Syksy saapuu

Kalenterin mukaan alkaa huomenna syyskuu ja on siis syksy. Kai se on myönnettävä todeksi, vaikka kuinka toivoisi kesän vielä jatkuvan. Onneksi meillä on ollut ainakin mukava kesä säidenkin suhteen enkä voi valittaa muutenkaan. On tapahtunut mukavia asioita ja käynyt paljon mieluisia vieraita.

Kukatkin ovat ilahduttaneet meitä, vaikka laiskasti olen niitä hoitanutkin. Nytkin auringonkukat vilkuttavat iloisesti meille ruokapöydän ääressä istuessamme. Nämä ovat aivan oma-aloitteisesti kasvaneet meidän iloksemme lintulaudalta pudonneista siemenistä. Jos tarkkaan katsoit, huomasit varmaan, että siinä on kaksi kuvaa yhdistetty. Kukkien väliä on ehkä reilu metri, joten vähän tiivistin riviä tähän kuvaan.

Ja vielä kerran kuva gerberastani! Tämähän on ollut näytillä täällä jo kai ainakin pari kertaa, mutta vielä yksi kerta. Ainakin! Nyt on auki kuusi kukkaa ja pari pientä nuppua lehtien välissä lupailee kukinnan jatkuvan. Eikö olekin ihana!

Ja syksyn myötä alkaa Sukkasato, niin Blogistaniassa on jo totuttu. Minäkin olen siinä mukana tikuttelemassa sukkia, kuten eilen jo kerroin , kärrään satoa Hillokellarin uumeniin. Heti puolen yön jälkeen voisi jo aloittaa, mutta taidan kuitenkin jättää vähän myöhäisemmäksi.

Tarkoitukseni on tehdä ensin valmiiksi nämä tuplalapaset. Eilen ne jo aloitin ja arvelin ehtiväni tehdä ne valmiiksi tänään, mutta kuvan vaiheessa ovat enkä viitsi nyt urakoida enää tänä iltana.
Viime vuonna olin Heinäladon porukassa ja kartutin satoa 24. sukkaparilla.

Muistaakseni viimevuotinen suunnitelmani oli tehdä sukkia sitä mukaa, kun niitä mukavasti syntyy. Samaa suunnitelmaa aion noudattaa nytkin ja uskon, että ainakin muutamat sukat tikuttelen. Saattaahan se olla, että into kasvaa taas tehdessä. Mutta ensin siis nuo lapaset valmiiksi!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Intoa käsitöihin, ennen kaikkea sadonkorjaajille!

Sydämellinen ystäväni

Minun blogiystäväni Tupuna Resorista muisti minua loistavalla sydämellä, kiitos sinulle Tupuna tästä! Aina nämä pienet muistamiset lämmittävät mukavasti mieltä.

Minä annan tämän Tupunan lisäksi Eilalle Vyyhdin viemää -blogiin, Villa Lankalaan, ja Heleenalle Vartahilla -blogiin ja tietenkin Marleenalle OnnenAikaa -blogiin. Ja kun en kaikkia blogiystäviäni jaksa tähän erikseen nimetä, niin näiden mainittujen lisäksi kaikille niille, jotka tuntevat olevansa minun blogiystäviäni.

Pian se alkaa! Sukkasadon korjuu nimittäin. Meitä sadonkorjaajia on yhteensä huimat 279 (muistaakseni). Tulevan talven varalle on siis odotettavissa mukavasti jalanlämmikkeitä. Vaikka jokainen tekisi vain yhden sukkaparin, niin siitäkin tulisi aika iso sukkakasa. Mutta monihan tekee varmaan useamman parin. Minä olen siellä makealla puolella Hillokellaria täyttämässä. Aloitusta varten on täällä langat keritty ja puikot teroitettu, joten heti kohta H-hetken jälkeen startataan.

Samaa näköä vai...

Elokuu kallistuu lopuilleen tämän alkavan viikonlopun myötä. Vielä on kesää jäljellä, siltä tuntuu, vaikka ei nyt yhtä lämmintä olekaan kuin vielä viikko sitten. Asteita täällä Oulun kupeella tänään meidän oman mittarin mukaan +18, vaikka olikin pilvistä. Minusta se on ihan kesälämpöjä.

Täksi päiväksi lupasin kuvaa viimeisestä mökkikäsityöstäni, joista kerroin edellisessä päivityksessä. Ja tässäpä se nyt tulee, olkaapa niin hyvät!

Pupulapaset Veeralle 2v. Onkos muuten pupuissa ja pupussa samaa näköä? Idean lapasten somistamiseen pupuilla sain jostakin blogista ihan hiljattain. Valitettavasti en muista blogin nimeä, jos jollakin on tietoa, hihkaiskoon siitä kommentissa, niin panen tänne idean keksijän nimenkin. Lapaset ovat ihan peruslapaset ja kudoin ne 2.5 mm:n puikoilla Novitan Woolista, jota kului 30 g. Somisteeksi pieni tilkku jämäkangasta ja pätkä muliinilankaa kirjailuun ja toinen helmilankaa kiinnittämiseen. Eiköhän nämä lämmitä syyskylmillä mukavasti Veeran kätösiä.

Terassin kaiteella roikkuvassa parvekelaatikossa ovat pelakuut kai upeimmillaan. Saisikohan näistä jonkun talvehtimaan ja kukkimaan uudestaan ensi kesänä. Meillä kun ei ole sopivan viileää säilytystilaa talveksi. Sellainen ainakin joidenkin ohjeiden mukaan tarvittaisiin. Onko sinulla kokemusta? Ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä.

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! Nautitaan syyskesästä vielä hetken aikaa.

Pikkuneuloja visiitillä

Päivänä muuanna kävi Lankapirtissä vierailulla eräs naapurin pikkupoika, Miska 4 v. Hän on kovin eloisa poika ja käy aina silloin tällöin mieheni seurana autotallissa, joka meillä on lähinnä miehen verstas. Ei sinne autoa saa mahtumaan mitenkään! ;DD Tällä kertaa Miska tuli minuakin jututtamaan sisälle.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että neulontaakin Miskan piti kokeilla, kun huomasi puikkoni ja lankani. Tosin hiukan omaperäisellä metodilla mentiin, mutta äidilleen sai jotain tuliaisiksi tehtyä.

Edellisessä päivityksessä oli samea kuva mökkikäsitöistäni, jotka olivat kuvaushetkellä vielä viimeistelemättäkin. Nyt osa niistä on lopullisen valmiita ja kuvattukin, joten olkaapa niin hyvät!

Pikkuliina Auringonnousu, jonka virkkasin Kodin kuvalehdestä muistaakseni
joskus 1970-luvulla repäistystä ohjeesta. Hiukan muutin mallia paremmin omalle käsialalleni ja käyttämälleni langalle sopivaksi. Lankana käytin Coats Eldoradoa, jota kului n. 40 g. Liinan koko on 33 cm x 33 cm ja se päätynee joskus lahjaksi jollekulle.

Tuplalapaset lämmittämään kummitytön kätösiä tulevana talvena. Lankana punainen Nalle Colori ja ruskea Nalle, joita kului yhteensä 70 g. Lapasten on tarkoitus sopia pian 13 vuotta täyttävälle neidolle.

Tiskirättejä valmistui kolme kappaletta Novitan Bambu-langasta, jota kului yhteensä 70 g. Tein yhden Ananas-mallilla ja kaksi hiukan erilaista pyöreää.

Tässä näkyy pyöreiden ero. Vasemmalla vanha tuttu pitsireunainen rätti, jonka keskusta on aina oikein -neuletta. Oikealla kokeiluni, jossa teinkin keskustan sileänä neuleena, muuten rätti on tehty edellä mainitun ohjeen mukaan.

Aivan hyvä rätti tuli näinkin, vaihteeksi ! Taidan enempi tykätä tästä uudesta versiosta.

Nyt onkin sitten kesken vain yhdet pikkulapaset, jotka saanen huomenna valmiiksi ja kuvattuakin. Sitten ehtisi jotain pientä tehdä ennen Sukkasadon alkua. Ensimmäisiin sukkiin minulla on jo lanka kerittynä ja ohjekin printattuna, että pääsen heti tosi toimiin. ;) Sen tarkempia suunnitelmia minulla ei ole, teen sen verran kuin tuntuu huvittavan.

Punertaa marjat pihlajan

Huhuu, kotona taas ollaan, kuuleeko kukaan! Mökillä vietettiin taas muutamia päiviä, eilen alkuillasta palattiin kotosalle. Tavanomainen oli reissumme tavanomaisine touhuineen, mutta muutamia kuvia napsin tännekin kertomaan siellä viettämistämme päivistä.

Punertaa marjat pihlajan... Pihapihlajamme kantaa raskasta taakkaansa. On siinä linnuille syömistä, vielä niitä ei kuitenkaan pihlajassa näkynyt. Ovatkohan marjat vielä liian raakoja syötäväksi.

Olenko minä jo kertonut, että mieheni on mielestäni hyvin kekseliäs sen lisäksi, että on myös käsistään taitava. Sattuivat farkut mökillä saamaan maalitahroja ja päätettiin pestä tuoreeltaan ennen maalin kuivumista tiukkaan. Mutta mihinkäs housut kuivumaan, kun pyykkinaru on vanhentunut eikä uutta ole laitettu. Eipä hätää, haravasta syntyi mainio teline, piikkeihin vain housut vyölenkeistä roikkumaan. Harava on uustuotantoa mieheni käsistä, valmistui keväällä aivan käsityönä kai vain sahan ja puukon avulla.

Minun matka- ja mökkikäsityöni siinä odottavat penkillä pakkaamista kotimatkaa varten. Muutama tiskirätti, pöytäliina ja lapasia, joista kerron arkemmin lähipäivinä, kunhan saan ne viimeisteltyä ja kuvattua.

Tämä gerbera saa minut aina hyvälle tuulelle, kun sitä katselen. Olen oikein otettu tämän uudelleen kukkimisesta! Asiasta tietämättömille kerrottakoon, etten aiemmin ole koskaan onnistunut kukittamaan uudestaan gerberaa ja nyt se onnistui tämän kesäkuussa saamani kasvin kohdalla. Tosin täytyy tunnustaa, että tyttäreni hoiti tätä kesän ajan lomaillessaan täällä, ehkä sillä on osuutta asiaan. Nyt gerberassani on nämä neljä kukkaa auki, kaksi nuppua avautunee lähipäivinä ja useita pieni nuppuja on tulossa kasvin juurella, joten kukinnan iloa saanen seurata pitempäänkin. Ja sehän sopii minulle. Tämä muuten matkusti nytkin mukanamme mökille ja takaisin. Vielä lämmin kiitos tästä kasvista ystävälleni, jolta sain tämän kesäkuussa! ;)

Loppukesän sää jatkuu mukavan lämpöisenä. Viikonloppu oli vielä ihan kesäisen lämmin, mutta maanantaiksi hiukan viileni (17-18 astetta). Mutta kauniina päivät tuntuvat jatkuvan, vaikka ennusteen mukaan on syksyisempää tulossa.

Sadonkorjuu alkaa pian

Niin ne tänäkin vuonna syksy ja sadonkorjuuaika saapuivat ja Sukkasato pyörähtää pian käyntiin. Minäkin ilmottauduin keräämään taas Sukkasatoa. Ja muuten aivan vapaaehtoisena! ;DD Eikä minua todellakaan tarvinnut houkutella mukaan.

Viime vuonnahan meitä oli jo liki kaksisataa ja nyt tuo maaginen raja on jo ylittynyt, vaikka ilmottautumisaikaa on vielä jäljellä. Siksi maaginen, että sen jälkeen perustetaan kolmas työporukka. Kaisa-emo ilmoitteli eilen, että ryhmien nimet ovat entiset Hillokellari ja Heinälato ja uusi Perunalaari. Mukavia nimiä kaikki. Saapa nähdä, mihin porukkaan minä pääsen. No mukavaa siellä on kuitenkin. Nyt vain malttamattomana odotellaan syyskuun alkua.

Kävin viikolla ostamassa syyskukkia pihalle ja haudalle, niin eiköhän vain tämä ukkeli väen väkisin tupannut mukaani. Tuonne se kiipesi kliivian purkin reunalle velmuilemaan. Ja nyt on alkanut huudella minulle, että kaupan hyllylle jääneitä kavereitaan kaipaa. Voi voi, vieläkö noita pitää hakea lisää! ;DD

Aurinko paistaa ja mittari näyttää +15, siis aika lämmin päivä taitaa olla tulossa. Sääennuste on kai luvannut ihan kesäisen lämmintä viikonloppua. Ihanaa! Siispä hyvää viikonloppua kaikille ja kaikkialle blogini lukijoille!

Arpajaisvoitot perillä

Jo reilu kuukausi sitten oli täällä Lankapirtissä jännittävät hetket, kun oli bongattavana kävijälaskurin nelossarja, siis luku 44444. Ja niin hassusti siinä sitten kävi, että tämä lukema rävähti kolmen eri kävijän näytölle lähes yhtäaikaisesti. Ja kun en ollut mitään ehtoja pannut, monelleko luvun bongaajalle palkinnon annan, niin kaikkihan saivat sitten omansa. Palkinnot lähtivät blogeihin Villa Lankala, makepeace75 ja iso gnu.

Meni tosin aika kauan, ennen kuin kaikki olivat perillä. Ensin minä pähkäilin paketin sisältöä. Alun perin oli tavoitteeni, että jokaiseen teen jotain itse, mutta siitä sitten luovuin. En nimittäin keksinyt mitään mukavaa ja suht' nopeasti valmistuvaa, jotka olisin pitänyt tehdä neljään pakettiin. Neljäs paketti meni arvonnan voittajalle evalle blogiin Villapilviä.

Nyt ovat kaikki jo omansa saaneet, kun paketti pääsi eilen perille Villa Lankalaankin. Sinne kun sattui olemaan "vähän hankalampi tie" paketin päästä perille. Hih, enpä kerro tarkemmin, mutta se sanottakoon, ettei hidas kulku nyt johtunut Itellasta! Nyt kun olen katsellut saajablogeihin ilmestyneitä kuvia paketeista ja verrannut niitä omiin kuviini, huomaan, etteivät ne ole aivan yhteneviä. Olen ilmeisesti kuvien oton ja pakkaamisen välillä ehtinyt sekoittamaan vielä tavaroita keskenään. Mutta kuta kuinkin samanlaisia nämä paketin sisällöltään olivat, vaikka vähän sekoittuivatkin.

Tässä nyt lopultakin minun kuvani suunnitelluista pakettien sisällöistä.

Villa Lankalaan

makepeace75:lle

iso gnu:lle

evalle

Saajien blogeissa voit käydä kurkkaamassa sen, millaisina paketit sitten menivät saajilleen. Kaikille lähti kuitenkin kortin lisäksi lankaa, lautasliinoja, lakua ja jotain pientä tilbehöriä.

Kaksi on ...

Kaksi on kivaa asiaa, jotka ilahduttavat minua päivittäin. Ne ovat yllätys, yllätys kukat ja käsityöt. Ethän arvannut! No-o, on niitä muitakin asioita, mutta noista kahdesta aion nyt kertoa kuten niin monesti ennenkin olen tehnyt.

Ensimmäisenä esittelen tämän orkideani, joka aloittelee juuri kukintaansa. Kuudesta nupusta on kaksi auennut. Minulla on yhteensä viisi orkideaa (perhosorkideoja kaikki), joista kaksi sain äidiltäni joskus kymmenkunta vuotta sitten. Ne olivat silloin jo vanhoja ja ahkerasti kukkineita. Silloin en tiennyt mitään niiden hoidosta enkä mistään muustakaan, kauniit kukat olin tietenkin nähnyt. Tuolloin äitini joutui pitkäksi aikaa sairaalaan ja siksi testamenttasi nämä ystävättäreltään saamansa kasvit minulle. Hän sanoi vielä: "Sinä se saat ne pysymään hengissä". En kyllä itse ollenkaan uskonut taitoihini, mutta äiti näköjään tunsi ne minua paremmin. Nyt tämä ja toinen silloin saamistani ovat edelleen minulla ja kukkivat parhaillaan molemmat. Mainittakoon, että olen näiden vuosien aikana perhtynyt jonkin verran orkideoihin ja niiden hoitoon.

Tässä valkoisessakin on kuusi kukkaa, aukesivat joku aika sitten. Edellisen kerran nämä kukkivat reilu vuosi sitten, kun muutimme Kemistä tänne. Hyvin kestivät siirron, kaikki kukat pysyivät matkasta huolimatta.

Tässä gerberani (ulkogerbera), joka innostui jatkamaan kukintaansa. Ensimmäinen kukka vasta auki, mutta nuppuja on useita ja eri vaiheissa olevia, joten ehkä saamme ihailla tätä pitkäänkin. Joku vakikävijöistä voi muistaakin, että sain tämän kesäkuun alkupuolella kukkivana. Kukat kestivät aikansa, mutta uusia nuppuja ei ilmestynyt ennen kuin vasta nyt elokuussa. Tytär tätä kesälomansa aikana hoiteli ja kiitos kukinnasta kuuluu hänelle, minä kun en koskaan ole saanut gerberaa kukkimaan uudelleen. Olen kuljettanut tätä nyt nuppuvaiheessa mukana mökilläkin, että saa tasaisen kastelun. Näyttää tarvitsevan vetensä päivittäin.

Auringonkukkakin avasi vasta kukkansa takapihallamme. Lintulaudalta tippuneista siemenistä alkunsa saanut päivän piristys.

Tiskirättejä olen tikutellut parina päivänä muutamia kappaleita. Pojalle ja vaimolleen nämä lähtevät, kun sielläkin on näiden erinomaisuus todettu ja lisää tarvitaan.


Kuvakollaasissa näkyy rättien neulemallit paremmin kuin tuossa ylemmässä kuvassa. Rättejä on siis vain kolme, kollaasissa näkyy punaisten rättien molemmat puolet. Neulemallit otin Lesley Stanfieldin kirjasta Kauneimmat neulemallit. Jatkossakin taidan poimia rätinmallit sieltä, ainakin näihin nelikulmaisiin.

Ja vielä yksi tähtirätti sillä samalla mallilla kuin olen jo aiemminkin tehnyt. Silmukkaluvun lisäsin 20:een, että sain hiukan isomman koon. Lankana näissä kaikissa on Novitan Bambu, jota kului yhteen rättiin 20-25 g.

Mitähän seuraavaksi tekisi! Nyt ei ole puikoilla mitään eikä virkkaustakaan kesken. Taidanpa jättää asian hautumaan yön ajaksi ja lähden nyt lukemaan mielenkiintoista kirjaa, jonka aloitin toissa iltana. Minun iltarutiineihini nimittäin kuuluu vähintään tunnin lukutuokio ennen nukahtamista.

Nyt käsitöistäkin

Tässä postauksessa kerron vain ja ainoastaan käsitöistä, kun on viime aikoina tullut joristua enempi kaikesta muusta. Kyllä tämän blogin on tarkoitus edelleen olla ensisijaisesti neuleblogi, jossa tosin kirjoittelen muistakin mieleeni juolahtavista asioista. Ja näitä muita mieleen juolahtaneita asioita on ollut viime aikoina aika paljon. Olen huomannut niiden lisääntyvän sitä mukaa, kun te muut bloggaajat tulette tutummiksi ja ajatustenvaihtoa välillämme tapahtuu enemmän. Siitä olen pelkästään hyvilläni ja taas haluan kiittää teitä kaikkia blogiani seuraavia ja erityisesti kaikkia kommentoijia. Ilman teitä tämä olisi kovin yksinäistä ja ankeaa puuhaa. Mutta nyt siis niitä käsitöitä.

Nämä pikkuliinat ovat valmistuneet jo reilu viikko sitten, mutta langat päättelin kai torstaina ja silloin myös tärkkäsin ja pingotin nämä liinat. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun käytin sokerivesitärkkäystä. Jostakin googlettamalla löysin ohjeen, joka oli sen verran yksinkertainen, etten edes kirjannut sitä ylös vaan tallensin sen vain aivojeni kovalevylle. Ohje lyhykäisyydessään: 1 dl:aan kiehuvaa vettä liuotetaan 10-15 palaa sokeria. Liemessä kastellaan liina ja ylimääräinen vesi puserretaan pois. Ja sitten vain pingotettuna annetaan kuivaa ja valmis.

Pingotusalustaksi löytyi mieheni tallettama tallettaa kaiken! ;DD styroksinen kuivausrummun kuljetustuki. Kuluneena talvenahan jouduimme uusimaan rummun, kun entinen sanoi työsopimuksensa irti.

Mallin tähän otin vanhasta jo 1970-luvulla virkkaamistani pikkuliinoista, joita minulla on kaksi. Silloin tein 6-säikeisestä kalalangasta, mutta nyt Coats Eldorado -virkkauslangasta. Yhdestä 50 g:n kerästä tuli kaksi liinaa ja hiukan jäi lankaa jäljelle. Koukku oli 1,50 mm:nen. Liinan halkaisija on 29 cm.

Virkatessani olen miettinyt tätä elämän kummallisuutta käsitöidenkin saralla. Minä en nimittäin pidä virkkaamisesta ollenkaan ja silti virkkaan aivan vapaaehtoisesti. Ja ihan huvin vuoksikin, kuten nyt nämä liinat. Niille ei ole suunniteltu käyttöä, tuskin tulevat omaan käyttöön, joten päätynevät ATK- varastooni ATK=aika tavaran kaupitsee. Lisääkin olen liinoja virkannut alkuun päästyäni, mutta niistä lisää myöhemmin.

Hiljattain Annikainen kertoi blogissaan tossukoistaan, joita oli tehnyt tulevaa joulua ajatellen. Ne näyttivät kovin tutuilta ja mieleeni nousi muisto viime syksyltä. Annikainen teki muistaakseni en viitsinyt lähteä tarkistamaan silloinkin samantapaisia tossuja ja minä yritin matkia niitä. Jostakin syystä melkein valmiit tossut olivat päätyneet pohjimmaisiksi saavinkokoiseen lankakoriini. Sieltä ne kaivoin ja tuota pikaa sain jalkoihini uudet tossut, jotka tuntuvat mukavilta ainakin vajaan vuorokauden käytön jälkeen. Siis yksi ufo taas selätetty!

Kärjestä aloittaen nämä on tikutettu 4,5 mm:n puikoilla pinkistä 7veikasta ja tummanruskeasta Nallesta. Reunukset vahvistin virkkaamalla niihin kiinteitä silmukoita. Tossut painavat n. 45 g.

Ja vielä yhdet raitasukat. Näissä on lankana punakirjava Nalle Colori ja musta Nalle. Tuo punakirjava on sitä ihan tavallista punakirjavaa, näyttää kuvassa vain kovin pinkiltä. En saanut värejä onnistumaan paremmin. Nämä sukathan jatkavat aloittamaani raitasukkatehtailua noiden Coloreiden hävittämiseksi varastoistani. Vielä niitä on jäljellä. Niin ja nämä sukat ovat kokoa 37 ja matkaavat lähiaikoina kummitytöllemme. Tikuttelin 3mm:n puikoilla, silmukoita 56 ja langan menekki n. 65 g.

Jänis istui maassa...

Taaskaan ei ole kerrottavaa käsitöistä vaan yhdestä luonnonelävästä, rusakosta. Seurailimme sitä ikkunasta hyvän tovin takapihamme ja puistometsän rajalle. Kesäillan valssi -ohjelmakin ehti alkaa ja me vain ikkunassa töllötimme. Tavallisesti nökötämme TV:n ääressä koko ohjelman ajan! ;D

Ensiksi piti tarkastella ja kuunnella, onko paikka turvallinen vai uhkaako vaara jostain päin. Ikkunassa näkyi liikettäkin, merkitseeköhän se vaaraa.

Tuossa on kyllä hyvän näköistä heinää, maistuisikohan tuo. Hyvältä maistuu ja sitten alettiin syömään.

Seuraava ruokalaji löytyikin täältä selän takaa. Auringonkukan varsia, nam! Varsi vain poikki ja parempiin suihin nopsaan tahtiin. Monta vartta menikin, mutta ei haittaa. Lintulaudalta talvella tippuneista siemenistä ja liian kuivassa paikassa huonosti kasvaneita ovatkin.

Joku varmaan olisi ajanut rusakon pois, ettei söisi pihaltakin istutuksia, mutta me emme häirinneet rusakon ruokarauhaa. Nälkäänsähän se vain syö. Me ihmiset sen sijaan mässäillään muutenkin! On se loikkinut pihallamme tuon tuostakin eikä vielä ole syönyt kesäaikaan mitään. Talvella oli päässyt napsimaan muutamaa omenapuun oksaa ja viime kesänä istutetun syreenin latvusta, molempia vain vähän. Ensi talvena suojaamme ne paremmin.

Seuraavaan postaukseen lupaan taas käsityöaiheistakin juttua, on nimittäin pari kolme työtä valmiina/valmistumassa tuota pikaa. Kunhan saan ne vain pääteltyä ja kuvattua. Mutta nyt toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua! Vielä on kesää jäljellä, vaikka ilmat

eivät enää niin lämpöisiä olekaan.

Punaraitaa

Syksyn merkit sen kun vain voimistuvat. Eilen täällä satoi pariin otteeseen vettä rajustikin, ukkonenkin jyrähteli ja muutama salama leimahteli, mutta sitten taas paistoi aurinko. Niin se on paistanut tänäänkin, mutta eipä enää yhtä lämpimästi kuin viime viikoina on tehnyt. Hyvin vielä tarkeni juoda päiväkahvit terassilla ja hyvän tovin istuin siellä virkkaamassakin.

Tässä siro jalkani pöydällä uudenuutukaisessa sukkasessa. Kun katsot tarkkaan, huomaat taustalla lankakeräni, josta on tulossa seuraavat sukat. Nämä siis ovat mökkireissun tuotoksia ja valmistuivat paluumatkalla. Langat kyllä päättelin vasta kotona eilen.

Huomasitko muuten edellisen kuvan sukassa virheen? Se löytyy myös toisesta sukasta, siis jalkaterässä on yhdessä mustassa raidassa kolme kerrosta kahden sijasta. Huomasin virheeni, kun olin jo päätellyt ensimmäisen sukan. Purkamaan en alkanut, vaan tein toiseenkin yhden leveämmän raidan.

Viime aikoina olen kutonut jo ainakin kahdet kolmet sukat samaan tapaan kuin nämä: kirjavalla ja yksivärisellä langalla raidoittaen kaksi kerrosta kummallakin. Ja tykkään edelleen mallista, seuraavatkin tulevat sillä. Minusta tuo yksivärinen raita rauhoittaa kirjavan langan rauhattomuutta esim. Coloreissa ja langan värivaihtelu ei tunnu niin häiritsevältä. Luulenpa, että loputkin Colorini taitavat päätyä sukiksi tällä tavoin. Näissä on punasävyistä Nalle Coloria ja mustaa Nallea, luultavasti itsekeritty kerä, ei nimeä . Muuten malli on ihan perinteinen sukkamalli minun omalla tavallani. Sukka on kokoa 38-39 ja lankoja siihen kului yhteensä 85 g.

Mökkiterveisiä

Viime päivien vaikenemiseni syy paljastetaan nyt, se on mökkeilyssämme. Perjantaina lähdimme ja eilen illansuussa palasimme kotiin. Kesän ihanainen sää vallitsi koko ajan, sopivaa lämpöä ja mukavaa leppeää tuulta riitti. Vain maanantaina sateli hiukan vettä ja lähtöä tehdessämme pilvet kerääntyivät sadettaa enteillen. Tavallisia mökkitouhuja harrastimme, käsitöitäkin tein jonkin verran. Yhdet sukat valmistuivat paluumatkalla ja seuraavat pääsivät saman tien puikoille. Niistä kuvia saadaan varmaan lähipäivinä. Virkkaus oli varsinainen käsityöni perillä, mutta siitä paljastuksia vasta sitten joskus.

Meillähän on mökillä satavuotias savusauna, jossa saa mielettömän leppoisat löylyt. Sitä lämmittelemme ahkerasti joka kesä. Talvisaunaksi siitä ei ole, mutta emme me talvisin siellä saunokaan. Tässä saunamme savun keskellä, kun olin juuri hetkeä aikaisemmin pannut sen lämpiämään.

Syksy lähestyy varmasti kesäisestä säästä huolimatta. Pihapihlajamme on innostunut marjomaan kovasti, oksat aivan notkuivat marjoista.

Kasvit alkavat muuttaa väriään valmistautuessaan talvilepoonsa.

Selvät ruskan värit metsäkurjenpolven lehdissä.

Halkojen teko on mieheni yksi askareista mökillä. Pino tuoreita klapeja kuivumassa.

Ongella käynti on toinen mieheni mielitouhuista mökillä. Hän myös valmistaa kalat ruoaksi, kun minä olen raa'alle kalalle allerginen enkä siksi pysty valmistamaan siitä ruokaakaan. Syön kyllä oikein mielelläni.

Minä puolestani keräilen vaikkapa kantarelleja ja valmistan ne ruoaksikin asti. Huomaathan muuten, että minulla oli mukana mökillä tuo ulkogerbera, josta kerroin täällä. Enhän minä malttanut jättää sitä kotiin, kun ei meillä käynyt kukaan kastelemassa kukkia ja tämä tarvii vettä joka päivä. Pian siinä avautuu ensimmäinen kukka, sitä odotan jännityksellä. Tämä on siis ensimmäinen gerbera, jonka saan jatkamaan kukintaansa.

Kuva herkullisesta ruoka-annoksestani, joka valmistui mieheni ja minun yhteistyöllä. Miehelleni oli lisäksi kotoa omasta perunamaasta kaivettuja perunoita keitettynä, mutta minä olen melkein "karppi", noudatan siis vähähiilihydraattista ruokavalioa, joten perunat ja leivät jäävät minulta yleensä syömättä.

Minun bloggaamiseni tahti on hidastunut viime aikoina, kun on ollut kaikenlaista "ylimääräistä" touhua. En ole ehtinyt entiseen tapaan vierailemaan toisten blogeissa enkä kommentoimaan niissä, joissa olen poikennut. Mutta kiireiden mentyä ohi palaan tuttuun tapaani. Myös käsitöitä pitäisi päästä taas tekemään enemmän, sormia jo syyhyttää siihen malliin. Sukkasatokinhan alkaa pian, joten sadonkorjuuta taas luvassa koko porukalle.

Vanhoja muistellen

Eilen tuosta vanhasta radiosta kertoillessani nousi mieleen monia muistoja. Pitihän minun ruveta katselemaan sitten vanhoja valokuviakin. Niitä, jotka olen skannannut ja tallentanut tietsikalle. Pari niistä haluan nyt esitellä teillekin.

Tätä voisi kutsua vaikkapa kihlakuvaksi, kun siinä kihlapari poseeraa valokuvaajan edessä vanhaan tyyliin. Rovaniemen torilla oli pitkään valokuvaaja, joka kuvasi ihmisiä kuvausteltassaan vanhalla kamerallaan. Taustana oli maalaus jostakin pohjoisesta. Minulla on muistikuva, että kuva olisi Lemmenjoelta, mutta en ole asiasta varma. Me olimme kihlautuneet muutamaa kuukautta aikaisemmin ja kerran torin poikki kävellessämme päätimme piipahtaa kuvattavaksi. Elettiin vuoden 1967 syksyä.

Edit. 13.8: Piti sanomani, että elettiin syksyä 1968! Noin se muisti pätkii!

Tämäkin kuva on samoilta ajoilta. Tuo eilisen postauksen radio näkyykin osittain tuossa hyllyllä kirjojen alapuolella. Kuvassa etualalla on ystävättäreni Marleena ja istumassa minä itse. Kuvan otti muistaakseni mieheni, silloin siis sulhaseni. Aika lyhyitä ovat hameet olleet silloinkin. Ja nuoret naiset hoikkia! Nyt he ovat vähän vanhempia ja tukevampia, mutta liekö muuta muutosta tapahtunut. No, tosiasiat täytyy myöntää, siis muutosta on tapahtunut muutenkin, mutta ei sitä itsestään huomaa oikeastaan.

Näihin nostalgisiin tunnelmiin lopettelen ja toivottelen taas kaikille oikein ihanaa kesäistä viikonloppua! Nautitaan vielä kesästä ja lämpimistä päivistä!