Tallinnassa

Käytiin muutaman päivän kestäneellä pikkumatkalla eteläisessä naapurimaassamme Virossa.  Säät suosivat meitä, vaikka säänennustajat pelottelivat meitä sateilla ja tuulilla.  Sadevarusteet olivat matkalla aivan tarpeettomia.

Tallinnan vanhassa kaupungissa piti tietenkin katsastaa villavaatetarjontaa ja...

...käydä lankaostoksilla.  Pussissa ostokseni Jollerista.

Vironvillaa huiveihin, hahtuvaa ja ohutta villalankaa lapasiin, pellavaa ja puuvillaa liinoihin...  Nämä siis muuttivat meille täydentämään lankavarastoani.  Jollerin lisäksi käytiin Sadamarketin lankamyymälässä ja Kaubamajan Liann Löngadissa.  Karnaluksiakin etsittiin, mutta ei löydetty, vaikka ilmeisesti olimme oikealla kadulla.

Kirjaostoksiakin tein.  Kauan haavelemani ja suunniteltu ostos The Haapsalu Shawl ja  sattumalta kohdalle osunut "pakko ostaa"-kirja 1000 kudumismotiivi, jossa... 

...selkeitä malleja monenlaisiin kirjoneulekuvioihin.

Erilaisia sydämiäkin.

 

Keskiviikkona sitten kotiin.  Näkemiin Tallinna! 

Paljon eivät käsityöni edistyneet matkan aikana, muutamat junasukat sentään tikuttelin lähinnä automatkoilla. Sukat menevät ensin täyttämään Perunalaaria ja sitten johonkin hyväntekeväisyyteen, kohde tosin vielä päättämättä. 

Malli Vauvan sukat täältä, ne junasukiksikin kutsutut

Lanka hyvin marinoitunutta Rondo Bambino, menekki kolmeen sukkapariin yhteensä 80 g

Puikot 3 mm

Lanka on ties kuinka vanhaa.  Pari kerää, keltaisen ja valkoisen, sain joskus muutamia vuosia sitten. Olivat pyörineet lahjoittajallakin jo vuosia.  Jäljelle jäi vielä 20 g, josta aion tehdä vielä vauvan sukat vaikkapa jollakin lisävärillä höystettynä.

 Nyt pääsen tekemään mysteerihuivia.  Ennen matkaa ehdin printata ykkösvihjeen ja sen teinkin matkalla valmiiksi.  Matkamme aikana oli kaikki vihjeet  ehditty julkaista ja ensimmäiset huivit on jo esiteltykin, joten minun huivin tekoni ei ole enää varsinainen mysteeri.  Mutta niin kauniilta ja houkuttelevalta näyttää ainakin tämä  Mammutin tekemä huivi, että se vain lisää intoani päästä puikkoihin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Lankaa tuli taloon

Tänäänkään ei ole käsityöt edenneet, mutta uutta lankaa on tänne on ilmaantunut. Ollaan siis oltu kuitenkin käsityön merkeissä liikkeellä. Kävin nimittäin päiväreissun Kemissä (entinen kotikaupunkini) ja pitihän minun siellä poiketa ihanaan Pieneen lankapuotiin moikkaamaan kahta mukavaa rouvaa, jotka kauppaa pitävät. Ilman ostoaikeita sinne menin, mutta niinpä vain monet lankakavyyhdit ja -kerät alkoivat kuiskutella ja jopa huutaa vaativasti haluavansa minun mukaani. Pitihän minun muutamaa niistä armahtaa, mutta monen kohdalla olin kovana ja jätin sinne.

Viron villaa pari vyyhtiä pääsi mukaani, jos vaikka tekisin Revontulia näistä. Etummaisen värit näkyvät aika totuudenmukaisina, mutta taemman vyyhdin värit häipyvät jonnekin. Siinä on kuitenkin sellainen mukava, rauhallinen sinisen-harmaan-ruskea väritys.

Ja tällainen hempeän värinen kerä 100% puuvillaa ilmoitti haluavansa tiskiräteiksi. Tämä lanka näyttää olevan aika löyhäkierteistä, joten en kovin isoa työtä haluaisi tästä tehdä, mutta ainahan sen yhden 50g:n kerän kutoo. Ja uskon tulevan kauniita tiskirättejä.

Matkan varrella oli mukava katsella maisemia ja seurata keväänmerkkejä tien varrelta. Ja yläilmoistakin niitä löytyi, nimittäin kahteen otteeseen näimme muutamia joutsenia lentämässä pohjoiseen päin. Mukava oli todeta, että kyllä se kevät on ottanut selvän harppauksen eteen päin siitä, kun noin viikkoa aikaisemmin saman reitin kuljimme Lapista palatessamme. Eilen illalla huomasin, että vappuun on enää reilu pari viikkoa. Ja kyllähän se silloin on kevät jo täälläkin.

Tarpeellisia hankintoja

Taas on viikko vierähtänyt ja viikonloppu edessä. Sukkasatoakin on kerätty yli kuukausi, pian se loppuu. Mielenkiinnolla odotan, kuinka paljon sukkia saamme kerättyä Heinälatoon ja Hillokellariin. Veikkaan, että menee reilusti yli 1000:een!

Eilen kävin kaupungilla asioilla. Oli kylmä ilma ja minä ilman mitään päähinettä. En tykkää käyttää päähinettä vaan mieluummin nostan hupun päähän. Lasketaanko muuten huppu päähineeksi? Nyt olin liikkeellä huputtomassa takissa ja päätin haluta tehdä pannan. Ja kun nappikaupassa oli villalankojakin, niin yksi kerä lähti mukaani pantaa varten. Eihän minulla tietenkään ole varastoissani pantalankaa! Sehän on selvää. ;D Ei ainakaan näin ihanaa lankaa.

Tämä kaunis vihreä kerä siis odottaa puikoilleni pääsyä. On Italiassa valmistettua Gedifra Diandraa, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. 85% villaa ja 15% pellavaa. Puikkosuositus 9 mm:t, joten nopeasti valmistunee, jahka pääsee ensin puikoille. Toinen käsitöihin liittyvä hankintani oli Novita-lehti syksyn 2008 numero, kun Kukka-75:n blogissa oli kivat sukat ja niiden ohje löytyy tästä lehdestä.

Lähdemme tänään taas mökille muutamaksi päiväksi. Mieheni on siellä hirviporukassa ja minä luonnollisesti huoltojoukoissa, siksi nämä syksyiset viikonloput vietetään enimmäkseen siellä. Siispä minä en pääse nyt Kädentaitomessuille, vaikka ne ovat tuossa ihan naapurissa Oulussa. No ehkä sitten marraskuussa Tampereelle.

Hyvää viikonloppua kaikille Lankapirtissä kävijöille!

Enää kolme yötä...

Vielä viime viikolla tuntui, että sukkasadon alkuun on pitkä aika. Mutta nyt tuntuukin jo, että kohtahan se on. Enää kolme yötä! ;) Pariin päivään en ole kutonut mitään, suunnitellut vain jonkun aloittamista välityöksi. Selviä vieroitusoireita on ilmennyt, esim. kuljen rauhattomana ympäriinsä enkä osaa tarttua oikein mihinkään toimeen.

Tänään kuitenkin pääsin hiplailemaan uusia lankoja. Euromarket ilmoitti 7veikkaa edulliseen hintaan 2,95/kerä, siispä suunnistin sinne vallankin, kun minulta on tilattu nimenomaan siitä kudottuja sukkia tälle syksylle. Kaikki värit eivät olleet tarjoushinnalla, mutta ihan kelpovärejä niissä oli. Kuvassa uudet lankani ovat valloittaneet mielituolini. Oli siellä Euromarketissa muuten muitakin Novitan lankoja ale-hinnalla, niistä otin mukaani vain tuon tummansinisen Woolin (kuvassa etualalla).

Tänään pitäisi jatkaa ompeluharjoituksia, kun eilinen päivä hurahti ihan huomaamatta kauppoja kierrellessä. Ja ilta sitten kului seurustelun merkeissä.

Lankapirtissä uutta lankaa

Minä olen täällä innoissani hiplaillut uutta lankaani. Hyvä ystävättäreni toi Hämeenlinnasta palatessaan minulle sikäläisiä tuliaisia. Kiitos Marleena! Niin taisit arvatakin, että Villamokan Mokkasukkaahan minä sain.

Lanka on minulle ennestään vain virtuaalituttu. Olen ihaillut sen kauniita värejä niin Villamokan omassa blogissa kuin muissakin blogeissa. Ja nyt minullakin on sitä nämä kaksi vyyhtiä: Poseidon ja Zeus. Lanka on miellyttävää käteen eikä tunnu ainakaan äkkiseltään edes kovin kutittavalta minunkaan herkästi kutiavalla iholla. Mitähän näistä teen, jää nähtäväksi, mutta kenties jommasta kummasta saan itselle ihanat sukat. No aika näyttää!

Mökki kutsuu taas meitä ja olemmekin siellä, kun tämä päivitys putkahtaa julki blogissani, jos ajastustestini onnistuu. Kokeilen nim. ensi kertaa julkaisua ajastettuna ja olen hiukan epävarma taas kerran. Mutta kokeilemallahan sitä oppii, vanhakin, vai..

Yllätyksiä sumuisena päivänä

Jo toista päivää täällä on ollut paksu sumu ja maailma sen mukaan aika harmaa. Mutta päivääni on piristänyt eilen valmiiksi saamani pinkit kertut, jotka tein ihan itselleni. Vaikka kudon paljon sukkia, niin harvoin teen itselleni. Langan olen hankkinut jo syksyllä Tampereella käydessäni erästä tilaustyötä varten ja jo silloin päätin tehdä myös itselleni pinkit sukat. Ja kertut ovat kyllä mielestäni yhdet kauneimmista sukkamalleista.

Tässä kertut poseeraavat Matleenan hameen helman alla hänen siroissa jaloissaan.

Lankana näissä kertuissa on Vuorelman Veto-lanka, jota en muista aikaisemmin tikuttaneeni. Puikkoina olivat 3:n Addit ja n:on 39 jalkaani tein sukat ohjeen L-koon mukaan. Lankaa kului noin 75 g.

Valmistunut on myös River Rapids Socks ohjeella tehdyt sukat vihreästä Nalle-langasta. Nämä taisin tikuttaa 2.5 mm:n puikoilla ja lankaa kului n.80 gr. Kantapää tavallinen vahvistettu.

Kesken tämän postauksen tekemisen Lankapirttiin tuli myllerrys. Mies tuli tulevan kotimme rempasta ja toi mukanaan minulle yllätyksenä ystävättäreni, joka on myös kaimani. Hänen miehensä saapui muutamaa tuntia myöhemmin. Siinä sitten kahvisteltiin pariinkin otteeseen ja laitettiin ruokaa ja syötiin iloisen keskustelun myötä. Toinenkin yllätysvierailija tuli parin lankapussin kanssa piipahtamaan. Hänkin on ystävättäreni, ei kaimani, ja toi minulle kaappiensa kätköistä erilaisia lankoja yhteensä 3 kiloa.

On villalankaa, on sekoitelankaa ja on puuvillaa. Joissakin on vyöte, joissakin ei. On 7veikkaa ja mitä kaikkea liekään. Joissakin oli hintalaput markkahinnoin. Toiveena oli saada vastalahjaksi pojalle 34. numeroiseen jalkaan tavissukat. Yhdet sai jo mukaansa, mutta varmaan näistäkin tikuttelen vielä tälle Miikka-pojalle sukkia. Kiitos, Eija, langoista!

Nyt on sitten vieraat poistuneet ja tavallinen aherrus palaa Lankapirttiin, siis lähdenpä tästä pakkailemaan ja suunnittelemaan huomista siivousmatkaa uuteen kotiimme. Mutta palaan ennemmin tai myöhemmin bloggailemaan, koska lepotaukoja näin vanha ihminen tarvitsee muuttotouhuissakin ja silloin voi istahtaa kutimen kanssa tai tietoneen ääreen.

Kevätaurinkoa kaikille

Taas on viikko vierähtänyt, mitähän sen aikana on tapahtunut. Sää on vaihdellut lauhasta kirpakkaan pakkaseen. Nytkin aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti, aamulla asteita oli -14. Eilen käytiin Kainuussa hautajaisissa. Saateltiin mieheni serkku viimeiselle matkalleen. Oli lämminhenkinen tilaisuus, läsnä vainajan oman perheen lisäksi vain sisarukset ja serkkuja perheineen. Neulerintamalla sen verran, että jotain on valmistunut, jotain on puikoilla ja joitain tilauksia on vastaan otettu. Toimitus on kyllä luvattu vasta sitten joskus, miten muuttopuuhilta ehdin.
Ystävättäreni tilasi itselleen huivin, johon ei varastostani löytynyt sopivaa lankaa. Siispä kauppaan ja päädyinkin täkäläiseen markettiin, jossa oli muutamia keriä alennuksessa Novitan Teddyä vaaleanpunaisena ja Teddy Galaxia ruskeana. Ruskea oli juuri sopivaa ystävättereni huiviin ja vaaleanpunainen Teddy houkutteli muuten, joten niitä lähti mukaani muutamia keriä. Samalla ostin sinistä Nallea tilaussukkiin. Galaxi pääsi saman tien puikoille n:o 7, olen tikutellut sitä jo pari kerää aina oikein neuleena. Kun ei mittoja annettu, loin aika summittaisen määrän silmukoita, ja nyt on alkanut mietityttää, tuleeko huivista turhan leveä. Saattaa siis mennä vielä purkuun. Nopeastihan noin paksua lankaa tikuttaa, vaikka muovisilla puikoilla on hiukan nihkeää.


Töppösiä on valmistunut viikolla kahdet. Lankana on Novitan 7 veljestä ja malli on vuosia sitten kuolleen äitini peruja. Malli kyllä muistuttaa Helmiksen sniikkereitä kovasti (vai muistuttavatko sniikkerit niitä). Äitini aloitti töppöset tasona ja kudottuaan näin kantaosan siirtyi tekemään kärkiosan suljettuna neuleena. Itse olen tehnyt näitä kärjestä aloittamalla ja loppuun kolmen puikon päättelyn säästyäkseni sauman ompelulta. Erona sniikkereihin on siis neule ja suuosan muotoilu. Helmiksen ohjeella en ole tehnyt, mutta varmaan lähiaikoina tulen tekemään.



Tässä tämänviikkoiset töppöset. Vihreät koristelin vielä keltaisella neulotulla kukkasella (kuvaa en muistanut ottaa) ja ne matkasivat mukanamme Kainuuseen ja päätyivät kummitytöllemme. Tuntuivat olevan mieleiset. Noihin ruskeisiinkin voisin tehdä kukkasen somisteeksi ja sitten kuvata ne uudestaan.


Töppönen Matleenan jalassa





AnniKaisen Sanni-sukat ovat menossa lahjaksi, tässä poseeraavat vielä olmissa siroissa jaloissani. Lankana on Novitan Nalle, tikutettu 3:n Addeilla ja 55. silmukalla. Kärkikavennuksessa on omaa sovellusta, kun en täysin ymmärtänyt AnniKaisen ohjetta.


Viikolla on tikutettu päivännäön aikana myös mustaa Isoveli-lankaa tyttären myssyksi. Tulee aivan yksinkertainen peruspipo 2o, 2n ribbinä. Kavennukset enää puuttuu, joten valmistunee lähipäivinä.


Tänään olen aikonut pitää välipäivän kutomisessa. Syynä moiseen on vasemman etusormen tulehduksen poikanen. Viime aikoina olen kutonut seiskaveikasta aika paljon ja sehän on aika karheaa. Luulen, että se on hangannut sormeen pienen rikkeymän, jota yritin kyllä varoa, mutta ainahan siihen puikon kärki tökkäsi. Eilen illalla sormi turposi ja rupesi punottamaankin, nyt alkaa olla jo kiinni ja turvotuskin vähentynyt kiitos hyvän kotihoidon.


Näin keväisin olen viettänyt yhdessä mieheni kanssa viikon tai pari Ylläksellä Äkäslompolossa, parina viime keväänä jopa n. 50 päivää, kun olemme jo olleet eläkkeellä. Tämä kevät päätettiin jättää väliin muuttotouhujen takia, mutta kyllä mieli sinne haikailee: Ylläksen upeisiin maisemiin, aurinkoisille laduille ja Riemuliiterin parketille iltaisin. Viime vuosina olemme asuneet asuntovaunussamme kylän keskustassa Lompolon rannalla sijaitsevalla Caravan-alueella, josta pääsee suoraan laduille. Tässä muutamia kuvia näistä ympyröistä.


Tässä näkymä Lompolon jäälle taustalla Ylläksen tuntureita.




Näkymä vaunualueelle, meidän vaunu viides oikealla.



Hiihtäjiä Lompolon jäällä pilvisenä päivänä (vaikka tuntuu, ettei siellä olekaan pilvisiä päiviä).

Sukat ja hiiri

Hitaasti ovat edistyneet nytkin minun kutomiseni, mutta eipä niillä ole mitään kiirettä. Laurin sukat sain sentään tänään valmiiksi. Istuin ikkunan edessä ja aurinko lämmitti mukavasti niskaa. Kuvasinkin sukkia oikein uskosta mutta huonolla menestyksellä, kun ei tahtonut mustan sukan kuviointi tulla esiin.


Sukat ovat Jussisukat ja ohje on SK-lehdestä 9B/2006. Tein aivan ohjeen mukaan Novitan 7 veljestä-langasta 3.5 mm:n Addeilla miesten koon 42/44. Lankaa kului 200g.




Näissä kahdessa kuvassa näkyy hiukan noita salmiakkikuvioita ja nurjilla silmukoilla tehtyjä raitoja. Mallia oli kiva tehdä ja taidanpa tehdä lisääkin tällaisia mutta en mustasta langasta kovin hevillä. Olen monesti päättänyt, että tämä oli viimeinen musta työni, mutta olen vielä pyörtänyt vakaat aikomukseni, kun joku minulle tärkeä ihminen on halunnut nimenomaan mustaa kuten nyt 15v veljentyttärenpoika. Nyt en päätä mitään.



Mitä sitten Jussien jälkeen? Tyttäreni välityksellä olin päässyt tutustumaan erääseen hiireen, joka jo eilen vilahti blogissani toivottelemassa meille naisille hyvää naistenpäivää.



Se on syntynyt erään täkäläisen käsityönharrastajan taitavissa käsissä Käspaikasta saatua ideaa muunnellen. Ja se suorastaan vaati minulta seuraa itselleen. Niinpä minä kaivelin vähäistä lankakoriani (suurimman osan langoistani olen jo pakannut) ja löysinkin sieltä pari sopivaa kerää. Siis töihin! Langaksi löytyi Nalle Coloria ja 7 veikkaa, mallityö on tehty Iso Veli-langasta, puikoiksi nappasin 4.5 mm:set jotkut. Pianhan noista hiirulainen valmistui. Täytteeksi löytyi ohutta vaahtomuovia, jotain pakkausmateriaalia joku joskus säästänyt eikä ollut vielä nakanut menemään. Täytteenä olisi varmaan parempi joku pehmeämpi aines esim. dacronvanu tms.



Tässä tuleva hiiri tutustumassa tulevaan elinympäristöönsä.




Ja tässä hiirulaiset yhdessä riti rinnan. Tuo minun hiireni kyllä muistuttaa ehkä enemmän kettua ainakin kuonon perusteella. Taitaa olla sellainen pitkänaamainen hiiri! Pitääpä muistaa seuraavan hiiren kohdalla paneutua muotoiluun paremmin. Kiva näitä on tehdä, valmistuu nopeasti ja voi kehitellä erilaisia muunnelmia.




Lopuksi esittelen pakkaamani langat. Normaalioloissa säilytän lankojani kannellisissa muovilaatikoissa, jotka nyt joutuivat tilapäiskäyttöön. Pakkasin niihin nim. astioita muuttoa odottamaan ja langat joutuivat muovisäkkeihin. Ennen en ole lankavarastojani punninnut, mutta nyt käytin säkkini vaa’alla, joka näytti yhteensä 14 kg. Arviolta säkillisen verran jätin ns. käyttölangaksi, pitäähän sitä toki saada pakkaamisen välissä kutoakin. Ojalan laskuopin mukaan lankoja on n. 20 kg, ja se on paljon enempi kuin olisin osannut arvata. Elämä on yllätyksiä täynnä, pienempiä ja isompiakin!

Toinen viikko...

Niin se vain viikko vierähti blogin pitäjänä ja toinen alkoi. Paljon olen mietiskellyt, millaiseksi blogiani alkaisin kehittämään. Suunnitelmat olivat nim. varsin puutteelliset siltä osin. Olin vain miettinyt blogin perustamista jo pitkään, mutta en millaisen siitä haluaisin. Ja sitten kerran vain se perustettiin, kun sattui tyttärellä olemaan sopivasti aikaa alkaa minulle tukihenkilöksi. Tästä nyt sitten räpiköin itsekseni eteen päin ja hankalimmissa paikoissa huudan apua jostakin.


Tänään meillä on ollut vähän parempi sää kuin pitkään aikaan. Päivällä jopa aurinki pilkisteli hetken aikaa pilvien raosta. Ja minä kiiruhdin ulos kuvaamaan noita edellisessä postauksessa jo esittelemiäni töitä, jotka aioin kuvata uudelleen. Tiedä häntä, ovatko yhtään parempia kuvia, mutta värit ainakin ovat oikeammat.





Tässä ruskeasta Nallesta puikoilla 2.5 kudotut sukat, joissa olen mukaillut Strawberry Field -sukkien (Ullaneule 03/07) mallia.

Upponalle on tässä lainannut Veeran myssyn ja lapaset. Ne on Novitan Woolista kudottu 2.5:n puikoilla, kuvion malli kapea palmikko, jonka löysin parin vuoden takaisesta Novita-lehden kevänumerosta ja siellä olevasta vauvan myssystä.

Eilen valmistuivat nämä kurttuvarsisukat. Nekin ovat menossa nelivuotiaalle Veeralle ja on tehty Nallesta kolmosen puikoilla.

Tänään olen kuvaamisen lisäksi tehnyt purkutöitä. Minulla on ollut

lähes käyttämättömänä tämä huivi, jonka olen kutonut muutamia vuosia sitten Tampereen messuilta ostamastani langasta, jonka nimeä en muista enkä kyllä huivin malliakaan (saattaa olla joku Ullasta). Nyt kun katselin uusimman Ullan Revontulihuivia ja aloin tietenkin haluta sellaista. Niinpä tämä huivi alkoi tuolta kaapista kuiskutella haluavansa uuteen muotoon. Siispä toteuttamaan molempien toivetta.

Tässä Matleena purkaa huivia ja saman tien kerii langan vyyhdeiksi.

Sitten langat kävivät ensin huuhteluaineella terävöitetyssä vedessä ja pääsivät oskarin oksalle kuivumaan. Ja eiköhän Matleena jatka harjoituksia jo huomenna, saattaakseen langan uuteen muotoonsa. Aikanaan saadaan nähdä lopputulos.