Verho tuulikaappiin

Minulla on ollut jo pitkään ajatuksena virkata uusi verho tuulikaapimme pikkuikkunaan. Edellisen tein vuosia sitten enkä ollut siihen tyytyväinen alun alkaenkaan. Mutta silmä tottuu eikä niitä kiusaaviakaan tekijöitä huomaa, niin kävi senkin verhon kanssa. Ikkunoita pestessähän huomaa ruman verhon. Niin kävi nytkin. Pesin verhon kyllä ja laitoin ikkunaan takaisin, kuten tapani on. Meillähän ei käytetä kausiverhoja muissakaan huoneissa saati tuulikaapissa, samat verhot ripustetaan pesun jälkeen takaisin, kunnes niihin täysin kyllästytään. Tai minä kyllästyn, mies ei ole tainnut vielä moittia yksiäkään verhoja.

Niinpä sitten jonain iltana aloin katsella verhomalleja ja sopivan mallin löydyttyä lankavarastoani, löytyisikö sieltä sopiva lankakin. Oikein mieleiseni väristä lankaa ei löytynyt, mutta kaksi hiukan vajaata kerää ruskeaa virkkauslankaa. Vaaleampaa olin ajatellut, mutta niin oli kova palo virkkaamaan, että kelpuutin sen langan ja aloin työhön.

Niinpä pari päivää sitten valmistui tämä verho ja pääsi tänään ikkunaankin
Jostakin virkkauslehdestä löytyi ohje, jota hiukan muokkasin sopivaksi
Koko pingotettuna 105 x 36 cm
Lanka on Novitan Virkkauslanka, menekki 100 g
Koukku 2 mm

Olipa muuten taas mahdotonta saada verhon oikeaa väriä kuviin. Monta kymmentä kuvaa eri paikoissa ja valoissa otin, mutta ei yhdessäkään oikeaa sävyä.

 Ripustin verhon kuvan ottoa varten mm. lipaston laatikon ja oven rivankin väliin.

 Kuvio on yksinkertainen, mielestäni se esittää kukkaa

Ripustamiseen tutkailin moniakin tapoja, mutta lopulta muokkasin oman mallini siihenkin.


Tämä verho miellyttää minun silmääni, joten nyt tuulikaapissamme on hyvä verho vaikka ei olekaan alun perin toivomani värinen.

Uudet verhot mökille

Mökillä vietettiin taas pitkä viikonloppu, oli pimeää mutta toisaalta valoisaakin lumisissa maisemissa.  Pakkasta oli yhtenä yönä -11, muuuten lähellä nollaa.

Näin talviset näkymät avautuivat mökin ikkunasta eilen aamulla. Kotimatkalla kuultinkin radiosta, että Kainuu on tällä hetkellä Suomen lumisinta aluetta.

Jotenkin minusta tuntuu nyt, että voisin lopettaa tämän vuoden mökkeilyt tähän. Sanoinkin jo miehelleni, että en taida enää ennen kevättä lähteä sinne.  No, aikahan se näyttää, käännänkö kelkkani vai pysynkö aikeissani.

Sitten käsitöihin, blogini pääaiheeseen. Olen virkannut verhoja oikein pitkän kaavan mukaan vaikka eivät ne mitkään isonisot verhot olekaan. Halusin nimittäin mökille keittonurkkaukseen uudet verhot, kun vanhat sivuverhot eivät enää remontin jälkeen sopineetkaan uuteen systeemiin. Niinpä jo syyskuun alkupuolella aloitin, tein ensin kapan ja sitten jatkoin salusiinilla.  Kapan sovituksessa huomasin, että sen olevan liian kapea ikkunaan, joten virkkasin siihen yhden kuviokerran lisää. Kappa sentään valmistui kerralla sopivaan mittaansa.   

Tässä uudenuutukaiset verhot pian ripustuksen jälkeen. 

Molempiin otin mallia LeaVirkkausideoita -lehdistä, jotka ovat jo vuosia vanhoja. Molempia ohjeita muunsin hieman omaa toivettani vastaamaan.
Lanka on Novitan Huvilaa, jonka menekki näihin verhoihin oli yhteensä 325 g
Virkkuukoukku 2 mm:nen

Alunperin ajattelin tehdä vain kapan ja valitsin mallin siltä pohjalta, että muuta verhoa ei ikkunaan tule. Mutta sitten kappaa virkatessa alkoikin tuntua, että salusiinikin olisi kiva olla, joten siihen sopivaa mallia etsimään.  Samanlaisia niistä en halunnut.

Lopulta lopulta valitsin salusiiniin tämän kauniin mallin, jota on paljon näkynyt ikkunoissa. Esimerkiksi äidilläni oli jo vuosikymmeniä sitten keittiössään salusiini tällä mallilla.


Jos olisin touhuun alkaessani tiennyt tekeväni molemmat verhot, olisin varmaan ainakin harkinnut tekeväni molemmat verhot samalla mallilla, mutta nyt näistä tuli erilaiset eivätkä nämä erilaiset mallit riitele keskenään ainakaan minun silmissäni.






Tosi kivoilta uudet verhomme näyttivät ikkunassa ja usein katseeni hakeutuikin niihin. Valitettavasti en vain saanut kuvattua niitä niin, että verhot olisivat tulleet hyvin esille.

Vihdoinkin

Tänään olen ollut ahkera ja tehnyt monia rästissä olleita töitä, olen oikein itseeni tyytyväinen. En kyllä aio paljastaa teille kaikkia noita tekemisiäni, yhden kuitenkin. Nimittäin pikku verhon, jonka sain virkattua valmiiksi jo syyskuussa, mutta tuo ripustussysteemi tökki. Jossain vaiheessa jo vaikutti uhkaavasti siltä, että tämä ufoutuu. Mutta nyt verho on paikallaan tuulikaapissamme.

Malli: Yksittäisin kukin koristeltu verho lehdestä Lea Virkattuja verhoja

Lanka: Coats Eldorado 125 g (langankulutus laskettu syyskuun saldoon)Koukku: 1.5 mm

Ei tämä niin kauniilta näytä kuin lehden kuvassa, mutta menettelee. Nuo kukat ei tule niin hyvin esiin kuin lehdessä. Ohjeen lanka olisi ollut ilmeisesti hiukan ohuempaa kuin käyttämäni, jos sitä olisin saanut. Ehkä sillä minäkin olisin onnistunut paremmiin. Niin eihän syy tietenkään ole minussa, vaan langassa! ;DD Onneksi verhon paikka on sellainen, ettei kovin usein silmiini satu. Ja luulen, ettei kovin moni muu katsele sitä arvostellen.

Orkideojani taas ihailin. Ne kun jaksavat kukkia niin kauniisti. Ja kun yksi lopettelee kukintaansa, niin toinen aloittelee. Niillä on siis ihan selvä vuorottelusysteemi käytössä.

Tämä valkoinen on upea! Sain sen ystäviltäni kuukausi sitten, kiitokset vielä ja vilkutukset molemmille. Laskin juuri, että parikymmentä kukkaa on auki. Alun perinhän nuppuja oli 32, mutta muutamia niistä on kuivunut ja pudonnut pois. Mutta vielä on terveitä nuppuja, joiden avautumista odottelen.

Tämä vanha orkidea on minun suosikkiorkideani! Tämän kukat ovat kaikista suurimmat, läpmittä parhaillaan 11-12 cm- Ja värikin on kaunis. Nyt tämä on kukkinut muistaakseni syyskuun alusta. Ja yllätys, yllätys, eräänä päivänä huomasin, että tämähän on alkanut kasvattaa kukkavartta pidemmaksi. Siis kesken kukinnan tuo vasemmalla näkyvä kukkavarsi on kasvanut tuohon. Tällaista en muista tapahtuneen kymmenvuotisena orkideakautenani. Mielenkiintoista seurata, miten käy. Ketsääkö kukinta yhtä pitkään kuin tavallisesti? Ja missä vaiheessa nuo nyt kasvavat nuput avautuvat? Näitä seurailen täällä ja saatanpa taas jonain päivänä raportoida tännekin.