Ensimmäinen revontuleni valmis

Nyt voin ilolla esitellä valmiin revontuli-huivini. Tässä kuva eilisillalta, jolloin huivi oli vielä ennen pigottamatta. Oli mukavaa ja mielenkiintoista tikuttaa tätä. Ja yllättävän nopeasti työ etenikin.

Tässä huivi on taas pyykkinarulla, mutta takana on yö pingotettuna ja sen huomaa. Kyllä pingotus on tärkeää. Huivilla on kokoa 160x72cm, lankaa siihen meni 135g ja työn tein nelosen pyöröpuikolla. Langan nimeä en muista kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, aika ohutta se kyllä on. Lankaa minulla taitaa olla toiseenkin huiviin.

Lanka raidoittui mukavasti tähän malliin.

Huivi olisi voinut olla hiukan isompikin, mutta menettelee. Ehkä kudon loppulangasta toisenkin tällaisen, jos tuntuu, että jollakin olisi käyttöä eikä haittaisi, että minulla on samanlainen. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen, tämä on mielestäni muodoltaan mukavampi kuin entinen kolmiohuivi ja langan raidoittuminen tulee kauniisti esille tässä. Tulee varmaan käytettyä hartioiden lämmittäjänä pakkaspäivinä tai vaikkapa viileinä kevätilmoina.

Muuten olen tikutellut välitöinä ja TV:tä katsoessa pienet kurttuvartiset sukat Nalle-langasta ja neliöitä Seiskaveikasta veljeni torkkuhuopaa varten. Se tarvitaan syksyllä, kun hän täyttää pyöreitä vuosia. Nyt tästä työstä ei ole kuvia, mutta esittelen toisella kertaa tai viimeistään valmiina. Ja nyt pitäisi katsella sukkamalleja, mikä seuraavaksi puikoille. Siispä toivotan hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni ja alan tutkailemaan sukkamalleja.

Revontuli aluillaan

Jo aamulla lähdimme mies ja minä Rovaniemelle ja paluu meni iltaan. Mutta reippaana tyttönä kerin kuitenkin huivilangat ja sain kuin sainkin ensimmäisen kuvion jo tehtyä. Siitä todisteena tämä kuva. Kuten kuvassa näkyy on silmukkamerkkeille tarvista, mutta niiden lisäksi myös lankamerkille. Tuo punainen lanka, joka työssä näkyy, on merkkinä työn keskikohdasta. Ennen, kun minulla ei vielä ollut tällaisia varsinaisia silmukkamerkkejä, käytin vallan langan pätkiä merkkeinä. Nekin ovat ihan käyttökelpoisia, mutta niiden siirtely vaatii hiukan enempi kuin silmukkamerkkien.




Esittelen myös päivän piristykseksi ilonaiheeni, tämän orkidean. Se kukki alkukesästä ja pian kukkien lakastuttua se teki samaan kukkavarteen jatko-osan, jossa nämä kolme kukkaa nyt ovat. Ja nyt se kasavattaa uutta kukkavartta viereen, kuten tuossa kukkien yläpuolella näkyykin. Mielenkiinnolla odotan, montako kukkaa se jaksaa tehdä tuohon varteen. Muistaakseni enimmillään kahdeksan kukkaa on ollut tässä orkideassa.


Nyt taidan lähteä nukkumattia houkuttelemaan mukavan romaanin kanssa. Ja huomenna uusin voimin kudelmaan käsiksi.

Toinen viikko...

Niin se vain viikko vierähti blogin pitäjänä ja toinen alkoi. Paljon olen mietiskellyt, millaiseksi blogiani alkaisin kehittämään. Suunnitelmat olivat nim. varsin puutteelliset siltä osin. Olin vain miettinyt blogin perustamista jo pitkään, mutta en millaisen siitä haluaisin. Ja sitten kerran vain se perustettiin, kun sattui tyttärellä olemaan sopivasti aikaa alkaa minulle tukihenkilöksi. Tästä nyt sitten räpiköin itsekseni eteen päin ja hankalimmissa paikoissa huudan apua jostakin.


Tänään meillä on ollut vähän parempi sää kuin pitkään aikaan. Päivällä jopa aurinki pilkisteli hetken aikaa pilvien raosta. Ja minä kiiruhdin ulos kuvaamaan noita edellisessä postauksessa jo esittelemiäni töitä, jotka aioin kuvata uudelleen. Tiedä häntä, ovatko yhtään parempia kuvia, mutta värit ainakin ovat oikeammat.





Tässä ruskeasta Nallesta puikoilla 2.5 kudotut sukat, joissa olen mukaillut Strawberry Field -sukkien (Ullaneule 03/07) mallia.

Upponalle on tässä lainannut Veeran myssyn ja lapaset. Ne on Novitan Woolista kudottu 2.5:n puikoilla, kuvion malli kapea palmikko, jonka löysin parin vuoden takaisesta Novita-lehden kevänumerosta ja siellä olevasta vauvan myssystä.

Eilen valmistuivat nämä kurttuvarsisukat. Nekin ovat menossa nelivuotiaalle Veeralle ja on tehty Nallesta kolmosen puikoilla.

Tänään olen kuvaamisen lisäksi tehnyt purkutöitä. Minulla on ollut

lähes käyttämättömänä tämä huivi, jonka olen kutonut muutamia vuosia sitten Tampereen messuilta ostamastani langasta, jonka nimeä en muista enkä kyllä huivin malliakaan (saattaa olla joku Ullasta). Nyt kun katselin uusimman Ullan Revontulihuivia ja aloin tietenkin haluta sellaista. Niinpä tämä huivi alkoi tuolta kaapista kuiskutella haluavansa uuteen muotoon. Siispä toteuttamaan molempien toivetta.

Tässä Matleena purkaa huivia ja saman tien kerii langan vyyhdeiksi.

Sitten langat kävivät ensin huuhteluaineella terävöitetyssä vedessä ja pääsivät oskarin oksalle kuivumaan. Ja eiköhän Matleena jatka harjoituksia jo huomenna, saattaakseen langan uuteen muotoonsa. Aikanaan saadaan nähdä lopputulos.

Sää jatkuu loskaisena ja vesisateisena, vai pitäisikö sanoa mieluummiin vesisateisena ja loskaisena, koska sadehan sen loskan tekee. Tavallisina talvina meilla on tammikuussa metriset kinokset lunta, mutta nyt sulavat vähätkin lumet pois pikavauhtia. Ja liukasta on. Mutta tavallista lämpimämpäähän se taitaa olla koko Suomessa. Eipä tarvitse lähteä ulkoilemaan tuollaiseen ilmaan. Illalla pilatekseen mennessämme kävimme kurkkaamassa, miltä hiihtolatu näyttää. Valkoisena vielä oli, mutta eipä ollut vesisateessa hiihtäjiä.

Siis sää suosii sisätouhuja, siis kutomistakin, mutta ei ole kovin paljon tänään eikä eilenkään säärystimen varsi jatkunut. Otin tekeleestäni kuvan ja samalla kuvasin nuo valmistuneet sukatkin, vaikka meidän kameralla ja minun taidoilla ei saa tummista väreistä kunnollista kuvaa salamavalolla. Yritän kuvata ne paremmin, kunhan saan luonnonvaloa avuksi. Molemmissa tekeleissäni kuvioneule on lainattu Ullaneuleen 0307:n Strawberry Field -sukista ja hiukan mukailtu (lisäsin muutaman silmukan alkuun, että sain kavennusvaraa). Lankana on Nalle ja puikot koko 2.5 mm. Sukat on tilaustyö ja säärystimet tulevat itselle

Kantapään tein tavallisin silmukoin suomalaiseen tapaan. Sukkien kärki on sädekavennuksena, kun en innoissani muistanut enää katsoa ohjetta ja tehdä Sirkun ohjeen mukaista kavennusta. Että tämmöiset muutokset tällä kertaa.

Valmistakin on tullut

Ensinnä haluan kiittää tervetulotoivotuksista blogistaniaan! Kummasti se noinkin pieni huomaavaisuus lämmittää mieltä.

Käsityörintamalla on ollut pari päivää hiljaista, on ollut muita touhuja ihan haitaksi asti. Mutta sunnuntaina sain valmiiksi tilauspolvisukat ja saman tien aloitin itselle säärystimiä. No, minulta oli tilattu ruskeat polvisukat, joiden mallin sain itse valita. Ja siinä kutoessa huomasin tarvitsevani säärystimet. Ja kun sukkien malli tuntui mukavalta ja lankaakin jäi sopiva määrä, niin siinähän se oli. Kuvaan sukat, kunhan sää on edes vähän kirkkaampi kuin eilen ja tänään on ollut, ja tuon tänne näytille. Meillä täällä oli jo muutaman päivän mukavasti lunta ja kunnon talven tuntu, mutta tänään on satanut vettä ja on taas loskaista. Hui, lämpeneeköhän tuo ilmasto todella niin nopeaa kuin viime ja tänä talvena näyttää.

Mieli askartelee blogin kehittämisessä. Omat taidot vain tahtovat olla kovin rajalliset ja apujoukkoja ei aina ole saatavilla. Mutta eteen päin tässä mennään vaikkakin pienin askelin.

Tuli mieleeni vanha sanonta, että lapsi on terve, kun se leikkii. Olen nim. niin innoissani tästä bogistani ja sen tekemisestä kuin lapsi leikkiessään uudella lelulla. Tuskin maltoin välillä käydä saunassa pika pikaa ja taas takaisin koneelle. No nyt kyllä riittää tälle päivälle, kunhan esittelen vielä nämä lappuset. Ne on kudottu sekalaisista villalangan jämäkeristä ja lähetetty tilkkupeittoprojektiin Vaaka ry:lle.

Alkukuun tuotoksia

Tässä nyt kokeilen kuvien lisäämistä tekstiin ja esittelen muutamia tammikuun töitä. Pesulappuja olen kutonut kaksinkertaisesta Kotiväki-langasta useita, tässä niistä muutamia. Ohje on Tean ja löytyy Ullaneuleesta http://www.ullaneule.net/0206/index.html

Punainen myssy ja lapaset ovat Woolista ja tehty kolmivuotiaalle pikkuneidille. Kuva näkyy olevan epätarkka mutta kelvannee. Kuvioneuleen ohje on Novitan lehdestä vuoden tai kahden takaa kevätnumerosta, muuten tein ”omasta päästä” yrityksen ja erehdyksen kautta.

Alku aina hankalaa...

Olen jo pitkään seuraillut enemmän tai vähemmän tiiviisti käsityöblogeja ja saanut niistä virikkeitä ja innostusta omiin töihini. Ja nyt oli sopiva hetki toteuttaa jo pitkään mielessäni muhinut ajatus oman blogin perustamisesta.

Olen 60+ eläkkeellä oleva naisihminen ja perheeseeni kuuluu itseni lisäksi aviomieheni ja aikuinen tyttäremme. Käsitöitä teen monenlaisia, mutta viime aikoina eniten on kiinnostanut neulominen eli kutominen, niin meidän murrealueella täällä pohjoisessa Suomessa sanotaan. Ja sitä termiä varmaan tulen blogissani neulomisesta käyttämäänkin jatkossa. Nyt eläkkeellä ollessani on tuotoksia tullut kovasti yli oman tarpeen, joten lahjon ystäviäni ja tuttaviani tekeleilläni. Ja aina välillä olen kaupannut tuotteitani myös tyttären työkavereille.

Viimeisimmistä töistäni voin mainita pinon Ullan ohjeilla kudottuja pesulappuja ja kolmivuotiaan pipo sekä lapaset. Virkkaamalla olen tehnyt kuusi pikkuliinaa. Ja tällä hetkellä on tekeillä pitsineuleena polvisukat tyttären työkaverille. Kuvia olen töistäni ottanut jo pitemmän aikaa ja voin esitellä viimeisimpiä lähiaikoina, kunhan pääsen opeissani niin pitkälle, että osaan lisätä kuvia bolgiini.