Nyt olen taas päässyt tavanomaisten käsitöitteni pariin, kun nuo edellisen postauksen sukat sain valmiiksi. Saa nähdä, innostavatko käsityöt nyt minua kuten ennnekin vai onko hidas tahtini muuttunut pysyväksi. Toivottavasti ei, sillä lankavarastoni on edelleen melkoinen, vaikka olen viime aikoina ostanut uutta lankaa vain tiettyihin töihin.
Tein kahdet tossukat, ystävälleni ja hänen tädilleen.
Ystäväni on tosi pitkäaikainen ystävä, hän on minua vuoden verran nuorempi ja tutustuimme toisiimme kai jo hänen ollessa vasta vauva. Äitimme olivat nimittäin hyviä ystäviä keskenään. Meidän ystävyys on jatkunut siitä asti, tosin välillä olemme tavanneet melko harvoin. Nykyään sentään tahti on kiihtynyt, kun elämä on rauhoittunut.
Tämän ystäväni kanssa kävin ensimmäisen kerran Helsingissä. Oltiin kai hiukan yli 10-vuotiaita ja mentiin kahdestaan päiväjunalla ja perillä meitä odotti ystäväni täti. Joitakin mukavia muistoja matkasta jäi, mutta parhaiten on mielessäni pysynyt tädin lämmin suhtautuminen minuunkin. Täti on nyt jo yli 90-vuotias ja virkeä ihminen, asuu yksin. Matkaa muistellessa tuli mieleeni, että voisin kutoa hänelle sukat. Ystäväni kanssa puhuin asiasta ja hän oli sitä mieltä, että tossukat vois olla hyvät
Niinpä valmistui tossukat kokoa 36, koska täti on hyvin pienijalkainen
Langat kahta sinistä, toinen hiukan petrooliin vivahtava, Novitan 7veikkaa, menekki yhteensä 75 g.
Puikot 5mm:n sukkikset.
Seuraavksi tossukat ystävälleni kokoa 39,
Langat ruskeaa ja oranssiin vivahtavaa Novitan 7veikkaa, menekki yhteensä 97 g.
Puikot 5mm:n sukkikset.
Ja ohjehan löytyy täältä. Poikkesin hiukan ohjeesta, kun lisäsin epähuomiossa yhden lisäyskerroksen ja huomasin sen vasta kantapäätä tehdessä. Eipä tuo tunnut haittaavan, voi jopa olla parempikin vaihtoehto.
Kukat virkkasin ilman ohjetta aiemmin tekemiäni muistellen.
Nyt aletaan odotella kesää, niin kauniisti aurinko välillä paistaa. Viime yönä kyllä satoi taas lunta 15 cm, mutta aamulla sää kirkastui ja äsken ulkona käydessäni kuulin jo tiaisen titityyn.