Peitto lopultakin valmis

Sainpa ilokseni valmiiksi parin kuukauden urakkani, jonka aikana en ole juuri muita käsitöitä tehnytkään. Kuten olen jo aiemminkin kertonut, tyttäremme on sairastunut vakavasti ja se vie minun aikaani ja voimiani. Ja käsitöistä ja muista itseni huvituksista sen ajan tietenkin nappaan. Mutta eipä tällä peitolla ollut kiire, kun sitä itselle tein ja helteinen sää lämmitti meitä eikä tarvittu lisäpeittpja.

Hyvin tarkeni istua terassilla kutomassa, loppuvaiheessa oli jo turhankin lämmintä.

Torkkupeitto itselle dominotekniikalla, kooltaan 138 cm x 181 cm. Reunukseen virkkasin kolme kerrosta kiinteitä silmukoita ja kerroksen rapuvirkkausta.

Langat Novitan 7 veljestä kolmea eri väriä, niiden menekki yhteensä 1,7 kg, josta reunukseen virkkaamiseen kului 102 g.

Laput aloitin 43 silmukalla ja puikkona oli 3.5 mm:n pyöröpuikko pituudeltaan 50 mm, myös virkkauskoukku oli 3.5 mm. Tämä yhdistelmä on minusta hyvä.

Dominotekniikan ohjeet löytyvät mm. Ullasta ja Dropsin videolta. Tämä tekniikka on minusta mainio peittojen teossa, kun laput kiinnittyvät toisiinsa seuraavia lappuja tehdessä. Säästyy siis palojen kiinnittämiseltä, mikä on esim. isoäidinlapuilla tehdyssä peitossa melkoinen urakka.

Hyvin on peitto lämmittänyt jo parina iltana palelevia jalkojani, mutta tosikäyttöön peitto pääsee varmaan vasta syksyn myötä. On tuota ikää kai tullut jo niin paljon, että tarvitsen enemmän peitettä esim. lukiessani tai ratkoessani ristikoita. Nehän minä teen yleensä aina pitkällään juuri tuossa kuvan sängyssä.

Peiton värit ovat mielestäni rauhallisemmat kuin kuvissa, johtuneeko kamerasta vai käyttäjästä, joka ei osaa säädellä sitä oikein.

Mukava oli taas tehdä peittoa, vaikka hiukan pitkästyttikin välillä. Olin päättänyt keskittyä pääasiassa tämän tekemiseen ja onnistuinkin siinä. Ainoastaan mökkimatkoilla tein autossa muita pienempiä töitä. Nyt tuntuukin mukavalta keskittyä taas muihin käsitöihin, mutta alitajunnassani taitaa pyöriä peittosuunnitelma. 😄

Heinäkuun ekat

Tervehdys kaikille täällä vieraileville! Miten olette voineet ja jaksaneet tämän helleaallon aikana? Meillä ulkolämpömittari on näyttänyt päivisin varjossa 31-32 astetta ja öisin hiukan alle 20. Sisällä lämpö on onneksi ollut hiukan viileämpää päiväsaikaan, mutta jopa minäkin olen alkanut kallistua ilmalämpöpumpun hankintaan. Olen tähän asti vastustanut sitä, koska olen hyvin vetoherkkä ja saan ilmalämpöpumpuista särkyjä. Ihanaltahan se lämpö tuntuu, mutta kun ei oikein jaksa tehdä mitään. Mutta en valita, sillä niin harvinaisia ja yleensä lyhyitä nämä hellejaksot ovat olleet. Kylmää ja koleaa on paljon enemmän.

Hitaasti valmistuvat käsityöni. Syy tähän on aloittamani torkkupeitto, jonka haluan tehdä mahdollisimman nopeasti enkä siksi tee muita käsitöitä sen rinnalla. Loppusuoralla olen onneksi sen kanssa, mutta vielä menee viikko tai ehkä parikin, riippuen vähän helteistäkin. Kuumalla ei oikein viitsi istua torkkupeiton tekele sylissä.

Juhannuksen seutuna oltiin mökillä ja matkakäsityöksi valitsin taas sukat.

Niinpä sain itselle uudet pistokassukat, joita olen tykännyt käyttää kesäisin pistokkaiden kanssa. Lanka on jotain langanloppua, ehkä Katiaa ja sitä kului näihin 36 g. Silmukoita 56 ja 2.5 mm:n sukkiksilla tein ilman ohjetta.

Nyt olen käyttänyt näitä kotisukkinakin, uuttahan on aina mukava käyttää. Lämmittävät mukavasti jalkateriä, jotka minulla palelevat herkästi, vaikka muuten olisi lämmin.

Mökillä kuljeskelin ympäri ketoja ihailemassa kukkia. Ja kuviakin napsin, vaikka aika samanlaisia ne ovat kuin aiempinakin kesinä. Lempikukistani maariankämmekkäät ja puna-ailakit kukkivat rehevästi. Uutena tulokkaana oli pihatien reunalle ilmestynyt kissankäpälää, jota toivomme näkevämme muinakin vuosina.

Maariankämmekkäät muuttavat aina hiukan olinpaikkaansa ja laajentavat muutenkin elinpiiriään.

Porraspieleen on jätetty puna-ailakkipehko kukkimaan ja silmää ilahduttamaan.

Tämän kesän juhannuskimppuni pirtin pöydällä.

Tästä jatkan eteen päin torkkupeiton kimpussa toistaiseksi. Kaikille hyvää kesää! 🌞