Peitto lopultakin valmis

Sainpa ilokseni valmiiksi parin kuukauden urakkani, jonka aikana en ole juuri muita käsitöitä tehnytkään. Kuten olen jo aiemminkin kertonut, tyttäremme on sairastunut vakavasti ja se vie minun aikaani ja voimiani. Ja käsitöistä ja muista itseni huvituksista sen ajan tietenkin nappaan. Mutta eipä tällä peitolla ollut kiire, kun sitä itselle tein ja helteinen sää lämmitti meitä eikä tarvittu lisäpeittpja.

Hyvin tarkeni istua terassilla kutomassa, loppuvaiheessa oli jo turhankin lämmintä.

Torkkupeitto itselle dominotekniikalla, kooltaan 138 cm x 181 cm. Reunukseen virkkasin kolme kerrosta kiinteitä silmukoita ja kerroksen rapuvirkkausta.

Langat Novitan 7 veljestä kolmea eri väriä, niiden menekki yhteensä 1,7 kg, josta reunukseen virkkaamiseen kului 102 g.

Laput aloitin 43 silmukalla ja puikkona oli 3.5 mm:n pyöröpuikko pituudeltaan 50 mm, myös virkkauskoukku oli 3.5 mm. Tämä yhdistelmä on minusta hyvä.

Dominotekniikan ohjeet löytyvät mm. Ullasta ja Dropsin videolta. Tämä tekniikka on minusta mainio peittojen teossa, kun laput kiinnittyvät toisiinsa seuraavia lappuja tehdessä. Säästyy siis palojen kiinnittämiseltä, mikä on esim. isoäidinlapuilla tehdyssä peitossa melkoinen urakka.

Hyvin on peitto lämmittänyt jo parina iltana palelevia jalkojani, mutta tosikäyttöön peitto pääsee varmaan vasta syksyn myötä. On tuota ikää kai tullut jo niin paljon, että tarvitsen enemmän peitettä esim. lukiessani tai ratkoessani ristikoita. Nehän minä teen yleensä aina pitkällään juuri tuossa kuvan sängyssä.

Peiton värit ovat mielestäni rauhallisemmat kuin kuvissa, johtuneeko kamerasta vai käyttäjästä, joka ei osaa säädellä sitä oikein.

Mukava oli taas tehdä peittoa, vaikka hiukan pitkästyttikin välillä. Olin päättänyt keskittyä pääasiassa tämän tekemiseen ja onnistuinkin siinä. Ainoastaan mökkimatkoilla tein autossa muita pienempiä töitä. Nyt tuntuukin mukavalta keskittyä taas muihin käsitöihin, mutta alitajunnassani taitaa pyöriä peittosuunnitelma. 😄