Mökkeilyä

Tervehdys mökiltämme! Muutamia päiviä olemme taas olleet täällä nauttimassa todellisista kesäpäivistä. Hellettä oli aluksi hiukan yli tarpeen, mutta varsinkin tänään on ollut jo mitä parhain kesäpäivä. On lämmintä, mutta ei liikaa, aurinkokin on paistanut väliin kirkkaalta taivaalta, väliin pilven taakse piiloutuneena. Kukat kukkivat ja perhoset lentelevät kukasta toiseen.

Paitsi tämä perhonen. Se oli jostakin syystä vesivadissa, jossa oli lasipurkkeja liossa pesua odottamassa. Siinä se kelluu veden pinnalla eikä liikuttanut pitkään aikaan mitään paikkaa. Luulimme sen kuolleen emmekä tehneet sille mitään. Mutta ehkä tunnin päästä mieheni huomasi sen nostelevan päätään ja nosti ohuen kepin avulla sen kiven päälle lepäämään. Saunottiin siinä sitten ja mentiin sen jälkeen katsomaan, vieläkö se on kivellä. Mutta eipä ollut merkkiäkään perhosesta. Arvoitus on, lähtikö se itse lentämään vai kävikö joku lintu nappaamassa sen suuhunsa. Arvoitus myös on tämän perhosen nimi, taitaa olla joku papurikko, mutta mikähän tarkemmin ottaen lienee. Niitäkin on useita toisiaan muistuttavia. Aika iso perhonen tämä oli, mittasin siipivälin olevan n. 6.2 cm. Tunnistaako joku?

Lisäys 1.7.2020: FB:n ryhmässä Suomen Perhoset nimettiin tämä perhonen rämekylmänperhoseksi.

 Toinenkin perhonen on vaille tunnistamista, joku täpläperhonen luullakseni. Lentelee pihapiirissä kukkasesta toiseen.

 Mökin vieressä kasvaa heinää, jonka leikkuuaika oli juuri nyt. Tässä traktori pellolla leikkaamassa sitä.

 Siihen heinät jäivät kuivumaan päiväksi. Lokit lentelivät yläpuolella matoja etsiskelemässä.

Vieläköhän pelto ehtii kasvattaa toisen heinäsadon tälle kesälle.

Heinäpelto rajautuu kosteampaan niittyyn, jolla kasvaa niittyvillaa.

Mökkimme pihapiirissäkin kukinta on parhaillaan, esittenpä suosikkini.

 Nyt on maariankämmekkäiden paras kunkinta-aika, mutta näyttää jäävän vähäisemmäksi kuin muutamina edellisinä vuosina. Tämä on siis minun lempikukkiani samoin kuin... 

 ... tämä metsäkurjenpolvi. Näitä kukkii valtoimenaan mökin ympärillä. 

Enpä malttanut olla kaivamatta esille tätä vuonna 2016 ottamaani kuvaa maariankämmekkäistä. Silloin niitä oli noin tihessä ja paljon laajemmasti kuin kuvassa näkyy.

Lupiineistakin minä pidän ja ne saavat ainakin vielä toistaiseksi kasvaa täällä. Ovat olleet tuossa jo varmaan pari vuosikymmentä jos eivät ylikin eivätkä ole siitä laajemmalle levinneet. 

 Kukat saavat kukkia rauhassa, vain piha-alue ja kulkureitit leikataan.

Käsitöistä sitten taas toisella kertaa.

Juhannus on meillä taas

Kaunis usva hiljaa järvelle katoaa.
Aurinko kultaa koivuhaan
ja laine lyö rantaan rauhaisaan.
Käen kukunta jo viimein vaimenee,
uinuu lapsi tuoksussa ruusujen.
On hetki aikaa olla hiljaa.
Soi tuulessa viesti kesäinen:
Nyt on aika juhannuksen.

Sinulle toivotan

suven suloisuutta,
kesäpäivän hymyä,
aimo annos aurinkoa!

Vapputervehdys

Kaikille iloista koronavapaata vappua!

Nyt iloitkaa nyt laulakaa,
niin kaunis taas on maa,
mut kauniimpi se toivo on
min kevät kasvattaa:
Nyt Vappu on,
nyt Vappu on,
taas, veikot laulakaa,
niin että taivaan luhtihin

tää laulu kajahtaa!

Lopultakin valmista

Olen oikein innoissani, kun lopultakin sain nämä sukat valmiiksi. Melkein pari viikkoa näitä hiljalleen kudoinkin, kun en uskaltanut rasittaa oikeaa kättäni paljon kerrallaan siinä olleen hankalan niveltulehduksen takia. Mutta tänä aamuna nämä valmistuivat ja heti piti kuvata, että pääsen kertomaan ilouutiseni täälläkin.

 Tähdet meren yllä -sukat kokoa 40, varsi 18 cm kantalapun yäreunasta mitattuna
Ohje löytyy mm. FB:sta Niina Laitinen designs -ryhmästä

Langat tummanruskeaa ja luonnonvalkoista 7 Veikkaa, menekki yhteensä 132 g
Puikot 3.5 mm:n sukkikset

Kamera ei taas suostunut kuvaamaan värejä oikein, mutta tässä kuvassa ne näyttävät lähinnä oikeilta ainakin minun näytölläni.

Muutamia omia sovelluksia tein ohjeeseen, pieniä sellaisia eivätkä ne vaikuta lopputulokseen.

Hämmästyin muuten kovasti, kun aloitin kutomista ja piti miettiä, miten olenkaan tehnyt sukkia. Olin aivan olettanut, että se taito on niin "selkärangassa", ettei tarvitse muuta kuin vaan ottaa lankakerän ja puikot ja aloittaa. Pian homma kuitenkin alkoi sujua tuttuun tapaan.

Yksi uusi juttu pääsi mukaan näihin sukkiin, nimittäin Hepsiltä saatu vinkki, miten voi välttää kantalapun, ettei kantalapun oikean reunan silmukat jää liian löysiksi. Siihen ole kokeillut monenlaisia konsteja ja tämä tuntui toimivan ainakin näissä sukissa. Testaan myös seuraavissa. Kiitos Hepsi!

Sen lisäksi, että oli kiva päästä mieliharrastuksensa pariin, oli kiva tehdä koko sukkavarren ja terän kattava kirjoneulekuvio. Ei tullut aika pitkäksi, kun joka kerroksella piti katsoa kaaviota. Tähdet meren yllä -lapasiinkin on ohje olemassa ja hetken harkitsin sellaisten tekoa seuraavaksi, mutta taidan kuitenkin päätyä sukkien pariin. Löysin nimittäin "sairaslomani" aikana monia uusia kiinnostavia sukkamalleja.

Koronasta huolimatta täällä elellään kohtuullisen mukavasti vaikka karanteenissa ikäihmisinä ollaankin. Sen verran olemme kodin ulkopuolella liikkuneet, että itse olemme käyneet ruokaostoksilla enintään kerran viikossa ja aamun ensimmäisen aukiolotunnin aikana. Samaten olen joutunut käymään laboratoriossa ja OYS:ssä niveltulehdukseni takia. Eilen aloitin myös kävelyllä käynnin, kun sain lääkäriltä luvan kohtuulliseen liikkumiseen. Joten eiköhän tässä taas päästä eteen päin, kun lukee tai kuuntelee kirjoja aina kutomisen ja lenkkeilyn välillä.

Jokohan...

Täällä on kuulkaas toiveikas mieli ja olen miettinyt, jokohan uskallan riemuita, kun niveltulehdukseni tuntuu paranevan. Olen sen verran pessimisti, että pelkään iloita asioista liian aikaisin, ettei tulisi takapakkia. Mutta nyt viimeviikkoisten reumapolilla saatujen kortisonipistosten jälkeen  oikeakin ranteeni kestää jotain tekemistä. Niinpä minä päätin kokeilla, joko se kestäsi kutoa! Reumatologi nimittäin lupasi, että oman tuntemuksen mukaan voi käydä esim. kävelyllä, niin miksei sitten kutoa.

 Ja tällainen alku syntyi tänään. Eikä kipua juurikaan tuntunut, mutta enempää en uskaltanut ensi kerralla tehdä. Jospa sitten huomenna jatkaisin. 

Sukkahan siinä on syntymässä Niina Laitisen Tähdet meren yllä -ohjeella, jota en ole ennen tehnyt. FB:ssa olen kyllä ihaillut näitä "tähtiä". 

Kuva taas vääristää värejä, tuo tummempi väri on oikeasti sellainen tummanruskea, mutta minun näytölläni näyttää melkein harmaalta.

Arvaat varmaan, että olen hyvilläni ja toiveikas, sillä tätä olen odottanut, edellisestä kutomiskerrastani onkin jo pari kuukautta. 

Pääsiäistervehdys

Mistä on pääsiäinen tehty?

Rairuohosta,
piipunrassitipusista.

Mistä on pääsiäinen tehty?
Pajunkissoista,
värikkäistä höyhenistä.

Mistä on pääsiäinen tehty?
Virvon varvon –vitsasista
pienen pienistä trulleista.

Mistä on pääsiäinen tehty?
Suklaamunista,
suuren suurista yllätyksistä.

Mistä on pääsiäinen tehty?
Kermasta,
mämmistä maistuvasta.

Mistä on pääsiäinen tehty?
Kokon lämmöstä,
pääsiäisyön hiljaisuudesta.

Niistä on pääsiäinen tehty.
– Ansa –

Palmusunnuntaina

Aurinkoista huomenta näin palmusunnuntain aamuna kaikille! Virpojia tuskin tänään käy emmekä niitä toivokaan tuleviksi, kun karanteenissa täällä ollaan välttyäksemme mahdolliselta koronavirustartunnalta. 

Mutta ajassa eletään ja nappasinpa kuvan viimevuotisista virpomisvitsoista, jotka ovat koko vuoden värittäneet kodinhoitohuoneen ikkunaa.  Ehkä niillä voin virpoa sinut tuoreeksi ja terveeksi!

Miepä virvon vitsasella,
varvon koivun oksasella.
Toivon siulle terveyttä,
vitsan myötä virkeyttä.

Helmi- ja maaliskuun raportti

Vaikka käsitöiden tekoni on jäänyt melkein kokonaan sairastuttuani, niin jotain sentään ehdin helmi- ja maaliskuussa saada valmiiksi. 

Viisi sytomyssyä valmistuivat seuraavasti:

 3.2. sytomyssy, Cotton Soft 43 g

9.2. sytomyssy, Cotton Soft 44 g

14.2. sytomyssy, Cotton Soft 46 g

16.2. sytomyssy, Cotton Soft 42 g

23.3. sytomyssy, Cotton Soft 40 g.

Viimeisimpään myssyyn kirjasin valmistumispäiväksi päivän, jolloin päättelin sen langanpäät. Muuten myssy oli valmistunut varmaan päivän tai pari edellisen myssyn jälkeen. Minähän kirjaan ylös valmistumispäivät ja mielestäni työ on valmis vasta lankojen päättelyn jälkeen.

Langanlopuista valmistui 3.2. barbeille kaksi mekkoa ja lierihattua, langat puuvillajämiä 36 g

7.2. raitasukat koko 39,  langat 7 veikkaa 105 g.


Entäs langankulutus valmistuneisiin. Helmikuussa valmistuneisiin se oli 316 g ja maaliskuussa valmistuneessa myssyssä vain 40 g, siis yhteensä 356 g. Uutta lankaa ei lankavarastooni ilmaantunut, joten se on keventynyt vuodenvaihteen jälkeen yhteensä 1104 g. Ei paljon, mutta suunta on toivomani.

Tänään on aprillipäivä, mutta en edes yritä aprillata ketään. Vaikka kiva kai se olisi, jos keksisi oikein mojovan hauskan pilan. Sen sijaan laitan tänne muutaman kuvan eiliseltä päivältä.

 Aamulla meidän pihalla näytti tältä. Lunta oli oikeastaan vain niissä paikoissa, mihin sitä oli joko kolattu tai pudonnut peltikatolta. Muualta oli vähäinenkin lumi sulanut pois. Pian kuvan oton jälkeen alkoi sataa lunta aivan kuten oli sääennustaja luvannutkin.

Muutamia tunteja myöhemmin piha oli puhtaan valkoisen lumen peitossa. Lunta oli satanut  vajaan viisi senttiä, mutta se riitti valaisemaan maailman varsinkin, kun pilvet häipyivät ja aurinko alkoi paistaa. 

Kesää ja keinujia odottava keinukin sai pehmeä valkoisen "patjan".

Tänäänkin paistaa aurinko! Hyvää huhtikuuta kaikille, pysykää terveinä!

Aurinkoisena päivänä

On maaliskuun aurinkoinen päivä.  Eilen sateli uutta lunta ja oli muutenkin harmaampaa kuin tänään. "Räystäät tippuvat" ja linnut laulavat kilpaa metsikössämme.

 Minä olen pohtinut viime aikoina, mitä voisin tehdä, että aikani kuluisi mukavammin kuin tähän asti. Vointini paranee pikku hiljaa joka päivä, mutta oikean ranteen ja sormien kipu ei ole juurikaan hellittänyt ja se rajoittaa puuhiani kovasti. Niinpä keksin, että alan käymään läpi vanhoja kirjeitä, joita olen säästänyt, joitakin yli 50 vuotta.

Tässä on ensimmäinen kasa, jonka otin eilen käsittelyyni. Kirjeitä vuosilta 1960-1968, kaukaiselta serkultani, jonka kanssa olimme nuo vuodet hyvin läheisiä. Sattumalta päädyimme samalle luokalle oppikoulun toisella luokalla, ystävystyimme ja lopulta selvisi, että olimme sukulaisiakin kai viidennessä polvessa. Sitten perheeni muutti toiselle paikkakunnalle ja pidimme paljon yhteyttä kirjeiden avulla.

Monia muistoja nousi mieleeni kirjeitä lukiessani, asioita, joita en ollut muistanutkaan. Ja kiitollisuus tästä ystävyydestä ja monista hauskoista tempauksista, joita teineinä olimme tehneet. Lopulta opiskelimme eri puolilla Suomea ja ajuduimme sen myötä kauemmas toisistamme ja perustimme perheet tahoillamme. Eikä yhteyttä tullut pidettyä. 1980-luvulla näin hänen kuolinilmoituksen lehdessä. Yritin ottaa yhteyttä hänen veljeensä, mutta hän ei vastannut minulle. Joten ystäväni poistui lopullisesti elämästäni, mutta ei muistoistani.

Tänään sitten olen kuvannut viime viikolla Asukastuvalta saamiani sytomyssyjä ja -sukkia. Nämähän on alun perin tarkoitettu ystävänpäiväkeräykseen, mutta sairastumiseni on hidastanut niiden matkaa OYS:aan, mutta sinne nämä päätyvät vielä jossain vaiheessa.

 Myssyjä yhteensä 43...

... ja sukkia 8 paria.

Kiitos taas jokaisesta! Moni näistä saa iloa ja lämpööä elämäänsä.

Mitähän tekisin seuraavaksi? Vihjeitä otan mielelläni vastaan.

Tilanne tänään

On paria päivää vaille kuukausi edellisestä postauksestani, jossa kerroin olevani sairaana. Monet blogini seuraajat ovat kyselleet voinnistani esim. meilillä ja olen heille kertonutkin vaivoistani. Nyt ajattelin kertoa asiasta näin julkisestikin kaikille Lankapirtissä poikkeaville.

Kliiviani innostui ilahduttamaan minua kukillaan, joista toinen tässä.

 Silloin kuukausi sitten ajattelin toiveikkaana, että voin sairastaessani virkkailla pieniä töitä ajan kulukseni. Mutta ei, minun osakseni oli tulossa lisää sairautta sen silloisen suolistovaivan lisäksi, mikä rauhoittuikin pian. Sain nimittäin rajun niveltulehduksen moniin eri niveliin. Niistä kivuliaimmat ovat vasemmassa nilkassa ja oikeassa kädessä (ranne, peukalo ja etusormi). Eihän sellaisella kädellä voi käsitöitä tehdä, jos ei sillä nosta edes keittolusikkaa suuhunsa. 

Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa hyvää vauhtia, kiitos siitä kuuluu OYS:n reumayksikölle, jonka hoitoon pääsin nopeasti. Mutta aika tylsää elämää tämä tällainen on, kun ei pysty oikeastaan tekemään mitään. Onneksi minulla on hyvät kotijoukot (mies ja tytär), joiden huoleksi olen saanut jättää huushollin hoidon ja jotka auttavat minua apua tarvitessani. Äänikirjoja kuuntelen, vaikka mieluummin lukisin oikeita kirjoja. mutta kun kirjan pitäminen sattuu käteen liikaa. Kodin ulkopuolella en ole käynyt liki kuukauteen muualla kuin terveyskeskuksessa ja OYS:ssa paitsi eilen vietin parituntisen Asukastuvan kässäkerhossa. Olipa se piristävää.

Onneksi nämä molemmat sairauteni ovat hallittavissa olevia. Tai ainakin tuo suolistojuttu, niveltulhdeuksen aiheuttajaa ei vielä tiedetä, mutta reumapolilla oltiin toiveikkaita senkin paranemisen suhteen. Tilanne voisi siis olla pahempikin. Nyt jatkan lepäilyäniä ja yritän viihdyttää itseäni ilman käsitöitä. Toivon kuitenkin, että jossain vaiheessa voin taas tarttua puikkoihin ja virkkuukoukkuun. Mutta "niillä korteilla pelataan, mitkä on saatu" kuten eräs blogiystäväni totesi sairastuttuaan vakavasti.

Jatkoa seuraa jossain vaiheessa. Viimeistään, kun saan ensimmäisen käsityöni valmiiksia tai edes alulle. 

Toinenkin kukkakuva piristämään postausta. Tämän ihanan kukkakimpun sain, kun synttäreitäni vietettiin jokin aika sitten oman perheen kesken.

Siililapaset

Jämälankakuuni viimeisinä valmistuivat siililapaset. Pari työtä jäi kesken, niiden valmistuttua niistä sitten enemmän. 

Siililapaset ehkä 8-10 vuotiaalle

Langat Novitan 7veljestä (51 g) ja pörrökalanka Novitan Amor ja vyötteetön tumman harmaa lanka, joiden menekki yhteensä 71 g

Silmukoita 40, puikot 3 ja 3.5 mm

Vuosia sitten, ehkä liki kymmenen vuotta, olen tehnyt muutamat siililapaset. Nyt siis piti hiukan kerrata ja tarkastella, miten ne kannattaisi tehdä. Lopputuloksena oli, että kudoin kuten tavallisen lapasen kärkikavennusten alkuun saakka. Siinä vaiheessa poimin käsiselän puolelta silmukat oikean neuleen alusta ja kudoin niillä pörrölangalla sileää neulosta saman verran kuin itse lapasta oli jo valmiina.   Pörrölankaa jätin sekä alkuun että loppuun sen verran pitkän pätkän, että sain sillä ommeltua pörröosan reunat kiinni lapaseen.

Seuraavaksi sitten kudoin käsiselän puolen silmukat yhteen, siis pörrölanka ja 7veikka, ja jatkoin lapasta vielä pari kerrosta ja sitten kavennukset normaaliin tapaani. Viimeisen kavennuskerroksen tein tumman harmaalla nimettömällä langalla, jolla kudoin vielä yhden ylimääräisen kerroksen saadakseni hiukan pituutta kuonon kärkeen.

Silmiksi virkkasin tumman harmaalla langalla kjs-lenkkiin 5 kiinteää silmukkaa ja kiristin ja yhdistin ne piilosilmukalla ympyräksi. Jätin taas sen verran pitkän langanpään, että sillä sain silmän kiinnitettyä.

 Melkoisen mukhkea turkki on siilillä. Vai pitäisiköhän sanoa piikit eikä turkki. Mutta pehmeä on ja lämmittää varmasti mukavasti 7veikka-kerroksen päällä.

Kuvauksen lopuksi minun pupuseni halusi tehdä tuttavauutta siilien kanssa. Pupuseni on ilahduttanut minua muistaakseni jo yli 30 vuotta. Muistan saaneeni sen hyvältä ystävältäni ja työtoverilta luultavasti 40v-lahjaksi. Tapasimme, kun minä olin opiskeluun liittyvässä työharjoittelussa ja hän oli juuri tullut sinne uutena työntekijänä. Satuin kuulemaan, kun häneltä kysyttiin syntymäaikaa, mikä on päivälleen sama kuin minulla. Myöhemmin selvitimme äideiltämme, että minä olin muutaman tunnin vanhempi kuin hän. Ystävystyimme pian ja myöhemmin olimme samassa työpaikassakin muutamia vuosia. Esikoistemme ikäeroakin on vain kuusi päivää, kakkosemme syntyivät samana vuonna ja molemat parit ovat olleet samoilla luokilla koulussa. Naapureina asuttiin ja toisiamme autettiin. Ystävyytemme jatkuu edelleenkin vaikka olemme jo asuneet kolme vuosikymmentä monen sadan kilometrin päässä toisistamme.

Ja vielä vilaus kotipihamme ruokavieraista.

Huomenna alkaa jo syyskuu ja se on selvä syksyn merkki ainakin minulle. Tänään on kyllä ollut mukavan kesäinen ilma, mutta millainen lienee jatko. Hyvää ja kaunista syksyä jokaiselle pirtissäni poikeavalle!