Tänä viikonloppuna

Tänä viikonloppuna toteutui jo pitkään suunniteltu ja odotettu vierailu tänne Lankapirttiin. Välillä meinasi epäuskokin jo vallata mielen, mutta sinnikkäästi vain jaksoimme suunnittella kaikille sopivaa ajankohtaa ja odottaa. Ja eilen sitten koitti se päivä, jolloin Eila blogista Vyyhdin viemää ja Katja Villa Lankalasta saapuivat luokseni vierailulle.

Mitään erityistä ohjelmaa meillä ei tapaamiselle ollut. Tietenkin neuloimme ja juttelimme, juttelimme ja neuloimme. Mukavasti etenivät käsityömmekin. Eila sai kaulahuivinsa melkein valmiiksi ja Katja ja minä tikuttelimme molemmat sukan. Eilen illalla piipahdimme sen verran Oulua katselemassa, että teimme pienen kävelylenkin rantoja pitkin torilta Nuottasaaren suuntaan. Siellä iltahämärässä keltalehtisen koivun alla kuvasin nämä rouvat suomineitoina.

Ja arvatkaapa, mitä sain tuliaisiksi. Tunsin oloni peräti hämmentyneeksi valtavasta tuliaismäärästä. Sanoinkin, että tämähän on kuin joulu! No ensinnäkin orkidean! Ja millaisen orkidean!

Kukkavarsi on peräti nelihaarainen. Kolme kukkaa on jo avautunut ja nuppuja on 32 odottamassa avautumisvuoroaan. Jatkossakin täällä siis saadaan ihailla ihania orkidean kukkia.

Seuraavaksi sain kauniin punaisen paperikassin, josta ensinnä ilmestyi Katjan tikuttelemat ihanat lovikkaat.

Ovatpa muuten möyheän pehmoiset, oikein karstalla karstatut. Ihanan paksut ja lämpimät. Eipä palele sormiani ensi talvena pahemmillakaan pakkasilla.

Ja vielä kassista löytyi mohairlangasta tehty bolero! Tosin siitä oli vielä pari lyhyttä saumaa ompelematta, mutta piankos Eila ne nopsilla sormillaan ompeli ja minä pääsin sovittamaan boleroani. Minulla ei muuten ole tainnut olla boleroa sitten lapsuuteni, joten oli kyllä mukava saada tällainen. Olen ihaillut täällä blogeissa toinen toistaan upeampia boleroita ja harkinnut moisen tekemistä itsellekin, mutta en ole päässyt ajatusta pidemmälle. Ja nyt minulla on sellainen!

Herrastelin bolero ylläni, kun kävimme lounaalla kiinalaisessa ravintolassa tänään ennen kuin jätimme haikeat jäähyväiset toisillemme ja vieraani lähtivät ajamaan koteihinsa. Monet, monet kiitokset teille rakkaat ystäväni vierailustanne ja näistä ylenpalttisista lahjoistanne!

Omat antimeni vierailleni olivat paljon vaatimattomammat, mutta rakkaudella olen ne tehnyt. Tällaiset pikkuliinat heille virkkasin ja mieleisiään tiskirättejä saivat valita jemmapussistani itselleen.

Täytyy kyllä sanoa, että oli meillä mukava viikonloppu. Jatkoakin suunnittelimme, joten eiköhän me tavata vielä. Ja Katjalla unohtui sukankudin meille, ja eikös se vanha sanonta sano jotain sen tapaista, että silloin tulee käymään uudestaakin, kun jättää jotain.