Vappua

Simat, munkit ja serpentiinit
ne tuo vappumielet fiinit.
Juhlii kaikki kevääntuloa ihanaa
ja iloista vappua toisiilleen toivottaa!

Pöllöjä kuusikossa

Lempikäsityönihän on sukat ja niitä syntyykin aika usein. Taas pari päivää sitten valmistui yhdet. Välillä tosin touhusin toista viikkoa noiden pupujen parissa. 

Perusraitasukat koko 43, varren korkeus 21 cm kantalapun yläreunaan mitattuna

 Langat tummanvihreää 7Veljestä ja raitalankana 7Veljestä Pöllö, joiden yheismenekki 145 g
Silmukoita 56, puikot 3.5 mm sukkikset.

Näistä ensimmäisen tikutin autossa paluumatkalla Äkäsompolosta. Siinä sukan varren edetessä ja värien leikkiä seuratessa tuli mieleeni, että sukkien nimeksi sopisi pöllöt kuusimetsässä. Tuo tumman vihreä väri kun muistuttaa minusta kuusimetsää. Siitä siis syntyi tuo otsikko tälle jutulle.

Mitäpä näistä muuta kertoisin, ihan tavalliset minun tekemät perussukat, raidat kahden kerroksen korkuisia. Resori 1o, 1n, tavallinen vahvistettu kantapää ja kärjessä minun suosima sädekavennus.

Kun on luontoon viittaava otsikko, niin laitanpa tähän vielä kuvan käpytikasta, joka vieraili maanantaina meidän ruokintapaikalla.

Kyllä käpytikkoja aina silloin tällöin pihapiirissä liikkuu, mutta ne ovat yleensä tyytyneet naputtelemaan puita. Mutta nyt tämä huomasi siementarjoilumme ja päätti nauttia siitä. Ensin tosin meni tovi, ennen kuin se huomasi, miten systeemi toimii. Yritti tuolta ylhäältä metalliverkon raoista päästä siemeniin käsiksi, mutta lopulta keksi idean. 

 Samana päivänä näimme myös kevään ensimmäisen peipon pihallamme, mutta siitä ei ehditty kuvaa nappaamaan, visiitti oli niin lyhyt. "Puoli kuuta peiposta ..."  :)

Pupusia lisääkin

Näitä on nyt syntynyt enempi kuin alunperin suunnittelin, mutta eikös ne puput ole hyvin lisääntyvää sorttia. Metsäjäniksetkin saavat muistaakseni jopa kolmetkin poikaset vuodessa: hankipojat, lehtipojat ja vielä sänkipojat. Olikohan se noin vai muistanko omiani, en viitsi nyt ruveta tarkistamaan asiaa, koska se tieto on sivuseikka tämän postauksen suhteen. Nyt syntyi kuitenkin niitä hankipoikia, jotka kudoin kaikki viimeistelyä lukuunottamatta Äkäslompolon upeissa maisemissa.  Torstaina ajeltiin kotiin vaunua hinaten, johan siellä oltiinkin 43 yötä, tosin käytiin muutamia kertoja välillä kotona. Äkäslompossa olemme viettäneet jo parinvuosikymmenen aikana keväisin eri pituisia jaksoja, nyt eläkeläisinä kuukauden tai puolitoista. Ja olemme nauttineet olostamme suuresti. 

Mutta pupuistahan minun piti puhua eikä jaaritella muistoista.

Pupupoika ja -tyttö valmistuivat ensin

Miami-lankaa kului näihin yhteensä 170 

Puikkoja vaihtelin tilanteen mukaan 2.5 ja 3.5 mm:n välillä

 Vartalot tein apupun ja Sepe-nallen ohjeita yhdistellen ja mukaillen. Vaatteet täysin oman pääni mukaan. Viimeisimmäksi unirätinkin jo valmistuttua virkkasin tytölle olkalaukun ja kudoin pojalle huivin saadakseni käytettyä Miamit loppuun. Onnistuinkin siinä niin hyvin, että vain sinistä lankaa jäi metrin pätkä, keltaisen ja punaisen sain käytettyä niin, että juuri päättelylanka jäi.

Pupupojan ja -tytön valmistuttua tein toisen Pupunen unirätin, taas Maikin hyvää unirättiohjetta mukaillen.

Miami-lankaa, menekki 65 g

Puikot 3 ja 3.5 mm:n sukkikset ja pyörökin lopussa

Tämän rätin reunaan tein neljä kerrosta aina oikein -neuletta ja päättelin lopuksia ihan tavalliseen tapaan.

Kuvassa koko katras, joka muuttaa lähiaikoina Seijasiskon välityksellä Heikinharjun pakolaiskeskukseen majoitetuille lapsosille. Nalle ja uniräteistä toinen ovat valmistuneet jo aiemmin ja ne olen esitellyt täällä ja täällä.

Nalle vai hiiri

Sukkia kyllä osaan tehdä.  Ainakin niistä tulee sukan näköisiä vaikka mallineule ei aina menekään oikein (katso edellinen postaus).  Mutta muiden teossa onnistuminen onkin kyseenalaista, varsinkin jos yritän tehdä jonkun eläimen. Nytkin kävi niin, ettei lopputuloksesta tiedä, mikä elukka se on. Nalle oli tarkoitus tehdä, mutta taitaa enempi hiirtä muistuttaa.

 Sepe-nallen ohjeen mukaan mentiin kuta kuinkin. Housuissa sooloilin eniten.
Lankana itse nallessa vai mikä lie tummanruskeaa 7Veikkaa ja housuissa 7V-Polkkaa, menekki yhteensä 80 g (55g+25g)  

Puikot 3.5 mm sukkapuikot

Housuista tein lappuhaalarit pidemmillä lahkeilla kuin ohjeessa. Olkaimet kudoin kolmen silmukan I-cord-tekniikalla, josta on hyvä suomenkielinen ohjevideo täällä.

Sepe-nallen ohje on ollut minulla printattuna jo kauan aikaa, mutta vasta nyt se pääsi puikoilleni. Ohje on selkeä ja helppo toteuttaa. Teko aloitetaan jaloista ja edetään päähän asti ilman saumoja aika lailla samaan tapaan kuin pyörönä tehty Apupupu. Ainoat ommellen liitettävät ovat korvat.

Tämä lelueläin, mikä sitten lieneekään. menee joka tapauksessa jollekin lapselle, joka toivottavasti hyväksyy joko nallena, hiirenä tai jonain tuntemattomana eläimenä. Uskon, että joku pieni tyttö tai poika rakastaa tätä vielä jossain vaiheessa. Mutta ensin tämä menee Seijasiskon keräykseen Oulussa oleville pakolaislapsille.

 Sitten valmistui ilman ohjetta tehty hedelmäkulho, joka pääsi suoraan käyttöön
Koko halkaisija 30 cm ja korkeus 7 cm
Virkkasin 7 mm:n koukulla trikookuteesta, jonka menekki 210 g

Meillä ei ole ollut vaunussa oikein mitään hyvää säilytysastiaa hedelmille, vaan niitä on pidetty milloin muovirasiassa tai jossakin vastaavassa. Nyt minulla oli trikookudetta mukana aivan muuhun tarkoitukseen, mutta hedelmät alkoivat huudella haluavansa trikookuteisen kuohon kodikseen. Ja siinäpä se nyt on. Pylväillä virkkasin ensin pohjan ja siihen sitten reunat. Nyt luulen, että kiintein silmukoin olisi tullut jämäkämpi, mutta enpä taida purkaa tuota enää.

Ruttuvarret sukkiin

Sukkia on minusta kiva tehdä siksikin, kun on kai ainakin satamiljoonaa erilaista sukkamallia, joista valita kulloinkin kiinnostavin. Eihän niitä kaikkia ehdi tekemään ikinä, mutta nyt olen kokeillut taas minulle aivan uutta mallia ruttusukkia.

 Oma muunnokseni Ruttusukista, joiden ohje löytyy ainakin blogeissa Lankahelvetti  ja Helemenkerrääjä puikkoviidakossa
Koko 39   

Lanka Nallea, jonka menekki 110 g

Silmukoita 56, joita tikutin 3mm:n sukkiksilla.

Idean ruttusukkien tekoon sain vaununaapuriltamme, joka oli ihan hiljattain oppinut tämän tekniikan joltakin muulta alueeltamme. Naapuri näytti minulle valmista sukkaa ja antoi suulliset ohjeet rutun teosta.  Niiden mukaan tein nämä sukat, tai ainakin niin kuin muistin ohjeet. Nyt sitten huomasin tehneeni virheen rutun korkeudessa, vaikka niiden teon periaatetta noudatinkin.

Mitä sitten haittaa jos ruttujen korkeus on eri?  Ei oikeastaan mitään muuta kuin minun silmääni, kun nyt olen katsellut noita muiden ruttusukkia. Niissä kun on pehmeämmät rutut kuin näissä minun tekemissä.

Teknisesti se sujui ihan hyvin, kun tekniikan oppi, mutta tuntui jotenkin keinotekoiselta väkertämiseltä. En siis erityisemmin tykännyt ruttujen teosta.  Ajattelenkin, etten taida tehdä näitä sukkia enempää kuin tämän parin.

Maaliskuun raportti

Lopultakin sain koottua kaiken tarvittavan tiedon tähän raporttiini. Puuttui lukuja ja kuvia pitkään, mutta vielähän tämä ehti mukaan postausteni joukkoon. Huhtikuutakin on nippa nappa yli puolet jäljellä ja vasta toukokuussa on seuraavan raportin aika.

Maaliskuu oli aivan tavanomainen käsityökuukausi. Sukkia valmistui taas lukumäärältään eniten. Sehän ei ole mikään yllätys, jos tietää, että niiden kutominen on minun mielitouhuani.

Niitä tein kuusi paria:
6.3. perussukat koko 35-36, Tico Ticoa 45 g

13.3. kukkasukat koko 38, Nallea ja Maijaa 180 g

17.3. takaresorisukat koko 39, Tico Ticoa 60 g

22.3. Rim-sukat koko 39-40, Jannea  65 g

30.3. kirjoneulesukat koko 39-40, Maijaa  75 g

31.3. kevätkalenteri-sukat koko 39-40, 7veikkaa 105 g.

Kaksi huiviakin tikutin:

18.3. Eiku-huivi, Katia Darling 100 g

26.3. Revontuli-huivi, Let' S Knit  120  g.

3.3. kämmekkäät itselle, Tico Ticoa 40 g.

Langankulutus oli vähäinen, vain 790 g, mutta kuitenkin se oli suurempi kuin taloon tulleen langan määrä. Ostin nimittäin kaksi kerää lankaa à 100g. Vuoden alusta asti laskettuna on lankavarastoni keventynyt yhteensä 2495 g, mikä ilahduttaa minua itseäni suuresti.

Tavoitteenihan on käyttää lankavarastoni mahdollisimman pieneksi, että pääsen taas ostamanaan ihania uusia lankoja. :D Tai siis ihan oikeasti, olen päättänyt käyttää lankavarastoni mielellään vaikka aivan tyhjäksi ja ostaa lankaa vain johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Langan hamstraaminenhan on aivan turhaa, koska sitä on aina saatavilla riittävästi kaikista ihanista lankakaupoista ja marketeistakin.  Saa nähdä miten jatko menee, viime vuosi oli hyvää opettelua ja nyt jatkan samaa rataa.

Pupunen unirätti

Seijasisko haastoi mukaan tekemään turvaleluja pakolaislapsille. Osallistumiseni oli niin selvää, ettei tarvinnut miettiä kahta kertaa. Tunnen erityistä sympatiaa pakolaisia kohtaan kai johtuen siitä, että olen itse Vienan pakolaisten jälkeläisiä, äitini oli perheensä kuopus ja ainoa Suomessa syntynyt. Olen siis jo lapsena kuullut pakolaisuudesta. Nyt pääsen tälläkin tavalla tukemaan Oulussa asuvia turvapaikanhakijoita.

Olen katsellut usein ihaillen blogeissa ja FB:n käsityöryhmissä esiteltyjä kivan näköisiä unirättejä vai miksi niitä sanoisi. On nukkeja tai erilaisia eläimiä tehty rätin keskelle. Nytpä minulla oli sopiva tilaisuus tehdä sellainen.

Pupunen unirätti Maikin Rättipupun ohjetta mukaillen. Nirkkopäättely tämän ohjeen mukaan. 
Lanka hyvin marinoitunutta Novitan Miamia, menekki yhteensä 65 g

Puikot päässä ja korvissa 2.5 mm ja  rättiosassa 3.5 mm.

Tätä oli mukava tehdä muuten, mutta Miami tuntui olevan kovin nihkeää kudottavaa. En muista, mihin tarkoitukseen sitä olen ostanut, muutamia keriä sitä vielä jäi. Lopputulos on kyllä hyväiltävän pehmoinen, joten ehkä teen lopustakin langasta jotain samaan keräykseen.

Revontulia

Minä toimin nyt vähän viiveellä, mutta toimin kuitenkin. Flunssa paranee pikku hiljaa, mutta vielä on melkoinen kröhä. Aikoinaan minulle opetettiin, että yskä paranee yskimällä kahdessa viikossa. Jos tuo pitää nykyäänkin paikkansa, niin ylihuomenna olen terve. Pidähän peukkuja sen puolesta. ;)  Ei muuten tämä minun hitauteni johdu yksistään sairastamisestani, myös olosuhteilla on osuutta siihen, että vasta nyt esittelen tämän huivin.

 Tämä huivi nimittäin valmistui jo Äkäslompolossa, mutta en siellä asuntovaunussa ruvennut sitä pingottamaan.

 Revontulihuivi, ohje täältä Ullasta
Leveys pingotettuna n. 150 cm ja suurin korkeus 78 cm

Lanka vuosia marinoitunutta Let' S Knit Svarta Fåret, menekki120 g

Puikot 4.5 mm.

Aivan ohjeen mukaan tein päättelyyn asti. Mutta päättelin virkkaamalla jo vuosia sitten hyväksi havaitsemallani ohjeella, jonka aikoinaan julkaisi Lankakomeron Päivi täällä.

Kaikissa kuvissa värit ovat liian siniset, mutta tässä lähinnä oikeaa.

Revontulihuivi on hyvin suosittu huivimalli koti-Suomessa. Eikä ihme, se on helppo tehdä, mallilla saa raitalangoistakin kivan näköisiä huiveja ja lisäksi huivi on hyvän mallinen käytössä. Ensi vuonna taitaa tulla kymmenen vuotta ohjeen julkaisemisesta nettineulelehti Ullassa. Olisipa mukava tietää, kuinka monta Revontulihuivia on kaikkiaan tehty. Jos panee Googlen kuvahaun asialla ja pyytää Revontuli-huivia, niin niitähän löytyy vaikka minkä värisenä, ihania kaikki. Minulla tämä on kai kymmenes, mutta tiedän joidenkin tehneen moninkertaisia määriä.

Tauti iski

Enpä muista, milloin on edellisen kerran käynyt niin, etten kahteen päivään olisi koskenutkaan käsitöihin. Ehkä niin tapahtui kahdeksan vuotta sitten, jolloin muutimme nykyiseen kotiimme. Nyt ei muutettu eikä muutenkaan kuljeskeltu, mutta minä olen ollut flunssan kourissa. Minä en kovin herkästi sairastu flunssaan, mutta nyt kävi niin.

Jo reilu viikko sitten ensimmäiset oireet alkoivat, mutta vasta sunnuintaina tauti kaatoi minut vuoteeseen, kolmeksi päiväksi. Eikä vielä tänäänkään tunnu voimia olevan. Eilen kuitenkin makaaminen tuntui niin pitkästyttävältä, että otin lankapussin ja virkkuukoukun seurakseni ja lopputuloksen näet kuvassa. Mitä niistä on tulossa, sitä en tiedä itsekään vielä, aika saa näyttää. 

Ei minulla muuta, aikani kuluksi vaan tulin tämän kertomaan.

Pieni kukkapeitto ja Seijasiskon haaste

Voisi kai sanoa, että maaliskuun kukkia. Sain nimittäin tämän pienen peiton valmiiksi maaliskuun viimeisenä iltana, eilen sitten kuvasin ja jospa nyt saisin muutaman sanan kirjoitettua kuvien seuraksi.

 Virkattu kukkapeitto nukelle
Kukat tein ohjeella muunneltu isoäidin neliö ja ympärille virkkasin kaksi kerrosta kiinteita silmukoita ja nirkkokerroksen.
Peiton koko 31 x 25 cm

Langat Maijan jämiä, menekki 65 g

Koukku oli se minun ihana poronluinen, jonka koko lienee n. 2.5 mm 

Idean peiton tekemiseen sain, kun blogissa Simppelit silmukat Marjut esitteli kauniin päivänkakkarapeiton ja siellä oli myös linkki kukkasten ohjeeseen. Minä ihastuin siihen niin, että päätin tehdä värikkään kukkapeiton nukelle niistä langoista, joita minulla oli käytettävissä. Minä olen nimittäin Ylläksellä ja mukaan otin vain pienen kassilllisen lankaa ja niistäkin on osa jo käytetty. Yleensähän minulla on mukana ISO kassillinen lankoja, mutta nyt päätin pärjätä vähemmällä. Ja näin siinä sitten kävi. Tänään jouduin jo ostamaan paikallisesta kaupasta sukkalankaa. :D  

Seijasisko haastoi tekemään leluja pakolaislapsille. Minäkin otin haasteen vastaan, tosin en vielä tiedä, mitä teen. Mutta onneksi on aikaa liki kuukausi, joten jotain ehdin keksiä ja valmistaakin. Nyt valmistunut peitto menee kuitenkin sukulaistytölle.