Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Juttua Apu-lehdessä



Pikaisesti tulin vaan huikkaamaan, että sytomyssyily on saanut taas julkisuutta, nyt Apulehdessä. Juttu on kaikkien nähtävissä netissä http://www.apu.fi/artikkeli/sytomyssyhus-ryhma-pistaa-sukkapuikot-suihkimaan-apu-tonnin-avulla

Kannattaa käydä lukemassa.


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Jämälankoja sukkin ja patakintaisiin


Lunta sataa hiljalleen ja minä mietin, olisinko tyytyväinen vai en tämän viikon käsitöihini. Toisaalta olen, toisaalta en. Siihen olen tyytyväinen, että olen saanut kulutettua mukavan määrän jämälankoja varastostani, mutta jotenkin työt eivät vaan miellytä minua valmiina. Mutta ne nyt ovat tämmöisiä eikä niitä muutella enää, kyllä sen tiedon kanssa voi elää ja jatkaa käsitöiden tekoa.



Ensin valmistui raitasukat kokoa 37,
Langat neljää eri väriä Maijaa, Nallea ja jotain nimetöntä ja tunnistamatonta, menekki yhteensä 52 g
Silmukoita työssä 52 ja 3 mm:n sukkiksilla mentiin.

Raidoitus omasta päästä, varren raidat toistuvat peilikuvana terissä. Kantapään tein vaihteeksi  tiimalasikantapääksi. Päätyvät varmaan hyväntekeväisyyteen jotakin reittiä.




Tänään sain valmiiksi patakintaan, jonka idea on omani
Tähän kului erilaisia jämälankoja yhteensä 159 g
Puikot 4 mm sukkikset ja silmukoita työssä 54.

Tämä kinnas on kokeilu ja saa parin, mikäli tämä eka osottautuu käytössä hyväksi, siis näpit eivät pala kuumia uunivuokia tai peltejä käsitellessä.



Haluatko tietää, miten se syntyi. Taustatietona sen verran, että meillä leivotaan ja valmistetaan aika paljon uuniruokia leivinuunissa. Ja tarvitaan luonnollisesti hyviä patakintaita tai -lappuja. Mieluummin kintaita. Ne edelliset ovat paljossa käytössä kuluneet ja nokeentuneetkin suoraan sanoen kamaliksi, joten niiden uusiminen on välttämätöntä. Ajattelin hoitaa asian itse tekemällä, mutta ompelemisestahn en oikein pidä. Jäljelle jäi siis kutominen tai virkkaaminen, joista jälkimmäinen oli ensin mielessäni.

.

Niinpä keräilin soveltuvia jämälankoja käden ulottuville ja...


 
... ja aloin virkkaamaan peukaloa uuteen kintaaseen. Mutta en ehtinyt kovin pitkälle, kun keksin mielestäni kokeilemisen arvoisen idean, nimittäin Ison Gnun Nepal-myssyn, jonka ohje löytyy täältä Ullasta. Itsekin olen joskus muinoin tehnyt muutamia myssyjä kyseisellä ohjeella. Tässä kuvassa näkyy myös vanhan kintaan nokisuus.

Niinpä uusi aloitus kutomalla ja ensin kuusi kerrosta aina oikein -neulosta paksuimmalla langalla (Isoveli) ja sen jälkeen sileää kahdella tai kolmella langalla värejä ja lankoja vaihdellen aivan mutuna. 

Kun korkeutta oli tullut riittävästi (n. 18 cm) kudoin paksulla langalla puolet silmukoista samaan tapaan kuin peukalolanka lapasiin. Jätin sen langan odottamaan ja jatkoin kuin lapasta tehdessä kaikilla silmukoilla samaa neulostapaa. Kun kinnas oli riittävän korkea (mittasin tuohon vanhaan kintaaseen) kaventelin silmukoita leveän nauhakavennuksen tapaan ja pari kertaa keskelläkin. Kun silmukoita oli enää yhteensä 14, tein kolmen puikon päättelyn.

Seuraavaksi poistin sen "peukalolangan" ja kudoin hiukan matalamman osan peukaloa varten ja päättelin sen samoin kuin korkeamman osan.





Langanpäät jätin nurjalle muutaman sentin pituisina enkä päätellyt niitä ollenkaan, kudoin uusi ja vanha lanka yhdessä kaksi kolme silmukkaa ja arvelen että pysyvät purkautumatta. Sehän nähdään aikanaan. Kämmenosaa tehdessä pyrin huolehtimaan, että sinne tulisi riittävästi langanpäitä suojaamaan kättä kuumalta. Tarvittaessa tein ylimääräisiä lankaenkkejä, vaikka en lankoja vaihtanutkaan.



Kintaan värit ovat tuon ensimmäisen ja tämän viimeisen kuvan välimaastossa.

Jos kinnas osottautuu käytössä hyväksi, niin jatkoa seuraa ja siitä kerron luonnollisesti täälläkin.



lauantai 11. marraskuuta 2017

Kuin iisakin kirkkoa


Mitenhän se jonkun käsityön teko tuntuu vievän kamalan pitkästi aikaa, vaikka ei todellisuudessa niin olekaan. Näitä sukkia tehdessä tuli mieleeni ajatus, että teen näitä kuin kuin iisakin kirkkoa. Ehkä tunne johtui siitä, että suunnittelin näitä niin pitkään. Jo elokuussa minä kyselin miniältä sukkatarpeita ja -toiveita. Ja hän toivoi musta-sinisiä Selbudeath-sukkia. Ensin pähkäilin, onnistuuko minulla tämä malli noista väreistä, kun en tahdo mustalla kudotusta erottaa muuta kuin mustan laikun, en siis näe siinä olevia silmukoita. Sitten kun päätin ottaa toiveen haasteena, piti ruveta miettmään sopivaa lankaa. Langanhan pitää olla aika ohut kyseiseen malliin, että ei tule liian leveä sukka, jos mallin mukaan tekee.  Varasuunnitelmakin tehtiin, mutta nyt Selbudeathit ovat valmiit.



Kirjonelesukat Ravelryn Selbudeath-ohjetta  hieman mukaillen 
Varren korkeus korkeus 38 cm kantalapun yläreunaan mitattuna, terä kokoa 36-37
Ohjeen silmukkamäärin mentiin 2.5 ja 3 mm:n sukkapuikoilla
Langat musta ja sininen Drops Fabel, menekki yhteensä 132 g


Ohje on englanninkielinen enkä minä vaivautunut koko ohjetta suomentaaan huonolla kielitaidollani, vaan katsoin vain silmukkamäärät ja otin kaavion. Muuten sitten mentiin omaan tapaani. Ja lopputulokseen olen itse tyytyväinen, toivottavasti miniäkin on. kunhan sukat pääsevät hänelle asti.



Mukavasti näiden kanssa meni aika itse kutomisessa, vaikka muuten menikin pitempään kuin sukkien tekoon olen tottunut. Jokaisella kerroksella piti katsoa tarkoin kaaviota, ettei tullut tehtyä omia muunnelmia kuvioon. Ja ainakin minun piti keskittyä työhön, ei voinut kuunnella toisten porinoita eíkä katsoa TV:ta.



Mitenhän tuo Selbudeath suomennetaan? Sen tiedän, että death on kuolema, mutta entä tuo etuosan selbu. Jossakin FB:n ryhmässä näin käyettävän näistä sukista nimitysta kukkakallot vai olikohan se kallokukat. 


Perjantaina kokoontui taas ryhmä naisia käsitöineen kotikuntani Asukastuvalle, kuvassa osa heistä. Käsitöitä tehtiin ahkerasti ja poristiin mukavia. Aika monella oli tulossa tuplalapaset, joiden tekoa olen opastanut tänä syksynä. Nyt oli mukana kaksi ensikertalaista, joidten auttaminen alkuun vei aikansa, niinpä oma käsityöni pysyi laukussa.



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Vieraita


Blogimaailma on mielenkiintoinen maailma live-elämän ohessa. Bloggaaminen on pitkälti yksinäistä touhua, mutta paljon siihen mahtuu yhteisöllisyyttäkin. Ensin tullaan tutuiksi bloggaajina, kommentoidaan, sitten voidaan jo vaihtaa sähköpostia ja lopulta ehkä tavataankin. Auliisti neuvotaan ja autetaan toisia. Joidenkin kanssa aivan ystävystyy niin että voi kertoa toiselle kipeitäkin asioita esim. sähköpostissa. Blogien välityksellä tutustuu ihmisiin, joihin tuskin törmäisi muuten. Usein olen
minäkin muistellut mielihyvällä, kun sain ensimmäiset vieraani Blogistaniasta. Minusta tuntui silloin aivan käsittämättömältä tutustua blogien välityksellä niin hyvin, että vieraillaan satojen kilometrien päässä.


Perjantaina minä sain taas vieraita, joihin olin tutustunut blogien välityksellä. Punaisen Langan Seijasisko ja Simppelien silmukoiden Marjut tulivat visiitille luokseni.



Vasemmalta alkaen Seijasisko, Marjut ja minä

Seijasiskon kanssahan olemme tavanneet useinkin mm. sytomyssyilyn merkeissä, mutta Marjutin tapasin nyt ensi kertaa livenä. Blogituttuja Marjutinkin kanssa ollaan oltu varmaan liki kymmenen vuotta, minkä ajan olen blogia pitänyt.  Harmi vain, että Marjut lopetti hiljattain blogin kirjoittamisen, mutta aika aikaansa kutakin.

Olipa meillä rattoisa iltapäivä, kun porisimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Monenlaisia asioita ehdittiin käsitellä. Ja puikot kilkuttivat mukavasti jokaisen käsissä.



Näin kauniin joulutähden sain tulaisena, kiitos siitä ja erityiskiitos vierailustanne! Toivottavasti tavataan taas.


Muistuipa tässä mieleen myös eräs tapaaminen, josta en muistaakseni ole täällä kertonut. Olin keväällä ehkä toukokuussa kävelemässä täällä kotini lähistöllä tuo bannerissakin näkyvä boncho päälläni. Vastaan tuli nainen söpön valkoisen koiran kanssa. Nainen pysähtyi ja alkoi puhutella bonchoani. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, sitä on aika usein puhuteltu. Muutamia sanoja vaihdettuamme jatkoimme sitten molemmat matkaa. Kun myöhemmin kotona tulin koneelle, minua odotti viesti kyseiseltä naiselta. Hän halusi varmistaa, että oliko tavannut minut vai jonkun muun samanlaisessa bonchossa. Niinpä minullekin selvisi, että nainen oli Virpi  Vaakun kotoisia käsitöitä -blogista. Emme olleet koskaan tavanneet vaikka aika lähekkäin asutaan. Ja niin minäkin löysin tieni Virpin blogiin. :)


Kivoissa aatoksissa

torstai 2. marraskuuta 2017

Lokakuun raportti


Lokakuu päättyi ja marraskuu alkoi kauniissa auringonpaisteessa ja mukavassa -14 asteen pakkasessa. Tällaisesta alkutalven säästä minä pidän. Mielikin piristyy auringon paistaessa harmaan sateisen syksyn jälkeen.


Tiaisetkin ovat löytäneet hirven talikimpaleen, joka on nyt tarjolla syksyn ensimmäisenä herkkuna meidän lintujen ruokintapaikalla. Siemenet ja pähkinät loppuivat keväällä eikä uusia ole vielä hankittu.


Mutta kurkataanpa, mitä käsitöitä sain valmiiksi lokakuun aikana.


Myssyjä tein lukumäärältään eniten ja näin ne valmistuivat
18.10.  sytomyssy, Puro Batik 55 g
19.10.  sytomyssy, Puro Batik 53 g
20.10.  sytomyssy, Puro Batik 72 g
21.10.  sytomyssy, Puro Batik 60 g
21.10.  sytomyssy, Puro Batik 44 g
22.10. vauvan myssy, Puro Batik 29 g.

Kaikki siis samanmerkkisestä langasta, joka nyt taisi loppua minun lankalaatikoistani paria pientä nyttöstä lukuunottamatta.



Sukkia tein kolme paria:
 3.10. kirjoneulesukat koko 43, Isoveli-lankaa 191 g
9.10. tossukat koko 39, Isoveli-lankaa 65 g
30.10. kirjoneulesukat koko 39, kahta Nallea 88 g



Ja suurin työni, jo elokuussa aloittamani torkkupeitto valmistui 25.10, lankana Jannea 1494 g.

Lankojen menekki näihin töihin oli yhteensä 2151 g.  Uutta lankaa hankin lokakuussa 350 g.

Kuten olen aiemmin kertonutkin, minun tavoitteeni on saada minulla olevien jemmalankojen määrää vähenemään. Varastoani en ole punninnut 10 vuoteen, mutta pyrin käyttämään jemmalankojani ja hankkimaan mahdollisimman vähän uutta lankaa. Alkuvuoden ajan lankavarastoni kevenikin kivasti, mutta heinäkuussa ostamanieni torkkupeittolankojen ansiosta varastoni lisääntyi hurjat 5 kg ja vasta nyt on varaston määä taas -merkkinen, -221 g. Eihän se ole paljon, mutta suunta on oikea. 


Hyvää alkutalvea kaikille!

maanantai 30. lokakuuta 2017

Mielipuuhaani


Olen monesti sanonut täälläkin, että tykkään sukkien kutomisesta. Tottahan se onkin, mutta enpä itsekään arvannut, miten mukavalta tuntuu kolmen viikon sukantekotauon jälkeen tehdä sukkia. Se siis tuntuu kamalan kivalta, nyt sen tiedän. Se kirkastui minulle näitä alla olevia sukkia tehdessäni.


Kirjoneulesukat koko 39-40, varsi 17 cm korkea kantalapun yläreunasta miattuna
Langat pinkki ja viininpunainen Nalle, joiden yhteinen menekki oli 88 g
Silmukoita 56, ja puikot 3 mm:n sukkikset



Malliltaan nämä ovat ihan perussukat, joita koristaa Vilukissan villasukat -kirjasta peräisin oleva Cubica-sukkien kirjoneule. Tuota kuvioa lukuunottamatta tein sukat ihan omaan tapaani.


Olen tehnyt aiemmin jo yhdet sukat tällä kuviolla ja ehkä tällaisia näkyy täällä jatkossakin. Tykkään nimittäin tästä kuvioinnista sukissa ja sen tekeminen on kivaa.



Viikonloppuna saatiin luntakin niin reilusti, että ensilumen mitta ylittyy reilusti.



Eilen illalla pakastui muutaman asteen verran ja jäädytti rännin alla olleen saavin veden sopivasti jäälyhtyä varten. Nyt meillä on sitten talven ensimmäinen jäälyhty valaisemassa pihatietä.



torstai 26. lokakuuta 2017

Torkkupeitto dominotekniikalla


Nyt sain valmiiksi ja kuvattuakin torkkupeiton, jota olen tehnyt pari kuukautta. Se on sen aikaa ollut päätyöni käsitöissä, mutta jotain muutakin olen siinä sivussa tehnyt. Kesällä jo tein päätöksen kutoa kolme torkkupeittoa lahjaksi ensi vuoden juhlijoille ja tämä on niistä numero 2. Ensimmäisestä kerroin täällä.


Torkkupeitto dominoneuletekniikalla, leveys 109 cm ja pituus 190 cm
Lanka luonnonvalkoista Gjestalin Jannea, menekki 1494 g, josta kudottuun osuuteen meni 1379 g ja virkattuun reunaan 115 g
Puikot ja virkkuukoukku 4 mm
Laput aloitin 41 silmukalla


Dominotilkut neulotaan aina oikein -neuleena siten, että aluksi luodaan kahden sivun pituuden verran silmukoita. Tämän jälkeen kavennetaan joka toisella kerroksella keskellä kaksi silmukkaa, kunnes jäljellä on yksi silmukka. Sen silmukan lisäksi  lapun reunasta poimitaan silmukat ja luodaan sama määrä uusia.  Ohjeita löytyy monesta paikasta, mm. täältä Ullasta ja tästä Dropsin videosta.



Reunaan virkkasin ensin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita ja sitten kerroksen simpukoita. Sen tein näin: *1 ks, hyppää yhden s:n yli, 7 p samaan silmukkaan, hyppää 2 s:n yli* .

Aiempiin dominiopeittoihini olen virkannut viimeisen reunuskerroksen rapuvirkkauksela, mutta nyt halusin jotain muuta ja parin yrityksen jälkeen päädyin tähän tapaan. Miellyttää ainakin minun silmääni.




Yksivärisen dominopeiton teko verrattuna vaikkapa kaksiväriseen, kuten se edellinen on,  on helpompaa, kun ei tarvitse lankoja vaihdella ja pääsee huomattavasti vähemmällä lakojen päättelyssäkin. Mutta toisaalta väreillä leikitellessä saa vaihtelua työhön ja ehkä hiukan "elävämmän" peiton. Olen tässä miettinyt sitäkin, kumpi olisi kauniimpi, mutta lopputulokseen en ole päässyt.


Sen verran "leipäännyin" tähän tekniikkaan, että nyt haluan tehdä muita käsitöitä välillä ja vasta hiukan myöhemmin aloitan sen kolmannen peiton. Nyt ensimmäisenä päässee puikoilleni miniän toivomat kirjoneuleiset polvisukat. Malli on aika vaativa ja väritoivomus mustaa ja sinistä, mutta onneksi vain kahta väriä. Saapa nähdä, miten näen tehdä näin hämäränä aikana, kun ei ole luonnonvaloa juurikaan helpottamassa näkemistä.


Näissä aatoksissa