Verho tuulikaappiin

Minulla on ollut jo pitkään ajatuksena virkata uusi verho tuulikaapimme pikkuikkunaan. Edellisen tein vuosia sitten enkä ollut siihen tyytyväinen alun alkaenkaan. Mutta silmä tottuu eikä niitä kiusaaviakaan tekijöitä huomaa, niin kävi senkin verhon kanssa. Ikkunoita pestessähän huomaa ruman verhon. Niin kävi nytkin. Pesin verhon kyllä ja laitoin ikkunaan takaisin, kuten tapani on. Meillähän ei käytetä kausiverhoja muissakaan huoneissa saati tuulikaapissa, samat verhot ripustetaan pesun jälkeen takaisin, kunnes niihin täysin kyllästytään. Tai minä kyllästyn, mies ei ole tainnut vielä moittia yksiäkään verhoja.

Niinpä sitten jonain iltana aloin katsella verhomalleja ja sopivan mallin löydyttyä lankavarastoani, löytyisikö sieltä sopiva lankakin. Oikein mieleiseni väristä lankaa ei löytynyt, mutta kaksi hiukan vajaata kerää ruskeaa virkkauslankaa. Vaaleampaa olin ajatellut, mutta niin oli kova palo virkkaamaan, että kelpuutin sen langan ja aloin työhön.

Niinpä pari päivää sitten valmistui tämä verho ja pääsi tänään ikkunaankin
Jostakin virkkauslehdestä löytyi ohje, jota hiukan muokkasin sopivaksi
Koko pingotettuna 105 x 36 cm
Lanka on Novitan Virkkauslanka, menekki 100 g
Koukku 2 mm

Olipa muuten taas mahdotonta saada verhon oikeaa väriä kuviin. Monta kymmentä kuvaa eri paikoissa ja valoissa otin, mutta ei yhdessäkään oikeaa sävyä.

 Ripustin verhon kuvan ottoa varten mm. lipaston laatikon ja oven rivankin väliin.

 Kuvio on yksinkertainen, mielestäni se esittää kukkaa

Ripustamiseen tutkailin moniakin tapoja, mutta lopulta muokkasin oman mallini siihenkin.


Tämä verho miellyttää minun silmääni, joten nyt tuulikaapissamme on hyvä verho vaikka ei olekaan alun perin toivomani värinen.

Juustokeittoa, slurp!

Keitinpä taas juustokeittoa, kuten minun lapsuudenkodissa opin kutsumaan tätä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun juhannusherkkua. Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä, niinpä jotkut tuntevat tämän makianajuustona, juhannusjuustona tai punaisena herana, liekö vielä muitakin nimiä.

Ensin hulautin kahdeksan litraa maitoa 10. litran kattilaan. Maitoa lämmitettään hitaasti kädenlämpöiseksi ja sitten siihen lisätään juustonjuoksutinta. Tähän annokseen panin yhden ruokalusikallisen ja hämmentelin hiljalleen minuutin verran äidin neuvon mukaan.

Vanhanajan maito on mielestäni parasta, kun sitä ei ole homogenoitu. Se juoksettuu isommiksi kokkareiksi ja sitä on siksi mukavampi syödä.  Eikä sen tarvitse olla Arkan maitoa, muutkin käyvät aivan yhtä hyvin. Nyt vain satuin ostamaan Arlaa.

Seuraavaksi maito jätetään juoksettumaan lämpimään paikkaan. Minä peittelen kattilan yleensä jollakin huovalla, että lämpö pysyisi tasaisena. 

Noin puolen tunnin kuluttua maito on juustoutunut ja siihen leikataan leikkuuveitsellä muutamia viiltoja. Näin hera pääsee erottumaan juustomassasta paremmin.

Sitten keitosta lämmitetään pikku hiljaa kunnes se alkaa kiehua. Sekoitellaan silloin tällöin. Tässä keitto jo poreilee pikku hiljaa. Heraa erottuu niin runsaasti, että minä poistan siitä osan jo keittämisen alkuvaiheessa. (Purkitan ja pakastan käytettäväksi myöhemmin leivonnassa.) Ripautan suolan mukaan, tähän annokseen panin n. 1 tl.  Nyt keitto keitellään tuntikausia, mitä pidempään keittää, sen makeampaa on. Ja ruskeampaa.

Ja sitten nauttimaan!  Onpas hyvää, varsinkin, jos ripsauttaa päälle hiukan sokeria ja kanelia.

Ei tästä juhannuksesta tainnutkaan tulla niin sateinen ja kolea kuin ennusteissa luvattiin. Tänään ei ole satanut ollenkaan ja on jopa aurinko paistanut ja pihalla on tarennut T-paidassa ja hamosessa. Huomiseksikin luvattiin äskeuisessä ennusteessa kohtalaisen hyvää säätä ja +18 astetta.  Mutta yksi riesa on kuitenkin, nimittäin sääskiä on vallan mahdottomasti täällä meidän mäntykankaallakin, jossa ei tavallisesti ole niistä isoa riesaa. Mutta kesäisestä suven tunnusta nautitaan. Ja nyt lähden juhannussaunaan.

Hyvää juhannusta!

Oli juhla ja juhannusilta

ja koivut ja seppeleet,
soi laulelot rantamilta
ja helkähti säveleet.
Oli suvisen riemun raiku
ja liekissä kokkopuut,
kävi karkelo, kiiri kaiku,
oli naurussa nuorten suut.
– Erkki Kivijärvi –

Tunnelmallista juhannusta! Leppoisaa ja juuri sinunlaistasi!

Sukkia ja tiskirättikin

Kesäkuu on hyvää vauhtia kulumassa, mutta kesän lämmöstä ei juuri ole tietoa.  Koleita, tuulisia ja vesisateisiakin päiviä on riittänyt. Mutta kyllä se tästä vielä lämpenee, uskon minä pitkän kokemukseni voimalla. Tällaisina päivinä ei ole tuntunut ollenkaan hassulta kutoa villasukkia.

Niinpä olen viime päivinä tikuttanut tämän kasan eri kokoisia sukkia.  Perussukkia pienin muunnoksin samoista langoista. Kotona, mökillä ja niiden välisillä automatkoilla.

Suunnitemlmani oli tehdä näistä Tico Tico -lankojen väreistä raitasukkia käyttäen kahta lankaa kerrallaan.  Violettia lankaa minulla oli vain pieni kerä, joka tässä kuvassa on otettu käyttöön pinkin kanssa. Aloitin aikuisen kokoisista sukista käyttäen sini- ja pinkkisävyisiä lankoja.

Ensin valmistuivat nämä raitasukat kokoa 38-39
Langat siis pinkki- ja sinisävyistä Tico Ticoa, joiden yhteismenekki oli 60 g
Silmukoita oli 60, puikot 2.5 mm

Varsi ja jalkapöydän päällinen 3 o, 2 n resoria, raidat kahden kerroksen korkuisia. Varren suu, kantapää ja kärki pinkin sävyiset. Muuten värit ovat aivan sattumanvaraisia, en ollenkaan pyrkinyt säätelemään niitä. Raitalankasukkiin tykkään tehdä tiimalasikantapään, koska se näyttää niissä minun silmiini kivemmalta kuin perinteinen vahvistettu kantapää.

Ylimmässä kuvassa värit taitavat olla lähinnä oikeita ja näissä muissa siniset sävyt sekoittuvat niin noihin punaisiin niin, etteivät juuri erotu.

Seuraavaksi valmistui hiukan isommat raitasukat, koko 39-40,
Langat samat Tico Ticot kuin edellä, menekki 65 g

Silmukoita 60, puikot 2.5 mm.

Ja aivan saman kaavan mukaan mentiin kuin edellisissäkin sukissa.

Seuraavaksi pikkusukat kokoa 32
Langat pinkki- ja violettisävyistä Tico Ticoa, joiden menekki yhteensä 30 g

Silmukoita 48 ja puikot samat 2.5 mm.

Nyt raidoitin vaihteeksi kolmen kerroksen välein ja kudoin varrensuun resorin jälkeen sileää neulosta, muuten sama kaava kuin edellisissäkin. Violetti lanka riitti hyvin ja pieni nyttönen jäi odottamaan sopivaa käyttöä.

Viimeisin pari näistä on raitasukat kokoa 36
Langat pinkki- ja sinisävyinen Tico Tico, joiden yhteismenekki 45 g

Silmukoita 56, puikot 2.5 mm

Raidoitus näissäkin kolmen kerroksen välein sileänä neuleena kuten edellä.

Nämä sukat valmistuivat eilen kotona ja nyt tuntuu, että nämä langat saavat jäädä joksikin aikaan lankakoriin pohjimmaisiksi. Niitä nimittäin on vielä. Toisaalta olisi kai viisasta käyttää ne pois, mutta katsotaan nyt, miten niiden käy.

Sen verran olen poikennut kuluneen viikon aikana raitasukkien linjasta, että virkkasin mökillä yhden tiskirätin. Ja se pääsikin suoraan käyttöön.

Kulmasta aloittaen virkattu tiskirätti
Lanka BC Garnin Allino (50% pellavaa, 50% puuvillaa), menekki 35 g
Koukku 3.5 mm





Jossakin netin syövereissä näin tämäntapaisen tiskirätin, tarkemmin en painanut julkaisupaikkaa enkä julkaisijaa mieleeni, joten en voi kertoa lähdettä. Kuvaa kuitenkin katsoin sen verran tarkkaan, että oma toteutukseni muistuttanee aika paljon sitä.  Helppo ja kiva tehdä, taidan tehdä lisääkin. Ilmavana kuivuu helposti.

Keitettiin punamultamaalia

Liki viikon päivät vierähti taas mökillä kesää odotellessa. Kovin oli koleaa ja joka toinen päivä taisi sataakin, mutta oli sentään sateettomiakin päiviä. Pirtissä ei palellut, kun viime kesän rempassa saatu uusi hellauuni lämmitti mukavasti.

Kuivina päivinä touhuttiin ulkona mökin ulkomaalausta aloitellen, keitettiin nimittäin punamultamaalia. Ja lopulta maalattiinkin.  Tämä maalinkeittotouhu oli meille aivan uutta ja sitä onkin pitkään suunniteltu ja opiskeltu. Ja taas voitiin todeta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! ;)  Hyvää maalista tuli eikä sen tekokaan ollut vaikeaa.  Kotona se jo aloitettiin keittämällä ruisvelli valmiiksi sähköhellalla 10 litran kattilassa.

Mökillä sitten velli vanhaan vesipataan (joka oli viettänyt jo kymmenkunta vuotta eläkepäiviään varaston nurkassa) ja pata nuotiolle. Lisättiin siihen velliin vettä ja muitakin aineita, joita en edes muista, kun mies vastasi keittohommasta ja minä kuvaushommasta.

Siellä se velli kuumenee. Määrä näyttää tässä kuvassa vähältä, mutta kyllä sitä oli tässä vaiheessa muistaakseni liki 30 litraa.

Vielä lisätään punamultajauhetta antamaan maaliin toivottu väri.

Keitos on valmis, siis maalia seiniin, kunhan se hieman jähtyy.

Itse maalaamisesta en tullut ottaneeksi kuvia enkä edes valmiiksi maalatuista seinistä. Maali riitti noin puoleen taloon, joten toinen anno pitää vielä keittää. Otanpa sitten kuvia ja esittelen täälläkin.


Kyllä minä ehdin maalaustouhulta kutomaankin muutamat sukat, mutta niiden postaus jää toiseen kertaan. Osa on höyryttämättä ja kuvaamatta vielä.

Kuin kesäinen kukkaketo

Nämä sukat ovat minusta kauniit kuin kesäinen kukkaketo! Punaisia ja keltaisia kukkia valtoimenaan vihreällä niityllä! Jokunen valkoinenkin siellä joukossa. Jo ensimmäistä vartta tehdessäni sain sellaisen näyn näistä. Siis aivan sopivat kesäkuun alkajaisiksi valmistuneiksi sukiksi.

 Perussukat omasta päästä kokoa 36-37

Langat Nalle-lankaa, menekki yhteensä 60 g
silmukoita 52 ja 3 mm:n puikoilla mentiin

Langat olivat jämälankoja: vihreää yksiväristä resoriin, kantapäihin ja kärkeen, raidoitukseen kellanvihreää Nalle Taikaa ja Marjaretki Puolukkaa ja lopuksi yksiväristä punaistakin, kun pätkävärjätyt loppuivat. Tavallisesti raitani ovat kaksi kerrosta korkeita, mutta nyt tein vaihteeksi kolmen kerroksen korkuisia.

Mitäs näistä muuta sanoisin? No sen, että tykkään! Mutta itselle eivät jää, kun ovat liian pienet omiin jalkoihini, menevät siis todennäköisesti hyväntekeväisyyteen jos ei joku läheinen halua näitä itselleen.


Hyvää viikonloppua kaikille! Nautitaan kesästä.

Pyykkipoikien uusi koti

Vettä sataa taas niin että pyykit saisivat lisähuuhtelun, jos olisivat ulkonaruilla. No, tänään meillä ei tarvii pyykkiä pestä, mutta silti ajatukseni liittyvät pyykinpesuun. Tai oikeastaan niiden kuivatukseen. Minulla on nimittäin uusi apuväline pyykkipoikien säilytykseen ja olen siihen niin tyytyväinen, että haluan jakaa idean muillekin. 

Pihakukkien muoviamppelista tuunattu pyykkipoikakori!  On muuten kätevä käytössä: siitä nappaa helposti pyykkipoika ja sitä on helppo kuljettaa pyykkinarulla. Ja tähän mahtuu mukavan paljon pyykkipoikia vaikka ei olekaan suurinta amppelikokoa.

Ja tuunauskin oli helppoa: pesun jälkeen vain pyöreitä reikiä sivuihin ja muutama pohjaankin. Eivät kai reiät ole välttämättömiä, mutta ajattelin poikien paremmin pysyvän kuivina, kun ilmastointi pelaa. Jos vaikka joskus sattuvat saamaan vesisateen niskaansa.

Minua on vuosia, ehkä kymmenenkunta vuotta,  palvellut sellainen ostoinen kori, johon siihenkin olen ollut tyytyväinen. Nyt se kuitenkin alkoi hajota ja tarvittiin uusi. Kaupoissa oli vain liian pieniä minun tarpeeseeni. Niinpä mietin, miten sen voisi tehdä itse. Sitten törmäsin viime kesältä jääneeseen amppeliin ja silloin sytytti. Lopputuloksen näet yllä. Pari kolme viikkoa tätä on käytetty enkä yhtään huonoa puolta ole havainnut. 

Toukokuun raportti

Hip hei, se alkoi kesäkuu!  Mutta ei vielä kesä kuitenkaan. Väliin on tuntunut jo mukavan lämpimältä, mutta sitä ei ole kestänyt pitkään. Nytkin sataa vettä tätä kirjoittaessani ja on aika koleaa, mutta vielä se paistaakin ja on hellettä. Jos ei tänä kesänä, niin joskus kuitenkin. Tämä kesä otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee.  Ja kun kuukausi vaihtui, minun on aika katsastaa edellisen kuukaden aikana valmistuneet käsityöni. Sukkia lukumäärältään enimmäkseen, mutta jotain muutakin sentään.

1.5. valmistui korjattu peitto isoäidinneliöistä, lanka 7 veikkaa 240 g, jolla virkkasin palat uudelleen kiinni toisiinsa ja reunustin peiton.

Sitten pari myssyä jämälankojen tuhoamiseksi.

4.5. perusmyssy kahta ruskeaa Rose Mohairia 30 g

5.5. perusmyssy kahta Rose Mohairia 35 g

11.5. pannumyssy huovutettua Viron villaa 160 g




Kahdeksan paria sukkia

2.5. ”kukkaissukat” koko 22, My First Regia 30 g

13.5. ”kukkaissukat” koko 27, Nallea 40 g

17.5. raitasukat koko 32, kahta Nallea 50 g

19.5. raitasukat koko 38, kolmea Nallea 75 g

24.5. Elsit-sukat koko39, Nallea 85 g

28.5. vohveliruutu-sukat 38, Nallea 90 g

30.5. perussukat koko 42, 7veikkaa ja Jannea 140 g

30.5. raita joka päivälle -sukat koko 39 Nallea ja Maijaa 90 g.

Yhteensä langankulutukseni oli toukokuussa 1065 g. Kuluvana vuonna olen kuluttanut lankaa yhteensä 5010 g ja ostnut uutta 1100 g, joten lankavarastoni on pienentynyt 3910 g tammikuun alusta alkaen laskettuna.  Hyvä minä!