Keskikesän juhlaa

Juhannus on meillä herttainen,

kirkas taivas on sininen.

Pirtti on pesty, valkoinen,

pihamaakin laastu on.

Koivujen lehvät portailla huiskii,

kesän juhlasta pihlaat kuiskii,

metsiköstä kielot kannettiin,

sinkikukat huoneisiin.

 

 Näiden pihapiirimme kukkasten kera toivotan kaikille vierailleni suloista keskikesän juhlaa!  Nauti olostasi ja elostasi vietitpä juhannusta missä tahansa.

Onnensukat

 

Sain tänään pitkän s-postin ja sen mukana haasteen kutomaan pieniä punaisia sukk

ia. Sama meili on lähetetty monille muillekin, mutta ei ehkä kaikille täällä vieraileville, siksipä jaan sen täällä kaikille.  Meilin kopsasin kokonaisuudessa tuohon alle, kaikki kursiivilla präntätty on muuten suoraa lainausta, mutta minä olen tummentanut  mielestäni ne tärkeät tiedot, jos joku ei halua lukea koko tekstiä.

"Tehdäänkö Onnensukista valtakunnallisesti näkyvä juttu!

Idea Onnensukat - kampanjaan syntyi Tampereella, kun tämän vuoden toinen perhesurma levisi lehtien, radion ja television välityksellä huhtikuussa tietoisuutemme. Tänään luemme jo kolmannesta perhesurmasta. Jokainen niistä on liikaa! Liian moni lapsi on menettänyt mahdollisuuden elämään. Ja väliin mahtuu Hyvinkään tapahtumat, jossa tekijäksi paljastuu vasta 18-vuotias nuori. Ja paljon muuta, joka ei ehkä ylitä uutiskynnystä.

Onnensukat-hanke on Sopimusvuoren Verstaan nuorten mielenterveyskuntoutujien oma hanke. He haluavat nostaa esille sen, että mielenterveyden ongelmien kanssa selviytyy, niistä paranee tai ainakin kykenee hyvään elämään. Harva nuori edes ajattelee tekevänsä sellaisia tekoja, joista olemme lukeneet koulusurmissa tai koulukiusaamisissa. Pikemminkin nämä nuoret ovat niitä kiusattuja, särkyneitä ja hylätyksi tulleita. 

Verstas pyrkii kohtaamaan nuoren ihmisenä, persoonana sekä aikuisena – ei diagnoosina. Verstaan toiminnan tarkoituksena on tukea nuorta ymmärtämään elämäntilanteensa sekä sairautensa samalla tukien ja vahvistaen jo nuoressa olevia vahvuuksia. Tavoitteena on myös ylläpitää sekä vahvistaa nuoren suhteita läheisiinsä – saada perhe mukaan nuoren kuntoutumiseen ja sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin. Verstaan tavoite ja menetelmät ovat tukemassa nuorta kohti tasapainoisempaa tulevaisuutta.

 Onnensukat - hankkeen  ideana on neuloa punaisia vauvansukkia, jotka lahjoitetaan TAYSn vastasyntyneiden osastolle lahjoitettavaksi syntyneille vauvoille. Sukkaparin tekemiseen ja matkaan vastasyntyneen luo on osallistunut monta ihmistä. Lahjoitettu lankakerä on tehnyt mahdolliseksi sen, että puikkojen heiluttelija on voinut tehdä silmukoita ajatellen mielessään tulevaa käyttäjää ja nuoret pussittavat ja toimittavat ne TAYSiin. Ensimmäinen erä vietiin 4.6.2012. Seuraava erä toimitetaan heti juhannuksen jälkeen.

Tänään ajattelimme, että kutsumme kaikki Suomen neulojat mukaan tähän tempaukseen. Kysymyshän on eräänlaisesta positiivisesta vastauksesta kaikkeen siihen pahaan, mitä meidän ympärillämme tapahtuu. Tekemällä näkyväksi sen, minkä nuoret kirjoittavat sukkapussin tekstiin: "Pienen ihmisen elämä alkaa pienestä. Kasvaakseen hän tarvitsee rakkautta, huolenpitoa, ruokaa ja raitista ilmaa. Lapsen kasvu on haaste; anna hänen kasvattaa myös teitä!" olemme mukana tässä neulojien ketjussa. TAYSn lisäksi olemme varautuneet jakamaan onnensukkia laajemmallekin kuin vain Pirkanmaalle.

 

Olemme avanneet facebookissa sivut www.facebook.com/Verstaanonnensukat . Tule tykkääjäksi ja tutustumaan aloitukseemme. Ylen uutisissa oli pikkujuttu, kun veimme ensimmäisen erän sukkia. Sen löydät tästä linkistä http://areena.yle.fi/tv/1575916, mene kohtaan 6:22 min

Millaisia sukkien pitäisi olla, ehkä kysyt? Ainoa rajoitus on, että sukkien pitäisi olla jollain tavalla rehellisen punaisia, koska idea on, että sukka sopii sekä tytölle että pojalle. Eikä niiden tarvitse olla aivan pikkuruisia. Ja omaa luovuutta ja malleja saa käyttää. Eri koot ja erilaiset mallit tekevät kätilöiden ja muiden hoitajien mielestä tästä juuri sen JUTUN!

Sukkia voi toimittaa osoitteeseen:

Sopimusvuoren Verstas
Tammelankatu 1. C

33100 Tampere

tai viedä osoitteeseen:

Tampereen Lanka-Aitta
Itsenäisyydenkatu 12-14
33100 Tampere

Sieltä ne lähtevät muovipussissa tekstin kera kohti uutta, pientä elämänihmettä!

Kesäterveisin ja rentouttavaa juhannusta toivottaen

Päivi Piekka,

jonka omasta sukankutomisajasta ehti kulua hyvinkin parikymmentä vuotta ennen tätä

P.S. Tuskailin pari tuntia sitten, mistä teidät kaikki rakkaat neulojat löytäisin. Tyttäreni, joka on nyt matkalla lentokentälle ja sieltä kolmen viikon kielikurssille Lontooseen, lupasi etsiä teidät neulomisblogeista. Työ sujui alle tunnissa - häneltä."

Minä osallistun keräykseen ainakin yhdellä parilla. Sen enempää en nytkään luvannut, mutta voihan niitä pareja syntyä useampikin. Saa nähdä. Haastan myös kaikki muutkin osallistumaan tähän keräykseen.

 HOX!  Kuvat eivät mitenkään liity kyseiseen haasteseen, nappasin ne vain kuva-arkistostani vähän somistamaan tätä sivuaa. Kaikkihan tiedämme, että kuvaton postaus on tylsä. 

 

Kesäflunssa taisi iskeä

 Kesä etenee hyvää vauhtia, kun alkuun pääsi. Lämmintä ja ihanaa säätä on ollut meille, jotka kesästä pitävät.  Minä vain olen tainnut saada kesäflunssan, minä, joka en kovin herkästi flunssia sairasta. Eilen alkanut päänsärky on jatkunut tänään ja lisäksi minua on väsyttänyt ja palellut ja nenä on tukkoinen, kurkku karhea ja yskittää. Eikös ne ole selvät merkit. Ja se on huolestuttavinta, että käsityötkään eiväy maita.  Olenkin sitten koko päivän makoillut sen uuden peitteeni alla ja lukenut.  Hyvin onkin peitto lämmittänyt.

Lukemisekseni valikoitui lukemattomien kirjojen pinkasta Salaisuuden taakka, jonka hiljattain kirjastosta nappasin mukaani. Kirjan juoni on mielenkiintoinen. Se on kuvitteellinen tarina, miten  Aleksei Nikolajevits Romanov, siis viimeisen Venäjän tsaarin hemofiliaa sairastava poika pelastuu tsaariperheen verilöylystä ja pakenee Suomen kautta Amerikkaan.  Minusta mielenkiintoinen tarina.  Ehkä mielenkiintoisuutta lisää sekin, että syystalvella luin kirjan, jossa kerrottiin vastaava tarina perheeen yhdestä tyttärestä, olikohan hän Anastasia. Sen kirjan nimeä  ja tekijää en muista. Voin muuten kertoa, että päivä on sujunut rattoisasti näinkin.

Vähäiseksi on käsitöiden tekoni jäänyt muutenkin viime aikoina, vain kolme sytomyssyä on valmistunut. Myssyt päätyvät aikanaan OYS:aan.

 Samalla mallilla tein kuin edellisetkin, joista kerroin tuolla pari postausta alempana.  Siis virkkasin isoäidin neliöitä renkaaksi ja kudoin resorin ja päälaen. Neljättä tehdesssä tuli halu kokeilla jotain hiukan erilaista neliö tuon tavallisen "isoäidin" sijaan.  Niinpä syntyi tuopäivänkakkaramyssy, joka on tuossa alimpana.  Lankoina käytin useammanlaisia puuvillalankoja, ohuempia ja paksumpiakin. Kohtuulliset erot langan paksuudessa ei haittaa isoäidin neliöissä. Lankojen menekki oli noihin tavallisiin 45 ja 55 g, päivänkakkaraan 40 g.

 

Tässä vielä kuvaa päivänkakkaroista, joissa on värit lähempänä oikeaa kuin tuossa ylemmässä kuvassa.  Googlettamalla löysin jostakin blogista (mutta mikähän se oli, en enää löydä sitä) kivan kukkaa muistuttavan neliön, jota hiukan muokkasin itselleni sopivaksi ja päädyin tällaiseen. Eri väreilä uskon tällä mallilla saaavani kauniita kukkasia, mutta nyt minulla ei ole oikein sopivia värejä.

Mukavaa alkavaa kesäviikkoa kaikille!  Se onkin jo juhannusviikko.

Kesä täälläkin

Eilen posti toi minulle ison kirjekuoren, jossa oli Pohjois-Suomen Sairaanhoitopiirin lehti Pohjanpiiri.  Lehdessä oli Syöpätautien ja hematologian poliklinikoiden kiitos Ystävänpäivän sytomyssylahjoituksestamme.

 Saatteessa osastonhoitaja Irma Kinnunen kiittää myssyistä ja kirjoittaa  mm.  "Kauniit myssyt ilahduttavat suuresti potilaitamme ja myös henkilökuntaa. On mukava tarjota potilaille muutakin kuin lääkkeitä ja ohjeistusta."

Ja nämä kiitoksethan kuuluvat siis kaikille tavalla tai toisella keräykseen osallistuneille.  Myssyjen luovutuksesta kerroin täällä.  

Vieläkin muuten voi osallistua sytomyssyjen tekoon, niiden tarvehan on valitettavasti jatkuvaa. Lisätietoja asiasta saa Sytomyssyily-sivultani  klikkaamalla sivun ylälaidassa hiukan Lankapirtin alapuolella olevaa Sytomyssyily-tekstiä.

 Mukavasti kesäiseltä tuntuu jo täälläkin. Eilen oli jo mukavan lämmintä, tänään tosin hiukan viileämpää (+19), mutta aurinko paistoi ihanasti.  Pihakukat aloittelevat kesää, osa jo kukkii (muutkin kuin ostetut kesäkukat) ja osa kasvattaa nuppujaan.

Eilen siivosin terassin paksusta siitepölykerroksesta ja kaikesta muusta talven mittaan kertyneestä roskasta. Kalusteet kannettiin siivouksen jälkeen paikoilleen ja tänään juotiin ensimmäiset terassikahvit. Tovin tarkenin kahvin jälkeen istua kutimeni kanssa ylläni vain lyhythihainen T-paita ja pikkuhame.

Sisällä minua ilahduttaa tämä soilikki, joka availee ensimmäisiä kukkiaan. Erityisen iloinen olen näistä kukista sen takia, että aiemmin en ole onnistunut kukittamaan soilikkia uudestaan, vaan se on aina nuutunut minun hoidossani. 

Kasa valmistuneita

Ihana kesää lupaava päivä takana päin. Aurinko paistoi ja mittarikin kipusi  näyttämään peräti +18.  Iltapäivällä ehdin istua tovin pihakeinussakin virkkaamassa.  Mutta ensin oli nautittu mukavien vieraiden seurasta. Ystäväni Marleena oli nimittäin taas vaihteeksi matkalla Helsinkiin ja poikkesi meille taukoa pitämään.  Marleenan tuntee aika moni vakilukijoistani ainakin Blogistaniasta, mutta moni on tavannut ihan livenäkin.

Tämä Prinsessa, Marleenan tyttärentytär, tarvitsi hiukan liikuntaa ja ruokaa autoilun lomassa. Kovasti eloisampi pakkaus hän oli nyt kuin edellisellä käynnillään, siitä kerroin täällä.  Mutta niin söpö ja ihana kuin vain tällaiset pienet prinsessat voivat olla.

Mutta käsitöistähän minun piti puhumani.  Parin viikon aikana onkin valmistunut aika monta työtä, jotka ovat esittelemättä täällä.  Yksiä sukkia lukuun ottamatta nämä valmistuivat mökillä, kun ne koleat ilmat pitivät minua sisällä pirtissä.

 Tämän kasan pakkasin lankakassiini lankojen päälle kotiin lähtiessä.

 Puna-keltaiset perussukat koko 38 tehty 7 Veljestä langoista. Mustat raidat (1 krs) rajaamassa varrren raitoja kuten niissä edellissäkin sukissa, jos joku muistaa.  Lankaa kului yhteensä 120 g.

Oikealla olevat raitasukat sen sijaan aloitin paluumatkalla autossa ja lopettelin täällä kotona.  Nekin ovat perussukat ja kokoa 38.  Lanka on 7 Veljestä Jättiraitaa ja sitä kului 110 g hiukan lyhyempien varsien takia.

 Minulla on ollut viime akoina tarve tehdä sytomyssyjä.  Ne ovat kivoja pikku töitä ja valmistuvat nopeasti ja tarvettahan niille on jatkuvasti.

 Ensimmäiseksi valmistui tämä Will I Bee Pretty samoin hiukan mukailtuna versiona kuin edellinenkin.  Lanka on Red Heart Cotton, jota kului 45  g.

 Muttaa sitten pitikin tehdä ihan uusi kokeilu, mikä onnistuikin mielestäni oikein hyvin.  Sytomyssy, jossa on isoäidin neliöitä.  Lanka on Schachenmayr Catania, jonka menekki tähän myssyyn oli 70 g.  

Ohjetta minulla ei tähän ollut, vaan ihan omasta päästä tein. Ensin virkkasin kuusi isoäidin neliöä, jotka liitin renkaaksi viimeisellä kerroksella.  Sitten poimin reunasta silmukoita ja parin kolmen sileän kerroksen jälkeen tein 2 o, 2n -resorin.  Seuraavaksi poimin taas toisesta reunasta silmukat ja muutama kerros sileää ja sen jälkeen kavennukset 8. kohdassa. Lopuksi pieni antenni päälaelle.

Olen toki nähnyt muiden tekemiä myssyjä, joissa on käytetty isoäidin neliöitä, mutta en koskaan ole katsonut niitä ottaakseni mallia. En siis tiedä, onko joku muu tehnyt jo aiemmin samalla tavalla kuin minä nyt. Mutta en siis tietoisesti ole jäljitellyt ketään, vaikka onhan se täysin mahdollista, että olen nähnyt tällaisen ja se on jäänyt alitajuntaani muhimaan pullahtaen nyt sitten tietoisuuteen.

Sitten toinenkin myssy muuten samalla metodilla mutta ilman antennia.  Tähän käytin kolmea eri puuvillalankaa, joista kaksi oli tuntemattomia kerän loppuja ja kolmas Red Heart Cotton, näiden menekki oli yhteensä 60 g.

Wurm-pipo (ohje Ravelryssa, maksuton) on ollut minulla jo pitkään tehtävien listalla ja ohjekin printattuna. Nyt otin ohjeen mukaan mökille ja niinpä sain tehtyä ensimäiseni.  Lankapula näytti uhkaavan, joten minun piti vähentää kerroksia, muta jospa tämäkin löytäisi jonkun halukkaan pitäjän.  Lanka oli Schachenmayr Catania (menekki 85 g) sinisenä ja havumetsän vihreänä, mutta kuvassa värit eivät näy oikeina.

Viimeisimpänä esittelen huivin, jota olen ihallut monissa kuvissa niin neuleblogeissa kuin FB:n neuleryhmissä, joihin kuulun.  Tämä minun piti saada tehdä, oli aivan pakko.  Huivi näytti niin mukavlata niissä näkemissäni kuvissa.  Sen epäsymmetrinen muoto miellyttää jotenkin minua.

 Wingspan-huivi, jonka maksuton ohje löytyy Ravelrysta myös suomeksi.  Lankana minulla oli Viking Nordlys (75% villa, 25% nylon), jonka menekki oli 120 g.  Tikuttelin 3.5 mm:n pyöröpuikolla (pituus 80 cm) aivan ohjeen mukaan.

Tämä huivimalli on mitä sopivin liukuvärjätyille langoille, mutta yksivärisilläkin langoilla tulee kaunita huiveja.  Helppo tehdä aina oikeaa neuloen lyhennetyjä kerroksia. 

 Se minulle ei ole vielä auennut, miten tämä huivi olisi paras asetella.

Ainakin näin sisävaatteiden päällä huivin päät roikkuvat siellä ja täällä.  Ohjeessa taidettiin sanoa, että kiinnitykseen voisi käyttää nappia, mutta mihin kohti sen napin kiinnittäisi.  Ehkä jotain korua voisi käyttää myös.  

Huivin värit ovat kylä mieleisiäni, muta en tiedä vielä, jääkö tämä omaan käyttööni vai meneekö jollekin muulle.  Mielessä muhii ajatus, jos tekisi Viron villojen jämäkeristä toisen huivin samalla mallilla. Aina yksi kolmio värillään, hmh... Mutta aika näyttää, on niin montaa mutakin huivimallia vielä tekemättä.

Ihana peitto isoäidin neliöistä

  On kuulkaa kuin olisi joulu tullut!  ;) Tänään sain odotetun kivan paketin.  Minä nimittäin voitin FB:n Käsityökerho-nimisessä ryhmässä torkkupeiton ja se tuli tänään.

 Ja kas kummaa, paketista löytyi muutakin kuin peitto ja muutamat ylijääneet lappuset, joista oli ollutkin puhetta. Peiton koonnut Nina oli lähettänyt minulle yllätyksenä ilmeisesti itseompelemansa koristesydämen, tarpeet pisteltäviin joulukortteihin ja pinkan valmiita kortteja. Ne olivat kuvaa otettaessa vielä tuossa sydämen alla olevassa laatikossa. (klikkaamalla saat kuvat suurenemaan)

 Peitto on reilun kokoinen. Leveyssuunnassa on 8 palaa ja pituussunnassa 15, mikä äkkiä laskien tekee 120 x 225 cm, kun lappusen koko on 15 x 15 cm. Sen alle sopii vaikkapa kaksi ottamaan päikkärit.  

Peiton tarina on sellainen, että muistaakseni Nina ehdotti ryhmäläisille, että tehtäisiin yhdessä peitto isoäidin neliöistä ja sen saaja arvottaisiin osallistujien joukosta.  Kaikki halukkaat pääsivät mukaan (kerhossa on tällä hetkellä 110 jäsentä) ja meitä peittotalkoisiin osallistujia oli yhteensä 17.  Virkattiin kaikki lappusia ja lähetettiin ne Ninalle, joka oli vapaaehtoinen kokoaja.  Kun peitti valmistui, niin Nina sitten arpoi minut onnelliseksi voittajaksi.

 Mukava oli köllähtää iloisen värisen peiton alle.  Uni ei kyllä tullut silmään, niin olin innoissani peitosta. Noo, en minä kyllä muutenkaan nuku päikkäreitä muuta kuin sairaana.

 

Tähän sohvan päälle peitto päätyy. Mieheni nimittäin heti varasi peiton itselleen, hän kun tapaa katsoa telkkaria tuossa sohvalla maaten. Edellinen peitto on kuulemma liian pieni.

Olipa muuten kivoja nostalgisia kortteja siinä ruskeassa laatikossa.  Jokaisessa kortissa aiheeseen sopiva pieni värssykin.  Näille on kyllä käyttöä, jos vain raaskin niistä joskus luopua.

Erityisesti minua viehätti tämä savusaunakortti. Se nimittäin tuo elävästi mieleeni mökkisaunamme, jonka ihanista löylyistä nautimme kesäisin.

Kiitos kaikille mukana olleille, erityisesti Ninalle, joka teki suuren työn tämän projektin onnistumiseksi.  Olipa mukavaa olla mukana.

Mökkielämää

Vuoden ensimmäiseltä mökkireissulta palattiin iltapäivällä.  Ilmat olivat kovin koleat koko ajan, joten pääasiassa viihdyin pirtissä kutimeni kanssa.  Valmistakin sain siis aikaan mukavasti, mutta ne eivät ole vielä esittelykunnossa, kun saavat loppusilauksen vasta täällä kotona, ehkä huomenna.

 Paitsi ensimmäiseksi valmistunut työni, siis nämä sukat.  Ne pääsivät käyttöön heti lankojen päättelyn jälkeen ja hyvin kelpasivat höyryttämättäkin.

 Matkakäsityöksi autoon otan yleensä sukat, niin nytkin. Nämä tarkoitin Hyvän Mielen Sukat -keräykseen, mutta päätyivät siis lämmittämään omia jalkojani, kun olin unohtanut ottaa villasukat mukaani.  Ja minähän käytän villasukkia lähes ympäri vuoden, siis kesälläkin kuumimpia helteitä lukuunottamatta.

Lankana sukissani on 7veikka, jota kului yhteensä 120 g.  Ihan perussukat omaan tapaani, uutta ainoastaan tuo raidoittaminen.  Tai oikeastaan vain raitojen rajaaminen yhdellä mustalla kerroksella. Idean siihen olen saanut ystävältäni Marleenalta OnnenAikaa-blogista.

Muutamia kuvia mökkimatkaltamme Kainuuseen.  Reilun viikon aikana ehdin nimittäin uloskin, vaikka enimmäkseen istuin pirtissä.

 Luonto on ollut minulle aina tärkeä ja olen mielelläni seurannut sitä, niin edelleenkin.  Ja viihdym mainiosti tällaisen erämaajärven maisemissa, jossa mieheni kalastaa verkoilla ja minä avustan häntä soutamalla.  Mökkimme on "kuivan maan mökki", ei siis minkään veden rannalla, joten kalavedet pitää hakea ympäristöstä.

 Paistettua siikaa ja salaattia, nam! Miehelle lisäksi uusia perunoita.

  Salaattikin oli melkein kokonaan lähiruokaa: lähiseudun vihannesten lisäksi koivun lehtiä omasta pihasta. Noo, tunnustan, rucola oli italialaista.

 

 Oletkos nähnyt näin kauniita kiviä?  Kuin punamultamaalia olisi päälle kaatunut.  Ja näitä on seudulla useissa paikoissa.

Alkuun ihmettelin kovin kivien punaista väriä, sitten olen kuullut, että joku levälaji (muistaakseni) saa tämän ilmiön aikaan.  Googlettamalla sain levälle nimenkin: Trentepohlia iolithus.

 Aikoinaan vein muutamia kiviä edellisen kotimme pihaa somistamaan, mutta väri häipyi muutamassa vuodessa. Ei kai ollut ilmasto sovelias levälle.

 Katselin minä muutakin kuin kiviä. Näin mm. monenlaisia lintuja alkaen teeristä erilaisiin pikkulintuihin ja joutseniin.  Räkätin pesäkin löytyi melkein mökin pihapiiristä matalalta kuusesta.

 Upea auringonlasku kultasi eilen illalla taivaanrannan.

Ja voi sitä linnun laulun määrää, jota tuolla sai kuunnella. Käetkin tuntuivat kukkuvan kilvan joka puolella ja teeret kujersivat soitimellaan.  Saatiin siis nauttia monenlaisista luontoelämyksistä.