Ommeltukin on...

Kesä on ehtinyt jo minun laskutapani mukaan puoleen väliin, kun ollaan jo heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla ja huomenna alkaa naisten viikkokin. Kovin sateinen on tämä kesä ollut eikä ole ollut kovin monta kaunista kesäpäivää. Minusta näyttää, että perennat ja muutkin kukat ovat kasvaneet vähän huonosti. Mutta ovatpa saaneet kosteutta yllin kyllin, niin ettei se kuivuudesta johdu ainakaan. Pihamme omenapuuta olen seuraillut ja tyytyväisenä todennut, että muutamia omenan alkuja (onko niille joku oma nimi?) on oksilla. Hyvä hyvä! Edelliset asukkaat kertoivat, ettei tämä ole vielä omenia tehnyt, mutta jokohan nyt...

Tällaisia pieni omenanalkuja oksilta löytyy. Pitäisiköhän näille jotain tehdä, mikä auttaisi niiden omenaksi kehittymistä. Jos jollakin on vinkkejä, niin otan mielelläni vastaan, kun olen ensikertalainen omenapuun hoidossa.

Sateisen kesän aurinkoinen hetki. Tytär siinä testailee uutta puutarhakeinuamme.

***

Sateisena päivänähän on hyvä tehdä käsitöitä sisällä. Silloin on mukava kuunnella sateen ropinaa. Niinpä eräänä sellaisena päivänä Lankapirtti muuttui ompelimoksi. Meitä oli neljä tekemässä nojatuolien ja sohvan uusia päällisiä.

Veljeni tytär siinä leikkaa kangasta sohvanpäällistä varten. Minä olin hänen parinaan tässä hommassa. Mukavasti siinä varsinaisen työn ohessa saatiin rupatella. Ja lattia oli hyvä leikkausalusta isolle kankaalle.

Toisen työparin muodostivat tyttäreni ja poikani. Poika on kesälomalla luonamme ja sisarensa kanssa yhdessä päällystävät pojan kaksi nojatuolia. Tässä tekeillä harjoitustyö edullisesta Ikean kankaasta, kun eivät uskaltaneet suoraan tehdä kalliista verhoilukankaasta. Harjoitelmasta tuli hyvä ja nyt ovat jo varsinaiset päällisetkin melkein valmiit. Ja lattiallahan sitäkin tehtiin.

Sillä aikaa, kun aikuiset touhusivat ompeluhommissa, pystytettiin barbie-leikki yhteen makuuhuoneeseen. Kaksoset ja eräs heidän ystävänsä tässä omissa touhuissaan, ja lattialla hekin.

***

Sukankudin ei ole kovin edistynyt muista neuleista puhumattakaan, vaikka vain tuon yhden päivän olin ompeluhommissa. Tänään kyllä istuin iltapäivällä pihakeinussa hyvän tovin kutimen kanssa ja sainkin toisen sukan kantaan asti. Ensimmäinenhän on ollut valmiina muutaman päivän. Siinä istuessani hundeerasin, että taidanpa aloittaa seuraavaksi uudeksi neuleeksi huivin itselleni. Ja myös veljeni torkkupeitto pitää valmistella lähiaikoina, kun synttäri lähestyy vääjäämättä. Palat siihen ovat valmiina, ehkä palan tai kaksi joudun tekemään lisää saadakseni värit mieleisikseni.

Mutta tässä esittäytyy ensimmäinen valmis Amanda, joka on tehty Hepsin ohjetta muokkaamalla varresta aloitettavaksi. Lankana on Novitan Nalle ja puikot 2.5 mm:set. Silmukoita aloituksessa 62, joista minun käsialallani tulee sukka noin 37-38:n numeroiseen jalkaan. Itselleni pitäisi lisätä palmikoiden väliin nurjia silmukoita, ehkä 1s/raita riittäisi.

Palmikkoraita jatkuu kantakavennuksiin saakka kuten Hepsin alkuperäisessä mallissakin.

Kantapään tein meillä perinteisesti tehtyyn tapaan, mutta ranskalainen olisi varmaan parempi tähän malliin aivan kuten Hepsi itse on sen tehnytkin.