Mukavalla matkalla

Minä olen ollut pienellä matkalla, jolta palasin eilen illalla. Torstaina nimittäin hyppäsin junaan ja puksuttelin Tampereelle. Tai oikeastaan huristelin, sillä eiväthän nämä nykyiset dieselveturit puksuttele niin kuin höyryveturit ennen muinoin. Vierailuni pääasiallinen aihe oli tavata poikaamme ja miniäämme, mutta siinä ohessa tehdä hiukan jotain muutakin. Ja lähinnä siitä muusta kerron nyt täällä.

Kaunista ruskaa sain taas ihailla majapaikkani ikkunoista. Tämä upea vaahtera näkyy keittiön ikkunasta. Kuva on huono, kun otin sen hiukan kostean ikkunan läpi. Minusta on kiva käydä syksyllä Tampereella juuri noiden upeiden vaahteroiden takia. Onhan niitä täälläkin, mutta vähemmän.

  

Perjantaipäivän vietin yksikseni ensin tutustumalla Museokeskus Vapriikin museoihin ja lopuksi kiertelin vielä hyvän tovin kaupungilla. Ostokset jäivät kyllä oikeasti minimiin, en tainnut ostaa mitään paitsi jotain ruokaa ja kahvia. Olipa mukava mennä monta tuntia kestäneen kiertelyn päätteeksi miniän kanssa naisten saunaan.

Vapriikissa kiertelin kaikki museot läpi, mutta päähuomion kiinnitin lelu- ja kenkämuseoihin. Niistä muutama sananen ja kuva teillekin.

 Näitä 1950-luvun kenkiä erityisesti katselin, niiden malli kun on tuttua omasta elämästäkin. Minulla itselläni oli aikoinaan melkein samanlaiset kuin nuo oikealla ylhäällä olevat kengät. Ja äidillä muistan olleen keskirivin vasemman puoleisia kenkiä suuresti muistuttavat kengät, jotka olivat minusta niin hienot.

Mitä muuten tuumaat, eivätkö nämä kengät muistuta kovasti tämän syksyn kenkämuotia? Varsinkin nuo ylhäällä keskellä olevat. Taidamme kenkämuodissa olla aika lähellä 1950-luvun malleja.

 Entä nämä 1960-luvun kengät.  Minä sain ensimmäiset korkokenkäni kai 1961 tai 1962 ja niissä oli juuri tuollaiset korot kuin näissä vaaleissa. Arvaapa, olinko minä hieno! ;)

 Yksi kuva edellisiä vanhemmista jalkineista: hiihtokärjet sota-ajalta.  Tällaisia en muista nähneeni enkä edes kuulleeni/lukeneeni sellaisista, vaikka aika paljon olen lukenut viimeisten sotiemme aikaa käsitteleviä kirjojakin.

Paljon ja monenlaisia kenkiä oli nähtävillä, mutta yhtä kaipasin: päällyskenkiä.  Niitä en kenkämusesossa huomannut, mutta  kyllä ne Vapriikista vielä kohdalleni osuivat.

Nimittäin Innovaatiot-näyttelyssä Nokian osastolla oli myös jalkineita ja kaipaamani päällyskengät kalossien vieressä, tosin vain yksi kumpaakin. Päällyskenkiäkin olen käyttänyt aikoinaan, kuten varmaan muutkin ikätoverini.

 Lelumuseossakin oli monenlaista nähtävää ja tutkittavaa. Oli leluja, jotka toivat muistoja mieleen omasta ja lasteni lapsuudesta. Mutta vain pari kuvaa sieltä nappasin.

 Haaveileekohan siinä tuleva sairaanhoitaja. Minulle tytön ilme kertoo, että hän näkee itsensä jo hoitamassa sairaita sisarena hentona valkoisena. Kuva puhutteli minua voimakkaasti, ehkä siksi, että itsekin kuuluin tuohon ryhmään aikoinaan.

 Nukkeja oli monenlaisia ja monenlaisissa asuissa, mutta vain nämä nukenvaatteet pistivät silmääni.

Lauantaina oli vuorossa käynti Lankamaailmassa. Olen suunnitellut sitä jo pitemmän aikaa, mutta vasta tällä käynnillä sain sen toteutettua.

 Piiiiitkät hyllyt lankaa täynnä kummallakin...

 ...puolella käytävää.  Eikä tämä ollut ainoa käytävä, ei toki.  Hyvän tovin siellä kiertelin ja ihmettelin, ihailin ja hiplailin.

 Lopulta tulin nurkkaukseen, jossa istui joukko naisia käsitöiden kanssa. Ahaa, ajattelin, neuletapaaminen!  Eipä ole käsityö matkassa, että menisin mukaan.  Hetken pähkäilin, viitsinkö mennä juttusille ja pianhan minä siellä sitten olinkin. Mutta ei ollut neuletapaaminen vaan tumpuntekokurssi meneillään. Ohjaaja oli juuri näyttämässä omaa tapaansa tehdä kaksinkertaiset lapaset. Niin tuli siinä ontelotekniikkakin puheeksi ja mainitsin omat ohjeeni ja kerroin niiden löytyvän täältä Lankapirtistä. Joku siinä sitten sanoi, että vastahan hän juuri kävi siellä. Niinpä livemaailma ja Blogistania kohtasivat hiukan. Pian kuitenkin minun Lankamaailmaan varaamani aika päättyi ja poika tuli hakemaan minua, joten toivottelin mukavaa kurssipäivän jatkoa ja poistuin.

 Lankamaailma sijaitsee niin kaukana Lielahdessa (8 km pojan asunnolta), että sinne ei oikein kävellen viitsi lähteä enkä ole totutellut Tampereen bussien käyttöön. Taisi olla muuten suurin lankakauppa, jossa olen koskaan käynyt, mutta enpä oikein osannut ostaa mitään sieltä. Kolme kerää Let's Knit -lankaa ja langanpujotin, siinä ostokseni.

Sunnuntaina Tampereella oli Tampere-päivän johdosta monenlaisia tapahtumia ympäri kaupunkia ja moniin paikkoihin oli vapaa pääsykin. Me kävimme sunnuntaina mm. Työläismuseossa, johon tutustuminen on ollut jo pitkään mielessäni, mutta aina jäänyt toteuttamatta. Siellä en ottanut kuvia, kun väkeä oli niin paljon liikkeeellä ja koin sen hiukan häiritseväksi. Pitää käydä toinen kerta joskus rauhallisempana aikana. Siellä muuten näin taas niitä päällyskenkiä.  ;)

 Museosta ajelimme Pyynikille ja kipusimme torniinkin. Tai tunnustan, minä ajoin hissillä, mutta poika kiipesi ja oli yhtä aikaa perillä, juoksi kai.  Alas kävelin sitten minäkin.

Sää oli harmaa ja hiukan sumuinenkin, joten näkyvyys tornista ei ollut parhaimmillaan.

Sunnuntai-iltana näytti vaahtera keittiön ikkuna takana syttyvän palamaan, kun ilta-aurinko kultasi sen jo hämärtymään alkaneessa illassa.

Maanantaina kuljailin taas kaupungilla liikkeitä kierrellen kunnes nousin klo 15 lähtevään pohjoisen junaan. Käsityöliikkeissäkin poikkesin (Merletto Koskikeskuksessa ja TaitoShop siinä vieressä), mutta kovin olivat ostokseni maltillisia niissäkin. Miksipä sitä samaa tavaraa ja samaan hintaan kantaisi sieltä asti, jos sitä saa naapurikunnan liikkeistäkin.

Käsitöitäkin ehdin tekemään niin junassa kuin perilläkin ja jotain valmistuikin, mutta niistä toisella kertaa. 

Nyt toivottelen kaikille hyvää alkanutta viikkoa ja muistakaahan osallistua arpajaisiini (katso edelllinen postaus tuossa alla).