aina kommentoisi sinun juttujasi,
... ja menisi tovi, että ei sanaakaan vaihdettaisi,
niin en ole sinua unohtanut.
Tuot suurta iloa minulle olemalla juuri SINÄ
ja saat minut usein hymyilemään,
vain koska olet suurenmoinen ja ihana.
Kiitos, että olet ystäväni!  ♥

Juuri sinä saat minut aina uudestaan ja uudestaan kirjoittelemaan tänne. Juuri sinä, olitpa sitten vanha kamu tai uusi tuttavuus.