Tervehdys mökiltämme! Muutamia päiviä olemme taas olleet täällä nauttimassa todellisista kesäpäivistä. Hellettä oli aluksi hiukan yli tarpeen, mutta varsinkin tänään on ollut jo mitä parhain kesäpäivä. On lämmintä, mutta ei liikaa, aurinkokin on paistanut väliin kirkkaalta taivaalta, väliin pilven taakse piiloutuneena. Kukat kukkivat ja perhoset lentelevät kukasta toiseen.
Paitsi tämä perhonen. Se oli jostakin syystä vesivadissa, jossa oli lasipurkkeja liossa pesua odottamassa. Siinä se kelluu veden pinnalla eikä liikuttanut pitkään aikaan mitään paikkaa. Luulimme sen kuolleen emmekä tehneet sille mitään. Mutta ehkä tunnin päästä mieheni huomasi sen nostelevan päätään ja nosti ohuen kepin avulla sen kiven päälle lepäämään. Saunottiin siinä sitten ja mentiin sen jälkeen katsomaan, vieläkö se on kivellä. Mutta eipä ollut merkkiäkään perhosesta. Arvoitus on, lähtikö se itse lentämään vai kävikö joku lintu nappaamassa sen suuhunsa. Arvoitus myös on tämän perhosen nimi, taitaa olla joku papurikko, mutta mikähän tarkemmin ottaen lienee. Niitäkin on useita toisiaan muistuttavia. Aika iso perhonen tämä oli, mittasin siipivälin olevan n. 6.2 cm. Tunnistaako joku?
Lisäys 1.7.2020: FB:n ryhmässä Suomen Perhoset nimettiin tämä perhonen rämekylmänperhoseksi.
Lisäys 1.7.2020: FB:n ryhmässä Suomen Perhoset nimettiin tämä perhonen rämekylmänperhoseksi.
Toinenkin perhonen on vaille tunnistamista, joku täpläperhonen luullakseni. Lentelee pihapiirissä kukkasesta toiseen.
Mökin vieressä kasvaa heinää, jonka leikkuuaika oli juuri nyt. Tässä traktori pellolla leikkaamassa sitä.
Siihen heinät jäivät kuivumaan päiväksi. Lokit lentelivät yläpuolella matoja etsiskelemässä.
Vieläköhän pelto ehtii kasvattaa toisen heinäsadon tälle kesälle.
Heinäpelto rajautuu kosteampaan niittyyn, jolla kasvaa niittyvillaa.
Mökkimme pihapiirissäkin kukinta on parhaillaan, esittenpä suosikkini.
Nyt on maariankämmekkäiden paras kunkinta-aika, mutta näyttää jäävän vähäisemmäksi kuin muutamina edellisinä vuosina. Tämä on siis minun lempikukkiani samoin kuin...
... tämä metsäkurjenpolvi. Näitä kukkii valtoimenaan mökin ympärillä.
Enpä malttanut olla kaivamatta esille tätä vuonna 2016 ottamaani kuvaa maariankämmekkäistä. Silloin niitä oli noin tihessä ja paljon laajemmasti kuin kuvassa näkyy.
Lupiineistakin minä pidän ja ne saavat ainakin vielä toistaiseksi kasvaa täällä. Ovat olleet tuossa jo varmaan pari vuosikymmentä jos eivät ylikin eivätkä ole siitä laajemmalle levinneet.
Kukat saavat kukkia rauhassa, vain piha-alue ja kulkureitit leikataan.
Käsitöistä sitten taas toisella kertaa.