Minua ilahduttaa

Nyt on kulunut tavallista pidempi aika edellisestä postauksestani. Se johtuu siitä, etten ole saanut mitään käsityötä valmiiksi. Koko ajan kyllä ovat puikot suihkineet, mutta iso työ valmistuu hitaasti. Kuten kerroin tuolla pari postausta alempana, olen kutomassa torkkupeittoa eikä se ole vieläkään valmis. Enkä ole laiskotellut vaan joka päivä sitä olen tehnyt vähintään parin lapun verran, yleensä reilusti enemmän. Uskon saavani sen valmiiksi ennen kuukauden vaihdetta.

Peittoa kutoessani on katseeni kääntynyt usein ihanaan orkideaan, joka avasi tällä viikolla viimeisenkin yhdeksästä  nupustaan.

 Eihän tätä voi olla ihailematta! En ainakaan minä.

Minun orkideani eivät ole parina kolmena viime vuotena ollenkaan kukoistaneet. Pari niistä on jopa päätynyt kompostiin ja yksi on tällä hetkellä siinä rajalla, saako jäädä sisähoitoon vaan muuttaako ulos sekin. Mielestäni olen hoitanut niitä entiseen tapaan, mutta ne ovat selvästi ruvenneet kitumaan. Siksi tämä ilahduttaa minua eritytisesti ja antaa toivoa, jospa muutkin vielä joskus kukkisivat.

 Orkidea on mielestäni yksi kauneimmista kukista, tämä tavallista tavallisempikin perhosorkidea puhumattakaan monista muista harvinaisemmista lajitovereistaan.

Meidän mökin pihapiirissä kukkii valtavat määrät erilaisia luonnonkukkia. Niitä olen jo vuosia seurannut ja täälläkin niitä esitellyt, mm. kuvan maariankämmeköitä. Niitä on ollut liiterin kulmalla pitkään, mutta viime kesänä huomattiin niiden levinneen paljon laajemmalle. Ja tänä kesänä ne ovat vallanneet viime kesääkin laajeman alueen.

Kaunis on maariankämmekkäkin, mielestäni herkänkaunis.

 Pikkutalvikit kasvavat ja kukkivat sulassa sovussa maariankäämeköiden kanssa, mutta paljon pienemmällä alueella.

 Tähtitalvikkia löytyy savusaunan lähiympäristöstä.

 Kaikien tuntema kissankello "kilisee" siellä täällä mökin ympärillä, vain pieninä laikkuina tosin.

 Kultapiiskun kukat muistuttavat ainakin minua syksyn tulosta ja saavat minut hiukan surulliseksi. Mutta piristäväthän ne harmaankin päivän pirteällä värillään.

Vilaistaanpa orkideojani

Tänään kastelin orkideani ja siinä tuli mieleeni, että nämä olisivat yhden postauksen arvoisia. Olen joskus ennenkin niistä kertonut ja pelkkiä kukkakuvia vielä useammin vilautellut, mutta niistä taitaa olla jo aikaa.  Varsinaisia käsitöitähän orkideat eivät ole, mutta kyllä niiden hoidossakin tehdään käsin työtä.

Tämä orkidea, sanotaan vaikka n:o 1, ilahduttaa minua ja kummastuttaa tällä hetkellä eniten. Se on toinen ensimmäisistä orkideoistani, jotka sain äidiltäni muistaakseni v. 2000, kun hän joutui pitkäaikaiseen sairaalahoitoon eikä ollut varmuuttaa, palaako hän enää kotiin.  No palasi hän, mutta siitä alkaen ovat ne kaksi orkideaa olleet minun hoidossani. Äiti ei ole enää ihailemassa näitä eikä kyselemässä niiden vointia, sillä hän poistui keskuudestamme kymmenen vuotta sitten.

Seitsemän ihanaa kukkaa ykkönen avasi tässä hiljattain ihailtavakseni. Tämän yksilön kukat ovat muuteen kooltaan suurempia kuin muiden orkideojeni.

 Mutta tämä minua siinä ihmetyttää, kun juuret nousevat kasvualustasta ja koko kasvi meinaa tipahtaa purkista pois. Ja silti kasvi kukkii! Näin ei ole orkideoilleni käynyt koskaan ennen, mutta ilmeisesti kahden vanhimman yksilön kasvualustassa olleet juuret ovat tulleet niin hauraiksi, että raskaat lehdet painavat niin paljon, että juuret katkeilevat. Kasvualustan vaihtoon siis, kunhan kukinta on ohi. Vai pitäsikö leikata kukkavarsi maljakkoon ja vaihtaa heti?  Mielipiteitä otan mielelläni vastaan.

 Orkidea n:o 2 on valkoinen ja toinen niistä äidiltä saamistani. Myös sen juurakko on noussut ylös kasvualustasta ja juuret katkeilleet osaksi. Tämän kukinta alkaa olla lopussa, joten tämän alustan voin vaihtaa pian. 

Tämän kakkosen historiasta voisin kertoa myös, että se oli kesällä 2006 kuolemassa, lehdetkin jo kurtistuivat ryppyisiksi. Sattumalta luin jostakin, että kuolevan orkidean voi yrittää elvyttää rahkasammalella. Rahkasammalta muovipussiin, orkidea sinne, pussin suu kiinni ja pussi roikkumaan pohjoisen puolen ikkunaan. Ja ihmetys oli suuri, kun se keino tepsi. Kuukauden kuluttua oli uusia ilmajuuria kasvanut, lehdet olivat selvästi virkoamassa ja jopa uusi lehti oli alkanut kasvaa. Ja tässä tämä elvytetty nyt taas kukkii minulle kiitokseksi.

 N:o 3 on  parhaillaan kukassa. Tämän ja kolme muuta orkideaa saimme lahjoina muutettuamme viisi vuotta sitten tänne Kempeleeseen.  Kaikki ne ovat uusintakukkineet vähintään pari kertaa, tämäkin taitaa kukkia jo neljättä kertaa minun hoidossani.

 N:o 4 kukki viime vuonna upeasti ja kasvattaa parhaillaan uutta lehteä.

 Tällä "viitosella" on upeat lehdet ja mukavasti ilmajuuriakin.

 N:o 6 on mielenkiintoinen yksilö.  Se tekee kukkavarteen lehtiä jo kukinnan aikana. Jo pariin otteeseen olen yrittänyt saada lehdykän juurtumaan ...

... ja tässä näet sen viimeisimmän yritelmäni.  Aluksi tämä kasvoi ja näytti voivan hyvin, mutta nyt on alkanut lehdet kutistumaan kurttuun. Pitänee hakea rahkasammalta ja kokeilla, saanko tämänkin elvytettyä.

Miten hoidan orkideojani, sen kerroin jo täällä ja samaa tapaa noudatan edelleenkin.

Taas kukkasia

Vaikka tämä Lankapirtti on käsityöblogi, niin olen aina kirjoitellut täällä myös kukkasista. Sekä sisä- että ulkokukkasista. Ja aion tehdä niin vastakin ja juuri tänäänkin.  Mutta nyt ulkokukista kerron vain, että pionit jatkavat vielä kukkimistaan, tosin alkavat lopetella sitä. Ilokseni ei sadekaan ole piiskannut niitä.  

Nyt on siis vuorossa sisäkukkien esittelyä, kun kaksi orkideoistani on juuri avannut kukkansa.

 Tässä punaisessa on kahdeksan kukkaa, vaikka ei näy kuin neljä. Niitä ei saanut kunnolla samaan kuvaan, kun ovat "selät" vastakkain. Tämä on tainnut olla minulla neljä vuotta ja on toinen tai kolmas uudelleen kukinta sinä aikana.

Valkoinen on upea kukan värinä, varsinkin orkideoissa. Tämä ihanuus on avannut jo 18 kukkaa kahteen kukkavarteen ja vielä on yksi nuppu avautumatta. Kaunis kukkaröyhy siis ihailtavana.  Tämä yksilö on ollut minulla syksystä 2009 saakka, jolloin Lankapirttiin poikkesi ihan livenä kaksi mukavaa blogituttavaa.  Siitä vierailusta kerroin täällä. On tämäkin kukkinut meillä olonsa aikana, mutta ei näin suurella kukkamäärällä.

Minä ja orkideani

Aurinkoinen äitienpäivä on sujunut leppoisasti miehen ja tyttären hellässä huomassa.  Aamupala tarjoiltiin perinteisesti sänkyyn ja kukkasia ja pikkulahjojakin olen saanut.  Yhden lahjan haluan esitellä täälläkin...

...tällaisen kerän uutta lankaa sain.  Nätit värit ja mielenkiintoinen rakenne langassa.  Joskus tämä muuntuu varmaan sukiksi itselleni. Huomaa muuten tuo liina tuossa kerän alla, se on uusi ja esittlemätön, mutta siihen palataan myöhemmin.

Mutta tämän päivän varsinaisena aiheenani on orkideat.  Idean niistä kertomiseen sain Aulilta, joka täällä ihmetteli omien orkideojensa "elonmerkkejä".  Minä olen saanut ensimmäiset orkideani jo yli kymmenen vuotta sitten ja ne ovat edelleen hengissä ja voivat hyvin. Toinen niistä kukkii parhaillaankin ja toinen kasvattaa kukkavartta. Lisäksi minulla neljä muuta orkideaa, kaikki perhosorkideoja.  En minä pidä itseäni minään orkideaexperttinä, mutta voin kuitenkin sanoa tuntevani niitä ja niiden elintapoja jonkin verran, vaikka alussa olin aivan ymmälläni niiden kanssa.  Ehkäpä joku aloittelija saa täältä hiukan lisävalaistusta näihin upeisiin huonekasveihin, joiden hoitoa moni pitää vieläkin vaikeana ja aivan suotta.

Ajattelin esitellä kuvin orkideojen eri vaiheita ja kertoa niistä hiukan.  Lopuksi kerron myös miten minä hoidan orkideoitani, siis kastelen yms.  Ja aivan viimeiseksi kerron niksin, miten voi yrittää saada melkein kuolleen orkidean virkoamaan kotikonstein.  Täysin kattavia hoito-ohjeita en pysty antamaan enkä edes pyri siihen.

Ilmajuuret ovat orkidealle tärkeät. Nuo harmaat ja harmaanvihertävät kiemurtelevat varret ovat niitä.  Osa jo niin vanhoja, että ovat ruskettuneet, mutta sitkaasti elossa kuitenkin.  Mitä enemmän ilmajuuria, sen parempi, näin olen ymmärtänyt lukiessani Esko Puupposen Suurta orkideakirjaa.

 

Tässä yksilössä on kaksi uutta ilmajuurta, nuo harmaat luikerot, joissa on tummemmat kärjet.  Ilmajuurissa on alkuun tuollaiset tummat kärjet, jotka harmaantuvat juurten kasvun päätyttyä.  Tuo tummanvihreä selvästi ylös päin kasvava varsi on puolestaan kukkavarsi.

Tämä kukkavarsi kaartunut vasemmalle valoa kohden. Minä kääntelen kasvia ja ohjailen siten kukkavarren kasvua mahdollisimman suoraan ylöspäin. 

Tämäkin on kukkavarsi, vaikka siinä on lehdet.  Tai oikeastaan tässä on kaksi kukkavartta: tuo katsojaa lähempänä oleva on jo kukkinut ja sen kärki on lakastunut poiskin, mutta sitten se alkoi puolen vuoden jälkeen kasvattaa uutta oksaa siihen samaan varteen.  Joissakin perhosorkideoissakin on muuten lehdelliset kukkavarret.

Tässä lähikuvaa äskeisen kukkavarren kärjestä, johon on alkanut jo ilmestyä nuppuja.

Nuppuja kehittymässä tässäkin

Uuden lehden alku voi olla tummanvihreä, mutta vaalenee kasvaessaan.

Tämä uusi lehti on ehtinyt kasvaa jo hiukan pidemmäksi.

Kaikille taitaa kehittyä omat tavat niin orkideojen kuin kaikkien muidenkin kukkien hoitoon, niin minullekin.  Ensimmäiset orkideani sain äidiltäni "perintönä", kun hän joutui pitkäaikaiseen sairaalahoitoon.  Silloin en tiennyt mitään niiden hoidosta, mutta äidin luottamus minun taitoihini oli suuri, kun sanoi "ota sinä ne arvokukat (eli orkideat) sieltä, sinulla ne pysyy elossa".  Nyt voin tyytyväisenä todeta, että elossa ovat edelleenkin.  Ehkäpä äiti katselee jostain tuolta pilven reunalta tänne ja ihailee orkideojaan.

 

Äiti iloisena ihailemassa orkidean ensimmäistä kukintaa minun hoidossani v.2001

Mutta näiden hoidostahan minun piti puhua eikä muistella menneitä.  Minä kastelen orkideani kahden viikon välein upottamalla ruukut laihaan kahviin n. 45 minuutiksi, jonka jälkeen valutan kasteluveden pois huolella, että aluslautanen pysyy kuivana.  Siis laihassa kahvissa, koska orkideat tykkäävät happamesta.  Ja tuon kahvin keitän niin, että normaalin kahvinsuodattamisen jälkeen tiputan niiden samojen höystöjen läpi täyden säiliöllisen vettä, siis tosi laihaa kahvia.  Tämän teen jo edellisenä päivänä, että kahvi ehtii hyvin jäähtyä ja hapettuakin. Sitten vain liotus ja homman saa unohtaa kahdeksi viikoksi.  Joskus on tosin mennyt kolmekin viikkoa eivätkä kasvit ole olleet moksiskaan. 

 

 

 

Kasteluveteen vai pitäisikö sanoa kahviin lisään muutamia kertoja vuodessa hiukan orkidelannoitetta. Puupposen mukaan lannoittamisen kanssa pitää olla hyvin varovainen.

Väliaikoina joskus sumuttelen orkideoitani kuten muitakin kasvejani, mutta mitenkään säännöllistä se ei ole.  Sumun pitää olla orkideoille hyvin ohutta, ei siis suihkua vaan sumua, eikä lehdille saa jäädä pisaroita.   

 

Pidän orkideojani sekä etelä- että pohjoisikkunoilla tai niiden läheisyydessä.  Mutta suoraa auringonpaistetta ne eivät siedä, joten eteläikkunoilla ne tarvitsevat suojaa.  Yleensä vaihtelen kasvien paikkoja, tuon tietenkin kukkivat keskeiselle paikalle ihailtavaksi mutta muutenkinsiirtelen niitä, että kaikki saisivat valoa riittämiin.

Kasvualustana käytän kaupoissa myytävää orkideoille tarkoitettua "multaa", joka on kai jotain kariketta.  Tavallinen kukkamulta kuulemma tappaa orkidean hyvinkin pian.  Ruukkuina käytän tavallisia saviruukkuja tai muita keraamisia ruukkuja. Ruukun vaihto isompaan on tarpeen vasta sitten, kun kasvi meinaa kasvaa ruukusta pois ja siihen menee usempia vuosia.

Lopuksi vielä se "elvytysniksi", jolla voi saada pelastettua huonosti voivan yksilön.  Tämän niksin olen testnnut itse ja hyväksi havainnut. Viitisen vuotta sitten toinen noista "arvokukistani" oli tosi huonossa kunnossa: ei juurikaan ilmajuuria ja lehdetkin vetäytyivät jo kurttuun kuivuuttaan, kasvi vain näivettyi pikku hiljaa. Silloin satuin jostain kuulemaan tai lukemaan, en muista kummin se oli:  kosteaa rahkasammalta muovipussiin ja orkidea siirretään purkista siihen rahkasammaleeseen. Pussinsuu sidotaan kiinni ja pussi pannaan roikkumaan pohjoispuolen ikkunalle.  Näin tehtiin ja meniköhän siinä neljä-viisi viikkoa, kun orkidea alkoi kasvattaa ensin ilmajuuria ja jo uutta lehteäkin siellä pussissa. Sitten jossain vaiheessa istutin sen uudestaan purkkiin ja edelleenkin se on hengissä ja voi hyvin tuossa punaiseksi maalatussa saviruukussa, joka näkyykin tämän postuksen kuvissa.

Tässäpä tätä orkideajuttua jo tulikin piiiitkästi, pitemmästi kuin arvasinkaan.  Jos jaksoit tänne asti, niin hyvä.  Olet varmaan kiinnostunut orkideoista, joten ehkä kommentissa kerrot minulle, miten sinä hoidat kasvejasi, tai kommentoi muuten tekstiäni. Mainittakoon vielä, että postauksen kuvien kukkivat orkideat ovat vanhoja kuvia, nyt  on vain yksi orkideani kukassa vaatimattomalla kahden kukan määrällä.

Niin se äitienpäivä tuhertui iltaan tämän postauksen teossa. Vanhoja valokuvia tosin välillä katselin hyvän tovin, kun etsin tuota äidin kuvaa. Mutta toteutuipa minun toiveeni taas kerran äitienpäivän vietosta.  Nuorena vaimona ja kotiäitinä nimittäin esitin miehelleni toiveen saada äitienpäivänä jättää kaikki taloustyöt muiden, siis silloin hänen huolekseen ja sitä toivettani meillä noudatetaan edelleen.  Tosin jo pitkään tuota toivettani ovat myös lapset osaltaan toteuttaneet, kiitos siitä heille kaikille!  Tänäänkin siis olen saanut aivan vapaasti tehdä, mitä mieleen on juolahtanut. Ja nyt juolahti tuo juttu orkideojen hoidosta.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Jorinoita

 Tässä postauksessa kerron aivan muista asioista kuin käsitöistä. No sen verran sentään sanon, että lapasia täällä tikutellaan kovaa vauhtia ja niitä lupaan esitelläkin aivan lähipäivinä.  Mutta nyt en malta olla kertomatta ihanasti kukkivasta orkideastani.

 Tämän valkoisen orkidean sain upeasti kukkivana keväällä 2009.  Silloin siinä oli kaksi kukkavartta, mutta nyt on vain yksi.  Mutta kukkia siinä on ihan mukavan paljon, yhdeksän avoinna ja kaksi nuppua avautumassa.  Aika pitkään kesti kukkavarren kasvaminen ja kukkien kehittyminen siihen, kun kukkavarsi alkoi kasvaa jo kesäkuussa.  Siitä kerroin täällä.  

Minulla on kaikkiaan kuusi orkideaa, kaikki perhosorkideoita.  Muita huonekasveja on vain muutamia: yksi iso kliivia ja muutamia saint paulioita.  Orkideoista pidän erityisesti ja olen onnistunut niiden hoidossa aika mukavasti.  Vanhimmat orkideani ovat olleet minulla noin kymmenen vuotta ja kukkivat säännöllisesti noin kerran vuodessa.  Samoin tekevät nuo neljä myöhemmin saamaani yksilöä.  Ei kukinta ole aina kovin runsas, mutta ilahdun parista kolmestakin kukasta, kun ne kukat ovat niin ihania.  Kaikki ovat hiukan erilaisia vaikka muistuttaisivat kovasti toisiaan.

Vertailun vuoksi tässä lähikuvaa nyt kukkivasta kasvista ja...

...tässä vanha kuva ensimmäisestä valkoisesta orkideastani.

Enpä malta olla tuoksuttamatta teillekin herkullista tuoksua, joka meillä leijailee.

Opiskelijan teoriapäivällä oleva tytär halusi vaihtelua lukemisiinsa ja päätti leipasta piimäkakun.  Tämä on helppo ja nopea tehdä ja maistuu tosi hyvälle.  Ja säilyy rusinoiden ansiosta pitkään hyvänä, jolle tule syötyä.  Meillä se kyllä katoaa aika nopeasti.  Heti tuoreeltaan sitä maisteltiin päiväkahvilla.  Tai oikeastaan vain mies ja tytär maistelivat, minä siis en.  Jotkut lukijoistani tietävätkin minun olevan "karppi" (siis noudatan vähähiilihydraattista ruokavalioa), joten yleensä vain silmin syön tuollaisia herkkuja.

Minun kahvileipääni ovat erilaiset juustot, yleensä leipäjuusto. Mutta hyviä ovat monet kovatkin juustot, esim. punaleimainen emmental maistuu kahvin kanssa mainiolta.  Kannattaa muidenkin kuin karppien maistella.  Myönnän muuten, että juhlissa ja muina erityisinä päivinä kyllä nautin tavallisiakin leivonnaisia ja kakkuja.

Mutta nyt lopetan jorinani ja lähden niitä lapasia tikuttamaan, että pääsen joskus niitäkin esittelemään.  Hyvää viikonloppua vain kaikille!

Kesä jatkuu

Ah tätä suven suloisuutta! On ollut jo monta päivää, neljäköhän, hellettä. Tai ainakin ihan hellerajan tuntumassa ollaan oltu. Ja minä olen istunut pihalla kutomassa ja nauttinut lämmöstä. No pitää kyllä myöntää, että varjopaikkoihin olen etsiytynyt. Siinä samalla olen ihaillut kesäistä luontoa. Huivia olen tikutellut, mutta siitä sitten myöhemmin tarkemmin. Loppukuusta pitäisi olla valmis ilahduttamaan erästä syntymäpäiviään viettävää.

Minun kesävarpaani ne kuvassa nauttivat sametinpehmeästä nurmesta. Ja apilan kukista, joita on niin paljon, ettei niitä tallaamatta voi kävellä nurmella.

Valkoapilat ovat pihanurmessa innostuneet kukkimaan oikein laajana mattona. Puna-apilaa on joukossa vain muutamassa kohtaa eikä se kuki yhtä rehevänä. Kuvassa näkyy vain osa kukkamerestä. Melkein koko nurmikkoalue on samanlaisena.

Ja mikä ihana tuoksu näistä lähtee. Varsinkin illan alkaessa viilentyä se tuntuu selkeästi.



Kukka-asioissa pysytään edelleenkin, mutta siirrytään sisäkasveihin. Nimittäin yksi orkideani kasvattaa ymmärtääkseni kukkavartta, joka on hiukan erinäköinen kuin yleensä. Muut näkemieni perhosorkideojen kukkavarret ovat olleet lehdettömiä, mutta tässä niitä on. Sain tämän yksilön reilu vuosi sitten, jolloin siinä oli kaksi kukkavartta. Ja niissä molemmissa oli muutamia pikkulehtiä. Onko muilla käynyt näin tai muuten tietoa? Mielelläni kuulisin asiasta.

Tämän varsi on muuten samanlainen tummanvihreä ja kiinteä kuin kukkavarret yleensäkin. Nuppuja ei vielä ainakaan näy, mutta varsi onkin vasta vain vajaat 10 cm pitkä.

Ne vanhat kukkavarret muuten olivat vielä jäljellä, kun tämä uusi alkoi työntyä esiin. Katkaisin ne vanhat ja toisen jätin kokeillakseni, saanko siitä kenties uuden orkidean alun. Yritän pitää sen kosteana, jospa se houkuttelisi juuria kasvamaan. Kerron kyllä sitten täällä, jos onnistun.

Pientä valmiina

Keväiseltä näyttävät päivät ikkunasta katsoen, mutta kylmää on. Nytkin mittari näyttää -25 astetta, eilen oli hiukan lämpimäpää. Mutta kaunista on, kun hohtavan valkeat hanget kimaltelevat auringon paisteessa.

Käsityörintamalla elämme toistaiseksi vaikenemisen aikaa, jotain siellä on kuitenkin tapahtunutkin.

Todisteeksi vilautan tätä myttyä, joka valmistui pari päivää sitten. Loppukäsittelyt tosin ovat tekemättä vieläkin, mutta jahka ne saan valmiiksi ja kunnon kuvat, niin sitten esittelen paremmin. Moni varmaan arvaa, mikä tämä on! ;D

Yksi pieni työ on sentään esittelykelpoinen, nimittäin tämä myssy. Tiistaina minulla oli hammaslääkäri ja sinne lähtöä varten aloitin sytomyssyn. Kovin kauan ei minun tarvinnut kuitenkaan vuoroani odottaa, mutta muutamia kerroksia ehdin tehdä siellä ja kotona sitten loppuun. Muuten tein aivan oman perusmallini mukaan, mutta virkkasin 2 pylvästä, 1 ketjusilmukka ja lopuksi virkkasin pykäreunan. Lanka on Novitan Cotton Lux, joka kerä (50 g) kului tähän niin tarkoin, että pienen kukan virkattuani jäi reilun metrin pituinen lanka. Myssy on sytomyssyni n:o 10. Sytomyssyilystähän voit lukea enemmän täältä tai täältä.

Kevät innostaa seurailemaan huonekasvejakin tavallista tarkemmin, hiljaiseloa ne kyllä näyttävät pääasiassa elävän vielä. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun olen saanut pelargoniat menemään talven yli. En kyllä ole edes yrittänyt monta kertaa. Nyt kun vielä osaisi hoitaa niitä niin, että ne kukkisivatkin kesällä. Ohjeita otan mielelläni vastaan, kiitos!


Orkideani sentään kukkivat! Niitä olen oppinut hoitamaan niin, että olen itseeni tyytyväinen. Minulla on kuusi orkideaa, joista kolme on nyt kukassa. *Eilalle tiedoksi, että kolme niitä kukkii, vaikka vasta sanoin, että kaksi. Laskutaito mennyt hiukan heikoksi! ;DD * Kuvassa viimeksi kukintansa aloittanut. Tämän sain kukkivana syksyllä 2008 ja nyt sillä on ensimmäinen uudelleenkukinta minun hoidossani.

Vihdoinkin

Tänään olen ollut ahkera ja tehnyt monia rästissä olleita töitä, olen oikein itseeni tyytyväinen. En kyllä aio paljastaa teille kaikkia noita tekemisiäni, yhden kuitenkin. Nimittäin pikku verhon, jonka sain virkattua valmiiksi jo syyskuussa, mutta tuo ripustussysteemi tökki. Jossain vaiheessa jo vaikutti uhkaavasti siltä, että tämä ufoutuu. Mutta nyt verho on paikallaan tuulikaapissamme.

Malli: Yksittäisin kukin koristeltu verho lehdestä Lea Virkattuja verhoja

Lanka: Coats Eldorado 125 g (langankulutus laskettu syyskuun saldoon)Koukku: 1.5 mm

Ei tämä niin kauniilta näytä kuin lehden kuvassa, mutta menettelee. Nuo kukat ei tule niin hyvin esiin kuin lehdessä. Ohjeen lanka olisi ollut ilmeisesti hiukan ohuempaa kuin käyttämäni, jos sitä olisin saanut. Ehkä sillä minäkin olisin onnistunut paremmiin. Niin eihän syy tietenkään ole minussa, vaan langassa! ;DD Onneksi verhon paikka on sellainen, ettei kovin usein silmiini satu. Ja luulen, ettei kovin moni muu katsele sitä arvostellen.

Orkideojani taas ihailin. Ne kun jaksavat kukkia niin kauniisti. Ja kun yksi lopettelee kukintaansa, niin toinen aloittelee. Niillä on siis ihan selvä vuorottelusysteemi käytössä.

Tämä valkoinen on upea! Sain sen ystäviltäni kuukausi sitten, kiitokset vielä ja vilkutukset molemmille. Laskin juuri, että parikymmentä kukkaa on auki. Alun perinhän nuppuja oli 32, mutta muutamia niistä on kuivunut ja pudonnut pois. Mutta vielä on terveitä nuppuja, joiden avautumista odottelen.

Tämä vanha orkidea on minun suosikkiorkideani! Tämän kukat ovat kaikista suurimmat, läpmittä parhaillaan 11-12 cm- Ja värikin on kaunis. Nyt tämä on kukkinut muistaakseni syyskuun alusta. Ja yllätys, yllätys, eräänä päivänä huomasin, että tämähän on alkanut kasvattaa kukkavartta pidemmaksi. Siis kesken kukinnan tuo vasemmalla näkyvä kukkavarsi on kasvanut tuohon. Tällaista en muista tapahtuneen kymmenvuotisena orkideakautenani. Mielenkiintoista seurata, miten käy. Ketsääkö kukinta yhtä pitkään kuin tavallisesti? Ja missä vaiheessa nuo nyt kasvavat nuput avautuvat? Näitä seurailen täällä ja saatanpa taas jonain päivänä raportoida tännekin.