Vieraita

Blogimaailma on mielenkiintoinen maailma live-elämän ohessa. Bloggaaminen on pitkälti yksinäistä touhua, mutta paljon siihen mahtuu yhteisöllisyyttäkin. Ensin tullaan tutuiksi bloggaajina, kommentoidaan, sitten voidaan jo vaihtaa sähköpostia ja lopulta ehkä tavataankin. Auliisti neuvotaan ja autetaan toisia. Joidenkin kanssa aivan ystävystyy niin että voi kertoa toiselle kipeitäkin asioita esim. sähköpostissa. Blogien välityksellä tutustuu ihmisiin, joihin tuskin törmäisi muuten. Usein olen
minäkin muistellut mielihyvällä, kun sain ensimmäiset vieraani Blogistaniasta. Minusta tuntui silloin aivan käsittämättömältä tutustua blogien välityksellä niin hyvin, että vieraillaan satojen kilometrien päässä.


Perjantaina minä sain taas vieraita, joihin olin tutustunut blogien välityksellä. Punaisen Langan Seijasisko ja Simppelien silmukoiden Marjut tulivat visiitille luokseni.

Vasemmalta alkaen Seijasisko, Marjut ja minä

Seijasiskon kanssahan olemme tavanneet useinkin mm. sytomyssyilyn merkeissä, mutta Marjutin tapasin nyt ensi kertaa livenä. Blogituttuja Marjutinkin kanssa ollaan oltu varmaan liki kymmenen vuotta, minkä ajan olen blogia pitänyt.  Harmi vain, että Marjut lopetti hiljattain blogin kirjoittamisen, mutta aika aikaansa kutakin.

Olipa meillä rattoisa iltapäivä, kun porisimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Monenlaisia asioita ehdittiin käsitellä. Ja puikot kilkuttivat mukavasti jokaisen käsissä.

Näin kauniin joulutähden sain tulaisena, kiitos siitä ja erityiskiitos vierailustanne! Toivottavasti tavataan taas.


Muistuipa tässä mieleen myös eräs tapaaminen, josta en muistaakseni ole täällä kertonut. Olin keväällä ehkä toukokuussa kävelemässä täällä kotini lähistöllä tuo bannerissakin näkyvä boncho päälläni. Vastaan tuli nainen söpön valkoisen koiran kanssa. Nainen pysähtyi ja alkoi puhutella bonchoani. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, sitä on aika usein puhuteltu. Muutamia sanoja vaihdettuamme jatkoimme sitten molemmat matkaa. Kun myöhemmin kotona tulin koneelle, minua odotti viesti kyseiseltä naiselta. Hän halusi varmistaa, että oliko tavannut minut vai jonkun muun samanlaisessa bonchossa. Niinpä minullekin selvisi, että nainen oli Virpi  Vaakun kotoisia käsitöitä -blogista. Emme olleet koskaan tavanneet vaikka aika lähekkäin asutaan. Ja niin minäkin löysin tieni Virpin blogiin. :)


Kivoissa aatoksissa

Tänä viikonloppuna

Tänä viikonloppuna toteutui jo pitkään suunniteltu ja odotettu vierailu tänne Lankapirttiin. Välillä meinasi epäuskokin jo vallata mielen, mutta sinnikkäästi vain jaksoimme suunnittella kaikille sopivaa ajankohtaa ja odottaa. Ja eilen sitten koitti se päivä, jolloin Eila blogista Vyyhdin viemää ja Katja Villa Lankalasta saapuivat luokseni vierailulle.

Mitään erityistä ohjelmaa meillä ei tapaamiselle ollut. Tietenkin neuloimme ja juttelimme, juttelimme ja neuloimme. Mukavasti etenivät käsityömmekin. Eila sai kaulahuivinsa melkein valmiiksi ja Katja ja minä tikuttelimme molemmat sukan. Eilen illalla piipahdimme sen verran Oulua katselemassa, että teimme pienen kävelylenkin rantoja pitkin torilta Nuottasaaren suuntaan. Siellä iltahämärässä keltalehtisen koivun alla kuvasin nämä rouvat suomineitoina.

Ja arvatkaapa, mitä sain tuliaisiksi. Tunsin oloni peräti hämmentyneeksi valtavasta tuliaismäärästä. Sanoinkin, että tämähän on kuin joulu! No ensinnäkin orkidean! Ja millaisen orkidean!

Kukkavarsi on peräti nelihaarainen. Kolme kukkaa on jo avautunut ja nuppuja on 32 odottamassa avautumisvuoroaan. Jatkossakin täällä siis saadaan ihailla ihania orkidean kukkia.

Seuraavaksi sain kauniin punaisen paperikassin, josta ensinnä ilmestyi Katjan tikuttelemat ihanat lovikkaat.

Ovatpa muuten möyheän pehmoiset, oikein karstalla karstatut. Ihanan paksut ja lämpimät. Eipä palele sormiani ensi talvena pahemmillakaan pakkasilla.

Ja vielä kassista löytyi mohairlangasta tehty bolero! Tosin siitä oli vielä pari lyhyttä saumaa ompelematta, mutta piankos Eila ne nopsilla sormillaan ompeli ja minä pääsin sovittamaan boleroani. Minulla ei muuten ole tainnut olla boleroa sitten lapsuuteni, joten oli kyllä mukava saada tällainen. Olen ihaillut täällä blogeissa toinen toistaan upeampia boleroita ja harkinnut moisen tekemistä itsellekin, mutta en ole päässyt ajatusta pidemmälle. Ja nyt minulla on sellainen!

Herrastelin bolero ylläni, kun kävimme lounaalla kiinalaisessa ravintolassa tänään ennen kuin jätimme haikeat jäähyväiset toisillemme ja vieraani lähtivät ajamaan koteihinsa. Monet, monet kiitokset teille rakkaat ystäväni vierailustanne ja näistä ylenpalttisista lahjoistanne!

Omat antimeni vierailleni olivat paljon vaatimattomammat, mutta rakkaudella olen ne tehnyt. Tällaiset pikkuliinat heille virkkasin ja mieleisiään tiskirättejä saivat valita jemmapussistani itselleen.

Täytyy kyllä sanoa, että oli meillä mukava viikonloppu. Jatkoakin suunnittelimme, joten eiköhän me tavata vielä. Ja Katjalla unohtui sukankudin meille, ja eikös se vanha sanonta sano jotain sen tapaista, että silloin tulee käymään uudestaakin, kun jättää jotain.