Sain tunnustuksen

Sain Haaveilua ja villalankaa -blogin Lauralta tunnustuksen

Tunnustuksen ideana on uusien ja tuoreiden blogien löytyminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan bloggaajalta bloggaajalle

Ideana on:
1. Kiittää sinut nimennyttä bloggaajaa ja laittaa linkki hänen blogiinsa.
2. Vastata sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimetä ja linkata 11 Liebster awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksiä 11 uutta kysymystä blogisteille.

Blogini ei kyllä taida täyttää noita annettuja kriteereitä, sillä blogini on toiminut jo reilut 7½ vuotta ja seuraajiakin lienee yli 200, mikäli Lankapirtin lukijoiksi ilmottautuneiden määrää katsotaan, mutta kiitän ja kumarran Lauralle tästä huomionosoituksesta.  Ainahan tällainen mieltä lämmittää.

Lauran kysymykset arvostamilleen blogeille ja vastaukseni niihin:

1. Paras vuodenaika?  Ehdottomasti se on kesä, vaikka eivät muutkaan niin kamalia ole
2. Oletko jouluttaja eli joulufani?  En ole. Ikääntyessäni olen huomannut joulun merkityksen himmenevän.
3. Miksi bloggaat? Blogin perustin aikoinaan käsitöitteni päiväkirjaksi, mutta vuosien myötä siitä on tullut merkittävä muutenkin. Mielestäni tämä on tärkeä kanava edistämään minulle tärkeää sytomyssyilyä ympäri maan. Lisäksi olen saanut monia hyviä blogituttavia, joita voin kutsua jopa ystäviksi ja joiden kanssa yhteydenpito tapahtuu osittain blogien välityksellä. 
4. Suosikkikirjasi?  Luen paljon enkä osaa nimetä yhtä ainoaa suosikkia, mutta hiljattain luin Enni Mustosen Emännöitsijän ja jäin odottamaan jatkoa. Samoin jäi mieleeni Linda Olssonin Kun mustarastas laulaa, mutta siihen ei tietääkseni ole odotettavissa jatkoa.
5. Mikä arjessasi on parasta? Perheen jälkeen oma vapaus, kun työelämä ei enää säätele minua.
6. Viekö bloggaus paljon aikaa vai bloggaatko satunnaisesti? Bloggaus vie aika paljon aikaa, mutta tarkemmin en osaa sen määrää sanoa. Varmaan liikaa joka tapauksessa.
7. Mistä idea blogiisi lähti? Kun löysin käsityöblogit, olin kuin Liisa ihmemaassa. Siinä sitten vähitellen tuli halua kirjata omatkin työt muistiin kuvien kanssa ja siitä se  sitten lähti,
8. Jos voisit tehdä ihan mitä vain, mitä tekisit seuraavaksi?  Minulla on yksi toive, jota ajattelen juuri tässä kohdassa, mutta sitä en haluaa paljastaa kaikille.
9. Joko odotat syksyä?  En odota, mutta kyllä sen lähestyminen on mielessä ollut.
10. Mitä leffaa suosittelisit minulle? En ole leffaihmisiä enkä osaa suositella sinulle enkä muillekaan mitään.
11. Viihdytkö ihmisjoukossa vai nautitko mieluummin omasta seurastasi? Taidan nauttia enemmän yksinolosta kuin varsinkaan isossa ihmisjoukossa olosta.  Ystävien parissa oloa en laske vielä isoksi ihmisjoukoksi.


Siinäpä ovat vastaukseni Lauran kysymyksiin, mutta olen nyt niin tylsä, että jätän homman tähän. En siis keksi kysymyksiä enkä haasta ketään vastaamaan niihin. Tämän tunnustuksen ansaitsevia blogeja on paljonkin enkä nyt voi ryhtyä niitä seulomaan, katso vastaus kysymykseen n:o 6.

Kuvapläjäys meinasi unohtua

Jo kolmisen viikkoa sitten sain Sudelta haasteen esittellä omia lapsuuden kuviani.  Lupasin ottaa haasteen vastaan, mutta sitten unohdin koko asian tykkänään. Onneksi jokin aika sitten kotona käydessä  -ollaan taas Äkäalompolossa-  muistin asian ja kaivoin vanhoja albuumeja esille ja skannailin niistä muutamia kuvia.  Kovin monia kuvia ei minusta olekaan lapsena otettu, koska perheeseemme hankittiin ensimmäinen kamera vasta, kun olin toisella kymmenellä. Eikä silloinkaan kuvia otettu paljon, koska filmi oli kallista ja kuvien teettäminenkin maksoi melkein maltaita.  Mutta muutamia kuvia minun lapsuudestani sentään on tallennettuna ja niistä valitsin muutamia. Kuvien yhteisenä piirteenä voisi pitää vaikka Matleena äidin tekemissä vaatteissa


Suden eloisa ja hauskasti kerrottu kuvapläjäys löytyy muuten täältä.

Elämäni ensimmäinen kuva, jossa olen 3-4 kuukauden ikäinen. Kuva on otettu kaupunkireissulla, kun käytiin kylässä äidin ystävättären luona. Hänellä oli hiukan minua vanhempi tytär, jolle oli kutonut kauniin mekon, johon äitini ihastui. Niinpä mekkoa lainattiin ja minut kuvattiin se ylläni. Äiti oli saanut myös mekon ohjeen ja kutonut myöhemmin minulle ihan omankin sillä mallilla. Mutta tässä kuvassa siis olen "lainahöyhenissä". Itsehän en asiaa tietenkään muista, mutta näin kertoi äitini aikoinaan.

Tämänkään kuvan otosta en muista mitään. Mutta äiti kertoi, että kuvan nappasi vierailulla ollut isäni sisar. Minä ikää 1v 5kk ojentelen käsiäni kameraa kohti, haluaisin kai kuvaamaan.  Äidin sylissä on veljeni 3 viikon ikäisenä ja oikealla on kasvattisisareni. Taustalla näkyy vielä keskeneräinen kotitalomme, jossa asuin elämäni ensimmäiset vuodet.  Meillä tytöillä äidin ompelemat mekot.

Tässä kuvassa, joka on valitettavan pienikokoinen, olen molempien veljieni ja jo edellä mainitun kasvattisisareni kanssa muistaakseni "Letkun puistossa" Oulussa. Olen kuvassa luullakseni 8- tai 9-vuotias, mutta itse kuvan ottoa en muista tästäkään kuvasta. Vaatteet kyllä muistan, muistaakseni meillä kaikilla oli äidin ompelemat vaatteet: meillä pienillä lappuhaalarit (minulla punaiset ja pojilla taisi olla vihreät) ja Helellä mielestäni kovin kaunis kävelypuku. 

Tämän kuvan otto onkin jo jäänyt mieleeni. Olin oppikoulun toisella luokalla ja sattumoisin samalla luokalla oli kaukainen sukulaiseni "Eeli", jota en ollut tuntenut ennestään.  Mutta me tytöt ystävystyimme ja ystävyytemme säilyi aikuisikään saakka, mutta sitten tiemme erkanivat. Meillä oli useita samanlaisia vaatekappaleita, mm. samanlaiset villapuserot, jollainen minulla on kuvassa. Tässä puserossa oli kiva kaulus: muistaakseni resorina kudottu suora pala, jonka reunassa oli nyöri. Sen saattoi nostaa hupuksi ja sitoa nyörin ylös pään päälle tai laskea alas kaulukseksi kaksinkertaisena. Pusero oli tummanpunainen ja alta näkyy ihanan hohtavan punaisen silkkisamettisen mekon helmaosa.  Huomaathan, että meillä on samanlaiset sukat ja kengätkin.

Potretti veljistäni ja minusta talvelta 1960, jolloin meillä oli vielä heteka ja sen päällä ihana sängynpeitto. Meillä lapsilla oli ikäeroja vain hiukan reilu vuosi, joten olemme kuvassa melkein samankokoisia, varsinkin pojat, joita usein luultiin kaksosiksi.  Minulla yllä äidin ompelema villakankainen hame ja puserona taitaa olla sama kuin edellisessä kuvassa. Hameen kankaan muistan, siinä oli ruskeansävyisiä ruutuja.  Takana äidin pistelemä Tuhkimo-taulu.

Kevättalvella 1961 vietettiin tällä tyttöporukalla 15-v synttäreitäni.  Ylläni ostohame ja äidin ompelema muistaakseni violetin sävyinen pusero.  Minä istumassa sohvalla toisen vasemmalta päin.

Telttaretkellä kesällä 1961 äidin kanssa. Olin silloin jo siis nuori neito, joten tähän lienee hyvä päättää lapsuuskuvien esittely. Rippikoulun kävin saman vuoden syksyllä ja pääsiin siis "virallisesti" aikuisten kirjoihin.

 Kuten teksteistä kävi ilmi, lähes kaikki vaatteeni olivat äidin tekemät niin näissä kuvissa kuin muutenkin. Äiti olikin taitava ja monipuolinen käsitöiden tekijä. 

Pullakahveilla Piikun luona

Viikko sitten sain kutsun Piikun luo kahville ja otin kutsun vastaan, kiitos siitä.  Piiku itsehän ei juo kahvia, mutta tarjosi minulle. Olisi minulle teekin maistunut, vaikka nykyisin olen kyllä juonut melkein pääsääntöisesti kahvia, mutta hyvässä seurassahan voi tehdä poikkeuksia.  

”Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidän bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Pas“te)  (Ei ole aivan pakko jakaa.)  Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata pelkästään valokuvin."

1. Mikä on sisustustyylisi?

Mikähän se olisi, ei sillä taida olla nimeä. Meidän kotimme sisältää tavaroita ja kalusteita pitkältä, pitkältä ajalta. Ja ne ovat kaikki suloisesti sekaisin, jos niin voisi sanoa. Siis uutta ja vanhaa on rinnakkain sulassa sovussa. Muutimme nykyiseen kotiimme liki kuusi vuotta sitten ja toimme tänne suurimman osan entisen kotimme tavaroista (vain pienestä osasta raskimme luopua). Siinä entisessä kodissamme asuimme liki 19 vuotta ja sinnekin oli viety vanhan kodin tavarat.  Pintaremppaa täällä on sentään tehty ja jotain tekstiilejä  uusittu kumpaankin kotiin. Katselin tässä ympärilleni ja totesin, että vanhimmat kalusteemme ovat olleet meillä 1970-luvulta alkaen ja uusimmatkin vuodesta 2006. Kieltämättä joskus tulee katseltua sisutuskuvia ja silloin tulee mieleen, että jotain voisi tehdä meilläkin. Mutta se ajatus menee pian ohi. Olenkin tullut siihen tulokseen, että olen jo niin vanha, että pesän rakennusviettini on sammunut eikä se hehku miehelläkään.  :D  Mutta jokainen kotimme esine tuo muistoja mieleen ja on siksi meille tärkeä. Ja me viihdymme täällä hyvin.

Tässä nurkkauksessa on minun ensimmäiseen omaan asuntooni vuonna 1967 hankkima radio. Sisko-pääni asuu sen päällä nykyisin. Siskon takana pojan koululaisena tekemä hyllykkö ja seinällä minun muinoin pistelemä taulu. Käsityölehdet odottavat radion vieressä, että joku selaisi ne läpi ja joutilaat pääsisivät uuten kotiin.

Oli kai vuosi 1978, kun tämä vanha lipasto muutti meille ja on säilyttänyt siitä alkaen perheemme  villasukkia ja lapasia.

Uusimmat kalusteet ovat makuuhuoneessamme (sänky, yöpöydät ja lipasto).  Kuvassa minun puoleni ja aarteeni eli lankavarastoni. Muovilaatikoiden lisäksi niitä on tuo lipasto täynnä ja pari muovikassillista lattiallakin.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?

En ole varsinaisesti panostanut minkään huoneen sisustamiseen, mutta sanonpa tässä nyt, että työhuoneeseen, jossa on kaksi kirjoituspöytäämme, joiden ääressä nytkin istun tätä naputtelemassa. Huone nimittäin tapetoitiin ja lattia sai uuden pinnan sekä ikkunat uudet verhot pian muuttomme jälkeen.

Toineen työhuoneen kirjoituspöydistä, jotka mies pelasti kaatopaikalle joutumasta ja entisöi käyttöömme.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Tuskinpa mihinkään. Ei ainakaan nyt tule mieleen mitään tarpeita tai toiveita. Noo, jos tulisi sairautta, niin siihen voisi käyttää.


4. Mihin käytät paljon rahaa?

En oikeastaan mihinkään. Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on kaikkea, mitä kaipaan eikä mitään suuria toiveita ole. 

5. Mistä onnesta unelmoit?

Tähän voin vastata Piikun sanoin: "Yhteisestä mukavasta vanhuudesta miehen kanssa".  Vaikka olemme jo liki seitsemääkymppiä ja eläneet yhdessä jo pian 46 vuotta, haluan jatkaa hänen kanssaan mahdollimman kauan. Siihen unelmaan kuuluu myöskin, että lastemme elämä olisi onnellista.

 6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

En osaa ajatella mitään yksittäistä huonon onnen asiaa, mutta joku kamalan paha asia...

7. Missä asiassa olet tunnollisin?

 Lupausten pitämisessä ja siinä, etten aiheuta tahallani kenellekään mitään pahaa.

 

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Jos tahattomasti aiheuttaa toiselle jotain ikävää.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

Se pitäisi kysyä miehiltä tai lapsilta. 

 

10. Mikä on miehen paras ominaisuus?

Luotettavuus ja toisen hyväksyminen omana itsenään.

Minä en nyt kutsu ketään kahville luokseni, mutta jos haluat, niin nappaa kutsu mukaasi ja kerro minullekin, että tiedän sinun tulevan.  :D

Kesä on jo

Viime vuoden syyskuussa lähdin innolla mukaan tähän haasteeseen ja nyt se on ohi!  Ja muutaman päivän jo ylikin, kun meinasi viimeisen kuvan ottaminen vallan unohtua.

10 KUVAA KESÄÄN -haaste!

 Haasteessa seurataan kuvina saman maiseman muuttumista talveksi, sitten kevääksi ja taas kesäksi. Tarkoituksena on kuvata ikkunan maisema nyt, seuraava kuukauden päästä ja taas seuraavassa kuussa jne. Ja viimein kerätä kuvat kollaasiksi ja kappas, kun 10 kuvaa on otettu, on pian juhannus!

Syyskuun näkymä

Lokakuun näkymä

Marraskuun näkymä

 Joulukuun näkymä

Tammikuun näkymä

Helmikuun näkymä

Maaliskuun näkymä

  Huhtikuun näkymä

Toukokuun näkymä

Ja kesäkuun näkymä, jonka nappasin tänään noin tunti sitten.


Tämä näkymä on silmiemme edessä aina ruokapöydän ääressä istuessamme. Usein katselemme sitä muutenkin, kun seuraamme lintujen ja eläinten elämää metsikössä.

Kuva 9/10

10 KUVAA KESÄÄN -haaste!

On kulunut jo kahdeksan kuukautta siitä, kun tämän haasteen ensimmäisen kuvan nappasin keittiömme ikkunasta ja julkaisin täällä blogissani. Sen jälkeen olenkin kuvannut tätä näkymää joka kuukausi ja vielä on yksi kerta jäljellä.

Kuva on otettu tänään 25.5 iltapäivällä kello 14:n tienoissa.  Aurinkoinen lämmin päivä hellii meitä. Varjossa oleva mittarimme näyttää ulkona olevan +20.2.  Sopivan leppeä tuuli leyhyttelee pyykit kuiviksi nopeasti.

 

Verrattaessa kuvaa tähän ylläolevaan huhtikuun kuvaan ei suurta eroa huomaa. Puistikko on männikköä ja tuolla toisella reunalla on muutamia lehtipuita, mutta niiden vihreys on vielä vielä niin vähäistä, ettei erotu juurikaan kuvassa.  Tosin  se näkyy selvemmin, kun katselee suoraan ikkunasta eikä valokuvaa.

Ilmatieteenlaitoksen mukaan aurinko nousi täällä tänään klo 3:19 ja laskee klo 23:14. Päivän pituus on 19 h 55 min. Eikä tuo muutama tunti nousun ja laskun välissä ole sekään pimeää vaan hämärää. 

Linnut (tiaiset, kirjosiepot, västäräkit, harakat, kyyhkyt, fasaanit), oravat, rusakot ja siilit elävöittävät maisemaa, vaikka nyt niitä ei kuvassa näy. Lintuja tosin on vähemmän kuin muina vuosina, mutta kirjosieppopariskunta on vallannut kuvan ulkopuolelle jäävän pesäpöntön. Kuvassa näkyvä pönttö ei kai kelvannut millekään lintupariskunnalle tänä keväänä, ainakaan sitä ei ole vielä valloitettu.

Vielä yksi kuva kesäkuun lopulla ja kuvakollaasi kaikista kuvista ja haaste on hoidettu.  

Kuva 8/10

 10 KUVAA KESÄÄN -haaste!

 Ollaan ehditty jo kahdeksanteen kuvaan ja kevääseen, tässä syksyllä aloitetussa haastekampanjassa.  Enää kaksi kuukautta ja kaksi kuvaa ja sitten se on ohi.

 Tänään klo 13 aikoihin napattu kuva on jo mukavan keväinen.  Talven lumet ovat miltei hävinneet, talon seinustalla varjossa on vielä katolta tipahtaneiden lumien pohjia, kuten kuvan vasemmassa reunassa hiukan näkyy.

Tänään aamulla oli pilvistä, mutta iltapäiväksi saatiin kaunis aurinkoinen sää ja varjossa oleva mittarimme näyttää tätä kirjoittaessani +10.1 astetta. Ilmatieteen laitos ilmoittaa auringon nousun ja laskun väliseksi ajaksi yli 16. tuntia. Enää ei ole pimeää kuin muutama tunti yön seutuna.

Talitiaisia ja harakkapariskunta on liikuskellut metsikössä. Harakat taitavat pesiä lähitienoolla, tiaiset vasta katselevat sopivia koloja. Oravatkin vilistävät puissa ja maassa, mutta eipä kuvaa ottaessa mikään sattunut näkyville.

 

Näin talviselta näytti maaliskuun 28. päivänä, siis neljä viikkoa sitten.

Kuva 7/10

10 KUVAA KESÄÄN -haaste!

 Syksystä aloitin kuvaamaan näkymää keittiömme ikkunasta ja nyt ollaan ehditty jo kevättalveen. Ja olenpa  varma, että seuraavassa kuvassa onkin sitten jo paljon vähemmän lunta.  Aikaisemmat kuvat voi katsoa täältä.

 Näin luminen näkymä oli tänään aamupäivällä.  Ilmakin sakeana lumisateesta. Onpa maassakin oleva lumi lisääntynyt helmikuuhun verrattuna.  Mutta vakuuttavasti ollaan kesää ja valoa kohden menossa.

Helmikuun kuva vertailua varten

Ennen puolta päivää aurinko paistoikin jo kirkkaasti ja sulatti vasta sataneen lumen loskaksi.  Ehkä siinä suli samalla hiukan vanhaakin lunta, niin että sanonta "uusi lumi on vanhan lumen surma" piti taas kerran paikkansa.

Tässä vielä kuva talon toiselta puolelta, jossa näkyy lumisateen sakeus selvemmin.

 Olen siis taas kotosalla.  Eilen iltamyöhällä ajeltiin Äkäslompolosta ja saatiin samalla ihailla komeaa kuuta. Alkuillasta kuu oli jättisuuri ja punaisen ruskea, mutta vilkkui vain metsän takaa, joten sitä ei päässyt kuvaamaan.  Kun sitä pystyi kuvaamaan, oli se jo ihan tavallisen näköinen ja kokoinenkin, mutta koko matkan ajan se vilkutti meille silmäänsä.

 Liikkuvasta autosta sitten napsin siitä muutamia kuvia, joista tässä näytillä pari.

On minulla muutamia käsitöitäkin valmiina ja esittelemättä. Palaan niihin lähiaikoina, kunhan saan ne kuvattuakin.

Leppoisaa pääsiäisen aikaa kaikille!

Kuva 6/10

10 KUVAA KESÄÄN -haaste!

Taas on kulunut kuukausi edellisestä kuvastani ja on aika esitellä näkymä n:o 6 keittiömme ikkunasta.

Kuukausi sitten näymä oli näin luminen, kun vasta satanutta lunta oli runsaasti puissa.

Äkkiseltään voisi tämän helmikuun kuvan perusteella olettaa lunta olevan vähemmän, mutta jos katsot vaikkapa noita lumesta pilkistäviä törröttäjiä, niin huomaat lumikerroksen olevan paksumpi.  Kirkas aurinkoinen sää ja lumettomat puut saavat aikaan vaikutelman vähemmästä lumesta.

Ilmatieteenlaitoksen mukaan aurinko nousi tänään Oulussa klo 7:42 ja laski tänään muutama minuutti sitten eli klo 17:21.  Päivän pituus on siis 9 h 39 min. Ilta on jo hämärtymässä  ja lännen puoleinen taivas punertaa kauniisti. Päivä oli kaunis, aurinko paistoi saaden räystäät tippumaan ja leppeä tuuli puhalteli jo keväisesti.

Metsikössä on ollut rauhallista. Koirien ulkoiluttajia näkyy päivittäin, joskus joku hiihtääkin, vaikka näköetäisyydellä ei ole latua. Lintuja ja oravia vilahtelee joskus, mutta edelleen vähemmän kuin muina talvina.

Sain tunnustuksen

Sain Kankurittarelta tämän tunnustuksen. Kiitos siitä!

Tunnustuksen säännöt ovat:
Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus
eteenpäin kahdeksalle  blogin pitäjälle, joille kerron asiasta ja heidän tulee
kopioida tuo kuvasymboli blogiinsa.


Hmh, mitähän minä tunnustaisin itsestäni. Olen jo niin moneen kertaan näitä tunnustuksia tehnyt täällä Lankapirtissä, että en taida mitään uutta paljastaa itsestäni. Ja entiset tunnustukseni ovat tuttuja ainakin pitkäaikaisille vierailleni, mutta toisaalta on viime aikoina tullut aika paljon uusia lukijoita ja he tuskin ovat kaivelleet noita vanhoja tunnustuksiani esiin. Taidanpa seurata Kankurittaren kaavaa ja tehdä sen pohjalta omat tunnustukseni.

Siispä tunnustukseni ovat:
1. En erityisesti pidä liikunnasta, mutta pilates ja tanssi ovat poikkeuksia. Niiden lisäksi sauvakävelen silloin, kun laiskuuteni antaa myöten. Pilatestunnilla käyn kerran viikossa ja sen lisäksi teen omatoimisesti liikkeitä kotona. Paritanssi on mieheni ja minun yhteinen harrastus.

    2. Kuvittelen olevani rauhallinen ja harkitsevainen enkä kovin helposti innostu mihinkään uuteen. Minun tulee saada rauhassa harkita asiaa ensin ja sitten voin mennä mukaan.

3. Luen paljon, päivittäin useita tunteja. Historialliset romaanit ovat viime aikoina jotenkin löytäneet tiensä luokseni, mutta nykyajastakin kertovat kirjat samoin kuin elämäkerrat ja runot ovat mieleisiä. Dekkaritkin menevät, jos niissä ei ole kovin raakoja kohtauksia.  Olen oikeastaan kaikkiruokainen kirjallisuuden suhteen muuten, mutta sotakirjat ja muut väkivaltaiset jutut jäävät minulta lukematta.

4.  Luonto on minulle tärkeä. Seuraan kotona päivittäin lähimetsikön elämää. Lapin keväinen luonto on tullut tutuksi ja rakkaaksi jokakeväisten Äkäslompolon reissujen ansiosta. Ja kesällä nautimme Kainuun luonnosta mökin rauhassa.

5. Olen kahden aikuisen lapsen äiti, mutta lapsenlapsia meillä ei ole. Sen sijaan olen isotäti liudalle lapsia ja isoisotätikin parille lapselle, joita pyrin paapomaan mahdollisuuksien mukaan.

6. Sanomattakin lienee selvää, että käsityöt on minulle tärkeä harrastus. Elämäni varrella olen ehtinyt harrastaa sitä melkein laidasta laitaan, mutta viimeisinä vuosina kutominen (lue neulominen) on ollut mieluisinta.

7. Kankuritar sanoo, ettei hän ole romantikko. Entäs minä, sitä piti ihan miettiä ja lopulta tulin siihen tulokseen, että taidan olla edelleenkin. Tosin se puoli tuntuu latistuneen iän myötä, mutta yhä nautin esim. tunnelmallisista hetkistä ja kauniista asioista. Mutta en minä sentään elä pää pilvissä.

8.  Minun keräilyhaluni on hiipunut vuosien varrella. Saatan kierrellä kaupoissa ja kirppareillakin, katsella ja ihailla, mutta nykyisin tulee vain harvoin halu ostaa jotain kaunista tai ihanaa.

Nyt minä olen taas niin laiska kuten monesti ennenkin, etten viitsi jatkaa tätä eteen päin. Mutta jos joku haluaa kertoilla itsestään, niin nappaa toki mukaasi. Minä tulen mielelläni lukemaan tunnustuksiasi, kunhan jätät siitä minulle tiedon.

Taas X-myssy ja tunnustus

Tämä aika on sytomyssyaikaa niin minulla kuin monella muullakin. On todella kiva löytää uusia bloggaajia, jotka ovat ottaneet haasteemme vastaan. Eri puolilla Suomea suihkivat puikot ja koukut taii surisevat saumurit/ompelukoneet myssyjen teossa. Ja syntyy taas paljon erilaisia päähineitä lahjoitettavaksi sairaaloiden kautta syöpäpotilaille. Ja siinä sivussa uusia myssymallejakin.

Tämän X-myssyn muunnelman sain valmiiksi lauantaina.  Mallihan on sama, jonka esittelin viikko sitten täällä eri langasta tehtynä. Siis blogin Käsistä karannut TiiQn uusi vielä julkaisematon ohje (tulee seuraavaan Ullaan). 

Nyt langaksi valikoitui aivan ihana uusi tuttavuus Sublime (75% extra fine merino, 20% silk, 5% cashmere), jota sain marraskuussa lahjoituksena pari 50. g:n kerää. Kiitos Johanna!  Tähän myssyyn lankaa kului 55 g, joten saan lopusta pienemmän myssyn tai sopivan raitalangan kera reilummankin kokoisen. Puikot  olivat 4 mm:n ja 4.5 mm:n vahvuisia.



Nyt muutin ohjetta sen verran, että myssystä tuli matalampi, ei ole sellainen "lötkö pipo". Kavennukset tein samaan tapaan kahdeksassa sektorissa kuten niin usein ennenkin. Nyt jälkeen päin mietin, olisiko ollut parempi tehdä tähän matalampaan malliin kuuden kukan sijasta vain viisi ja kaventaa siten tuota nurjien silmukoiden aluetta. En tiedä, mutta jos teen lisää näitä matalia muunnelmia, niin pitää tarkemmin pohtia kavennukset ennen aloittamista. Nythän minä sain matalan myssyn idean, kun kavennukset piti jo aloittaa enkä siis paljon miettinyt asiaa, tein vain.





Sain Kätten töitä -blogin Kesätuulialta tämän tunnustuksen.

Lämmin kiitos siitä!

Tunnustukseen kuuluu jakaa se eteenpäin viidelle blogille, joista tykkää (ja joilla on alle 200 lukijaa) ja kiittää linkillä tunnustuksen antajaa.

Siis aika helppo juttu, kun ei tarvitse ruveta kertoilemaan tunnustuksia itsestään. Ei minulla ole niitä vastaan varsinaisesti mitään, mutta niiden tekeminen on monesti työläs ja aikaa vievä juttu. Varsinkin kun käyttää tätä kymmensormijärjestelmää, joka minulla on käytössä: yksi tekee työt ja yhdeksän lepää! :D

Valitsin seuraavat viisi blogia, joista pidän ja jotka ovat minulle aika uusia tuttavuuksia. Nämä viisi tulivat ensimmäisenä mieleeni:
Anniinalle Sohvaneulomoon
Pirjolle blogiin punos-sidos-silmukka
Mollielle blogiin Puikkokuumetta
Marialle blogiin Toisella puolen lahden

(Tosin en löytänyt sieltä Lukijat-listaa, joten en tiedä onko yli vai alle vaaditun rajan)

Martalle blogiin Martta ja kasoittain lankaa.

 Olkaapa hyvät, ottakaa tai jättäkää!

Olisihan näitä kivoja uusia tuttavuuksia vaikka kuinka monta, mutta tällä kertaa nämä.

Kuva 5/10

10 KUVAA KESÄÄN -haaste!

Taas on kulunut kuukausi edellisestä kuvastani ja on aika esitellä näkymä n:o 5 keittiömme ikkunasta.

Ensin joulukuun kuva vertailua varten.

Lunta ja auringon kultaa puiden latvoissa.  Eipä juuri muuta, ei edes lintuja tai oravaa sattunut ruokintapaikalle. Lumi on lisääntynyt, mutta maassa näkyy vielä samat talventörröttäjät, tosin lyhyemmästi.  Puiden lumitaakka viikonlopun lumisateen jälkeen melkoinen. On ollut harvinaisen tyyntä. 

Mutta kiva tuonne metsikköön on katsella tällaisina päivinä, kun aurinko paistaa täydeltä terältä. Minä sitten tykkään näistä aurinkoisista päivistä.  Kunpa aurinko pääsisi kunnolla paistamaan tuohon metsikköön, mutta edessä olevat talot varjostavat niin, että aurinko kultaa vain latvukset.

Kuvan otin klo 11 tienoissa, jolloin mittarissa oli -14 astetta.  Ilmatieteen laitoksen mukaan auringonnousu Oulussa oli tänään klo 9:34 ja lasku klo 15:27. Päivän pituus on 5 h 53 min (jatkunut joulukuun kuvauspäivästä n. 2 h 20 min).

Lintuja on muuten aika vähän liikkunut tänä talvena. Liekö kannat vähentyneet vai muualla paremmat tarjoilut. Oravat sentään piipahtavat silloin tällöin ja rusakkokin käy jälkensä jättämässä öiseen aikaan. Jos katsot tarkkaan, niin huomaat tuossa linnun pöntön alla vihertävään kasan. Vietiin siihen kaalin lehtiä tarjolle rusakolle. On siinä käyty syömässä, mutta hitaasti kasa vähenee. Muinoin 1970-luvulla Rovaniemellä asuessamme syötimme takapihalla jäniksiä kaalilla ja porkkanoilla. Hyvin ne jäniksille maistuivat, oli parhaillaan viisikin jänistä yhtä aikaa aterioimassa iltasella, kun lasten kanssa ikkunasta katsottiin.

Vielä "ylimääräinen" kuva, jonka nappasin samasta kohdasta kääntämällä kameran ylös päin niin, että hiukan räystästäkin tuli kuvaan.

Kuva 4/10

10 kuvaa kesään -haasteeni on edennyt jo neljännteen kuvaan.  Tämä syyskuussa alkanut tarinani kertoo lähinnä kuvien avulla vuoden kulusta, jota seuraan kotimme yhden ikkunan läpi. Kymmenes kuva nähdään juhannuksen tietämissä.

Tässä ensin  marraskuun kuva, jotta on helpompi nähdä muutokset kuukauden takaiseen aikaan.

Eilenhän oli talvipäivänseisaus ja silloin nappasin tämän kuvan. Siinä on jo aivan talvinen näkymä. Kuva on otettu puolen päivän aikaan.  Sää oli lähes selkeä, jotain pakkasutua oli hiukan sumentamassa auringonpaistetta. Lämpötila oli noin -22 astetta.  Linnut ja oravat nauttivat päivittäin ruokintapaikoillamme, mutta nyt en saanut yhtään kuvaan. 

Toiseen suuntaan klo 13.46 katsoessa näimme punaisena hohtavan auringon.  Ilmtatieteen laitoksen mukaan Oulussa nousi aurinko eilen klo 10:29 ja laski klo 14:04. Päivän pituus oli siis 3 h 35 min.


 Kaikki tämän haasteen kuvat löydät tuosta ylhäältä klikkaamalla kohtaa 10 kuvaa kesään ennen postauksia.

Kuusi kuvaa kesästä 2012

Valitse kuusi kuvaa kesästä. Aihe on täysin vapaa, kunhan kuvat vain ovat viime kesältä. Suosikkikasveista, kesän projekteista, onnistumisen ilosta, reissuista tai kauniista valokuvista on haasteesi tehty.

 Hilkan käden jälkiä -blogista nappasin tämän minua innostavan haasteen. Kiitos Hilkka!

Tämän parissa vierähtikin mukavasti perjantai-iltapäivä, sillä minunhan piti katsastaa kaikki kesän kuvat ja tunnelmoida niiden parissa.  Lisäksi myös järjestelin kansioita. 

Valinta oli vaikea, kun vain kuusi kuvaa sai valita. Ne valitsemani kuvat, jotka lopulta läpäisivät tiukan sensuurin,  näet tässä alla.

 Elokuisella retkellä Ranuan eläintarhassa tutustuimme jääkarhun pentuun Ranzoon ja emoonsa Venukseen.

 

 Pääskyset kuuluvat kesäämme

 Suvipäivä erämaajärven rannalla

Ahvensaalis kuhisee katiskassa 

 

 Pionien loistoa kotipihalla

  Tämä kotipihan vastaantulija jäi tuntemattomaksi, kun ei esitellyt itseään eikä etsiskelyni nettimaailmassa tuottaneet tulosta.

 Haasteen saa napata mukaansa, ken haluaa, ja se on jopa suotavaa. Kerrothan minulle kommentissa, jos nappaat, niin tiedän tulla katsomaan sinun kesäkuviasi.