Syksyn ekat tuplalapaset

Vaikka syksy on vielä melko lämmin eikä meillä ole ollut vielä yhtään hallayötäkään, niin katseet suuntautuvat talveen ja sen pakkasiin. Ja varsinkin villaisiin vaatteisiin, joiden avulla pysymme lämpiminä. Niinpä kotikuntani Asukatuvan käsityökerhossa alettiin tehdä tuplalapasia minun opastamana. Monta innokasta "oppilasta" minulla olikin jo toissa perjantaina ja ainakin pari on tulossa lisää. Minäkin aloitin syksyn ekat "tuplani" malliksi esimmäisiä tupliaan tekeville. Ja nyt ne ovat valmiit.

Tuplalapaset oman ohjeeni mukaaan tehdyt, koko S,
Langat  viininpunaista ja pinkkiä Nallea, menekki yhteensä 74 g

 Puikot 2.5 ja 3.5 mm sukkikset

Silmukoita 48, joilla resoria 6 cm, sen jälkeen aloitin onteloneuleen ja samalla vähensin tasavälein 7 s

Kämmenen kaavion aloitin onteloneuleen krs:lla 7

Kärkivannukset aloitin onteloneuleen krs:lla 51

Peukalolanka mol. väreillä 8 s onteloneuleen krs:n 18 jälkeen ja peukalo 7+6+6 silmukalla 20 krs ja kärkikavennus

Kämmenpuolelle tein vain kaavion ylimmän kuvion

Näitä lapasiahan voi käyttää kummin päin vaan vaikkapa mielialan tai muiden vaatteiden värin mukaan. 

 Tässä vielä se hempeämmän värinen puoli.

Toissailtana sain luettua loppuun sellaisen kirjan, jonka tempaisi minut täysin mukaansa, joten on aivan pakko kertoa täälläkin siitä hieman. Olipas nimittäin niin mukaansa tempaavat 665 sivua! En nyt aivan yhteen menoon lukenut vaan maltoin välillä vähän nukkuakin.

 Lucinda Riley: Seitsemän sisarta. Romaanisarjan kuusi ensimmäistä kirjaa kertovat Papa Saltin eri puolilta maailmaa adoptoimista tyttäristä. Tytöt eivät tiedä taustastaan mitään, mutta kasvatti-isän kuoltua heistä jokainen saa kirjekuoren, joka sisältää vihjeen kyseisen tytön historiaan. Jokaisessa kirjassa seurataan yhden tytön tarinaa. Tässä ensimmäisessä osassa oltiin Brasiliassa, jossa en olekaan aiemmin edes romaanin sivuilla pääsyt käymään.

Tämä nyt lukemani on siis ensimmäinen osa seitsemän kirjan sarjasta, niinpä nyt sitten 
odotan seuraavia jaksoja melkein malttamattomana. Ja voin muuten suositella muillekin tätä lukukokemusta.

Cubica-muunnos

Viime viikonloppuna taas poikettiin mökillä, sellainen ylipitkä viikonloppu, kun meillä eläkeläisinä on vapaa aikataulu. Lähtöä edeltävänä iltana mietin, mitä teen autossa istuessa, kun ei ollut tilanteeseen sopivaa keskeneräistä käsityötä. Torkkupeitto, joka on pääasiallinen käsityöni nyt, on jo sen verran iso, ettei sitä viitsi autossa pyöritellä. Niinpä taas päädyin sukkiin kuten monesti ennenkin. Mutta nyt päätin kokeilla, onnistuuko minulla kirjoneuleen teko liikkuvassa autossa. Ja onnistuihan se!

Valmistui kirjoneulesukat, koko 40
Langat keltainen ja vihreä Nalle, joiden menekki yhteensä 99 g

Silmukoita työssä 56 ja 3.5 mm:n puikoilla tikutin

Idean näihin sukkiin sain Sarita Kotkavalkaman uudenuutukaisesta kirjasta Vilukissan villasukat. Tosin otin sieltä Cubico-sukkien ohjeesta vain kirjoneulekaavion ja tein sukat muuten omaan tapaani. Kirjan sukissa on vain varsi kirjoneuletta ja minä halusin sitä myös terään. Ja sopivasti mahtui kaavion kerrokset teräänkin, jolloin sain kokoa 40 olevat sukat.

Olipa muuten kiva tehdä tällaista suhteellisen tiheäkuvioista kirjoneuletta. Langajuoksutkin olivat vain muutamassa kaavion kohdassa yli kolmen silmukan, mikä helpotti työtä kivasti.  (Sukkien väri on muuten ylemmässä kuvassa lähempänä oikeaan kuin tässä alemmassa)

Olin muuten kovasti yllättynyt, että kirjoneuleen teko onnistui näin hyvn autossakin. Helppoutta lisäsi selkeä kaavio ja helposti muistettavat pienet kuviot. Ja mikä ihaninta, saatoin taas kerran todeta, että minun yli 60 vuotta kestänyt taipumukseni matkapahointiin on häipynyt, kun aloin kutoa automatkoilla.

Lahjasukkia

Huh, kun aika rientää! On jo pian kaksi viikkoa edellisestä postauksestani. Eipä taida olla postausteni välillä monta noin pitkää väliaikaa. Ja olen sentää pitänyt blogia lähes 10 vuotta ja tehnyt yli 1500 postausta. Ilman aikataulua olen aina kirjoitellut, kun on jotain valmistunut tai muuten ollut muuta kirjoitettavaa mielessä. Ja niin aioin tehdä edelleenkin. Minusta on kiva panna itselle muistiin, mitä käsitöitä olen tehnyt ja millaisia ajatuksia ehkä on työn edetessä ollut mielessä. Lisäksi on mukava tietää, että täällä Lankapirtissä poikkeaa ihmisiä tutkimassa minun sepustuksiani ja yleensä saan joka postaukseen aina muutaman kommentinkin. Ja nehän ovat tunnetusti se "polttoaine", joka saa bloggaajan innostumaan ja jatkamaan. Joten kiitos, kun poikkesit ja erityiskiitos, jos jätät kommentinkin!

Nyt on valmistunut kahdet sukat, jotka tein veljeni pyynnöstä. Nämä menevät lahjaksi pariskunnalle, joista molemmat täyttävät piakkoin 85 vuotta. Veljeni haluaa muistaa heitä lämpimillä kotisukilla ja hän valitsi langaksi Novitan Isoveli-langan, josta olen kutonut hänelle itselleenkin sukat. Ne ovat kuulemma kovasti mukavat ja niin pehmeät.

Miehen körttisukat kokoa 46, varsi 24 cm kantalapun yläreunaan mitattuna

Lanka Novita Isoveli, jonka menekki oli 178 g

Silmukoita varressa 44, terässä 40

Naisen körttisukat koko 39, varsi 22 cm kantalapun yläreunaan mitattuna
Lanka sama Isoveli ja menekki nyt 140 g

Silmukoita varressa 40, terässä 36

Molempia tikutin 5 mm:n sukkapuikoilla noudattaen omaa tapaani tehdä perussukat. Takana keskellä kuitenkin jatkoin resoria koko varren korkeuden ajan parantamaan istuvuutta. Toinen poikkeus oli, kun tein kärkeen leveän nauhakavennuksen tavanomaisen sädekavennuksen sijaan. Veljen kanssa sovittiin, että miehelle tulee enempi sinistä väriä ja naiselle taas punaista. Ja körttisukkien kuviohan muodostuu raitaneuleesta ja nostetuista silmukoista, ohje siihen löytyy mm. täältä.

 Tässä ne naisellisemmat körtit jaloissani.

Yllättävän nopeasti kutoo sukat näin paksusta langasta 46-numeroiseen jalkaankin. Veli esitti pyyntönsä vajaa viikko sitten ja tänään aamulla sain nuo pienemmätkin valmiiksi. Muita käsitöitä en sinä aikana sitten tehnytkään. Keskeneräiset tuplalapaset ja torkkupeitto jäivät odottamaan. Oikeastaan oli ihan paikallaan ottaa pieni breikki torkkupeittojen teossa nyt, kun toinenkin on jo puolivälissä.

Viikonlopun matkalla

Viime viikonloppuna olin A-luokan matkalla pitkän kaavan mukaan. Menin nimittäin jo perjantaina Rovaniemelle ja palasin vasta maanantai-iltana. Minä olin tapaamassa opiskelukavereitani. Vietimme pienimuotoista juhlaa keskenämme, sillä valmistumisestamme tulee joulukuussa kuluneeksi jo peräti 50 vuotta. Meitä oli koolla 14 tyttöä 22:sta opiskelijasta (poikia ei ryhmässämme ollutkaan). Vietimme aikaa yhdessä kolmena päivänä ja olipa meillä lystiä. Kerrottiin viimeaikaset kuulumiset ja muisteltiin menneitä. Vierailtiin siinä muistelusten ohessa myös Arktikumissa, Korundissa ja jopa Napapiirillä käytiin tapaamassa Joulupukkia. Nyt on sitten silitelty joulupukin partaakin! ;)

Minun hyvä ystävättäreni ja opiskelukaverini Marleena  - ehkä joku muistaakin hänet ja hänen bloginsa OnnenAikaa, jossa on ollut jo vuosia hiljaista - asuu Rovaniemellä ja minä majoituin hänen luonaan. Arvatkaapa mitä tehtiin iltaisin hänen kanssaan. Noo, muisteltiin päivän tarinoita puikkojen kilkatessa.


Sukkiahan minä teen usein matkakäsityönä, kuten myös nyt.  Menomatkalla aloitin ja ehdinkin melko pitkälle, kun juna oli 40 minuuttia myöhässä. Onneksi pääsin Oulun asemalla junaan omalle paikalleni, ettei tarvinnut asemalaiturilla istua kutomassa. Kahta sukkaparia tikutin, ensin isommat ja sitten pienemmät.

Perussukat koko 39-40 
Langat viininpuninen ja pinkki Ville, menekki yhteensä 128 g

Silmukoita 52, puikot 4 mm

Perussukat koko 30,  

Langat viininpuninen ja pinkki Ville, menekki yhteensä 73 g

Silmukoita 44, puikot 4 mm

Nyt on ostamani kolme kerää Villeä kulutettu lähes kokonaan, vain pieni keränen jäi viininpunaista ja pinkkiä metrin verran. Eiköhän nekin johonkin saada käytettyä. Joskus.

Käytiin me Marleenan kanssa sunnuntai-iltana kävelemässäkin Kemijoen rannan puistopoluilla. Sää oli kesäisen tuntuinen ja vadelmapuskat tien varrella tarjosivat makoisia maistiaisiaan. Ennen kaikkea nautimme kauniista maisemista.

Ja selfie piti napata sielläkin.