Tyyny ystävälle

Kuluneena keväänä tein pitkästä aikaa ristipistotyön, jota muistaakseni keskeneräisenä kerran vilautinkin täällä hiukan.  Vuosia, vuosia sitten olen harrastanut enemmältikin ristipistoja ja muutakin kirjontaa, mutta sitten se käsityön laji on jäänyt minulla uinumaan. 

Talvella sain eräältä ystävältä mallin, joka sai heti sormeni syyhyämään. Heti tiesin myös, kenelle haluan antaa työn sen valmistuttua.  Siispä penkomaan kaapin perältä sinne jemmaamiani kirjontatarpeita. Kaikki tarpeellinen sieltä löytyikin, siis kangas, langat sopivat neulat. Muistaakseni sentään yhden vyyhdin kävin ostamassa jotain väriä DMC:n muliinilankaa.  Ja sitten itse työhön.

Tässä tulos valmiina. Ohje on  La-d-da:n "Friends forever", mutta värit ovat suurimmaksi osaksi omaa sommitelmaani, kun kerta vanhaa varastoani halusin käyttää pois.

 Kirjontaa aloittaessani en tiennyt vielä, tuleeko siitä lopulta taulu vai tyyny vai aivan joku muu. Pitkään sitä pähkäilinkin, mutta lopulta päädyin tekemään tyynyksi.  Sopivaa kangasta jouduin etsiskelemään, mutta lopulta löysin pieniruutuista puuvillakangasta ja just oikeaa väriä polvekenauhaakin, mutta useassa kangaskaupassa sain käydä etsimässä.

Tyynyn vein viikonloppuna tuliaiseksi rakkaalle ystävälleni Marleenalle. Pistely kuvaa nimeä myöten mielestäni oikein hyvin meidän ystävyyttämme, jota on jatkunut vuodesta 1965 alkaen. Siis jo 47 vuotta!  Hauska sattuma oli, että satuimme vielä olemaan käymässä Marleenan ja miehensä luona 5.8, joka on juuri se päivämäärä, jona aikoinaan tutustuimme. On minulla muitakin pitkäaikaisia ystäviä, vanhempiakin, mutta niin tiivistä kanssakäymistä ei muiden kanssa nykyisin ole ollut kuin Marleenan kanssa.

Niin paljon hyviä hetkiä, iloa ja surua.
Ystävyyteen mahtuvat, nauru ja kyyneleet.

 Ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä -
eivät suinkaan lyhennä matkaa,
mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea!

Viime vuosisadalta

Taannoin esitteli Annikainen blogissaan koululaisena tekemäänsä käsityöpussia. Kaikkihan me vimevuosisadan koulutytöt miten lie pojat teimme sellaisen pussin, mutta minulla ei oma pussukkani ole enää tallessa. Sen sijaan ainakin tekemäni leivinliinan olen onnistunut säilyttämään yli 50 vuotta. Ja nyt, kun eilisen pikku tapaturman jälkeen en ole juuri pystynyt sukkia tikuttelemaan, niin kaivelin kaappejani ja löysinkin leivinliinan. Muistelin, että tekemäni tyynyliinakin olisi vielä tallessa, mutta sitä en nyt kyllä löytänyt.

Leivinliinan kuva on valitettavan huono, mutta kuvan pitäisi suureta klikkaamalla tein ollessani kansakoulussa 3. luokalla, siis 9-vuotiaana. Kaikki on käsin ommeltu, myös päärmeet. Enkä edes muista, että koulussamme olisi ollut ompelukoneita tai emme ainakaan me pienet saaneet niitä käyttää. Oppikoulussa oltaessa sitten ommeltiin jo koneellakin, sellaisella omin jaloin poljettavalla. Kuinkahan moni nykyajan koululainen saisi tuollaisen tehtyä. Ainakin tyttäreni, joka on ope ja tällä hetkellä opettaa juuri tuon ikäisiä, oli sitä mieltä, ettei kukaan hänen lapsistaan.

Tämä leivinliina on muuten ollut minulla ahkerassa käytössä pitkään, mutta pääsi muutama vuosi sitten eläkkeelle. Ahkera käyttö on kuluttanut osan kirjontalangoista poikki ja itse kankaassakin on pari pientä reikää.

Nimikirjaimet tein solmupistoin. Kutsumanimeni on kaksiosainen, mutta opettaja armahti minua ja muita kaksin nimin varustettuja ja saimme jättää toisen nimen kirjaimen kirjomatta.

Pullakranssi pienen pienin varsipistoin

Ässä on tehty ilmeisesti niin, että ensin on ässän muoto ommeltu valkoisin varsipistoin ja siihen päälle ommeltu kierteet punaisin pistoin. Nurjalla puolella näkyy siis valkoisen lisäksi vain punaisen langan päättely.

Monenlaiset pistot ovat tulleet tutuiksi jo tuossa työssä. Nyt kun katson kätteni jälkeä, niin mielestäni olen onnistunut hyvin. Olisipa ollut mukava vertailla, jos olisin löytänyt sen tyynyliinan, sekin kun on/oli koristeltu kirjomuksin. Ja sen tein 2. luokalla ollessani, siis vuotta nuorempana. Monenlaisia kirjontatöitä on tullut tehtyä tuonkin ajan jälkeen. Minullahan oli kai kymmenisen vuotta kestänyt kirjontamania ennen tätä neulontamaniaa. Onpa joitakin noista myöhemmistä kirjontatöistäni vilahtanut täällä Lankapirtissäkin.

Eilen illalla bloggailun välissä tunnelmoitiinkin Marleenan tuoman tuliaiskynttilän valossa kahvitellen. Valkoinen lehtikaktukseni se, joka ei paleltunut aloittelee kukintaansa, ensimmäinen nuppu avautui jo tänään.


Ja taas on muuten viikonloppu alkamassa. Miten se tuo aika rientääkään, kun aina tuntuu olevan perjantai ja saa toivotella Hyvää viikonloppua kaikille!

Toinen ufo selätetty

EDIT 29.5.09 klo 12.30: Lisäsin tuonne väliin pari lähikuvaa linnuista!

Arvaapas, olenko tyytyväinen tämän päivän tekemisiini, kun sain valmiiksi lintutyynyn. Tämähän on yksi niistä ufoista, joka oli minulla keskeneräisten listalla, kun Fufoilu alkoi vappuna. Vaan eipä ole enää! Hyvä minä!

Tyynyn etupuolen linnut olen kirjonut muliinilangalla aidakankaalle joskus kauan, kauan sitten. Arvelen, että 10 vuotta on sangen lähelle osuva arvaus. Sitäkään en muista, mistä noiden lintujen malli on peräisin, ehkä se oli joku Suuri Käsityölehti, ehkä joku muu. Muistaako joku?

Lähikuva eräästä sirkuttajasta ...

... ja toisestakin!


Tyynyn sijoituspaikka on vielä päättämättä, mutta nyt sijoitin sen toistaiseksi tuohon nojatuoliin eteisen nurkkaan. Siinä tuolin päällä on majaillut tuo keväällä valmistunut huivikin, kun siinä on minusta niin kauniit värit ja tuossa se on minun ihailtavana ja siitä se on tarvittaessa helppo napata hartioille.

Vielä on jäljellä ufoistani suurin ja pienin työ: pöytäliina ja pressopannun myssy. Fufoiluajasta on kulunut vasta vajaa puolet ja neljästä ufostani kaksi on selätetty. Näin katsottuna aika hyvin, mutta epäilenpä, että reilu kuukausi ei riitä minulle saamaan valmiiksi sitä pöytäliinaa. Tai riittäisi, jos olisin ahkera enkä tekisi paljon muita juttuja. Mutta minulle riittää, kunhan saan sen valmistamisen alulle ja vaikka sitten syksyn sadepäivinä lopullisesti valmiiksi.



Mutta nythän on kesä, siitä minä nautin. Tänään piti sääennusteen mukaan olla sateista, mutta eipä ole yösateen jälkeen satanut. Pilvistä on kyllä ollut, mutta aurinkokin on väliin paistanut. Ja mittari näytti +20 iltapäivällä. Pihalla kiertelin kameran kanssa ja napsin muutaman kuvankin kukista.

Vuohenjuuret alkavat olla komeimmillaan, vaikka paljon on vielä nuppuja avautumatta.

Tämäkin kukkii pian, mikähän lieneekään. Viime kesänä selvitin nimen, mutta en enää muista. Jos tunnistat, niin olisin tyytyväinen, jos kertoisit minullekin sen nimen.

Lemmikkejä siellä täällä pieniä tupsuja, mutta vain tämä yksi tupsu on avannut jo osan nupuistaan.

Onhan herttaisia pikkuorvokkeja! Toisessa häivähdys sinistä ja tuollaiset viirut keskustan keltaisella ja toinen puhtaan valkoinen keskustan keltaista lukuunottamatta. Nämäkin orvokit löytyvät nurmikosta, ovat sinne joskus pudonneista siemenistä kasvaneet. Muutama päivä sitten jo kerroin aikaisemmin löytyneistä ja koko ajan noita näyttää tulevan aina uusia ja uusia. Tykkään näistä kaikista!

Ensimmäinen ufo selätetty

Ensimmäinen ufo on lopultakin selätetty! Olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni, kun sain tämän vuosikausia kesken olleen tekeleen valmiiksi. Vaikka olin sen kaappiin piiloon pannut, niin aina joskus se sieltä huuteli minulle ja houkutteli käymään käsiksi. Mutta vasta tämä fufoilukampanja sai minut innostumaan ja onnistumaankin.



Tässäpä on nyt lopultakin valmis pannumyssyni, joka on kirjottu villalangoin villakankaalle. Tekniikkahan on peräisin perinteisistä rekipeitoista, joita nykyisin tehdään seinälle ripustettaviksi. Myssyn aloitin syksyllä 2004 työväenopiston rekipeittopiirissä. Keväällä myssystä oli kirjottu ensimmäinen puoli kokonaan ja osin toistakin. Jostakin syystä minä en kuitenkaan mennyt seuraavana syksynä mukaan siihen ryhmään ja niinpä tekele hautautui kaappiin.



Kuviot olen poiminut eri lähteistä osa sieltä ja osa täältä ja koonnut ne sitten oman näkemykseni mukaisesti koristamaan pannumyssyäni. Tässä se keskeneräiseksi jäänyt puoli, jossa on kolmen tytön lisäksi yksinkertaiset kukkakimput. Alunperin kukka-aihe oli erilainen, mutta kun minulla ei ollut siitä kuvaa jäljellä eikä kunnollista suunnitelmaa edes piirrettynä, niin päätin yksinkertaistaa kukat.



Värit ovat kuvissa aika lailla todenmukaiset ainakin tällä meidän näytöllä. Kirjontalangat ovat kaikki villaa ja pääasiassa kasviväreillä värjättyjä. Ainoastaan nuo voimakkaan punaiset sävyt esimerkiksi tyttöjen mekoissa on tehdasvärjättyä villakirjontalankaa. Itse en ole ollut mukana lankojen värjäämisessä, vaan sain ostaa ne ryhmän opettajalta. Hän oli pitänyt kasvivärjäyskurssejakin.

Olen miettinyt, kumpihan näistä myssyn puolista on etupuoli ja kumpi takapuoli. Osaatko sinä kertoa sen minulle? Tässä kuitenkin se ensin valmistunut puoli, jossa on iso neliapila ja pienempiä kukkia. Noista palleroista en enää muista, miksi ne tehdessäni ajattelin. Kovin kulmikkaalta myssy näyttää kuvissa, mutta kyllä se tasaisen pyöreä on. Paksu villakangas kai poimuilee sen verran vielä uutuuttaan, mutta käytössä muokkautuu ja pehminnee.

Seuraava ufo odottaa vielä pääsyä kätteni käsittelyyn. Sekinhän on kirjontatyö, kuten joku vakikävijä saattaa muistaakin. Pöytäliinaan pitäisi saada vielä neljä kukkakimppua keskustan kranssin lisäksi. Täällä näet sen kuten myös pannumyssyni keskeneräisenä. Nyt kuitenkin tuntuu olevan kaikenlaista muuta touhua ja menoja sen verran, että liinan kirjominen ei tule lähiaikoina kovin nopeasti edistymään. Mutta ehkä se valmistuu kuitenkin ennen kesäkuun ja fufoilukauden loppua.

Huoneentauluni

Jo jonkin aikaa sitten Annikainen kertoili vanhoista huoneentauluista blogissaan ja siinä yhteydessä pyysi minuakin esittelemään omani. No minuahan ei tarvinnut kahdesti pyytää ja tässäpä näette nyt tauluni. Tämä on valmistunut muistaakseni 1980-luvun alussa tai puolivälin tienoilla.

Tauluni on vanhasta tavasta poiketen kehystetty tummilla puukehyksillä ja sitä suojaa vielä himmeä lasi. Pellavakankaalle kirjailin punaisella muliinilangalla varsi- ja laakapistoin. Kooltaan taulu on n. 38 x 27 cm (+ kapea kehys). Makuuhuoneen seinällä tämä on sänkymme päädyssä.





Linnut ja oksat on muistaakseni Suuresta käsityölehdestä (vai olikohan se silloin vielä käsityökerho). Muistelen, että nämä kuviot oli suunniteltu koristamaan kesäisen yöpaidan kaarroketta.




Teksti on oma lisäykseni kuvioon, kun sovelsin sen tauluksi. Tein näitä kaksi samanlaista, toisen sai äitini. Äidin kuoleman jälkeen se toinen taulu muutti kummityttäremme luo.

Huoneentauluna olen tätä pitänyt, vaikka nyt kun ajattelen asiaa, ei tämä tietenkään ole sellainen perinteinen kangastaulu, kun tämä on kehystetty. Mutta miten sen nyt ottaa, onhan tässä ainakin yksinkertainen kuvio ja elämänohje.



Neuleretriittiä suunnitellaan! Tällaisen uutisen kertoili Tikru blogissaan. Kuulostaa aika mielenkiintoiselta, vai! Jos kiinnostaa, niin käypä kurkkaamassa täällä.

Wanhoja muistellen

Maanantain lumisade on ollutta ja mennyttä, nyt taas aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja maailma hymyilee ainakin meille lomailijoille Suomen Lapissa. Kaunista on!

Täällä Äkäslompolossa on liike nimeltä Wanhat tavarat, joka nimensä mukaisesti myy vanhoja tavaroita. Lähinnä erilaisia astioita taisi olla kaupan, kun siellä poikkesin katselemassa.



Minun huomioni kiinnittyi kuitenkin tähän nukkeen, joka istui siellä sohvalla. Luvan saatuani napsin siitä muutamia kuviakin. Minulla itselläni taisi olla lapsena nukke, jolla oli samanlainen pää. Siitä ei vain taida olla kuvaa, pitääkin kotona tutkia tarkoin vanhat paperikuvat, josko sittenkin löytyisi. Tämän Anni-nuken äiti kertoi saaneensa nukkensa v. 1959 ja minä sain oman Markettani viitisen vuotta aiemmin. Marketalla oli kädet kumimaista ainetta, mutta muuten vartalo oli äitini kankaasta tekemä. Marketta meni ainakin parin joulun alla hukkaan ja saapui takaisin entistä ehompana ja uusissa vaatteissa joulupukin tuomana. Oli kyllä mieltä lämmittävää ja melkein liikuttavaakin nähdä tämä Marketan kaksoisolento siellä sohvalla istumassa.


Uusia käsitöitä ei ole nyt esiteltävänä, niinpä päätin vilauttaa teille yhden vanhan käsityöni: pannumyssyn, joka on palvellut meitä vaunuillessa jo varmaan 15 vuotta.


Kuva ei ole kovin tarkka, mutta myssy on tehty pellavakankaasta ja siihen on ristipistoiltu molemmin puolin samanlainen kuvio. Siinä pari tiaista muistuttavaa lintua istuu kai kukkivan omenapuun oksalla. Värit on valittu ensimmäisen vaunumme värimaailmaan sopiviksi eivätkä oikein sovi nykyiseen, mutta hyvin myssy pitää edelleenkin pannun kuumana.
Se on sitten aprillipäivä! Älkäähän kovin antako itseänne jujuttaa! ;D

Kevättä odotellessa

Talvenselkä tässä taitaa taittua, kun kevätpäiväntasausta jo innolla valmistellaan. Olihan oiva aasinsilta! ;D Huivin teostahan minä tietenkin puhun, nimenomaan kevätpäiväntasausyllätyshuivista. Sitähän tikuttelee minun lisäkseni aika moni muukin bloggaaja. Alkuviikosta saatiin vihje 2 ja olipa itsessä pitelemistä, että maltoin tehdä keskeneräiset sukat ensin loppuun ja vasta sitten vihjeen 2 pariin. No tänään sen sitten tein ja kuvasinkin todisteeksi.


Tässä se on kokonaisuudessaan. Tuo musta lanka on merkkinä vihjeen vaihtumiskohdasta. Ajattelin panna tuollaiset merkit, että helposti löydän vaihtumiskohdan. Vaikka en tiedäkään, miksi se pitäisi löytää.

Tässä hiukan lähempää kuvattuna.

Huivin alustaksi kuvaukseen panin tämän valkoisen liina, että huivin kuvio erottuu paremmin. Liinan olen kirjonut kymmenisen vuotta sitten, jolloin olin kovin innostunut vanhojen mallien mukaan kirjomisesta. Tallensin n. 1930- ja 1940-lukujen kirjontamalleja silloin aika paljon ja monia niistä teinkin, mutta kaikkia en ole tehnyt ainakaan vielä. Ehkä jatkan niiden parissa, jos/kun neuleet alkavat puuduttaa.

Tämän liinan mallin sain eräältä liki 90-vuotiaalta mummolta, jolla oli itsellä tällainen pöydällä kerran hänen luona käydessäni. Oli itse kirjonut liinan sota-aikana jauhosäkistä saamalleen kankaalle. Sain luvan piirtää liinan mallin ja tehdä samanlaisen. Ehdin tehdäkin oman liinani ja käydä näyttämässä hänelle ennen hänen kuolemaansa ja sain hyväksynnän tekeleelleni. Muitakin kauniita ja taidokkaita käsitöitä hänellä oli, mutta muiden mallia en tullut ottaneeksi talteen. Ehkä ne ovat tallessa hänen tyttärillään.

Ristipistoiltuja

Eilen ja tänään on meilläkin valmisteltu joulua. Tänään siivottiin tavallista viikkosiivousta perusteellisemmasti, mutta mistään suursiivouksesta ei voi puhuakaan. Ensi viikolla sitten vain imuroidaan pölyt ja roskat pois ennen juhlan alkua. Joululauluja on kuunneltu ja joitain joulutavaroita haettu esille. Kynttilöitä on poltettu jo viikkoja.

Joulutavaroita katsellessa tuli mieleen esitellä täälläkin muutamia vanhoja töitäni, kun ei uusiakaan nyt ole valmistunut. Sieltä joulutavaroistamme nousi esiin mm. kolme ristipistoiltua seinätaulua. Nämä olen pistellyt lähes 15 vuotta sitten.

Tämän tonttutaulun taisin tehdä näistä ensimmäisenä. Olin silloin mukana työväenopiston kirjontapiirissä ja opettajalta sain tämän mallin. Tummansiniselle aidalle on muliinilangoilla pistelty.

Jeesus-lapsi ja Maria on tehty pakkauksesta, jossa oli piirretyn ohjeen, lankojen ja pohjakankaan lisäksi myös kehys valmiina. Kangas tässäkin aidaa ja langat muliinilankoja. Tästä taulusta pidän itse erityisesti. Siinä on sellaista rauhaa henkivää harrasta tunnelmaa, joka ei tule kuvassa esiin.

Tämäkin taulu on tehty muliinilagoilla samalle aidakankaalle kuin tonttutaulu. Taulun tein äidilleni, mutta on nyt ollut äidin kuolemasta saakka sitten meillä. Ostin Ruotsista jouluaiheisen ristipistomallilehden, jossa on yksittäisiä kuvioita, joita sitten voi oman valinnan mukaan tehdä yhden tai useammankin samaan työhön. Niistä sitten kokosin tällaisen ryhmän.

Vasemman reunan enkeli vähän lähempää

ja samaten oikean reunan enkeli.

"Heinillä härkien kaukalon..."

Lopuksi vielä Itämaan tietäjät.

Jotakin muutakin kätköistäni saattaa löytyä, mutta palataan niihin toisella kertaa.

Lisää pisteltyjä

Edellisen postauksen pussukan valmistuminen sai minut muistelemaan tekemiäni kirjontatöitä ja varsinkin ristipistotöitä. Ja niinpä innostuin esittelemään viimeisimpiä niistä. Olen systemaattisesti kuvannut käsitöitäni vasta vajaat viisi vuotta, jonka ajan minulla on ollut digikamera. Nämä työt ovat siis tuolta ajalta paitsi tämä ensimmäinen, kissatyyny. Sen olen tehnyt jo aiemmin, mutta kun satuin tänä kesänä kohtaamaan tyynyn ja kamera oli mukana, niin napsasinpa kuvan.

Kissatyynyn olen tehnyt Laurille, joka pian täyttää 16 vuotta. Tyynyn hän sai syntymäpäivälahjaksi ehkä 8 vuotiaana. Idean kissatyynyyn sain häneltä itseltään, kerronpa tarinan teille. Kerran Lauri oli meillä yksin kylästelemässä. Siinä ruokapöydän vieressä piirrellessään hän yht´äkkiä sanoi minulle: "Kuule Matleena, voisitko sinä rukoilla, että meidän taloon tulisi oikein paljon hiiriä ja rottia?" Minä tietenkin ihmettelemään, mistä moinen toive ja niinhän se selvisi että Lauri oli pyytänyt vanhemmiltaan kissaa tuloksetta, äiti oli vain sanonut, että "sitten jos talossa on hiiriä tai rottia". Ja sen kissatoiveen tuloksena on tämä tyyny tehty ja se on Laurilla edelleen.



Kirjanmerkkejä suvun lapsille aloin tehdä joskus 1990-luvulla. Jokainen on sen jälkeen saanut kirjanmerkkinsä jossain vaiheessa ala-asteella ollessaan. Kaikki merkit on eri tekniikoilla kirjottuja, nämä viimeiset ovat ristipistoiltuja. Merkit on hyvin suosittuja saajiensa keskuudessa.




Tuomas on jalkapalloilija ja sai merkkinsä v. 2006

Samoihin aikoihin valmistui Jennyn koiramerkki.


Sitten oli vuorossa tanssijapojan Akun merkki

ja kissamerkki Alisalle, meidän kummitytölle.

Papukaijamerkki Antti-pojalle.

Ja sitten vielä kaksoset saivat viime kesänä merkkinsä, kun pääsivät kakkosluokalle.



Tällä hetkellä on merkkiä vailla vain yksi suvun lapsi, vuoden ikäinen Veera, joten merkin teolla ei vielä ole kiire.

Hääjuhlan jälkimaininkeja

Perjantaina meillä oli ilo olla mukana hääjuhlassa. Veljeni tytär, meidän kummityttömme ja hänen avopuolisonsa olivat päättäneet virallistaa suhteensa ja järjestivät lähisuvuilleen morsiamen syntymäpäivänä mieleenpainuvan juhlan. Vihkitoimitus oli jo etukäteen ja siinä oli läsnä vain molempien vanhemmat ja Miika-poika sormuspoikana. Hääjuhlassa meitä oli kaikkiaan 40-50 henkeä, joista lapsia kymmenkunta.


Juhlapaikkana Hannuksen piilopirtit Tyrnävällä oli oiva valinta, varsinkin kun sääkin suosi meitä. Kuten kuva näyttää, ei juuri pilvenhattaraa taivaalla näkynyt ja tuulikin vilvoitteli juhlijoita sopivasti ja ajoi itikat pakosalle.


Pirtissä meille tarjottiin maittavaa ruokaa, jonka talon henkilökunta oli rakkaudella valmistanut.

Pian aterian jälkeen nautimme kahvin kanssa herkullista, punaisen ruusun koristamaa vadelmakakkua, joka oli myös talon omaa tuotantoa.

Myöhemmin illalla saapui paikalle myös Janne Pekkalan orkesteri

jonka tahdittamana tässä aloitellaan tanssia. Morsiuspari keskellä (morsiamella punainen puku) ja bloginpitäjä oikealla miehensä viemänä. Tässä vaiheessa nuoriso tyytyi vielä katselemaan sivusta, mutta illan mittaan myös he rohkenivat tulla mukaan tanssiin. Ja hauskaa oli meillä kaikilla.

Juhlaa jatkettiin pitkälle yöhön, virkeimmät aina aamupuoleen. Välillä syötiin ilta- vai yöpalaako se olisi ollut ja nautittiin virvokkeita. Osa juhlijoista vietti yönsä piilopirtin majoitustiloissa. Me nukuimme tässä aittarakennuksessa. Ja sitten aamupalan jälkeen matkattiin itse kukin omiin koteihimme.

***

Lauantaina olikin sitten jo huonompi ilma, lämpötila oli laskenut ja sateli väliin vettäkin, oli siis oikein sopiva ilma istua käsityön kanssa.

Pistelin tämän pussukan valmiiksi. Olen aloittanut tämän jo pari kolme viikkoa sitten, mutta näköni on huonontunut ja lasit käyneet niin heikoiksi, etten tahtonut nähdä ristipistoilla näin tiheälle kankaalle, varsinkin kun kuvioissa on niin monta väriä. Pussukka tulee häiden morsiamelle, hän kun sai numismaatikkoisältään syntymävuotensa suomalaiset kolikot lahjaksi ja pitäähän niillä olla oma rahapussi.

Ja tältä näyttää pusiin kääntöpuoli - kumpihan lienee etupuoli ja kumpi takapuoli. Pussin kangas on jostakin hardangerkirjontatyöstä jäänyttä reunasuikaletta. Minä kun olen melkoinen hamsteri, kaikki pitäisi tallettaa, jos sitä vaikka johonkin tarvitsisi. Ja nyt tarvittiin!

***

Ennen hääperjantaita valmistui myös pari sukkia, jotka ovat tässä alla. Mallin löysin Sukkalandia blogin välityksellä, kiitos Menna Huu. Malli kiehtoi minua niin, että enpä meinannut malttaa kutoa edellisiä valmiiksi ennen näiden aloitusta.

Malli Primavera Socks lankana Novitan Nalle, kun sitä sattui olemaan sopiva määrä edellisten sukkien jälkeen käsillä ja oli kiire päästä aloittamaan. Puikot 2.5 mm Addit, joilla tuli ohjeen mukaisella silmukkamäärällä ja minun käsialallani aivan sopiva sukka 39:n numeron jalkaan.


Ja taas on ollut kehno kuvaaja asialla, kun on kuvat tämännäköiset. Väri on vaaleampi, harmaampi kuin todellisuudessa eikä kuviokaan tule esiin. Mutta mallia oli kiva tehdä ja tulen varmaan tekemään lisääkin näitä Primaveroja.