Olen muutamana päivänä virkannut innoissani isoäidin neliöitä. Kotikuntani asukastuvalla kokoontuva ’Käsillä hyvää tehden’ -ryhmä on viime aikoina virkannut isoäidin neliöitä peittoihin, jotka lahjoitetaan laitoshoidossa olevien vanhusten lämmikkeeksi. Samainen ryhmähän on osallistunut myös sytomyssyjen tekoon ja lahjoittanut niitä OYS:aan jo liki 200 myssyä. Minäkin päätin osallistua peittotalkoisiin vaikkakin kotoa pitäen, kun en saa itseäni liikkeelle niin paljon, että menisin mukaan ryhmään.
Tällainen kiehkura täällä odottaa vientiä asukastuvalle.
Enpä muistanutkaan, että virkkaaminen voi olla näin mukavaa. Tai en minä tiedä, tuntuiko se itse virkkaaminen nytkään mukavalta, eihän se ole ennenkään tuntunut. Olen tainnut joskus mainitakin, että minulla on jonkunlainen viha rakkaus - suhde virkkaamiseen. En pidä itse virkkaamisesta, mutta se lopputulos houkuttaa silloin tällöin niin paljon, että tartun koukkuun ja saan sillä jopa jotain aikaankin. Ja nyt oli taas sellainen aika.
Alkunsa tämä juttu sai, kun kerran asukastuvalla poiketessani muistin, että minulla on kotona muutamia isoäidin neliöitä, jotka sain aikoinaan arpajaisista voittamani peiton mukana. Lupasin antaa ne keräykseen. Lupauksestani meni aikaa kyllä useampi viikko ennen kuin löysin ne laput, olivat niin hyvässä tallessa. Mutta lopulta osuvat kohdalle, tietenkin aivan sattumalta. Jossain vaiheessa oli tullut tuli mieleeni, että voin itsekin tehdä muutaman lapun.
Saamani lappuset olivat isompia kuin asukastupalaisten tekemät, kaksi kerrosta pitäisi purkaa pois. Siispä siitä aloitin,
vyyhditin purkulangat ja höyrytin sileiksi. Sitten kaivelin omista
varastoistani kaikki sopivat jämälangat ja ei kun virkkaamaan. Ensiksi käytin ne purkulangat ja jatkoin omillani. Voi mikä
nautinto siitä kehkeytyikin, kun sain niin nättejä lappuja aikaan ja niin monta pientä ja vähän
isompaakin kerää kulutettua kokonaan loppuun. Niinkin lyhyitä pätkiä käytin, että ensimmäiseen kerrokseen tuli jopa neljä pätkää, siihenhän riittää 1,2 m yhtäjaksoinen pala lankaa. Pääteltäviä lankoja oli tietenkin aika paljon, mutta ne eivät minua pahemmin häiritse, kun päättelen ne saman tien, viimeistään jokaisen lapun valmistuessa.
.
Tässä kaikki laput, ne minun itseni tekemät 30 ja peiton kylkiäisinä saamani 6 lappua. Minun laput ovat kuvassa vasemmalla ja kylkiäislaput reunimmaisena oikealla sekä tuo päällä oleva. Lankaa tuhosin noihin itse virkkaamiini yhteensä 255 g. Lappujen koko on n. 10 x10 cm ja yhden virkkaamiseen minulla kului puolisen tuntia aikaa.
Virkatessa hykertelin innoissani ja mietin, miten tämä voikin olla näin mukavaa, en oikein malttanut muuhun ryhtyäkään. Sitten sopivasti eilen luin Taito-lehteä ja törmäsin netissä tuohon Ylen uutiseen, joista kerron tuossa alempana. Jutut sattuivat niin hyvin vahvistamaan omia kokemuksiani, niin tähän virkkaukseen liittyviä kuin aiempiakin.
Mietin myös virkatessani, kuka ja millaisessa tilanteessa on mahtanut keksiä isoäidin neliön teon. Ja missähän päin maailmaa. Olisi kiva nähdä niitä idean keksijän ensimmäisiä lappuja. Mutta näihin ei taida löytyä vastausta, vai löytyykö?
Näin syyskuun lähestyessä loppuaan toivotan kaikille vierailleni hyvää lokakuuta ja käsityön iloa siitä nauttiville!