Viime vuosisadalta

Taannoin esitteli Annikainen blogissaan koululaisena tekemäänsä käsityöpussia. Kaikkihan me vimevuosisadan koulutytöt miten lie pojat teimme sellaisen pussin, mutta minulla ei oma pussukkani ole enää tallessa. Sen sijaan ainakin tekemäni leivinliinan olen onnistunut säilyttämään yli 50 vuotta. Ja nyt, kun eilisen pikku tapaturman jälkeen en ole juuri pystynyt sukkia tikuttelemaan, niin kaivelin kaappejani ja löysinkin leivinliinan. Muistelin, että tekemäni tyynyliinakin olisi vielä tallessa, mutta sitä en nyt kyllä löytänyt.

Leivinliinan kuva on valitettavan huono, mutta kuvan pitäisi suureta klikkaamalla tein ollessani kansakoulussa 3. luokalla, siis 9-vuotiaana. Kaikki on käsin ommeltu, myös päärmeet. Enkä edes muista, että koulussamme olisi ollut ompelukoneita tai emme ainakaan me pienet saaneet niitä käyttää. Oppikoulussa oltaessa sitten ommeltiin jo koneellakin, sellaisella omin jaloin poljettavalla. Kuinkahan moni nykyajan koululainen saisi tuollaisen tehtyä. Ainakin tyttäreni, joka on ope ja tällä hetkellä opettaa juuri tuon ikäisiä, oli sitä mieltä, ettei kukaan hänen lapsistaan.

Tämä leivinliina on muuten ollut minulla ahkerassa käytössä pitkään, mutta pääsi muutama vuosi sitten eläkkeelle. Ahkera käyttö on kuluttanut osan kirjontalangoista poikki ja itse kankaassakin on pari pientä reikää.

Nimikirjaimet tein solmupistoin. Kutsumanimeni on kaksiosainen, mutta opettaja armahti minua ja muita kaksin nimin varustettuja ja saimme jättää toisen nimen kirjaimen kirjomatta.

Pullakranssi pienen pienin varsipistoin

Ässä on tehty ilmeisesti niin, että ensin on ässän muoto ommeltu valkoisin varsipistoin ja siihen päälle ommeltu kierteet punaisin pistoin. Nurjalla puolella näkyy siis valkoisen lisäksi vain punaisen langan päättely.

Monenlaiset pistot ovat tulleet tutuiksi jo tuossa työssä. Nyt kun katson kätteni jälkeä, niin mielestäni olen onnistunut hyvin. Olisipa ollut mukava vertailla, jos olisin löytänyt sen tyynyliinan, sekin kun on/oli koristeltu kirjomuksin. Ja sen tein 2. luokalla ollessani, siis vuotta nuorempana. Monenlaisia kirjontatöitä on tullut tehtyä tuonkin ajan jälkeen. Minullahan oli kai kymmenisen vuotta kestänyt kirjontamania ennen tätä neulontamaniaa. Onpa joitakin noista myöhemmistä kirjontatöistäni vilahtanut täällä Lankapirtissäkin.

Eilen illalla bloggailun välissä tunnelmoitiinkin Marleenan tuoman tuliaiskynttilän valossa kahvitellen. Valkoinen lehtikaktukseni se, joka ei paleltunut aloittelee kukintaansa, ensimmäinen nuppu avautui jo tänään.


Ja taas on muuten viikonloppu alkamassa. Miten se tuo aika rientääkään, kun aina tuntuu olevan perjantai ja saa toivotella Hyvää viikonloppua kaikille!