Torkkupeitto isoäidinneliöistä

Niin se kesä alkaa olla lopuillaan, kun eletään jo elokuun viimeisiä päiviä. On ollut poikkeuksellinen kesä niin sään (helteitä, myrskyä, kovia vesisateita...) kuin minun oman elämäni suhteen tyttären omaishoitajana. Mökilläkin olen voinut viettää vain muutamia päiviä koko kesän aikana. Mutta aika aikaansa kutakin, onneksi on toivoa tyttären paranemisesta. 

Käsitöitäkään en ole tehnyt kuten ennen, mutta jotain sentään olen saanut valmiiksi. Nyt viimeisin valmistunut työni on tämä allanäkyvä torkkupeitto. Sen teon aloitin tekemällä kaikista mahdollisista jämälangoista isoäidinneliöitä, kuten kerroinkin jo pari postausta aiemmin. Sitten satuin löytämän pussillisen aiempia jo unohtamiani isoäidinneliöitä. Ja yllättäen ne olivat saman kokoisiakin uusien kanssa, joten mukaan vain. Koonti vaiheessa jouduin virkkaamaan vielä kymmenkunta lisälappua, että peitto saavutti asettamani minimimitat.

Torkkupeitto isoäidinneliöillä, koko 134 cm x 93 cm

 Langat jämälankoja ja reunukseen 7veikkaa, joka jäi tästä peitosta, menekki yhteensä 1040 g, Virkkuukoukut 4 mm ja 3.5 mm

Laput kiinnitin virkkaamalla. Reunaan virkkasin ensin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita ja sen jälkeen simpukoita seuraavasti toistaen *-*:  2 p, *hyppäsin 3 s:n yli, 7 p samaan silmukkaan, hyppäsin 3 s:n  yli, 1 p seuraavaan silmukkaan* .

Reunus kupruilee hiukan, kuten kuvista varmaan huomaatkin. Peitto on vain höyrytetty ja pingottaminen varmaan poistaisi kuprut, Sen teen ehkä myöhemmin tai sitten otan tämän käyttöön tällaisena, koska kuprut haittaavat ainoastaan silmää eivätkä peiton käyttöä.

Meidän ainokainen omenapuu tuottaa tänä syksynä mukavan määrän makeita omenia. Niistä olemme nauttineet kai jo reilun viikon verran ja jatkoa seuraa.  Kolme vuotta sitten samainen puu "sairasti" jotain  tautia eikä omenia voinut syödä. Luulimme silloin, että puu on menetetty, mutta tautia ei ole sen jälkeen ilmennyt ja nyt jo on satokin hyvä. Arvaat varmaan, että olen tyytyväinen. Minusta omenat ovat hedelmistä parhaita.

Kaunista syksyä kaikille!

Innostavaa lukemista

 Käsityöt, ne minun pääaskareeni, etenevät kyllä, mutta pikku hiljaa. Ja niistä ei tällä kertaa sen enempää vaan palaan niihin, kun saan valmista. Vauhti taitaa hidastua entisestään vieläkin, kun sain eilen mukavaa luettavaa melkoisen kasan.

Tämän kasan hain eilen kirjastosta. Neljä romaania ja  vain hiukan näkyvän Antti Kolin uutuuden Tarkkaile lähiluonnon eläimiä. Lukeminen on minulle toinen mieliharrastukseni käsitöiden lisäksi. Yleensä minulla on aina kasa kirjoja yöpöydällä lukemista odottamassa. Ykeensä käyn kerran viikossa kirjastossa hakemassa lisää luettavaa. Aiemmin ostin paljon kirjoja, mutta ikä on opettanut minut hakemaan kirjat kirjastosta sen sijaan, että kasaisin niitä kotiin.

Eilen aloitin tuon oikealla olevan Lucinda Rileyn Kadonnut sisar, jota olen jonottanut useita kuukausia. Se kun on hyvin suositun Seitsemän sisarta -kirjasarjan uusin osa. Noita kolmea muutakin romaania jouduin odottamaan melko kauan, Talon tytärtä ehkä melkein yhtä pitkään. 

Kadonneen sisaren lukeinen on minulla hyvässä vauhdissa, olen lukenut liki 200 sivua sen lähes 900. sivusta. Tämäkin kirja kuten kaikki aiemmat lukemani Rileyn kirjat tempaavat minut niin mukaansa, etten oikein malta keskittyä mihinkään muuhun. Harmi vain, että kirjailijan kerrotaan kuolleen hiljattain. Mutta tämä sarja kuulemma jatkuu vielä ainakin yhdellä osalla Atlas, joka on Lucindan pojan kirjoittama ja ilmestyy syksyllä 2022.

Kirjasarja Seitsemän sisarta on Rileyn suuren menestyksen saavuttama sarja, jossa kerrotaan Papa Saltin eri puolilta maailmaa adoptoimista tyttäristä. Jokaisesta tyttärestä kertoo yksi kirja ja tämä Kadonnut sisar on sarjan seitsemäs osa.

Jämälankojen kulutusta

Elokuu alkaa olla puolessa välissä, mutta minun elokuun käsityöni eivät juuri ole valmistuneet. Ja siksi postauksiakaan ei ole tullut aikaisempaan tahtiin. Koko ajan olen käsitöitä kyllä tehnyt, mutta valmiiksi olen saanut vain yhden patalapun. 

Melkoisen kasan olen kuitenkin kuluttanut jämälankoja, yhteensä 515 g. Ensin virkkasin isoäidinneliöitä torkkupeittoon ja sitten vielä lopuista jämälangoista patalapun. Nyt ovat pienet jämäkerät kaikki käytetty ja osa isommistakin keristä.

Kaksinkertainen virkattu patalappu lopuista jämälangoista, koko n. 18 x 19 cm

Langanmenekki yhteensä 61 g ja tätä ohjettani mukaillen tein

Tämä on aivan pariton patalappu, mutta saanee parin, kunhan lankavarastooni joskus tulee sopiva määrä jämälankoja.

Kaksinkertaisena tällainen patalappu on jämäkkä ja hyvä suoja käsille kuumia kattiloita tai muita astioita nostellessa. Molemmat puolet ovat eri värisiä vaikka pyrin saamaan samoja värejä molemmille puolille. Lyhyet pätkät virkkasin kokonaan kerralla, mutta kun ne olivat loppuneet, jouduin käyttämään keriä, joita vielä säästelen isompiin töihin. Niitäkin käytin vain enimmillään hiukan yli yhden kerroksen verran kerrallaan.

Nyt pitäisi ruveta kokoamaan isoäidinneliöt peitoksi, mutta mitenhän ja millä värillä sen tekisin. Se on vielä pohdittavana.

Olen muuten nauttinut virkkauksesta erityisesti. Yleensähän se ei ole ollut minun suosikkikäsityöni, mutta nyt se tuntui tosi kivalta. Aina halutti vain jatkaa virkkausta eikä panna käsityötä pois. Alkuun sain jopa hartiaseutuni jumiin, mutta onneksi omalla jumpalla ja venyttelyllä sekkä päivän tauolla se rauhottui. Ja sitten jo muistinkin pitää taukoja ja jumpata. Totesin taas asahin ja pilateksen edut, kunhan niitä vain muistaa harrastaa.

Koko kesän kukkinut pelakuu, kuten olen lapsesta asti kutsunut pelargoniaa.

Hyvää elokuun jatkoa kaikille! Nautitaan vielä kesästä niin kauan kuin sitä riittää.

Patalappuja ja rannekkeet

Hupsista, niin se alkoi elokuukin ja kesä kiitää nopeaa vauhtia kohti syksyä. Lämmintä on ollut, voidaan sanoa jopa "huh hellettä", mitä minä olen oppinut sanomaan jossakin kinkkisessä tilanteessa. Silloinhan se on ollut kuvaannollista hellettä. Tänä kesänä on ollut tosi lämmintä ympäri maan. Monet ovat kärsineet siitä kovastikin. Itse olen oikeastaan nauttinut siitä, vaikka en kovin lämpimästä tykkääkään, niin tämä lämpö on tuntunut pääasiassa mukavalta. Tekemiset on pitänyt valita vain sen mukaan, mitä on jaksanut tehdä. Ja minulle eläkeläisenä se onkin mahdollista. Nyt on jo viileämpää, toivottavasti kesä kuitenkin jatkuu vielä.

Heinäkuussa sain valmiiksi edellisessä postauksessa esittelemäni torkkupeiton lisäksi muutamia pieniä töitä. Nyt on kerrankin sellainen tilanne, että kaikki käsityöt ovat valmiina enkä vielä ole päättänyt, mitä seuraavaksi puikoille. Eiköhän se tässä päivän mittaan selkene.

Ensimmäisenä näistä valmistui taas rannekkeet, jotka päätynevät OYS:aan syöpäpotilaita lämmittämään.

Lanka samaa Drops Alpacaa, josta keväällä tein rannekkeita samaan tarkoitukseen. Langan menekki oli 39 g. puikot ja silmukat kuta kuinkin samat kuin näissä.

Lankaa jäi vielä, joten näitä valmistunee jatkossakin, ehkä seuraavalla mökkireissulla matkakäsityönä. Autossa istuessa näitä on helppo tehdä.

Seuraavaksi aloitin patalapputalkoot. Päätin kokeilla, millaiset patalaput tulee puuvillalangasta. Ostin tarkoitukseen lankaa 400 g ja nyt lankakerät ovat muuttaneet muotoaan patalapuiksi. Kaikki ovat onteloneuleena tehtyjä, siis kaksinkertaiset ja niiden kääntöpuolella ovat värit päinvastoin.

Ensin valmistuivat kuvassa vasemmalla olevat patalaput ja sitten oikeanpuoleiset kukkaiset

Kukkien makuun päästyäni jatkoin niiden tekoa, nyt riitti kaksi kukkaa lappua kohden.

Lanka siis kaikissa Hjertegarnin Cotton 8/8, jota tikutin 3 mm:n puikoilla, menekki vaihteli 93-99, grammaan lapun koosta riippuen. Lappujen mitat 18-19 cm x 19-20 cm. 

Langat ovat väriltään beige ja keskiruskea ja ne ovat lähinnä oikeaa tässä kuvassa. 

 Ja nyt menen tutkimaan lankavarastoani, ehkä joku lanka ilmoittautuu seuraavaksi käyttööni ja kertoo sen, miksi haluaa muuttua. Näinhän käy aina joskus ainakin minulle. 😂