Aura valmis ja sinitiaiset maailmalla

Tänään sain pitkältä tuntuneen Aura-huivin kutomisen päätökseen. Mielenkiinto ei herpaantunut koko aikana, mutta oli kaikenlaista muuta, joka vei aikaani. Eilen illalla jo arvelin saavani sen valmiiksi, mutta rupesi nukkumatti kovin houkuttelemaan ja kuusi kerrosta jäi tälle päivälle. Lankakin loppui kesken niin, että päättelykerrokseen sitä ei olisi riittänyt. Ratkaisin ongelman niin, että jätin sitten kaksi viimeistä kerrosta tekemättä. Uskon ettei sitä käytössä huomaa.



Tässä huivi lepää vielä pingottamattomana terassin tuolilla. Jos ehdin, pingotan vielä tänään illalla tai huomenna ennen mökille lähtöä. Ja lisää kuvia luvassa sitten ensi viikolla, kun palajan kotiin.


Meillä on ollut tänä kesänä kahdesti ilo seurata sinitiaisen pesintätouhuja suoraan ruokapöydästä näkyvässä pöntössä. Ensimmäinen poikue lensi pesästä 17.6. Silloin onnistuimme näkemään neljän poikasen maailmalle lähdön, mutta kameraa ei ollut käsillä. Pian samaan pönttöön alkoi uusi pesintäoperaatio ja taas asialla sinitiaiset. Eivät käyneet tarkemmin esittelemässä itseään, joten emme tiedä, oliko kyseessä sama pari vai joku toinen. Mahtaakohan sinitiainen yleensä tehdä kahta poikuetta kesässä, tietääkö joku Lankapirtissä poikkeava?


No nyt tätä toista poikuetta sitten seurattiin ja pidettiin kameraa esillä toivoen, että taas päästäisiin näkemään pesästä lähtöjä. Vielä eilen illalla myöhään emot ruokkivat poikiaan pesään, mutta jo aamupalalla ollessamme oli pönttö hiljainen. Olisikohan aamun varhaisina tunteina lentäneet pois. Kuva eilisillalta.

Kuvassa näkyy selvästi pöntön sivussa oleva alumiinen paikkalevy. Kuten ehkä joku muistaa minun kertoneenkin, niin kesäkuulla sinitiaisen jo ruokkiessa poikasiaan, alkoi tikka nakutella pöntön kylkeä. Ja useista häädöistä huolimatta sai pöntön kylkeen reiän. Mieheni paikkasi aukon asettamalla ensin tuohen ja sen päälle tuon alumiinilevyn. Ensimmäiset tiaiset eivät häiriintyneet rempasta ja toisetkaan eivät sitä vieroksuneet.

Yhtä kaipaan

PIF-listaltani puuttuu vielä yksi nimi. Yhtä vapaaehtoista siis kaipaa ettei tarvii määrätä! :-D Katso päivitys 19.7, jos olet kiinnostunut ja ei kun mukaan.






Sain torstaina uuden orkidean, kun eräs ystäväpariskunta kävi ensi visiitillä uudessa kodissamme. Tietävät minun innostuneena ja onnistuenkin hoitaneen kahta orkideaani jo kymmnekunta vuotta, joten halusivat kai varmistaa ja vahvistaa, että pysyn orkideakannassa.


Tässäpä tämä komeus kaksine kukkavarsineen, molemmissa auki kymmenkunta kukkaa ja vielä muutamia nuppuja.






Ja vielä lähikuvaa parista kukasta. On se niin ihmeellinen tuo orkidean kukka huulineen ja viiksineen, en lakkaa sitä ihmettellen ihailemasta. Väriltään tämä uusi orkideani taitaa olla entistä punaista hiukan tummempi (toinen entinenhän on valkoinen). Tykkään oikein tästä, kiitos vielä ystävillemme, vaikka eivät taida täältä kiitoksiaan lukeakaan.

Summer Blog

Sain Tupunalta tälläisen kivan Kesäblogi- tunnustuksen.




Kiitos, kiitos!!!! Vaikka viime aikoina on tunnustuksia jaeltu muitakin, niin ainahan ne kaikki mieltä lämmittävät. Siis kiitos Tupuna ja virtuaalihalaus sinulle!


Säännöt:Here are the rules:
1.Voittaja voi laittaa logon blogiinsa. The winner can put the above logo on his/her blog.
2. Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait. Link the blog where you recieved your award.
3. Nimeä vähintään 4 muuta blogia palkinnon saajiksi. Nominate at least 4 other blogs.
4. Laita noiden blogien linkit sivullesi. Put links of those blogs on yours.
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi. Leave a message on the nominated blogs.

Jaa, sitten se vaikein vaihe, kenelle jatkaisin tätä tunnustuksen antoa. Minähän seuraan monia, monia blogeja ja ne ovat kaikki hyviä - kukapa niitä huonoja seuraisikaan - ja kaikki ansaitsevat tämän tunnustuksen. Ettei leikki jäisi kesken, niin jos nyt kuitenkin nimeän seuraavat periaatteella ensinnä mieleeni juolahtavat bloginpitäjät: Tiinuli, Menna Huu, Lilli ja Marleena. Hyvää loppukesää kaikille!

Neulehoroskooppini

Kipakalta sain idean tutustua Neulehoroskooppiin , joka ei kyllä osunut nappiin minun kohdallani. Tässä alla horoskooppini muillekin nähtäväksi. Vain punaisella painettu nim. pitää mielestäni paikkansa. Ihailen kyllä toisten aikaansaannoksia Kool-Aidilla tai muilla keinoin värjäämisessä, mutta itse en siihen hommaan ole kokenut mitään vetoa... ainakaan vielä.

KALAT (20.2.-20.3.)

Olet oikea guru neuleiden ideoinnissa. Sinua ei koskaan vaivaa neule-plääh, vaan päässäsi pyörii jo tuhat ja yksi uutta toteutettavaa neuletta. Viimeisin villityksesi ovat Kool-Aidilla värjätyt langat. Jari Mäellä muistetaan nimesi suurehkojen tilaustesi ansiosta. Rakastat koekeilla uusia väriyhdistelmiä. Sinä ja värjäyskattila olette tästä lähtien erottamattomat. Pitsineule ja sinä ette sovi yhteen.

Lempilankasi: itse Kool-Aidilla värjätyt langat.

PIF:stä ja neulekatsaus

Pari päivää sitten annoin PIF-lupauksen, jonka on vain yksi ollut halukas ottamaan vastaan. Lieneekö painamassa lupaus jatkaa lupauksen kierrättämistä, niin kuin arvelen. Kävijälaskurin mukaan on Lankapirtissä pyörähtänyt tänä aikana yli sataa kävijää, joten monelle on tarjottu mahdollisuutta. Niinpä olen päättänyt huomenna illalla näihin aikoihin viheltää pelin poikki, joten jos joku miettii asiaa, niin kipin kapin ilmoittautumaan.

25.7 edit: "se soutaa ja huopaa" Päätin kuitenkin vielä ottaa ilmottautujia PIF:iin, jos heitä ilmaantuu, siis kumoan ylläolevan lausumani.


Lämpimiä ja sateisia päiviä on viime aikoina riittänyt. Paikallisessa lehdessä oli tekstaripalstalla oiva ilmaisu sääkommentteihin: Kelejä on riittänyt ja ilmat ovat olleet mitä milloinkin. Aika sopivasti sanottu mielestäni.


Lämpiminä päivinä olen istuskellut pihakeinussa ja tikutellut muutaman kerroksen huivia ja sukkaa, mutta kovin on vähäistä työni tulos. Aika on kulunut kaikenlaisessa touhussa ja seurustelussa, kun poikamme oli reilun viikon lomastaan meidän ilonamme. Lähti tänä aamuna ajelemaan kohden nykyistä kotiaan Tampereella ja me palaamme nyt tavalliseen arkipäivään. No kesälomavieraita lienee vielä tulossa, joten iloisia tapaamisia on lisää odotettavissa.



Niin niitä käsitöitä! Vanhasta Rondon seiskaveikasta on tulossa liilansävyiset raitasukat tarkoituksena tuhota lankavarastoja hyväntekeväisyyteen lahjoitettavaksi. Pidän itse enempi ohuemmista sukista ja siksi enemmistö minun tekemistäni sukista on ohuista langoista. Mutta
paksumpiakin sukkia kyllä tarvitaan, sen myönnän.




Eilen aloitin lopultakin Aura-huivin teon. Ohjehan on kirjasta Punokset puikoille. Lanka on Wetterhofin Sivillaa ja puikot 4.5 mm:n bambuiset. Puikoista mainittakoon vielä, että ovat äitini jäämistöstä peräisin. Voi kai sanoa, että äitini oli hyvin aikaansa seuraava, kun on hankkinut itselleen bambupyöröpuikon jo kymmenisen vuotta sitten, ehkä jo aiemminkin. Aura-huivin päätin tehdä heti, kun ensi kerran selasin kirjaa, malli kiehtoi minua niin paljon. Mutta sille ilmaantui kyllä vahva kilpailija nim. Panache-huivi Ullassa 2/08. Vaikea oli valita toinen, niinpä ainakin nyt arvelen tekeväni myös tuon Panachen piankin, kun saan Auran valmiiksi. Mutta nyt siihen on tehty vasta kaavio 1 ja kymmenkunta kerrosta 2-kaaviosta.



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille Blogistaniassa!

PIF

PIF
Palagan blogista sain tällaisen: Lupaan pistellä jonkin mukavan ristipiston kolmelle ensimmäiselle, jotka jättävät kommentin tähän viestiin.

Koska en kovin paljon ristipistoile niin lupaan joko ristipistoilla tai muuten kirjoa tai virkata tai ommella tai neuloa kolmelle ensimmäiselle. Jos olet kolmen ensimmäisen joukossa, laita myös osoitetietosi meilina aikkara08(at)gmail.com

Lahjan saat jossain vaiheessa seuraavan 12 kuukauden aikana. Kuitenkin viimeistään heinäkuussa 2009.

Anna hyvän kiertää edelleen omassa blogissasi. (voit toki antaa hyvän kiertää vaikka neule-, virkkaus-, ompelu- tai askarteluaiheella)

Kolme ensimmäistä:
1. Marleena
2. Elina
3. Laura

25.7 Edit: Elina (anonyymi) on ilmoittautunut PIF-listalle halukkaaksi. Jossakin blogissa phdittiin voiko blogiton osallistua PIF:iin ja tultiin siihen tulokseen, että "voi kai". Jatkaahan hän ei voi kiertoa, mutta kai minä voin omassa blogissani hyväksyä anonyyminkin listalleni, varsinkin kun noita halukkaita blogillisia ei tunnu ilmaantuvan. Siispä Elina, ilmoita yhteystietosi, niin tulet saamaan jossakin vaiheessa jotain pientä, kuten yllä olen luvannut. Sähköpostiosoitteeni löydät oikeasta reunasta esittelyn lopusta.

Kolmas sija on vielä vapaa, koska toinen kommentoijani ei halua osallistua tähän, siis yksi halukas voi vielä ilmottautua

31.7 Edit: Nyt on kolmaskin sija täyttynyt, kiitos siitä Lauralle!

Testiä

Teinpä minäkin eläkeläinen Riepatuksen innoittamana ammatinvalintatestin. Minähän olen aina valmis testiin, koskeepa asia mitä hyvänsä. Eikä sitä muuten tiedä, riittääkö meille eläkkeenmaksajia, siitähän on paljon puhuttu viime aikoina julkisuudessa ainakin. Voi vaikka joutua opiskelemaan uuden ammatin. Siispä tässä tulokset puolileikillisesti tekemääni testiin:

Vastauksiesi perusteella olet taiteellinen ja käytännöllinen. Alle on listattu joukko ammatteja, joissa voit parhaiten hyödyntää näitä ominaisuuksia.
*Somistaja
*Modisti
*Näyttämöteknikko
*Maalari
*Koristeveistäjä
*Kultaseppä

Ei aivan pahoja ammatteja, voisin harkitakin varsinkin tuota kultaseppää. Pitäisiköhän kokeilla jossakin työväenopiston hopeapajassa, niitähän ainakin järjestetään, kultapajoista en ole kuullut.

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille blogissani vieraileville!

Ommeltukin on...

Kesä on ehtinyt jo minun laskutapani mukaan puoleen väliin, kun ollaan jo heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla ja huomenna alkaa naisten viikkokin. Kovin sateinen on tämä kesä ollut eikä ole ollut kovin monta kaunista kesäpäivää. Minusta näyttää, että perennat ja muutkin kukat ovat kasvaneet vähän huonosti. Mutta ovatpa saaneet kosteutta yllin kyllin, niin ettei se kuivuudesta johdu ainakaan. Pihamme omenapuuta olen seuraillut ja tyytyväisenä todennut, että muutamia omenan alkuja (onko niille joku oma nimi?) on oksilla. Hyvä hyvä! Edelliset asukkaat kertoivat, ettei tämä ole vielä omenia tehnyt, mutta jokohan nyt...

Tällaisia pieni omenanalkuja oksilta löytyy. Pitäisiköhän näille jotain tehdä, mikä auttaisi niiden omenaksi kehittymistä. Jos jollakin on vinkkejä, niin otan mielelläni vastaan, kun olen ensikertalainen omenapuun hoidossa.

Sateisen kesän aurinkoinen hetki. Tytär siinä testailee uutta puutarhakeinuamme.

***

Sateisena päivänähän on hyvä tehdä käsitöitä sisällä. Silloin on mukava kuunnella sateen ropinaa. Niinpä eräänä sellaisena päivänä Lankapirtti muuttui ompelimoksi. Meitä oli neljä tekemässä nojatuolien ja sohvan uusia päällisiä.

Veljeni tytär siinä leikkaa kangasta sohvanpäällistä varten. Minä olin hänen parinaan tässä hommassa. Mukavasti siinä varsinaisen työn ohessa saatiin rupatella. Ja lattia oli hyvä leikkausalusta isolle kankaalle.

Toisen työparin muodostivat tyttäreni ja poikani. Poika on kesälomalla luonamme ja sisarensa kanssa yhdessä päällystävät pojan kaksi nojatuolia. Tässä tekeillä harjoitustyö edullisesta Ikean kankaasta, kun eivät uskaltaneet suoraan tehdä kalliista verhoilukankaasta. Harjoitelmasta tuli hyvä ja nyt ovat jo varsinaiset päällisetkin melkein valmiit. Ja lattiallahan sitäkin tehtiin.

Sillä aikaa, kun aikuiset touhusivat ompeluhommissa, pystytettiin barbie-leikki yhteen makuuhuoneeseen. Kaksoset ja eräs heidän ystävänsä tässä omissa touhuissaan, ja lattialla hekin.

***

Sukankudin ei ole kovin edistynyt muista neuleista puhumattakaan, vaikka vain tuon yhden päivän olin ompeluhommissa. Tänään kyllä istuin iltapäivällä pihakeinussa hyvän tovin kutimen kanssa ja sainkin toisen sukan kantaan asti. Ensimmäinenhän on ollut valmiina muutaman päivän. Siinä istuessani hundeerasin, että taidanpa aloittaa seuraavaksi uudeksi neuleeksi huivin itselleni. Ja myös veljeni torkkupeitto pitää valmistella lähiaikoina, kun synttäri lähestyy vääjäämättä. Palat siihen ovat valmiina, ehkä palan tai kaksi joudun tekemään lisää saadakseni värit mieleisikseni.

Mutta tässä esittäytyy ensimmäinen valmis Amanda, joka on tehty Hepsin ohjetta muokkaamalla varresta aloitettavaksi. Lankana on Novitan Nalle ja puikot 2.5 mm:set. Silmukoita aloituksessa 62, joista minun käsialallani tulee sukka noin 37-38:n numeroiseen jalkaan. Itselleni pitäisi lisätä palmikoiden väliin nurjia silmukoita, ehkä 1s/raita riittäisi.

Palmikkoraita jatkuu kantakavennuksiin saakka kuten Hepsin alkuperäisessä mallissakin.

Kantapään tein meillä perinteisesti tehtyyn tapaan, mutta ranskalainen olisi varmaan parempi tähän malliin aivan kuten Hepsi itse on sen tehnytkin.

Nettiniksejä ei niin nörteille

Tulinpa innoissani kertomaan, että posti toi minulle tänään paljon lupaavaa postia, nim. CD-levyn Nettiniksejä ei niin nörteille. Hetki sitten tutustuin sen sisältöön päällisin puolin ja hyvältä vaikutti, juuri kaipaamaani tukea ATK:n käytössä.



Levyn julkaisija on Nettimuori, jonka samannimistä blogia olen seuraillut viime aikoina. Kiitos Nettimuorille!

Tänään olen känyt ulkomailla asti, peräti Haaparannalla! ;-) Poikamme on muutaman päivän luonamme ja niinpä teimme yhdessä pienen shoppailumatkan Ikeaan. Päivähän siinä vierähti, jotain pientä ostettiinkin, mutta enempi oli katselua Ikean käyntimme. Matkakutomisiksi otin mukaan seiskaveikkaa, josta aloitin tavissukkaa. Eilen illalla sain ensimmäisen Amandan (katso eilinen postaus) valmiiksi, mutta matkakutomiseksi en halunnut ottaa toista, vaan teen sen mieluummin liikkumattomassa tuolissa istuen.

Sateen ropinaa...

Viikon ajan on saatu sadetta enemmän tai vähemmän joka päivä. Eilinen päivä oli tosin kaunis ja aurinkokin paistoi, mutta iltamyöhällä saatiin kuitenkin sadetta. Sateenkaariakin on nähty useampana iltana, perjantaina oli jopa kaksittain. Silloin minä nappasin kameran ja lähdin yöpaidassa pihalle hiippailemaan. Oli jo aika myöhä, n. klo 23, joten ei ehkä kovin naapuri ihmetellyt hiippailuani.


Tässä näkyvät nuo molemmat kaaret, mutta tietenkin paljon himmeämpinä kuin oikeasti olivat. Tuo selkeämpi kaari jatkui tosi pitkänä, mutta en saanut sopivaa kuvakulmaa, että olisin saanut koko pituudeltaan kuvattua. Olisi kai pitänyt kiivetä katolle.


Ja sitten käsitöihin. Kuten jo kerroinkin, en voinut vastustaa Amandan kutsua, vaan minun piti saada se puikoille heti. Tavallisestihan minä teen sukat varresta aloittaen, mutta nyt päätin poikkeuksellisesti tehdä aivan Hepsin ohjeen mukaan.



Ja näin lupaavalta näytti ensimmäisenä iltana. Sen verran poikkesin Hepsin ohjeesta, että tein sukkapuikoilla kierrepuikon sijaan. Mutta, mutta kun aikaa kului ja päästiin kantapäähän, totesin, ettei tämä käy. Sukan terästä oli tulossa liian pitkä(vaikka olin jo vähentänyt kerroksia), samoin kantapäästä liian korkea. Nyt huomautan, että minulla oli eri lanka kuin Hepsin ohjeessa, joten ohjeen vika tämä ei ole vaan sille sopimaton lanka. Ja kun en viitsinyt ruveta laskemaan ja säätämään ohjetta tälle langalle, päätin tehdä uuden aloituksen ja nyt varresta alkaen. Varresta aloitetussa on minun mielestäni helpompi säätää sukan kokoa kuin kärjestä aloitetussa. Johtuu ehkä siitä, että olen vain muutamia sukkia kutonut jälkimmäisellä tavalla ja ensimmäisellä lukemattomia.

Nyt ollaan siis kuvan osoittamassa vaiheessa, molemmat tekeleet vielä yhdessä. Nyt näyttää sukasta tulevan sopiva, vaikka näyttää tuollaiselta syttyrältä tässä, kun neule vetää vartta kasaan. Siis kärjestä aloitettu versio joutuu purkuun. Toivottavasti Hepsi ei pahastu muutoksesta.

Tässä tikutellessa olen pähkäillyt omia neulontatottumuksiani: olenko liian kaavoihini kangistunut, kun en viitsinyt tehdä toista yritystä kärjestä aloittaen vaan menin helpointa reittiä. En tiedä.

Amandan kutsu kuultu

Tulinpa vain kertomaan, että minä en sitten voinut vastustaa Amandan kutsua!
Niin voimakas kutsu oli, että kun sen päivällä kuulin (=luin sukkien ohjeen), niin nyt on ensimmäiset Hepsin Amanda-sukat puikoilla. Se kuvio oli niin kiehtova, että sitä piti päästä heti kokeilemaan. Ja nyt on kaavio 1:sen kerrokset valmiina. :-))) Kuvaa en valitettavasti saanut mukaan, kun Blogger taas oikuttelee kuvien lataamisen kanssa, mutta viimeistään valmiista sukista sitten.

Uusi Ulla ilmestynyt!

Uusi Ulla on siis ilmestynyt! Ja siinä on paljon ihania sukkia sukantekijöille, ja huiveja huivintekijöille ja monia muita ohjeita. Minä voisin toteuttaa monia niistä. Kiitos taas kaikille, jotka ovat edesauttaneet meitä saamaan tämän Ullan!

Lisää pisteltyjä

Edellisen postauksen pussukan valmistuminen sai minut muistelemaan tekemiäni kirjontatöitä ja varsinkin ristipistotöitä. Ja niinpä innostuin esittelemään viimeisimpiä niistä. Olen systemaattisesti kuvannut käsitöitäni vasta vajaat viisi vuotta, jonka ajan minulla on ollut digikamera. Nämä työt ovat siis tuolta ajalta paitsi tämä ensimmäinen, kissatyyny. Sen olen tehnyt jo aiemmin, mutta kun satuin tänä kesänä kohtaamaan tyynyn ja kamera oli mukana, niin napsasinpa kuvan.

Kissatyynyn olen tehnyt Laurille, joka pian täyttää 16 vuotta. Tyynyn hän sai syntymäpäivälahjaksi ehkä 8 vuotiaana. Idean kissatyynyyn sain häneltä itseltään, kerronpa tarinan teille. Kerran Lauri oli meillä yksin kylästelemässä. Siinä ruokapöydän vieressä piirrellessään hän yht´äkkiä sanoi minulle: "Kuule Matleena, voisitko sinä rukoilla, että meidän taloon tulisi oikein paljon hiiriä ja rottia?" Minä tietenkin ihmettelemään, mistä moinen toive ja niinhän se selvisi että Lauri oli pyytänyt vanhemmiltaan kissaa tuloksetta, äiti oli vain sanonut, että "sitten jos talossa on hiiriä tai rottia". Ja sen kissatoiveen tuloksena on tämä tyyny tehty ja se on Laurilla edelleen.



Kirjanmerkkejä suvun lapsille aloin tehdä joskus 1990-luvulla. Jokainen on sen jälkeen saanut kirjanmerkkinsä jossain vaiheessa ala-asteella ollessaan. Kaikki merkit on eri tekniikoilla kirjottuja, nämä viimeiset ovat ristipistoiltuja. Merkit on hyvin suosittuja saajiensa keskuudessa.




Tuomas on jalkapalloilija ja sai merkkinsä v. 2006

Samoihin aikoihin valmistui Jennyn koiramerkki.


Sitten oli vuorossa tanssijapojan Akun merkki

ja kissamerkki Alisalle, meidän kummitytölle.

Papukaijamerkki Antti-pojalle.

Ja sitten vielä kaksoset saivat viime kesänä merkkinsä, kun pääsivät kakkosluokalle.



Tällä hetkellä on merkkiä vailla vain yksi suvun lapsi, vuoden ikäinen Veera, joten merkin teolla ei vielä ole kiire.

Hääjuhlan jälkimaininkeja

Perjantaina meillä oli ilo olla mukana hääjuhlassa. Veljeni tytär, meidän kummityttömme ja hänen avopuolisonsa olivat päättäneet virallistaa suhteensa ja järjestivät lähisuvuilleen morsiamen syntymäpäivänä mieleenpainuvan juhlan. Vihkitoimitus oli jo etukäteen ja siinä oli läsnä vain molempien vanhemmat ja Miika-poika sormuspoikana. Hääjuhlassa meitä oli kaikkiaan 40-50 henkeä, joista lapsia kymmenkunta.


Juhlapaikkana Hannuksen piilopirtit Tyrnävällä oli oiva valinta, varsinkin kun sääkin suosi meitä. Kuten kuva näyttää, ei juuri pilvenhattaraa taivaalla näkynyt ja tuulikin vilvoitteli juhlijoita sopivasti ja ajoi itikat pakosalle.


Pirtissä meille tarjottiin maittavaa ruokaa, jonka talon henkilökunta oli rakkaudella valmistanut.

Pian aterian jälkeen nautimme kahvin kanssa herkullista, punaisen ruusun koristamaa vadelmakakkua, joka oli myös talon omaa tuotantoa.

Myöhemmin illalla saapui paikalle myös Janne Pekkalan orkesteri

jonka tahdittamana tässä aloitellaan tanssia. Morsiuspari keskellä (morsiamella punainen puku) ja bloginpitäjä oikealla miehensä viemänä. Tässä vaiheessa nuoriso tyytyi vielä katselemaan sivusta, mutta illan mittaan myös he rohkenivat tulla mukaan tanssiin. Ja hauskaa oli meillä kaikilla.

Juhlaa jatkettiin pitkälle yöhön, virkeimmät aina aamupuoleen. Välillä syötiin ilta- vai yöpalaako se olisi ollut ja nautittiin virvokkeita. Osa juhlijoista vietti yönsä piilopirtin majoitustiloissa. Me nukuimme tässä aittarakennuksessa. Ja sitten aamupalan jälkeen matkattiin itse kukin omiin koteihimme.

***

Lauantaina olikin sitten jo huonompi ilma, lämpötila oli laskenut ja sateli väliin vettäkin, oli siis oikein sopiva ilma istua käsityön kanssa.

Pistelin tämän pussukan valmiiksi. Olen aloittanut tämän jo pari kolme viikkoa sitten, mutta näköni on huonontunut ja lasit käyneet niin heikoiksi, etten tahtonut nähdä ristipistoilla näin tiheälle kankaalle, varsinkin kun kuvioissa on niin monta väriä. Pussukka tulee häiden morsiamelle, hän kun sai numismaatikkoisältään syntymävuotensa suomalaiset kolikot lahjaksi ja pitäähän niillä olla oma rahapussi.

Ja tältä näyttää pusiin kääntöpuoli - kumpihan lienee etupuoli ja kumpi takapuoli. Pussin kangas on jostakin hardangerkirjontatyöstä jäänyttä reunasuikaletta. Minä kun olen melkoinen hamsteri, kaikki pitäisi tallettaa, jos sitä vaikka johonkin tarvitsisi. Ja nyt tarvittiin!

***

Ennen hääperjantaita valmistui myös pari sukkia, jotka ovat tässä alla. Mallin löysin Sukkalandia blogin välityksellä, kiitos Menna Huu. Malli kiehtoi minua niin, että enpä meinannut malttaa kutoa edellisiä valmiiksi ennen näiden aloitusta.

Malli Primavera Socks lankana Novitan Nalle, kun sitä sattui olemaan sopiva määrä edellisten sukkien jälkeen käsillä ja oli kiire päästä aloittamaan. Puikot 2.5 mm Addit, joilla tuli ohjeen mukaisella silmukkamäärällä ja minun käsialallani aivan sopiva sukka 39:n numeron jalkaan.


Ja taas on ollut kehno kuvaaja asialla, kun on kuvat tämännäköiset. Väri on vaaleampi, harmaampi kuin todellisuudessa eikä kuviokaan tule esiin. Mutta mallia oli kiva tehdä ja tulen varmaan tekemään lisääkin näitä Primaveroja.

Tunnustuksia satelee

Huomionosoituksia on taas jaossa Blogistaniassa ja Lankapirttikin sai tällaisen tunnustuksen peräti parilta taholta, kiitokset teille Pappi puikoissa ja Intsu. Olen aivan otettu.

Here the rules:

Säännöt

1. The winner can put the logo on his/her blog./ Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./ Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./ Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./ Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./ Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Ja nyt sitten hankalin vaihe valita vähintään seitsemän saajaa niistä monista, monista blogeista, joita seuraan. Voisin antaa vaikkapa seuraaville, vaikka tosi monet muutkin ovat tämän ansainneet, mutta en jaksa ruveta kaikkia tähän listaamaan:

Herkkukirppu, Angoriina, Resori, Palagan puikkoilut, Anna-Reetan unelmat, Titiri ja Arteeni, olkaapa niin hyvät ja ottakaa vastaan, jos haluatte.

Kusti toi paketin ja onpa jotain valmistunutkin

Tänään Kusti polki meille paketin, jota tiesinkin odotella. Minua nim. lykästi Liinu Villikanin arpajaisissa ja voiton sain tänään. Arpajaisvoitto on niin harvinaista herkkua Lankapirtissä, että oikein ilahduin ensin kuultuani arpajaisonnestani ja toistamiseen tänään, kun tyttäreni toi postin sisälle ja ilmoitti minulle tulleen jotain ekstraa. Ja kauniit sukathan sieltä paljastui kortin kera. Kiitos Liinu näistä ihanuuksista!


Liinu oli neulonut nämä ohuesta villasekoitelangasta, jonka nimeä hän ei maininnut, mutta mukavan tuntuista lankaa se on. Malliltaan sukat ovat Ullaneuleen Kuuran kosketus.

Näin sopivat ne ovat minun jalkoihini, kuin mittojen mukaan tehdyt. Ja värikin on aivan minun värejäni! Tulevat kyllä käyttöön, kunhan vain raskin ottaa ne käyttöön. Aion nim. ihailla niitä ensin jonkin aikaa.

Tässä vielä lähikuva kortista, niin näet tuon värssynkin.

*****

Olen minä jotain valmista saanut itsekin aikaan. Sukatpa tietenkin, kun minulla taitaa olla pakkoneuloosin alalaji sukkitis. Muutakin on tekeillä puikoilla ja myös ristipistoilua, mutta niistä tarkemmin aikanaan, kunhan valmistuvat.

Ohjeen näihin olen printannut jo 16.5.2005, mutta vasta nyt ohje lopultakin pääsi tekeille. Ohje oli jollakin saksalaisella sivulla, jonka nimeä en jostakin syystä ole printtiin tulostanut enkä enää sitä löytänyt yrityksistäni huolimatta. April, April on mallin nimi ja sen tekijä on Ute Wetter. Lankana minulla oli Novitan Nalle ja puikot taisi olla ne 3:n Addit, joilla useimmat Nalle-sukat teen. Mukava ohje, jota tulen varmaan käyttämään myöhemminkin, kun nyt alkuun pääsin.

Edit. 2.7.08. Kerroskiisseli-blogin Anittan vinkistä löytyi April-sukkien ohjesivukin. Yhteispelillä se sujuu! Kiitos Anitta!

Tässäpä Aprilit jo poseeraavat uuden omistajansa jaloissa. Meillä kävi viikonloppuna vieraina ystäväpariskunta ja kun vaimolla, joka on minun A-luokan ystävätär ja opiskelukaveri, sattui olemaan syntymäpäivä heidän tulopäivänä, niin minähän lahjoin häntä sukilla. Ja nämä hän itse valitsi sukkavarastostani. Kiitos vierailusta teille, ystävämme. Oli tosi mukavaa!

P.S. Höh tätä Bloggeria, kun ei tottele minua. Vaikka jätän kappaleiden väliin tyhjää, niin se omavaltaisesti jättää ne pois. Hyi hyi tottelematonta!