Matleenan ompelimosta, päivää!

Tänään on ollut niin harvinaislaatuinen päivä, että heti piti tulla tännekin hehkuttamaan. Kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse! Olen nimittäin ommellut pitkästä, pitkästä aikaa ja saanut valmistakin aikaan mukavan kasan. Hyvä minä!

Eilenhän jo kerroin messukuulumisissa ostaneeni trikoomyssyn malliksi, jonka mukaan ompelen myssyjä sytomyssyiksi. Illalla jo tein yhdestä vanhasta T-paidasta koekappaleen, sellaisen ankean harmaan, mutta mukavan päässä. Ja olin kuulkaas kovasti innoissani, hyvä, että maltoin käydä nukkumaan.

Tässä se harjoituskappale on, silittämättömänä. Ei tämä aivan mallin mukaan tullut, kun innoissani ompelin saumat väärin päin. Itse aion tätä käyttää, ehkä, väri vain on aivan väärä minulle, se tekee minut yhtä harmaaksi kuin on myssykin.

Aamulla sitten ommella surautin ensin nämä kuusi eri kokoista myssyä. Kangas on jotain keinokuitua, hiukan plyysimäinen pinta. Siitä johtuu, kun kuvan myssyissä näyttäisi olevan värieroja, nukan suunta sen tekee.

Kangaspala ihastutti minua kovasti joskus ennen muinoin, ehkä 10 vuotta sitten. Ja minun piti ostaa se, vaikka ei ollut mitään käsitystä, mitä siitä teen. Vasta näin pitkän ajan kuluttua sille löytyi käyttöä.

 Lähikuva kankaaasta tuo esiin pienet kukat. Tässä myös värit lähempänä oikeaa kuin tuossa yläkuvassa.

Niin sutjakkaasti sujui tuo ompelu, kun alkuun olin päässyt, että piti alkaa etsiskellä, löytyisikö kaapeista lisääkin soveltuvaa kangasta.  Minun kangasvarastoni ovat aika vähäiset, mutta tyttären kätköistä löytyi pirtsakkaa keltaoranssia raitatrikoota, aivan joutilaana kaiken lisäksi. Siis se käsittelyyn seuraavaksi.

 Siitä tuli viisi myssyä, taas isompia ja pienempiä.

 Näinköhän tätä roikotetaan päässä, vai miten. 

Olen tämän päivän myssysaldooni oikein tyytyväinen. Ja voinpa näitä tehdä joskus lisääkin, kun hyvän mallin sain. Kiitos mallista Tiina-Riitalle Kippovalimo Böökiin!