Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Säärystimet ja myssy


Nyt parina päivänä on tuntunut jotenkin tökkivän käsityönteko paitsi sukkia himottais tehdä. Mutta kun niitä "saa" tehdä vain muutaman kerroksen päivässä eikä muu nyt innosta.



Näitä tekisin enemmänkin päivässä, mutta kun ovat joulukalenterisukat ja näiden ohjetta saadaan joka aamu muutamien kerrosten verran. Nämä ovat tuotteliaan sukkamaakarin ja ohjeiden suunnittelijan Niina Laitisen jo kolmannet joulukalenterisukat. Ohje julkaistaan FB:n Taimitarha-ryhmässä joka aamu klo 6.  Mielessäni on käynyt ajatus, jos aloittaisi rinnalle toiset sukat erivärisistä ja ehkä ohuemmista langoista, mutta se on jäänyt ajatuksen tasolle.

Älä toki huolestu, että käsityöintoni olisi kokonaan hukassa, ei toki. Uskon, että se palaa taas pian kuten aina ennenkin.


Pari työtä valmistui kuitenkin viime viikolla.


Ensin säärystimet 5 v. Enni-neidolle, 
Lanka Nalle Taikaa, menekki 51 g
Silmukoita 56, joita tikutin 3 mm:n puikoilla.

Säärystimet on malliltaan niin yksinkertaiset kuin voi olla, koska nämä tilannut Ennin mummo ei keronut mitään mallia, piti vain saada Ennille säärystimet helpottamaan jalkojen kasvukipuja. Aloitin 3 cm:n korkuisella 2 o, 2 n -resorilla, jatkoin 3 o, 1 n -resorilla ja lopetin taas 2 o, 2 n -resoriin. Säärystimet ovat 25 cm korkeat.



Sytomyssy  Riks Raks Raitaa, kolmas versioni, edelliset löytyvät täältä  Ohje on ET Käsityöt -ekstralehdestä, joka on ilmestynyt 11.10.2017. 
Langat tummanruskea DiamondCotton ja keltainen ja oranssi Hilla, menekki yhteensä 62 g
Virkkuukoukku 2.5 mm

Pieniä muunnelmia olen ohjeeseen tehnyt, mutta ohjeen mukaan aloitin myssyn päälaelta ja virkkaan sitten spiraalina koko myssyn. Olen tykästynyt tähän malliin ja arvelenkin tekeväni näitä enemmänkin. Seuraavaksi kokeilen ehkä, millainen kuviosta tulisi vain kahdella langalla.


Tästä myssystä tuli melko iso, luulen olevan sopiva n. 60cm:n päähän. Pienipäinen Siskoni joutui aivan piiloon myssyn sisälle.


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää




Hyvä Suomi 100v! Hyvää itsenäisyyspäivää!

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.


maanantai 4. joulukuuta 2017

Vähän erilaiset pääkallolapaset


Koskaan en ole tuntenut mitään mielenkiintoa pääkallokuvioiden kutomiseen, mutta niin vain sellaisia tippuu puikoiltani tuon tuostakin. Sysäyksen niiden tekemiseen sain miniältä, kun hän toivoi itselleen Selbudeath-sukkia. Niistähän kerroin täällä. Ostin niihin sopivan ohutta lankaa niin reilusti, että nyt olen sitä sitten kuluttanut pois ja taaskin valmistui pääkallolapaset.



Pääkallokuvioset tuplalapaset oman ohjeeni mukaan, koko S, 
Langat sininen ja musta Drops Fabel, joiden menekki yhteensä 54 g 
 Puikot 2.5 ja 3 mm sukkikset
Silmukoita 48, joilla resoria 6 cm, sen jälkeen aloitin onteloneuleen ja samalla vähensin tasavälein 6 s
Kämmenen kaavion aloitin onteloneuleen krs:lla 7
Kärkivannukset aloitin onteloneuleen krs:lla 38
Peukalolanka mol. väreillä 8 s onteloneuleen krs:n 17 jälkeen ja peukalo 7+7+6 silmukalla 23 krs ja kärkikavennus

Toista lapasta aloittaessani tuli mieleeni punnita, paljonko kuluu sinistä ja paljonko mustaa lankaa yhteen lapaseen.  Lopputuloksena voin kertoa, että sinistä kului 15 g ja mustaa 12 g. Lapanen painoi siis 27 g.



Musta puoli näyttää tältä. Kuvassa musta näyttää kyllä ainakin minun näytölläni hyvin tummanruskealta, mutta on oikeasti musta. Samoin sininen väri näyttää kuvissa liian vaalealta.



Tässä molemmat tekemäni kallolapaset, vasemmalla ne edelliset. Oikealla nyt valmistuneet, joiden kallon tein yhdistelemällä osia kahdesta eri kaaviosta. Pidän enemmän tästä omasta versiostani, kun se on selkeämpi kuin tuo edellinen. Pari virhettäkin muuten sain tehtyä kuvioon, mutta ne saivat jäädä paikoilleen, kun huomasin ne vasta loppuhöyrytyksessä.




Jokohan voisin vaihtaa pääkallot johonkin muuhun. Lankoja olisi vielä yksiin lapasiin, mustaa enempikin, mutta taidan jo vaihtaa kuvioa, jos jatkan tuplalapsten parissa.


lauantai 2. joulukuuta 2017

Marraskuun raportti


Joulukuuta on eletty jo kaksi päivää ja joulukalenterit on otettu käyttöön. Minä aion availla jouluun saakka Niina Laitisen joulukalenteria ja tehdä sen mukaan kirjoneulesukat. Tosin en ole vielä aloittanut, mutta langat olen jo varannut ja kahteen luukkuun (ohjeeseen) tutustunut. Jospa huomenna pääsisin aloittamaan. Kalenteri löytyy muuten FB:sta nimellä Niina Laitinen designs, jos joku kiinnostuu aiheesta.

Ja kun kuukausi on vaihtunut, on minulla aika tehdä katsaus edelliseen kuukauden aikana valmiiksi saamiini käsitöihin. Aika vähäisiä ovat valmiit työni, mutta jotain sentään.



 Kahdet sukat valmistui kuun alkupuolella:
11.11. Selbudeath-sukat koko 37. kahta Drops Fabel 132 g
14.11. raitasukat koko 37, neljää jämälankaa 52 g



Seuraavaksi  19.11. patakinnas jämälangoista, 159 g



 Sitten uuden myssymallin kokeiluna 24.11. myssy Riks Raks raitaa, Ulrikaa ja Red Heart Soft 81 g ja
25.11.  sytomyssy  Riks Raks raitaa, Drops Safran ja kaksi nimetöntä lankaa 67 g



Ja kuukauden lopulla 29.11. kallolapaset XS, kahta Drops Fabel 50 g.


Lankaa sain näihin töihin kulutettua yhteensä 541 g, josta suurin osa oli jämälankoja. Jämälankojen suht' suuri osuus ilahduttaa minua kovin. Marraskuun langankulutus mukaan luettuna on lankavarastoni keventynyt tämän vuoden aikana vain 672 g, Syynä pieneen keventymiseen on kolmea torkkupeittoa varten ostamani liki 5 kg lankaa. Peitoista kaksi on jo valmiina ja kolmaskin aloitettuna.


Hyvää joulunodotusta kaikille! Älkää kuitenkaan stressatko kovin, kyllä joulu tulee pienemmälläkin höösäämisellä.
   



torstai 30. marraskuuta 2017

Lisää kalloja


Kuukausi sitten tikuttelin ahkerasti pääkalloja, siitähän kerroin täällä. Työhön hankkimaani lankaa jäi sitten jäljelle pari kerää kumpaakin väriä. Pohdiskelin, mitä niistä tekisin, etteivät kerät jäisi pyörimään lankalaatikoihini. Se käyttämäni lanka on nimittäin ohuempaa kuin yleensä käytän sukkiin ja lapasiin. Aika pian päädyin lapasiin, ensin mietin koiralapasia mutta sitten päädyin jatkamaan sukkien pääkallolinjaa.


Valmistui sitten kallolapaset kokoa XS
Langat sininen ja musta Drops Fabel, joiden menekki yhteensä oli 50 g 
Puikot 2.5 ja 3 mm, silmukoita resorissa 48, kämmenosassa 42 ja peukaloissa 18

Omalla tuplalapasten ohjeella tein, mutta kuviot ovat peräisin Pirate Mittens -lapasista.


Toisella puolella värit ovat tällaiset...


...ja toisella tällaiset. Kumpi on kauniinpia?


Lapasista tuli pienemmät kuin minun oli tarkoitus tehdä. Vaikka pienikätiselle oli tarkoituskin, niin ovat varmaan liian pienet hänelle. Mutta eipä hätää, eilispäivän vieraiden kanssa katsastettiin viimeisimmät käsityötkin ja  -yllätys, yllätys-  näillekin lapasille löytyi heti käyttäjä. Mummoihminen arveli, että tyttärentytär tarvitsee juuri tällaiset. 

Nyt sitten uudet puikoille ja vähän isompaa kokoa. En siis päässyt vieläkään eroon pääkalloista.


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Riks Raks Raitaa


Muistaako kukaan Riks Raks -vohveleita (mitenhän se kirjoittettiin)? Niitä oli vielä ainakin 1960-luvun lopulla, mutta ei ole tainnut saada enää pitkiin aikoihin. Ne olivat makoisia pötkyjä, joista tykkäsivät isommatkin. Ja hintakin taisi olla melko edullinen. Käärepaperi oli kai keltaista ja rukseaa.  Jos muistat, niin kerropa minullekin. Kuvaakin yritin etsiä Googlen avulla, mutta en löytynyt.

Mikä minut sai näihin nostalgisiin tunnlmiin? No myssmalli, jonka parissa olen viettänyt aikaa lähes kaksi viikkoa. Ensin yritin selättää ohjetta moneen otteeseen, kun se ei millään meinannut avautua minulle. Mutta sinnikkyys palkittiin ja nyt sen hallitsen.



Riks Raks Raitaa -myssyjä kaksittain. Ohje löytyy ET Käsityöt -ekstralehdestä, joka on ilmestynyt 11.10.2017.

Muuten ohjetta oli ihan helppo toteuttaa, mutta "virkataan spiraalina puolipylväillä ed. krs:n s:oiden takareunoihin" sai melkein hiukseni harmaantumaan lopullisesti. Puolipylväät ovat tuttuja ja takareunoihn olen virkannut ennenkin, mutta mikä siinä sitten tökki? Vaikka miten yritin tehdä, en saanut myssyn kupuun sellaista jälkeä kuin lehden kuvassa oli. Ja sen halusin aivan välttämättä, koska se näytti niin kivalta, kuin oikeita silmukoita olisi kudottu. Lopulta satuin koukkaamaan koukulle puolipylvään takaa vähän alempaa ja SIINÄ juju olikin. Loppu sujuikin sitten leikiten.




Ensin valmistui tämä Riks Raks Raitaa -myssy
 Langat harmaa ja keltainen Ulrika (100% villaa) ja punainen Red Heart Soft (100% akryyli), joiden  menekki yhteensä 81 g
Virkkuukoukku 4 mm

Alunperin oli tarkoitukseni tehdä koko myssy pelkästään Ulrikasta, kun sitä sattui olemaan useampaa väriäkin varastossani, mutta ne pari muuta väriä eivät käyneet yksiin harmaan ja keltaisen kanssa. Kaiveltuani lankalaatikoita löysin Red Heart -kerän lopun, jonka punainen oli sopiva ja vahvuuskin oli aika lähelle Ulrikaa.

Myssy näyttää päässä oikein mallikkaalta. Sitä testattiin useaan päähän Asukatuvan käsityökerhossa ja sopi kaikille hyvin vaikka oli hieman keskeneräinen. Harmi, etten ottanut siellä yhtään kuvaa. Minun päässäni nutturan päällä sen muoto muuttuu ja kuvassa olevalle "Siskolleni" myssy on liian iso, joten ei pääse oikeuksiinsa.



Seuraavaksi kaivelinkin puuvillalankojani ja tein Riks Raks -sytomyssyn
Langat  Drops Safran ja kaksi vyötteentöntä ja tunnistamatonta lankaa, kaikki sinisen sävyjä, niiden menekki oli yhteensä 67 g
Koukku 3.5 mm.

Kuvat eivät mielestäni kerro koko totuutta vaan myssyt ovat oikeasti kauniimpia kuin kuvissa. Olen ainakin itse niihin tyytyväinen ja uskon tekeväni näitä lisääkin. Ja virkkaustavan keksittyäni työ oli helppoa ja sujui joutuin. Tämän jälkimmäisen virkkasin yhdessä päivässä ja touhusin muutakin.  Käsityökerholaisetkin ihastuivat malliin niin, että sielläkin näitä taitaa syntyä jo lähiaikoina.






perjantai 24. marraskuuta 2017

Juttua Apu-lehdessä



Pikaisesti tulin vaan huikkaamaan, että sytomyssyily on saanut taas julkisuutta, nyt Apulehdessä. Juttu on kaikkien nähtävissä netissä http://www.apu.fi/artikkeli/sytomyssyhus-ryhma-pistaa-sukkapuikot-suihkimaan-apu-tonnin-avulla

Kannattaa käydä lukemassa.


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Jämälankoja sukkin ja patakintaisiin


Lunta sataa hiljalleen ja minä mietin, olisinko tyytyväinen vai en tämän viikon käsitöihini. Toisaalta olen, toisaalta en. Siihen olen tyytyväinen, että olen saanut kulutettua mukavan määrän jämälankoja varastostani, mutta jotenkin työt eivät vaan miellytä minua valmiina. Mutta ne nyt ovat tämmöisiä eikä niitä muutella enää, kyllä sen tiedon kanssa voi elää ja jatkaa käsitöiden tekoa.



Ensin valmistui raitasukat kokoa 37,
Langat neljää eri väriä Maijaa, Nallea ja jotain nimetöntä ja tunnistamatonta, menekki yhteensä 52 g
Silmukoita työssä 52 ja 3 mm:n sukkiksilla mentiin.

Raidoitus omasta päästä, varren raidat toistuvat peilikuvana terissä. Kantapään tein vaihteeksi  tiimalasikantapääksi. Päätyvät varmaan hyväntekeväisyyteen jotakin reittiä.




Tänään sain valmiiksi patakintaan, jonka idea on omani
Tähän kului erilaisia jämälankoja yhteensä 159 g
Puikot 4 mm sukkikset ja silmukoita työssä 54.

Tämä kinnas on kokeilu ja saa parin, mikäli tämä eka osottautuu käytössä hyväksi, siis näpit eivät pala kuumia uunivuokia tai peltejä käsitellessä.



Haluatko tietää, miten se syntyi. Taustatietona sen verran, että meillä leivotaan ja valmistetaan aika paljon uuniruokia leivinuunissa. Ja tarvitaan luonnollisesti hyviä patakintaita tai -lappuja. Mieluummin kintaita. Ne edelliset ovat paljossa käytössä kuluneet ja nokeentuneetkin suoraan sanoen kamaliksi, joten niiden uusiminen on välttämätöntä. Ajattelin hoitaa asian itse tekemällä, mutta ompelemisestahn en oikein pidä. Jäljelle jäi siis kutominen tai virkkaaminen, joista jälkimmäinen oli ensin mielessäni.

.

Niinpä keräilin soveltuvia jämälankoja käden ulottuville ja...


 
... ja aloin virkkaamaan peukaloa uuteen kintaaseen. Mutta en ehtinyt kovin pitkälle, kun keksin mielestäni kokeilemisen arvoisen idean, nimittäin Ison Gnun Nepal-myssyn, jonka ohje löytyy täältä Ullasta. Itsekin olen joskus muinoin tehnyt muutamia myssyjä kyseisellä ohjeella. Tässä kuvassa näkyy myös vanhan kintaan nokisuus.

Niinpä uusi aloitus kutomalla ja ensin kuusi kerrosta aina oikein -neulosta paksuimmalla langalla (Isoveli) ja sen jälkeen sileää kahdella tai kolmella langalla värejä ja lankoja vaihdellen aivan mutuna. 

Kun korkeutta oli tullut riittävästi (n. 18 cm) kudoin paksulla langalla puolet silmukoista samaan tapaan kuin peukalolanka lapasiin. Jätin sen langan odottamaan ja jatkoin kuin lapasta tehdessä kaikilla silmukoilla samaa neulostapaa. Kun kinnas oli riittävän korkea (mittasin tuohon vanhaan kintaaseen) kaventelin silmukoita leveän nauhakavennuksen tapaan ja pari kertaa keskelläkin. Kun silmukoita oli enää yhteensä 14, tein kolmen puikon päättelyn.

Seuraavaksi poistin sen "peukalolangan" ja kudoin hiukan matalamman osan peukaloa varten ja päättelin sen samoin kuin korkeamman osan.





Langanpäät jätin nurjalle muutaman sentin pituisina enkä päätellyt niitä ollenkaan, kudoin uusi ja vanha lanka yhdessä kaksi kolme silmukkaa ja arvelen että pysyvät purkautumatta. Sehän nähdään aikanaan. Kämmenosaa tehdessä pyrin huolehtimaan, että sinne tulisi riittävästi langanpäitä suojaamaan kättä kuumalta. Tarvittaessa tein ylimääräisiä lankaenkkejä, vaikka en lankoja vaihtanutkaan.



Kintaan värit ovat tuon ensimmäisen ja tämän viimeisen kuvan välimaastossa.

Jos kinnas osottautuu käytössä hyväksi, niin jatkoa seuraa ja siitä kerron luonnollisesti täälläkin.



lauantai 11. marraskuuta 2017

Kuin iisakin kirkkoa


Mitenhän se jonkun käsityön teko tuntuu vievän kamalan pitkästi aikaa, vaikka ei todellisuudessa niin olekaan. Näitä sukkia tehdessä tuli mieleeni ajatus, että teen näitä kuin kuin iisakin kirkkoa. Ehkä tunne johtui siitä, että suunnittelin näitä niin pitkään. Jo elokuussa minä kyselin miniältä sukkatarpeita ja -toiveita. Ja hän toivoi musta-sinisiä Selbudeath-sukkia. Ensin pähkäilin, onnistuuko minulla tämä malli noista väreistä, kun en tahdo mustalla kudotusta erottaa muuta kuin mustan laikun, en siis näe siinä olevia silmukoita. Sitten kun päätin ottaa toiveen haasteena, piti ruveta miettmään sopivaa lankaa. Langanhan pitää olla aika ohut kyseiseen malliin, että ei tule liian leveä sukka, jos mallin mukaan tekee.  Varasuunnitelmakin tehtiin, mutta nyt Selbudeathit ovat valmiit.



Kirjoneulesukat Ravelryn Selbudeath-ohjetta  hieman mukaillen 
Varren korkeus korkeus 38 cm kantalapun yläreunaan mitattuna, terä kokoa 36-37
Ohjeen silmukkamäärin mentiin 2.5 ja 3 mm:n sukkapuikoilla
Langat musta ja sininen Drops Fabel, menekki yhteensä 132 g


Ohje on englanninkielinen enkä minä vaivautunut koko ohjetta suomentaaan huonolla kielitaidollani, vaan katsoin vain silmukkamäärät ja otin kaavion. Muuten sitten mentiin omaan tapaani. Ja lopputulokseen olen itse tyytyväinen, toivottavasti miniäkin on. kunhan sukat pääsevät hänelle asti.



Mukavasti näiden kanssa meni aika itse kutomisessa, vaikka muuten menikin pitempään kuin sukkien tekoon olen tottunut. Jokaisella kerroksella piti katsoa tarkoin kaaviota, ettei tullut tehtyä omia muunnelmia kuvioon. Ja ainakin minun piti keskittyä työhön, ei voinut kuunnella toisten porinoita eíkä katsoa TV:ta.



Mitenhän tuo Selbudeath suomennetaan? Sen tiedän, että death on kuolema, mutta entä tuo etuosan selbu. Jossakin FB:n ryhmässä näin käyettävän näistä sukista nimitysta kukkakallot vai olikohan se kallokukat. 


Perjantaina kokoontui taas ryhmä naisia käsitöineen kotikuntani Asukastuvalle, kuvassa osa heistä. Käsitöitä tehtiin ahkerasti ja poristiin mukavia. Aika monella oli tulossa tuplalapaset, joiden tekoa olen opastanut tänä syksynä. Nyt oli mukana kaksi ensikertalaista, joidten auttaminen alkuun vei aikansa, niinpä oma käsityöni pysyi laukussa.



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Vieraita


Blogimaailma on mielenkiintoinen maailma live-elämän ohessa. Bloggaaminen on pitkälti yksinäistä touhua, mutta paljon siihen mahtuu yhteisöllisyyttäkin. Ensin tullaan tutuiksi bloggaajina, kommentoidaan, sitten voidaan jo vaihtaa sähköpostia ja lopulta ehkä tavataankin. Auliisti neuvotaan ja autetaan toisia. Joidenkin kanssa aivan ystävystyy niin että voi kertoa toiselle kipeitäkin asioita esim. sähköpostissa. Blogien välityksellä tutustuu ihmisiin, joihin tuskin törmäisi muuten. Usein olen
minäkin muistellut mielihyvällä, kun sain ensimmäiset vieraani Blogistaniasta. Minusta tuntui silloin aivan käsittämättömältä tutustua blogien välityksellä niin hyvin, että vieraillaan satojen kilometrien päässä.


Perjantaina minä sain taas vieraita, joihin olin tutustunut blogien välityksellä. Punaisen Langan Seijasisko ja Simppelien silmukoiden Marjut tulivat visiitille luokseni.



Vasemmalta alkaen Seijasisko, Marjut ja minä

Seijasiskon kanssahan olemme tavanneet useinkin mm. sytomyssyilyn merkeissä, mutta Marjutin tapasin nyt ensi kertaa livenä. Blogituttuja Marjutinkin kanssa ollaan oltu varmaan liki kymmenen vuotta, minkä ajan olen blogia pitänyt.  Harmi vain, että Marjut lopetti hiljattain blogin kirjoittamisen, mutta aika aikaansa kutakin.

Olipa meillä rattoisa iltapäivä, kun porisimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Monenlaisia asioita ehdittiin käsitellä. Ja puikot kilkuttivat mukavasti jokaisen käsissä.



Näin kauniin joulutähden sain tulaisena, kiitos siitä ja erityiskiitos vierailustanne! Toivottavasti tavataan taas.


Muistuipa tässä mieleen myös eräs tapaaminen, josta en muistaakseni ole täällä kertonut. Olin keväällä ehkä toukokuussa kävelemässä täällä kotini lähistöllä tuo bannerissakin näkyvä boncho päälläni. Vastaan tuli nainen söpön valkoisen koiran kanssa. Nainen pysähtyi ja alkoi puhutella bonchoani. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, sitä on aika usein puhuteltu. Muutamia sanoja vaihdettuamme jatkoimme sitten molemmat matkaa. Kun myöhemmin kotona tulin koneelle, minua odotti viesti kyseiseltä naiselta. Hän halusi varmistaa, että oliko tavannut minut vai jonkun muun samanlaisessa bonchossa. Niinpä minullekin selvisi, että nainen oli Virpi  Vaakun kotoisia käsitöitä -blogista. Emme olleet koskaan tavanneet vaikka aika lähekkäin asutaan. Ja niin minäkin löysin tieni Virpin blogiin. :)


Kivoissa aatoksissa

torstai 2. marraskuuta 2017

Lokakuun raportti


Lokakuu päättyi ja marraskuu alkoi kauniissa auringonpaisteessa ja mukavassa -14 asteen pakkasessa. Tällaisesta alkutalven säästä minä pidän. Mielikin piristyy auringon paistaessa harmaan sateisen syksyn jälkeen.


Tiaisetkin ovat löytäneet hirven talikimpaleen, joka on nyt tarjolla syksyn ensimmäisenä herkkuna meidän lintujen ruokintapaikalla. Siemenet ja pähkinät loppuivat keväällä eikä uusia ole vielä hankittu.


Mutta kurkataanpa, mitä käsitöitä sain valmiiksi lokakuun aikana.


Myssyjä tein lukumäärältään eniten ja näin ne valmistuivat
18.10.  sytomyssy, Puro Batik 55 g
19.10.  sytomyssy, Puro Batik 53 g
20.10.  sytomyssy, Puro Batik 72 g
21.10.  sytomyssy, Puro Batik 60 g
21.10.  sytomyssy, Puro Batik 44 g
22.10. vauvan myssy, Puro Batik 29 g.

Kaikki siis samanmerkkisestä langasta, joka nyt taisi loppua minun lankalaatikoistani paria pientä nyttöstä lukuunottamatta.



Sukkia tein kolme paria:
 3.10. kirjoneulesukat koko 43, Isoveli-lankaa 191 g
9.10. tossukat koko 39, Isoveli-lankaa 65 g
30.10. kirjoneulesukat koko 39, kahta Nallea 88 g



Ja suurin työni, jo elokuussa aloittamani torkkupeitto valmistui 25.10, lankana Jannea 1494 g.

Lankojen menekki näihin töihin oli yhteensä 2151 g.  Uutta lankaa hankin lokakuussa 350 g.

Kuten olen aiemmin kertonutkin, minun tavoitteeni on saada minulla olevien jemmalankojen määrää vähenemään. Varastoani en ole punninnut 10 vuoteen, mutta pyrin käyttämään jemmalankojani ja hankkimaan mahdollisimman vähän uutta lankaa. Alkuvuoden ajan lankavarastoni kevenikin kivasti, mutta heinäkuussa ostamanieni torkkupeittolankojen ansiosta varastoni lisääntyi hurjat 5 kg ja vasta nyt on varaston määä taas -merkkinen, -221 g. Eihän se ole paljon, mutta suunta on oikea. 


Hyvää alkutalvea kaikille!

maanantai 30. lokakuuta 2017

Mielipuuhaani


Olen monesti sanonut täälläkin, että tykkään sukkien kutomisesta. Tottahan se onkin, mutta enpä itsekään arvannut, miten mukavalta tuntuu kolmen viikon sukantekotauon jälkeen tehdä sukkia. Se siis tuntuu kamalan kivalta, nyt sen tiedän. Se kirkastui minulle näitä alla olevia sukkia tehdessäni.


Kirjoneulesukat koko 39-40, varsi 17 cm korkea kantalapun yläreunasta miattuna
Langat pinkki ja viininpunainen Nalle, joiden yhteinen menekki oli 88 g
Silmukoita 56, ja puikot 3 mm:n sukkikset



Malliltaan nämä ovat ihan perussukat, joita koristaa Vilukissan villasukat -kirjasta peräisin oleva Cubica-sukkien kirjoneule. Tuota kuvioa lukuunottamatta tein sukat ihan omaan tapaani.


Olen tehnyt aiemmin jo yhdet sukat tällä kuviolla ja ehkä tällaisia näkyy täällä jatkossakin. Tykkään nimittäin tästä kuvioinnista sukissa ja sen tekeminen on kivaa.



Viikonloppuna saatiin luntakin niin reilusti, että ensilumen mitta ylittyy reilusti.



Eilen illalla pakastui muutaman asteen verran ja jäädytti rännin alla olleen saavin veden sopivasti jäälyhtyä varten. Nyt meillä on sitten talven ensimmäinen jäälyhty valaisemassa pihatietä.