Tehtailin sytomyssyjä

Ystävänpäivä on kuukauden päästä ja siihen asti minulla on tarkoitus paneutua sytomyssyihin. Teen niitä itsekin mahdollisimman paljon ja pyrin innostamaan muitakin osallistumaan keräykseen. Omien tekeleideni lisäksi esittelen täällä myös muiden tekemiä sytomyssyjä, mutta tällä kertaa on vuorossa omiani. Nämä olen tehtaillut viikonlopun tietämissä.

Kahdesta kerästä Puro Batikia sain nämä kolme myssyä, joista nuo kaksi vasemmalla olevaa perusmyssyä esittelin jo pari postausta sitten. Nyt ne saivat seurakseen kolmannen hiukan eri mallilla.

 Malli Hile-pipon muunnelma, jonka ilmaisohje löytyy Ravelryssa

 Lanka Puro Batik, jonka menekki oli 70 g

Silmukoita  taisi olla 100  

Puikot 3.5 mm:t pyörö ja sukkikset   

Mielestäni Hile-pipo sopii mainiosti myös sytomyssyksi ja vaikka ohje on kirjoitettu  paksummalle langalle, niin se on helppo muuntaa ohuemmallekin langalle.          

Lauantain iltapäivällä kaivoin esille muistaakseni jo loppukesästä ostamani trikoon palat ja saumurin. 

 Niinpä syntyi nopsaan yhdeksän sytomyssyä, viisi apinakuviolla ja neljä kukkaista.  Hiukan malleja muuntelin, mutta pääasiassa tein tämän oman ohjeeni mukaisesti.

Lauantai-illan mittaan kaivoin vielä lankalaatikkoani ja sieltä valikoitui minulle ennestään outo lanka Novitan Maxi, josta en muista mistä se on minulle tullut, ehkä lahjoituksena. Maxia oli minulla kaksi kerää á 100 g ja se on melkoisen paksua, joten oletin saavani siitä yhden myssyn.  Illan mittaan loin silmukat, kudoin myssyn kavennuksiin asti ja seuraavana aamuna sitten valmiiksi..




Malli oma perusmyssy, jossa vuorottelevat viisi sileää kerrosta ja yksi nurja kerros
Lanka Novitan Maxi (100% puuvilla), menekki 65 g
Silmukoita resorissa 56, sileässä osuudessa 64
Puikot pyörö 5.5 mm ja sukkikset 5 mm:t (kun ei löytynyt samaa kokoa)




Kun sain myssyn valmiiksi eikä lankaa ollut kulunut kuin vajaa kerä, niin toinen samanlainen hiukan isompana puikoille.  Nyt lankaa meni vain 75 g, joten minulle jäi nyttönen Maxia vielä keränen.

Yllätyin valmiiden myssyjen pehmeydestä. Lanka kun on tosiaan aika paksua, niin oletin siitä tulevan kankeamman myssyn. Ovat siis hyviä sytomyssyjä.

Tehtailu jatkuu, joten palaan tästä koneelta lankojeni ja puikkojeni pariin.  Hyvää talvista viikkoa sinulle, vieraani!  Meillä pakkannen helisyttää tuolla -20 asteen tietämillä.

Kaisan päivänä

Ensinnäkin toivotan hyvää nimipäivää kaikille Kaisoille ja kaikille muillekin tänään nimppariaan viettäville!  Teitä onkin monta sankaria, yhtenä joukossa mukana tyttäremme.  

Nimipäiväkahvit joimme jo eilen, kun tytär oli käymässä. Lahjaksi hän sai ompelemani käsityöpussin. Tyttäremmehän opiskelee ja kuljettaa luennoilla mukana neuletta muovipussissa. Niinpä keksin tehdä hänelle samanlaisen käsityöpussin kuin itselläni on ja jonka olen havainnut käytössä hyväksi. 

Pussi on sopivan kokoinen ranteessa roikotettavaksi ja siitä lanka juoksee mukavasti.  Siihen mahtuu esim. kahden Nalle-kerän lisäksi useita pieniä tarvikkeita kuten sakset ja neulakotelo.

Pussi on kaksinkertainen ja lisäksi sisäosan nurjalle puolelle silitin kovikekankaan antamaan lisää ryhtiä pussille. Tämä pussi on muistaakseni neljäs tekemäni "ranneroikotin". Kaikki olen tehnyt samalla periaatteella, mutta pientä tuotekehittelyä on tapahtunut kokemuksen karttuessa. Kuvat edellisistä löytyvät täältä, täältä ja täältä, jos jotakuta kiinnostaa nähdä ne.

Pussin toiseen sivuun tein lenksun, jossa voi roikottaa rullamittaa. Se on osottautunut käteväksi. Aluksi itse säilytin mittaa pussin sisällä olevassa taskussa, josta se piti aina kaivella ja panna takaisin sinne. Sitten hoksasin tehdä lenksun pussin kylkeen ja mittanauhan käyttö helpottui huomattavasti.  Pussissa on kaksi taskua, joista pienempi ulkopuolella.

Isompi tasku on sisäpuolella.  Jäi harkintaan, laitetaanko tuohon neppari tai joku muu kiinnityssysteemi.

Kangaspala löytyi ompelutarvikekaapistamme eikä minulla ole harmainta aavistusta, milloin ja mihin tarkoitukseen se on meille tullut. Napakkaa puuvillaa käteni arveli sen olevan.  Kangas meni melkein kokonaan tähän pussiin, ehkä pienen toilettilaukun tai vastaavan siitä lopusta saisi. 

En minä muutenkaan aivan ilman käsitöitä ole ollut ja jotain muutakin olen valmiiksi saanut, mutta palaamme niihin myöhemmin, ne ovat sellaisia salaisuusjuttuja. ;)


Lopuksi haluan vielä hehkuttaa, kuinka upeat talvimaisemat täällä jo on!

Parina yönä on ollut pakkasta muutamia asteita ja satanut luntakin.  Näyttää ja tuntuu jo ihan talvelta, kävihän mieheni jo eilen hiihtämässä tämän talven ensi kerran, eikä millään säilötystä lumesta tehdylla ladulla vaan latupohjalle sataneen luonnon lumen päällä. Minä puolestani olen vain ihaillut kauniita talvinäkymiä.


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille pirtissä poikkeaville!

On ommeltu ja kudottu

Tällä kertaa minulla on esittelyssä myssyjä ommeltuina ja yksi kudottukin. Pääasiassa ne päätyvät sytomyssyiksi tai muuten hyväntekeväisyyteen.

Kuvan trikoomyssyjä ompelin kaksittain, mutta yhteiskuvaa niistä ei ole. Ensimmäinen meni Seijasiskolle omaan käyttöön ja lopusta kankaasta tein sytomyssyn ja pienen vauvamyssyn.

Punapilkullisesta trikoon palasta tuli kolme sytomyssyä.  Siitä kangaspalasta ei jäänyt pieniä paloja, kuten oli parista muusta trikoosta jäänyt. Niistä tein pieniä myssyjä ajatuksena, että ehkä keskosille ovat sopivia.

Tämä punapilkullinen roikkuva trikoopipo on mielestäni kaunis ja sopii Siskolleni (=pää) hyvin. Minun värini tuo punainen ei olekaan.  Näihin punaisiin pipoihin tuli hiukan enemmän pituutta, taisi olla 70 cm, joten roikkuvat enemmän.

Kolmas tekemäni Bravomyssy, jonka ohje löytyy täältä. Lankana käytin Novitan Tenneseetä, jonka menekki oli 70 g. Puikot 3.5 ja 4.5 mm:t ja silmukoita resorissa 110, joilla sain noin 56cm:een päähän sopivan myssyn.  

 

 

Mainittakoon, että myssyn kuvaus tapahtui Rovaniemellä, jossa oli hiukan lunta, kuten ikkunasta näkyy.  Me nimittäin kävimme eilen Rovaniemellä ja sain Marleenan mannekiiniksi. Jätin myös 25 sytomyssyä hänelle toimitettavaksi Lapin Keskussairaalan Syöpätautien poliklinikalle. 

Tämä kolmas Bravomyssy on muuten 200:s minun tekemäni sytomyssy. Siis sinä lähes sen kolmen vuoden aikana, jolloin olen touhunnut sytomyssyjen parissa aktiivisesti.  Tällä määrällä en kilpaile läheskään Tainan (blogiton, yli 500 myssyä tehnyt) kanssa, mutta olen iloinen, että niin monelle olen voinut omin käsin tarjota mahdollisuuden saada helpotusta elämäänsä ankaran sairauden aikana.  Ja työ jatkuu edelleen, puikoilla on jo seuraava Bravo.

Trikoopipojen ohje julkaistu

Kuluneen syksyn aikana olen ommellut kasan kaksinkertaisia trikoopipoja sytomyssyiksi.  Ne ovat herättäneet sekä ihastusta että mielenkiintoa kovasti ja ohjettakin on kaipailtu.  Sain julkaisuluvan mallin kehittäjältä Kippovalimo Böök Lankakuppilan Tiina-Riitalta ja tänään olen tehnyt mallipipot ja kuvannut eri tekovaiheita. Varsinainen ohje on tuossa alempana, joten olkaapa hyvät. Voinpa muuten kertoa, että Böökillä tulee myyntiin näitä pipoja myös vuoritettuina talvipipoina.

Tiina-Riitalle lämpimät kiitokset!

 Tässä Sisko esittelee pipoaan, joka on vain lainassa hänellä.

Minähän pyysin aiemmin nimiehdotuksia "päälleni" ja Sude esitti Siskoa. Heti nimi tuntui mukavalta ja tovin asiaa mietittyäni päätin nimetä hänet Siskoksi.  Nytpä on minullakin Sisko, joka toimii aina minulle sovituspäänä. Mainittakoon, että siskoa, siis sisarta minulla ei olekaan koskaan ollut, niin tuli sekin puute korjattua. Kiitos Sude mainiosta oivalluksesta!

Kaksi myssyä valmistui tänään. Menevät OYS:aan sytomyssyiksi jaettavaksi.

Valmistakin on saatu aikaan

Meillä oli eilen aivan ihana aurinkoinen päivä ja tänäänkin on aurinko nähty pilvien raosta pariin otteeseen.  Pitkäänhän sitä vesisadetta jatkuikin, mutta nyt on ilmassa lupaus talvesta. Aamulla mittari näytti -5 ja nyt iltapäivällä tätä naputellessa +0.6 ja maa on vielä kuurassa.

 Olen joskus ennenkin kertonut eläimistä, jotka ilahduttavat meitä päivittäin. Muun muassa oravia on meidän lähimetsikössä useita. Tulevat ne pihaankin.  Eilen sain terassilta seurata kahden oravan kisailua halkopinon viereisessä männyssä.  Kuvat ovat sellaisia kuin sain vasten aurinkoa omilla taidoillani ja kamerallani.

 Siinä ne juoksivat ylös alas ja ympäri puuta pitkän aikaa. Videon pätkänkin kuvasin, mutta se tuli vaakatasoon enkä ole ainakaan vielä osannut sitä kääntää.  Jos onnistun, niin laitan sen sitten tännekin, kun tiedän, että vakivieraissani on monta, joita tällaiset eläinjutut kiinnostavat.

Käsitöitä olen tehnyt ja valmistakin saanut, mutta nyt esittelyssä ompeluksia ja neuleista vain pienet sukat. Ne loput sitten joskus ensi viikolla.

 Junasukat, useimmille tuttu ohje täältä. Muunnoksena ohjeeseen tein taas tiimalasikantapäät, kun ne minusta sopivat hyvin tähän sukkamalliin. Lankakin on tuttua Nallea, Kukkaketo Päivänkakkaraa, jota kului näihin 30 g.

Sukat menevät Sukkasadon Perunalaarin  kautta hyväntekeväisyyteen luultavasti Janskun kautta.  Janskuhan kerää sukkia ja lapasia lahjoitettavaksi vastasyntyneille Kanta-Hämeessä.

 Tänään olen surruuttanut taas saumuria. Aikaansaannokseni tässä vielä silityslaudalla.  Eilen kävin Oulussa Eurokankaassakin ja sieltä lähti mukaani tällaista violetin sävyistä tähtitrikoota. Kuva valehtelee värin suhteen, oikeasti väri on punaisempaa, vielä punaisempaa kuin alemman kuvan sävyt.

Malli on se sama, jolla tein jo viime sunnuntainakin myssyjä. Nyt näitä tuli kuusi myssyä ja kaikki taitavat olla eri kokoisia, joten eri kokoisiin päihin löytyy myssyä.  Ja OYS:n Syöpätautienpolille päätyvät lähiaikoina sytomyssyjakeluun.

Se alkaa kuulkaa olla lokakuukin pian eletty, enää reilu viikko jäljellä. Ja ensi sunnuntaina siirretään kellot talviaikaankin. Mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia kaikille oikein mukavaa ja antoisaa alkavaa viikkoa!

 

Matleenan ompelimosta, päivää!

Tänään on ollut niin harvinaislaatuinen päivä, että heti piti tulla tännekin hehkuttamaan. Kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse! Olen nimittäin ommellut pitkästä, pitkästä aikaa ja saanut valmistakin aikaan mukavan kasan. Hyvä minä!

Eilenhän jo kerroin messukuulumisissa ostaneeni trikoomyssyn malliksi, jonka mukaan ompelen myssyjä sytomyssyiksi. Illalla jo tein yhdestä vanhasta T-paidasta koekappaleen, sellaisen ankean harmaan, mutta mukavan päässä. Ja olin kuulkaas kovasti innoissani, hyvä, että maltoin käydä nukkumaan.

Tässä se harjoituskappale on, silittämättömänä. Ei tämä aivan mallin mukaan tullut, kun innoissani ompelin saumat väärin päin. Itse aion tätä käyttää, ehkä, väri vain on aivan väärä minulle, se tekee minut yhtä harmaaksi kuin on myssykin.

Aamulla sitten ommella surautin ensin nämä kuusi eri kokoista myssyä. Kangas on jotain keinokuitua, hiukan plyysimäinen pinta. Siitä johtuu, kun kuvan myssyissä näyttäisi olevan värieroja, nukan suunta sen tekee.

Kangaspala ihastutti minua kovasti joskus ennen muinoin, ehkä 10 vuotta sitten. Ja minun piti ostaa se, vaikka ei ollut mitään käsitystä, mitä siitä teen. Vasta näin pitkän ajan kuluttua sille löytyi käyttöä.

 Lähikuva kankaaasta tuo esiin pienet kukat. Tässä myös värit lähempänä oikeaa kuin tuossa yläkuvassa.

Niin sutjakkaasti sujui tuo ompelu, kun alkuun olin päässyt, että piti alkaa etsiskellä, löytyisikö kaapeista lisääkin soveltuvaa kangasta.  Minun kangasvarastoni ovat aika vähäiset, mutta tyttären kätköistä löytyi pirtsakkaa keltaoranssia raitatrikoota, aivan joutilaana kaiken lisäksi. Siis se käsittelyyn seuraavaksi.

 Siitä tuli viisi myssyä, taas isompia ja pienempiä.

 Näinköhän tätä roikotetaan päässä, vai miten. 

Olen tämän päivän myssysaldooni oikein tyytyväinen. Ja voinpa näitä tehdä joskus lisääkin, kun hyvän mallin sain. Kiitos mallista Tiina-Riitalle Kippovalimo Böökiin!

Monta on asiaa

Reilu viikko on vierähtänyt edellisestä päivityksestäni. Ensin oltiin mökillä toista viikkoa ja kotonakin on oltu jo keskiviikkoillasta alkaen. Monta käsityötä mökillä sain valmiiksi, mutta niistä kerron toisella kertaa.

Tällainen näky pisti silmiini eräänä iltana, kun saunan jälkeen istuin jäähyllä käen kukuntaa kuunnellen. Meillä on mökillä ilmiselvä pihakarhu, vai mitä mieltä olet tästä puun takaa kurkkijasta. Noo, voin paljastaa sinulle totuuden: tuon kuvassa näkyvän männyn takana on koivu, jonka tuohen pintakerros on irtoamassa ja muodostaa noin mainion näkymän.

Ennen mökille lähtöä ehdin saada lopultakin valmiiksi ja lähetettyäkin Isolle gnulle palkinnon oivallisesta arvauksesta. Täällähän tuon arvauskilpailun tulos julkisttettin. Olipa muuten vaikea päättää, millä hänet palkitsen. Lopulta hätäpäissäni päädyin vanhaan tuttuun pussiin, jollaisella olen lahjonut joskus muinoin Marleenaakin. Ja on minulla itsellänikin sellainen.

Siis tällainen käsityöpussi. Siihen mahtuu sopivasti kerä tai pari lankaa ja pienehkö neule, vaikkapa sukankudin. Pussissa on myös kolme pientä taskua (yksi ulkopuolella ja kaksi sisällä) esimerkiksi neuloja, mittanauhaa ja silmukkamerkkejä varten. Tällä kertaa valitsin tuollaisen kesäisen purjevenekankaan ja vuoriksi yksiväristä farkunsinistä. Kuvassa pussi roikkuu oven rivassa, mutta kätevästi se pysyy myös ranteessa vaikkapa matkan aikana. Sinne vain lankakerä ja neule käsiin.

Kangasta etsiessäni törmäsin parissakin kaupassa tällaiseen kukkaseen, jonka tarkoitusta en tajunnut ennen kuin kysyin myyjältä. Neulatyynyhän se on ja mainio sellainen vielä. Siinä on tuon pinkin kankaan alla sellainen voisikohan sitä sanoa jouseksi vai miksi, jolla...

...neulatyyny saadaan kätevästi ranteeseen. Näin! Saman tien, kun ymmärsin kukkasren tarkoituksen, tiesin Ison Gnun tarvitsevan sellaisen. Ainakin minä halusin sen hänelle lahjoittaa. Nämä olivat ne palkinnon pääasiat, joiden mausteeksi panin pakettiin vielä hiukan suklaata ja tuubin käsivoidetta.

Oli muuten minuakin muutama postilähetys odottamassa, kun kotiuduin. Ensinnäkin Tiitsa oli ystävällisesti lähettänyt minulle Etelä-Suomen Sanomat, jossa oli juttu sytomyssyjen luovutuksesta Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Kiitos Tiitsa sinulle! Oli tehty hyvä juttu asiasta ja mukaan oli otettu potilaskin.

Seijasisko ja minä oltiin myös päästy lehden palstoille. Nyt Pohjoispohjanmaan Sairaanhoitopiirin sisäiseen lehteen Pohjanpiiriin, jossa oli pieni juttu toukokuisesta myssyjenluovutuksesta.

Ja pari tällaista kassiakin odotti minua postin joukossa. Ullahan tarjosi näitä jäsenilleen ostettavaksi joku aika sitten ja minä tilasin kaksi. Hyvä oli ostos! Kassit on tehty huolella tukevasta kankaasta ja ne ovat reilun kokoisia. Kuvan kassissa on sisällä 50 x 60 cm tyyny. Monestihan nuo kangaskassit ovat kovin pieniä, mutta näihin mahtuu lankaa aika paljon, varmaan monta kiloa!


Mukavia sytomyssyuutisiakin olen saanut kuulla. Niina blogista Elämää, tätä on päättänyt jatkaa HUS:n sytomyssykeräystä nimellä sytomyssyHUSsyksy2010 ja keräysaika on nimen mukaan 1.9-31.11. Kampanjaa varten hän on perustanut oman bloginkin sytomyssyHUSsyksy2010-blogi , josta löytyy jo nyt alustavaa tietoa syksystä. Nyt meneillään oleva HUS:n keräyshän päättyy 31.7, siitä voit lukea vaikkapa täältä.

On muuten mielenkiintoista, kun yhäkin nuo sytomyssyasiat nousevat esiin tuttuja ja puolituttujakin tavattaessa. Monet ovat sattuneet bongaamaan meidät TV:sta tai lehtien sivuilta ja ottavat asian puheeksi tavattaessa. Olen yllättynyt iloisesti muutamien muuten niin jurojen miesten ruvetessa puhumaan asiasta ja kyselemään myssyistä. Heitä tuntuu kiinnostavan myssyjen kokonaismäärä Suomessa. Tarkkaa lukumääräähän on vaikea tietää, mutta olen yrittänyt seurata puuhanaisten blogeja "sillä silmällä" ja pitää kirjaa. Ja voinkin nyt kertoa, että kymppitonnia lähestytään. Tällä hetkellä laskelmani mukaan myssyjä on 9453! Hyvä me kaikki myssyilijät!

Nurin menin

Tänään on ihana auringonpaiste, mutta vielä on viileää. Huomiseksi on luvattu melkein hellette tännekin, joten silloin tarkenee istuksia pihalla kutomassa tai virkkaamassa.


Minulla taitaa lähipäivinä olla mukavasti aikaa istuksia, kun teloin eilen illalla oikean nilkkani. No, ei kai se varmaan ole kuin hyvästi nyrjähtänyt, mutta kipeä se on. Ei paljon kestä varata sille. Olin lähdössä kummipoikamme luota ja katselin siinä autolle suunnatessani pihaa enkä muistanut, että siinä kiveyksessä on muutamia askelmia aina välillä. Pikaisesti sain apua, kun pikku Veera oli ikkunasta mummunsa kanssa vilkuttamassa ja näkivät kaatumiseni. Kummipoika talutti minut sisälle pitkälleen ja jalalle "kolmen koon hoito" (siis koho, kylmä ja kompressio eli painesidos). Aikani siinä lepäiltyä känkkäsin talutettuna autoon ja minut tuotiin kotiin, kun ei minusta ajajaksi ollut. Ei näköjään enää passaa kävellessään edes katsella ympäristöä! ;D

Tämän näköinen nilkka on nyt, tosin kuvassa mustelma näyttää todellista vaaleammalta. Yön jatkoin ajoittaista kylmähoitoa jalka koholla. Hyvän ensiavun ansiosta jalka ei ole juurikaan turvoksissa, vaikka aika kipeähän se on vielä. Kipulääkettä nautin sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Muhkea paketti tukee nilkkaa mukavasti. Lääkäriin lähtemistä mietin aamulla, mutta päädyin kuitenkin omaan hoitoon. Uskon nimittäin, ettei siinä mitään pahempaa vammaa kuten murtumaa ole. Jos ei ala asettua, niin menen sitten maanantaina.

Käsitöihin en ole oikein osannut kuitenkaan tarttua. Vielä! Olen lueskellut blogeja, kun tässä ehti jostakin syystä keräytyä niitä tavallista enemmän odottamaan lukemista. Mutta voinkin nyt esitellä vähän ompeluksiani. Olen nimittäin hiljattain tehnyt makuuhuoneeseen uusia tyynynpäällisiä. Tässä valmiina ensimmäiset, toiset teen sitten joskus. *Toivottavasti niistä ei tule ufoja! ;D* Ostin nimittäin samalla kangaskaupassa käynnilla kankaat kaksiin tyynyihin, niin voi aina vaihtaa välillä. Nämähän eivät ole pelkkiä koristetyynyjä, vaan näitä käytetään paljon ylimääräisinä päänalusinakin, kun vuoteessa luetaan. Tarvitsevat siis sen takia aika usein pesua.

Meillä on kummallekin puolelle ollut kaksi nelikulmaista pikkutyynyä ja tuollainen "makkara". Kangas on puuvillaa ja väri näyttää näissä kuvissa haaleammalta.

Vilautanpa samalla minun aarteitani, jotka majailevat vuoteeni vieressä. Siis lankavarastoni: neljä muovilaatikkoa nurkassa ja tuo kaappi sekä niiden välissä vielä iso pyöreä kori täynnä lankoja. Nämä majailevat makuuhuoneessa, olohuoneessa on kutomistuolini vieressä yksi iso kassi lähes täynnä lankoja. Siihen kassiin pakkaan aina matkalle mukaan otettavat langat ja tykötarpeet. Tänne kätken aina ostamani langat, jotka eivät syystä tai toisesta pääse heti puikoille ja jotka saan vaikkapa lahjoina. Aikanaan ne sitten pääsevät täältä käyttöön.

Niin ja vielä tyynyihin palataksemme, tässä makkaratyynyn pää. Kankaan kuviokin näkyy tässä aika mukavasti, väreihin kun ajattelet ruskeutta ja vihreyttä lisää, niin olet lähellä todellista. Lankavarastostani löytyi kerä aivan oikeaa punaista ja ruskeaa helmilankaa, joista punoin nyörit tyynyjen päihin. Kuvassa nyöristä ei juuri erota sitä ruskeaa lankaa, mutta kyllä sitä on yhtä paljon kuin punaistakin. Olen tyytyväinen kangasvalintaani ja lopputulokseen. Myös mies ilmaisi pitävänsä näistä!

Jospa nyt lähdenkin sitten virkkaamaan, että saisin sen oman laukkuni valmiiksi. Jos sitten vaikka taas malttaisi tarttua ufoihin!

Ihanaa viikonloppua kaikille! Mukavia juhlia kaikille uusille ylioppilaille tai muun koulunsa/opiskelunsa päättäneille ja heidän läheisilleen!

Voitto perillä

Nyt Lankapirtin vuosipäivän arvontapalkinto on päässyt Irinalle perille, joten voin esitellä sen täälläkin. On se kyllä Irinankin blogissa, mutta ehkä kaikki eivät käy molempia lukemassa.

Pakettiin panin pari kerää Regia sukkalankaa, jääkaappimagneetin ja lautasliinoja, jotka kaikki oli ostettuja juttuja. Itsetehtyä siinä oli neulatyyny ja tiskirätti, jotka väsäsin viime viikolla varta vasten tähän pakettiin. Niin ja kortti on myös ostettu, kun en ainakaan vielä ole hurahtanut korttien tekoon.

Malli Lacy Round Cloth

Lanka Marks&Kattens Flox Space n. 18 g

Puikot 3 mm

Näitä rättejä tikuttelin yhteensä kolme, joista yksi on itsellä käytössä ja yksi odottaa vielä lankojen päättelyä eikä sen kodista ole vielä aavistustakaan. Langan sain Joulumuorin yllätyspaketissa Kirsiltä, kiitos vain sinne. Lankaa oli kaksi kerää, joten toisesta kerästä on suurin osa jäljellä.

Neulatyynyjä tein kaksi, toinen jäi odottamaan sopivaa sijoituskohdetta. Ohjeen olen joskus jo aikoja sitten löytänyt, mutta vasta nyt sain tehtyä. Kiva oli tehdä, tarpeitakin jäi, joten saattaa näitäkin joskus syntyä lisää.

Jääkaappimagneetissa oli minusta oikein söpö enkeli pieni kisu sylissä.

OuNen neuletapaaminen oli tänään. Meitä oli siellä kai kahdeksan naista, joista taisi kaksi olla ensikertalaisia. Nyt tavattiin sitten Marinkin kanssa ihan livenä, tähän asti olemme keskustelleet vain täällä blogimaailmassa. Tervehdys vain kaikille, kiva oli vaihtaa kuulumisia ja kutoa yhdessä!

Lauantaiehtoota

Touhukas päivä on ehtinyt iltaan. Nyt olen ollut oikein ahkerana pitkän päivän. Heräsin jo viideltä ja nousin ylös, kun katsoin kellon olevan kuusi eikä tuntunut nukuttavan. Aamupalalla istuessani huomasin erehdykseni, mutta mitäpä sitä enää sänkyyn, kun on näin pitkälle päässyt. Siitä asti olen sitten touhunnut kaikenlaista. Tavoitteeni tälle päivälle oli saada keittiön kuiva-ainekaapit uuteen järjestykseen, mikä tuli saavutettua. Hyvä minä! Pihalla tein syksyn siistimistä ja istutin myös kellokanervat ja callunat, jotka ostin pari päivää sitten. Lepotaukoa pitäessäni tein pienen söpön sukankin. Siitä lisää, kunhan se saa parin, ehkä jo huomenna.

Niin ja ompelinkin minä. Minulla on ollut suunnitelmissa tehdä puikkokotelo matkakäyttöön. Elokuun lopulla esittelin täällä puikkokoteloitani mm. sellaisen tätä isomman puikkokotelon, johon mahtuu melkein kaikki sukkapuikkoni. Nyt halusin sellaisen pienemmän. Osviittaa tähän sain jossakin blogissa esitellystä kotelosta, mutta en valitettavasti enää missä.



Koteloni on kooltaan näin kolmeen osaan taiteltuna ja suljettuna n. 10 x 24 cm. Tätä samaa ruskeaa kangasta on näkynyt täällä Lankapirtissä tämän syksyn aikana jo aiemminkin. Vieläkin sitä jäi, mutta nyt päätin luopua lopusta ja antaa tilkkutöitä tekevälle ystävättärelleni.



Avattuna, mutta yläosan läppä peittää vielä puikkojen päät ja sakset. Läppä pitää tavaroita paikoillaan, jos satun kääntämään kotelon ylösalaisin.

Läppä ylös ja kaikki on näkösällä ja saatavilla. Siinä on parit sukkapuikot, pari virkkuukoukkua, mittanauha, neulatyyny, sakset, kynä ja pyöröpuikko tai parikin mahtuu mukaan. Kuva on huono, mutta kelvannee paremman puutteessa.

Nyt lähden sytyttämään takkaan tulen. Aion ensin nautiskella takkatulen loimussa iltapalaa. Löytyisiköhän kaapista jotain herkkua, kun en ole lounaan jälkeen syönyt. Kupillisen kahvia join iltapäivällä ja sen kanssa otin palan Tupunan piimäpiirakkaohjeella tehtyä omenapiirakkaa. Kiitos Tupuna, hyvää oli. Iltapalan jälkeen luen vielä eilen aloittamaani kirjaa.

Toinenkin perillä

Nyt tuli viesti, että toinenkin PIF-lahjani on päässyt perille ystävälleni Marleenalle. Tämä toinen lahja ei ollutkaan kudottu vaan ommeltu. Ompeluhan on vanha rakkauteni ja harrastukseni, mutta sitä tulee nykyään kovin harvoin tehtyä. Hyvä kun saan vaatteiden korjaukset tehtyä ja verhojen käänteet ommeltua. Mutta kun totesin itselle tehdyssä ranneroikottimessa parantamisen varaa, niin päätin tehdä saman tien toisen paremman ja antaa sen PIF-lahjana ystävälleni (ystävä ihan oikeassakin elämässä). Arvelin nimittäin, ettei hänellä ole sellaista ennestään ja tiedän hänen tikuttelevan autossa, kun ajelevat tuon tuostakin Rovaniemeltä Helsingin seuduille. Joten käyttöä tälle on tiedossa!


Tässä tämä roikotin roikkuu sisällään samat lankavyyhdit kuin omanikin kuvassa aikoinaan. Pussin materiaalit ovat samat kuin omassanikin eli kankaat ovat samoja ostokankaita ja somisteen pitsinä ja helminä olen käyttänyt Papilta saamaani arpajaisvoittoa.

Lähikuvassa roikottimen pitsillä reunustettu ja helmikukkasella koristeltu tasku. Kuvassa näyttää, että tasku on muotopuoli ja kukkanen toisessa laidassa, mutta se on vain harhaa.

Ja vielä lähikuva helmistä tehdystä kukkasesta. Tämä oli muuten ensimmäinen helmityöni. Vielä minulla noita helmiä on jäljellä, joten jotain saatan niistä vielä tehdäkin, mutta ehkä pitäisi paneutua aiheeseen paremmin.

Ompelusta taas

Tänään on aurinko paistanut pitkästä aikaa lähes pilvettömältä taivaalta, mutta viileää on ollut kuitenkin. Eipä siis lämpö houkutellut minua ulos, vaikka naapuruston pikkupojat kyllä T-paitasillaan rakentelivat majaansa tuossa meidän lähimetsikössä. Minä sen sijaan surrasin ompelukoneella koteloa pyöröpuikoilleni. Monta tuntia siinä meni, vaikka olin mielestäni hyvin suunnitellut jo etukäteen. Vaikutteita olen saanut useista eri näkemistäni puikkokoteloista, mutta suoranaisesti en kopioinut kenenkään koteloa vaan tein oman version.

Tässä ovat kaikki kolme puikkokoteloani, keskellä uusin tänään valmistunut. Vasemmalla puolella oleva punainen kotelo on melkein antiikkia, se kun on valmistunut vuonna 1968. Oikeanpuoleisen olen tehnyt muutamia vuosia sitten. Värit ovat hiukan kirkkaammat oikeasti kuin kuvassa. Punaisessa säilön pitkät puikkoni, joita en viime aikoina ole juurikaan käyttänyt. Tuossa viehertävässä taas ovat sukkapuikkoni ja virkkuukoukkuni. Ja uudessa, ruskeassa siis pyöröpuikot.

Tässäpä uusin koteloni yksinään taas somisteenaan arpajaisvoittona saatua punaista pitsiä. Materiaalit tässä ja toissa päivänä tehdyssä ranneroikottimessa ovat siis samat. Nappi löytyi tähänkin omasta nappilaatikostani.

Sisäkuvia kotelostani. Taskuja puikoille on kahdessa rivissä, päälle tulee tuollainen läppä, joka pitää puikot paikoillaan. Mukaan mahtuu vielä pari isoa silmukkaneulaa ja puikkomittari ainakin tässä vaiheessa.

Sukkapuikot ja virkkuukoukut ovat olleet hyvässä järjestyksessä tässä kotelossaan. Puikkojen koot merkkasin kangastussilla tuohon lokeron reunaan. Virkkuukoukuissahan on numerot, niin niiden lokeroita ei ole merkattu. Kotelon toisessa päässä on pari matalampaa lokeroa, joissa säilytän puikkomittaa ja palmikkopuikkoja yms. matalampaa.


Tässä lepää hyvin palvellut vanhus, jo nelikymmenvuotias puikkokoteloni. Tämän olen tehnyt vastavalmistuneena ja ensimmäisessä omassa asunnossa asuessani, siitä muistan tämän iän. Pahvirullan päällystin kankaalla, jonka kiinnitin liimaamalla (hyvin on pysynyt). Ainoat pistot ovat tuossa nauhakujassa, käsin pistelin, kun ei ollut ompelukonetta käytössä.


Lähikuvaa kotelosta, nauhakujan pistot näkyvät vain hiukan erottuvana punaisempana juovana. Vähän tämä on jo pehmennyt, mutta palvellee vielä vuosia, jos käyttö jatkuu vähäisenä. On minulla vielä toinenkin pitkien puikkojen kotelo perintönä äidiltäni, mutta se on sellainen ostojuttu, joten siitä ei nyt kuvaa julkaista. Pitkiä puikkoja minulla on muuten niin paljon, että osasta voisin luopua vaikkapa postimaksujen hinnalla. Jos joku tarvii, niin ottakoon yhteyttä vaikkapa sähköpostiini (osoite oikealla esittelyssä).