Sukkailu jatkuu sittenkin

Tuolla pari postausta aikaisemmin julkistin, että sukkatehtaani on lomautettu.  ;)  Onneksi jätin pienen takaportin auki, sillä nyt on esittelyssä taas sukat. Kuten olen joskus sanonut ennenkin, niin minusta sukat ovat mainio matkakäsityö esimerkiksi autossa istuessa. Ja autossa istumistahan meillä nyt riittää, kun sahataan tavallista useammin mökin ja kodin väliä siellä tehtävän rempan takia. Viime viikkoisella reissulla tikutin nämä sukat valmiiksi.

Perussukat kokoa 38 tuttuun tapaani
Langat ovat valko-vihreä-mustia Nalle-lankojen jämiä, joiden menekki oli 80 g

Silmukoita työssä 52 ja 3 mm:n sukkiksilla mentiin


Minun tapani tehdä perussukat on seuraava:
* varren suussa 2 o, 2 n -resoria 8-10 krs, minkä jälkeen varsi 3 o, 1 n -resoria
* kantapää perinteinen vahvistettu, mutta kantalapun reunoissa 2 s aina oikein, mikä helpottaa silmukoiden poimimista kantalapun reunoista ja vähentää reunaan helposti jääviä reikiä
* teräosassa jatkuu 3 o, 1 n -resori jalkapöydän päällä, pohja sileää
* kiilakavennukset joka toisella kerroksella
* kärkeen sädekavennus ja usein kolmen puikon päättely
* raitasukissa vaihdan langan jo edellisen kerroksen viimeisessä silmukassa.


Teen 3 o, 1 n -resoria varteen ja teräänkin sen takia, että sukasta tulee istuvampi niin ohuempiin kuin paksumpiinkin jalkoihin.




Helleaalto tuli sitten tännekin, joten voidaan sanoa, että lopultakin on kesä. Jo toista päivää mittari on näyttänyt hellerajan ylittäviä lukemia.  Ja kukkaset avaavat nuppujaan, jotka ovat pitkään odottaneet lämpöä avautuakseen.

Ensimmäiset pionin kukatkin avautuivat. Pionihan taitaa olla meidän pihan perennoista upein ja lisäksi se on kukkinut upeasti monena vuonna.


Toivotaan, että kesäinen sää jatkuu, mutta asteet pysyisivät kohtuullisina. Monethan kärsivät kovin helteistä. Itsekin olen huomannut, että enää en jaksa touhuta hellepäivinä kuten ennen vaan mielelläni oleilen vaan. Se tuo ikä tekee monenlaisia muutoksia ihmisen fysiikkaankin.

Kesäkuu lopuillaan

Eletään kesäkuun viimeistä päivää eikä vielä olla juurikaan saatu nauttia kesäisestä lämmöstä ja auringonpaisteesta. Nähtäväksi jää, meneekö koko kesä näin vilpoisissa säissä. No, ainakin lumet ovat hävinneet.  ;)  Oletteko te muut muuten huomanneet, että erilaisten kasvien kukinta kestää pitempään kuin tavallisesti Toki kukat avautuvatkin myöhemmin, mutta minä ainakin olen ollut huomaavinani, että niistä saa nauttia pidempään. Sehän lienee ymmärrettävää, että helteessä kaikki lakastuvat nopeammin kuin viileäämässä säässä.

Nyt esittelen ensin pihamme kukkasia, jotka kuvasin eilen, kun pitkästä aikaa saatiin nauttia mukavan lämpöisestä päivästä. Ja lopuksi vilautan paria käsityötäni.

Juhannusruusut kasvavat naapurin puolella, mutta aivan tontin rajalla,joten niitä saamme ihailla mekin.  Aivan hurmaavan ihana tuoksu.

 Meillä on kahta iiristä, joista tässä se pienempi availee parhaillaan kukkiaan.  Tämä kukkii hiukan myöhemmin kuin se toinen.

 Vuorikaunokki on yksi lempiperennoistani, jonka hankintaa tähän pihaan suunnittelin pitkään (5 vuotta) ja sain toteutettua aikeeni vasta viime kesänä.  Siinä se nyt pionien vieressä esittelee ensimmäisiä kukkiaan.

 Pionit ovat vasta nupuilla, mutta lupailevat tänäkin kesänä upeaa kukintaa. Toivotaan, ettei sen alettua tule rankkasateita kuiten viime vuonna.

 Ruskolijakin paisuttaa nuppujaan. Vaikka en ole mikään viherpeukalo enkä viitsi paljon kukkapenkkejäni hoidella, niin tämän kanssa olen onnistunut. Ruskoliljapehko oli huonokuntoinen ja kukaton, kun muutimme tähän taloon, mutta hiljalleen tämä on ruvennut ilahduttamaan meitä kukillaan.  Enkä ole oikeastaan muuta tehnyt, kuin napsinut yhden ja kahden kukan nuput pois ja jättänyt vain sitä useammat.

Kuka tunnistaa, onko tämä syysleimun alku?  Ainakin se on samalla paikalla, jossa vielä kesällä 2012 kukki komeasti useita syysleimuja. Mutta hämmästyksekseni ja surukseni ei niistä viime kesänä näkynyt  minkäänlaista merkkiä. Nyt en enää odottanut mitään, mutta yllättäen löysin penkistä tämän ja toivon, jospa sittenkin... 

Ja lopuksi se kässävilautus!  Nyt on sukkatehdas lomautettu joksikin aikaa ja muut työt astuneet sukkien sijalle.  Tai oikeastaan minulla on kahdet sukat kesken ja niitä varmaan tikutan autossa esim. mökkimatkoilla, niin ettei lomautus ole aivan täydellinen.

Huivia ja peitettä on syntymässä.  Kumpikin malleilla, joita en ole aiemmin tehnyt. Huivista pitäisi tulla Minttumaari ja peite dominotekniikalla, jota en muista ennen käyttäneeni missään työssä. 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja ihanaa heinäkuuta!

Kukkapläjäys

Tällä kertaa en esittele käsitöitä vaan pihamme perennoja, jotka ovat juuri nyt kukassa. Meillä on miehen kanssa sellainen työnjako pihatöissä, että minä hoidan kukkaset ja hän kaiken muun. Silti en paljon viitsi nähdä vaivaa oman sarkani hoitamisessa, vaikka kyllä ihailen kovasti kaikkea kukkivaa. Onneksi monet kasvit ovat kiitollisia siitä vähästäkin hoidosta, minkä saavat, ja palkitsevat kukinnallaan.

Eilen avautuivat iiriksen ensimmäiset kukat. Runsaat nuput lupaavat runsasta kukintaa. Meillä on kahdessa kohtaa iiriksiä, nämä kukkivat aina ensin.

 Lemmikit ovat levinneet sinne ja tänne ja kukkivat pieninä tuppaina monessa paikassa.

 Lumipalloheisi autotkatoksen seinustalla on venähtänyt lisää korkeutta ja kukkii tänä vuonna runsaasti.

Tämä pinkki patjarikkokin on levinnyt useisiin paikkoihin, mutta toinen vaaleampi väri sinnittelee yhdessä kohtaa perennapenkin reunassa ja on avannut vain yhden kukan.

Lopuksi tämä minun suosikkini, joka on kitunut monta vuotta. Sain tämän rhododenin muutamia vuosia sitten mieheltä äitienpäiväksi kauniisti kukkivana. Näytti viihtyvän hyvin sen ensimmäisen ja toisenkin kesän, mutta sitten onkin näyttänyt suunnilleen kuolemaa tekevältä. Viime kesänä se teki sentään muutaman kukka-aiheen, jotka säilyivät talven yli ja ensimmäiset niistä ovat jo auki.  Ja uuttakin kasvua pukkaa nyt lupaavasti.  Vieressä oleva ruskolilja on vain levinnyt niin, että rodon tila käy ahtaaksi.

Hyvää kesäistä viikonloppua kaikille vierailleni!

Kesän kukkia

Tällä kertaa esittelen kuvia pihamme kukkasista.  Tänä vuonna pystyin hillitsemään ostohalujani käydessäni taimitarhalla ja ostin vain muutamia kesäkukkia pääasiassa amppeleihin ja ruukkuihin. Näin siksi, ettei tarvitse huolehtia kovin paljojen kukkien kastelusta, kun mennään esim. mökille. Amppelit ja ruukut voi aina siirtää varjoisaan paikkaan, mutta penkistä et kukkia siirtele. Komemukseni mukaan perennat vaativat paljon vähemmän kastelua kuivanakin jaksona kuin yksivuotiset.

 Krasseja on parissa parvekelaatikossa autotallin ja terassin kaiteilla.

Tästä krassista pidän erityisesti, sillä on niin pirteä ilme.

 Sinistä lobeliaa etuovella kahdessa amppelissa.

 

 Pionit ovat pihamme perennoista minulle tärkeimmät. Ne ovat ilokseni sopeutuneet siirroista huolimatta hyvin ja taitaa olla jo kolmas kesä, kun niissä on runsaasti kukkia. (Viime kesän pioneista kerroin täällä.)  Harmi vain, että juuri tämän kesän kukinnan alettua olemme saaneet useana päivänä kovia sadekuuroja. Ja senhän tietää, että pionin kukat kärsivät sateesta.  Kuva on otettu kukinnan alkuvaiheessa ennen sateita.

Pioneissani on kolmea väriä, mutta niiden lajikkeiden nimiä en tiedä.

 On melkein valkoisia, joissa on vain hentoa punerrusta havaittavissa,

 on kahta lajia pinkkiä,

 

 joista toinen kerrottu ja...

 ...on hentoa pinkkiä, joka on minulle se kaikkein kaunein pioni.  Kaikkia pionejani ihailen moneen otteeseen päivästä.  Ja nuuhkin niiden lumoavaa tuoksua.

 

 Pionipenkin päässä kukkii ensimmäistä kesää pikkusydämet, jotka istutin syksyllä.  Marketat ovat ainoat penkkiin päässet kesäkukat.

Toisessa perennapenkissä kukkivat juuri parhaillaan ruskoliljat sekä muutamat villiintyneet päivänkakkarat ja...

...kivenkoloon päätynyt orvokki.  Onkohan tämä se "tummasilmä, äidin kultasydän pieni"?  Tällähän on tumma keskus ja siinä vielä kultainen sydän.  Vai millaiseksi sinä ajattelet tuon laulun orvokin?


Yksi asia minua ihmetyttää perennojeni suhteen. Nimittäin talven aikana täysin kadonneet syysleimut. Niitä oli kahta väriä ja useampia juurakkoja, kukkivat muistaakseni ihan kohtalaisen hyvin viime kesänä. Ja nyt ei näy mitään, pitkään odotin jotain nousevaksi, mutta ei mitään. Tyhjää ammottaa siinä kohdassa. Minulla oliedellisessäkin pihassa syysleimuja ja ihan hyvin viihtyivät katoamatta mihinkään talven aikana. Nyt mietin, hankinko uudet taimet vai vaihdanko johonkin toiseen kasviin.


Hyvää loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua!  Nyt Lankapirtti hiljenee, mutta palaan ensi viikolla bloggaamaan, jolloin toivottavasti voin esitellä jotain valmista käsityötäkin.

Kukkia ihailen

Kukkasia ihailin ja kuvailin eilen illalla ennen saunaa. Eivät meidän perennat niin kovin upeita kukintoja tee kuin joillakin oikeilla viherpeukaloilla, mutta kiva, kun yleensä jaksavat kukkia. Minähän olen sellainen laiska puutarhuri ja kukkien hoito on meillä minun puuhaani. Mies hoitelee nurmikon ja pienen kasvimaan.

Päiväkakkarat kukkivat hyvin tänä vuonna. Viime vuonna olikin niiden kukinta lähes olematon, keräsivät kai voimia silloin. Iirikset sen sijaan ovat kukkineet hyvin molempina kesinä, joina olemme täällä asuneet.

Pionikin lupailee hyvää kukintaa, nuppuja on paljon. Taimet ostin vasta viime kesänä enkä osannut odottaa niiden kukkivan jo tänä kesänä. Mutta hyvä niin! Etelä-Suomessahan pionit kukkivat jo täyttä päätä, mutta me saamme vielä odottaa kukkien avautumista.

Mutta mikäs se tämä tänään ensimmäisen kukkansa avannut kukkija lienee! Tietääkö joku täällä vieraileva? Olisi kiva tietää tästä kasvista jotain. Tämä oli kivikkoryhmässä täällä, kun tänne tulimme. Tuollaisena matalana, kuten kuvassa näkyy, koko viime kesän jökötti. Nyt tänä kesänä sitten alkoi kasvattaa tuollaisia "sarvia", joiden päähän kehittyi kukkanuppuja.

Ja eilen illalla mies huomasi, että yksi nuppu oli auennut. Mielenkiintoisen näköinen kukka! Ja koko kasvi! Olen olettanut, että tämä on joku mehikasvi. Mutta niistä en oikeastaan tiedä mitään, olen vain kuullut, että sellaisiakin on.


Tässä sarvet ovat vielä kasvuvaiheessa viikko tai pari sitten.

Näissä kukkaismietteissä lopettelen ja toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua! Viilenevää säätä on luvattu koko maahan, mutta toivotaan, ettei kovin kylmäksi mene.

KIPiä odotellessa

Tervehdykseni kaikille täällä Lankapirtissä poikkeajille! Mieleni teki sanoa kesäinen tervehdykseni, mutta en sitten sanonutkaan, on sää ollut sen verran koleaa. Tänään näyttää lämpimämmältä ja sääennustekin lupasi täksi päiväksi aurinkoa ja 18 C-astetta näille tienoille. Toivotaan vielä kunnon lämmintä kesää!

Käsitöistä ei tänään tämän enempää, kun ei ole valmista esiteltävää. Sen sijaan kerron hieman meidän pihapiirin elämästä. Eräänä päivänä asteli pihallamme oudon näköinen pikkulintu. Näin sen sälekaihtimien raoista tässä koneella istuessa. Äkkiä nappasin kameran ja muutamia kuvia sain säleiden raosta siitä otettua. Hyvän tovin sitten katselin tätä eloisaa lintua ennen kuin se lensi pois. Sitten lintukirjan kimppuun!


Punarinnaksi vieraamme sitten osoittautui. *mikäli tunnistimme oikein, mielestämme tuntomerkit sopivat* Nyt se on jo useana päivänä ilmaantunut pihallemme tepastelemaan ja keräämään toukkia ja matoja. Asustelee ilmeisesti jossakin lähistöllä. Voi kun olisi parempi kamera, että saisi parempia kuvia. Kuvaajassahan ei tietenkään ole mitään vikaa! ;D

Omenapuunkin kukat alkavat avautua. Eilisiltana otettu kuva, suurin osa nupuista oli vielä aivan supussa.

Lemmikit taitavat olla edustavimmillaan ja niitä on paljon enemmän kuin viime kesänä. Sinisenään paikoin.

Puolukkakin availee nuppujaan ja kasvattaa uutta versoa, joka loistaa aivan ruskan väreissä.

Sain tällaisen ihanuuden, kun entinen työkaverini on Oulussa koulutuksessa ja tuli eilen illalla meille yökylään. Gerberahan tämä ihanuus on. Mielenkiintoista nähdä, miten meidän yhteiselomme käy. Minä en nimittäin ole vielä koskaan onnistunut gerberan hoidossa, vaan ne ovat kuolleet lyhyen ajan kuluessa. Muiden huonekasvien kanssa ole kohtuullisesti menestynyt. Nyt siis toivon neuvoja niiltä, jotka saavat gerberat menestymään ja kukkimaan pitkään. Marilla on kyllä hyvä vinkki, mutta se ei ole tässä epämusikaalisessa perheessä mahdollista. ;D

Nyt lähden harjoittelemaan KIPiä varten tuonne terassille! Oulunseudun Neulojathan kokoontuvat Rotuaarin pallolle neulomaan lauantaina 13.6 klo 10-14! Kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan, vaikka ei ryhmäämme kuuluisikaan.

Lumi tuli, lumi meni

Niin siinä juuri kävi, kuten otsikko kertoo. Vajaan kaksi viikkoa meillä oli valkoinen lumipeite, joka pikku hiljaa väheni lauhojen ja kosteiden säiden ansiosta. Sunnuntain vesisade sitten viimeisteli sulatustyön. Lunta on enää niissä paikoissa, johon sitä syystä tai toisesta kasautui.

Kuvassa näkyvä lumi on kasasta, joka syntyi peltikatolta alas humahtaneesta lumesta.

Näin sisukas on pieni orvokki. Siellä se lumen alla jatkoi orvokin elämäänsä ja nyt loistaa taas nurmikosta tuoden muiston menneestä kesästä ja lupauksen tulevasta. Tämä sama orvokki on kuvattu myös ensi lumen päivänä täällä.

Jaa, että miten käsityöt? Onko lapasia valmistunut? No ei eilisen jälkeen, mutta uutta on aloitettu. Miniä toivoi mustia kämmekkäitä ja sellaisia tässä tikuttelen. Onneksi malliksi kävi pelkällä resorilla kutominen, niin onnistuu minullakin. *Joku ehkä muistaa, että minä en mielelläni tee mustasta mitään, kun en näe sitä kunnolla. Se ikä, se ikä... * Ensimmäinen kämmekäs on päättelyä vaille valmis ja toiseen on silmukat luotu, joten hyvällä mallilla ollaan. Aloitinkin tällä kertaa kämmenosasta ja tuntui hyvältä työjärjestykseltä.

Torstaina sitten matkaan Tampereelle ja perjantaipäiväksi messuille. Tänään Marleena ilmoitti lähtevänsä kanssani Tampereelle, joten nyt junamatkakin sujuu rattoisammin messuilla olosta puhumattakaan. Majoitumme poikani luo ja viivymme varmaan ainakin sunnutaihin asti. Matkakäsityöt pitäisi valita ainakin menomatkaa varten, perillä ja palatessahan saattaa malhdollisesti olla uusia lankoja käytössä.

Siniraitaa vuorossa

Ja taas sukkia! Hassua, mutta itse sukkien tekeminen ei tunnu turhauttavan, vaan tänne niistä kertominen. Siis: taas on sukat valmiina, miten niistä nyt kertoisi, ettei toistaisi vain entisiä "praatejaan". Mutta revi nyt sitten sukista aina erilaista tarinaa, kun ei ole suuria kirjallisia lahjojakaan. Ja kun näitä sukkia nyt vielä urakalla synnytetään. Laskin muuten, että nämä tänään valmistuneet ovat minun 13. sukkapari Heinälatoon. Aika tuottoisa olen ollut, vaikka itse sanonkin.

No siis näihin tämänpäiväisiin sukkiin. Poikamme oli käymässä viime viikolla luonamme ja valitsi lankavarastostani kerän lankaa, josta pitäisi tehdä sukat hänen vaimolleen. Miniämme hipsuttelee kotisalla vallan villasukissa, joten hänelle saan tikutella aika ajoin uusia sukkia. Ja nyt oli toive saada pitkävartiset sukat. Tällaiset siniraitaiset niistä tuli.


Malli perinteinen. Varren suussa 12 kerrosta resoria 2o, 2n, sitten 3o, 1n myös jalkapöydän päällä. Vahvistettu kantapää suomalaisttain ja kärjessä sädekavennus. Koko 36-37 kai (minulla on valokopio miniän aiemmista sukista ja sen mukaan tein).
Lanka 7 Veljestä raitalankaa, kulutus n. 120 g.
Puikot 3.5 mm, silmukoita 48.

Tässä näkyy sukkien koko pituus, joka muuten on n. 27 cm. Raidoittuminen onnistui hyvin ilman mitään säätöjä, kun tarkasti mittasin aloituskohdan.

Kuvausrekvisiittana käytin näitä syyskrysanteemeja. Olen ihmetellyt tuossa valkoisessa näkyvää punaista. Alun perin kaikki kukat olivat puhtaan valkoisia, myös ensimmäiset meillä auenneet, mutta nyt on alkanut ilmaantua kokonaan tai osittain punaisia kukkia

En ole seurannut, avautuuko kukka punaisena vai muuttuuko valkoinen punaiseksi vähitellen. Minusta mielenkiintoinen ilmiö, jollaista en muista ennen havainneeni. Voiko väri jotenkin siirtyä noista punaisista? Voikohan niin tapahtua? Vai onko tämän valkoisen kukan geeneissä punaista, joka tulee vähitellen esille ja vain joissakin kukissa? Jos sinulla on vastaavia kokemuksia tai tietoa asiasta, olisi mukava, jos kertoisit minullekin. Punaiset ja valkoinen on ostettu eri paikoista eri kerroilla ja ovat olleet noin kuukauden tuossa portailla rinnakkain.

Kissamaisuuksia kiertämässä

Tämä Blogistania on siitä mukava maailma, että täällä jaetaan kiitosta ja kehuja selvästi enemmän kuin meidän suomalaisten tosielämässä. Voisimmekohan ottaa täältä oppia sinnekin.

Lankapirtti sai taas huomionosoituksen, nyt tällaisen kissamaisen.



Tämän antoi minulle Nna Langanluonti-blogista. Kiitos ja niiaus, olen täällä yhtä hymyä! Nnan kanssa olemme uusia tuttavia ja olemme tutustuneet Sukkasadon merkeissä. Molemmat olemme heinälatolaisia.

Huomionosoituksen eteen päin panemista minun pitää miettiä, kun en nyt suoralta kädeltä osaa päättää kenelle tämän lähettäisin, kun en kaikille kivoille ja ihanille blogeille kuitenkaan voi lähettää ihan käytännön syistä johtuen. Olisihan se melkoinen ruljanssi lähettää tämä niille noin sadalle seuraamalleni blogille, jotka kaikki ansaitsevat tämän.


Tänään ei sukantekeleeni ole kovin paljon edistynyt, kun ole möyrinyt monta tuntia tuolla pihalla syystöitä tehden. Minulla on ollut reilun kuukauden tauko mm. pihatöissä, kun silmälääkäri kielsi minulta kumartelut kuukauden ajaksi. Myös marjanpoiminta kuului kiellettyihin. No nyt tuo aika on umpeutunut ja vaikka jälkitarkastus on vasta perjantaina, niin tänään päätin aloittaa pihan syystyöt omalta osaltani. Meillä on muotoutunut pihatöissä sellainen työnjako, että minä hoitelen kukat ja leikkaan heinät saksilla hankalista paikoista ja mieheni tekee sitten muut työt. Toivottavasti kuivia säitä riittää vielä loppuviikoksikin, että pääsen jatkamaan nyt aloittamaani työtä.

Mutta nyt minä otan sukankutimen ja teen pienen blogikierroksen.

Tämä meidän asuinalueemme on sellaista mäntykangasta. Tonttimme kahdella sivulla on metsää, jossa kasvaa mm. puolukkaa ja kanervaa. Nyt pihahommia tehdessä huomasin, kuinka paljon ihania puolukoita kasvaa tuossa metsikössä. Näkyy ne ikkunastakin, mutta kokonaiskuvan niiden määrästä saa vasta vierestä.




Tällaisia ihania puolukkaterttuja on tässä metsikössä. Mieheni lähti hetki sitten poimimaan niitä, kun näytin ottamiani kuvia hänelle. Ei ollut hänkään niin tarkoin katsellut metsikköön, vaikka pihalla on liikkunut ja touhuillut.

Kevättouhuja

Nyt esittelen sinulle lukijani jotain, mikä on ilahduttanut minua tänä keväänä kovin, nim. elämäni ensimmäisen oman valkovuokon (no, onhan miehelläni siitä tietenkin 50 prossaa). Jo äitienpäivänä tämä valkovuokko yllätti minut ensimmäisellä kukallaan. En ollut tunnistanut sen lehtiä perennapenkkiä tutkaillessani. Näin vain puhtaanvalkoista "roskaa" penkissä ja tarkemmin katsottuna se olikin tämä valkovuokko. Tähän asti kukkia on ollut vain yksi, mutta eilen avautui kaksi lisää.


Tässä HÄN poseeraa vuohenjuurien vieressä niin kauniina! Talon edelliset asukkaat sattuivat poikeamaan meillä ja rouva kovin ihmetteli valkovuokkoa. Ei ollut kuulemma heidän aikanaan sitä ollut koko pihassa, on siis ilmeisesti tullut vuohenjuuren mukana jostain ja muhinut siellä salaa tähän kevääseen saakka. Täällähän ei tietääkseni esiinny luonnonvaraista valkovuokkoa.


Jo parina päivänä on ollut hiukan lämpimämpää ja pihatyöt ovat kutsuneet minuakin tikuttelua enempi. Olen perkaillut kukkapenkkejä ja tutkinut perennoja ja suunnitellut siirtoja. Olisi tietenkin viisasta antaa kaiken olla paikallaan vuoden ja sitten vasta tehdä muutoksia, kun on nähnyt mitä missäkin kasvaa. Olemme kuitenkin päättäneet hävittää yhden perennapenkin, että saamme asuntovaunulle paremman paikan pihasta. Siinä olevat kasvit siirretään toisiin penkkeihin, kun näyttää niissä olevan sen verran aukkopaikkoja. Tänään mies kaatoi jo yhden männyn pois vaunupaikalta, toinenkin kaatunee lähiaikoina.


Tämä kuva on minun tämän päivän työmaaltani. Huomaa uusi jakkara oikein painekyllästetystä puusta. Huonon selkäni takia minä istun jakkaralla tai olen polvillani tuon sinisen polvialustan päällä, kun puhdistan kukkapenkkejä tms. Vanha jakkara jäi entiseen kotiimme ja mies tekaisi minulle uuden eilen. Jakkaralla on muuten uudet hienot ruohosakset, jotka sain toivomuksestani äitienpäivälahjaksi. Hyvä niillä tuntuu olevan leikata ainakin kulottunutta heinää.


Ja sitten kuva herkullisesn näköisistä tuoretuotteista. Oletkos nähnyt tämän kuvan jossain?

Tämä on kinkkupakkauksen pohjamuovi. Ostin saksalaisen ketjun kaupasta saksalaista kinkkua, ajattelin että vaihteeksi, kun oli niin herkullisen näköistä. Yleensä kyllä ostan kotimaista ja harvoin poikkean edes koko kaupassa. Vasta kotona tyhjennettyäni paketin jäin tuijottamaan pohjalevyä. Kaunis kuvahan siinä oli ja todella herkullisen näköisiä kasviksia. Tämä kuvakohan sai minut kiinnittämään huomioni tähän tuotteeseen, kun en ollut edes aikonut ostaa kinkkua sieltä. Ja vaikka en sitä kuvaa silloin edes tiedostanut. Näinkin meitä siis houkutellaan ostamaan. Ja kuinkahan paljon tämä kuva mahtaa nostaa tuotteen hintaa. Seuraavalla kerralla kyllä katson, onko kinkun alla kuva, josta en halua maksaa. No kinkku on jo syöty, oli muuten ihan hyvää mutta rutkasti suolaa (2.2%), kirveli melkein suuta. En siis senkään takia osta enää samaista kinkkua.

Mutta kevät on meilläkin ottanut selvän askeleen kohti kesää, eilen ja tänään on ollut ilmassa sellainen kesäinen henki. Nauttikaamme siitä!