Sukat piparkakkualoituksella

Hitaasti etenevät minun käsityöni nyt, mutta eipä niillä ole mihinkään kiire, onneksi. Ja mottonihan on käsitöissä "fiiliksen mukaan mennään".  Nyt on fiilis vähän hiljentänyt tahtiaan, mikä minua itseäni kummastuttaa, ja siksi siitä nyt täälläkin mainitsen. Mutta pikku hiljaa sentään jotain valmistuu.

 Tänä aamuna sain valmiiksi nämä raitasukat koko 39

Muuten ihan perussukat mutta varrensuussa "piparkakkureunus"

Raidoituksessa apuna "raitakone", mutta lopun sävelsi Matleena

 Langat vaaleanpunainen ja harmaa Pikkusisko ja luumunpunainen Austermann Step, joiden menekki yhteensä 70 g

Silmukoita 60 ja 2.5 mm:n sukkisilla mentiin.

Kuvassa näyttää, että vasemmassa jalkapöydässni olisi muhkea turvotus, mutta se on vaan joku harha. Minä ihan riisuin sukat ja tarkistin jalkani, kun kuvan näin, ja huokasin helpotuksesta. Onneksi ei ole ollut turvotuksia jaloissa eikä muutenkaan.

Sukat on tarkoitus viedä OYS:aan sytosukiksi, kunhan on sopiva aika. Lisäksi nämä ovat minun PHHT -työni n:o 3. Siis osallistun näillä Paastonajan Haaste Hyvän Tekemiseen -tempaukseen.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein tällaisen piparkakkualoituksen sukkiin tai mihinkään muuhunkaan. Idean ja opin sain Puikkomaisterin Mysteerisukkien ohjeesta täältä.  Alkuhankaluuksia tämän teossa oli hiukan, kuten monesti uutta opetellessa on, purin kai kolme yritystä ja vasta neljäs onnistui. Mutta nyt uskallan tehdä tällaisen aloitukseen vaikka myssyyn, johon tulee paljon pitemmästi noita palleroita.

Itse mysteerisukan kanssa olikin niin paljon hankaluuksia (niistä en halua tarkemmin kertoa näin julkisesti), että minä turhaannuin koko hommaan ja malli muuttui yllä näkemiksesi sukiksi. Piparireunat vain jätin purkamatta.



Eilen meillä oli mieluisia vieraita, kun ystäväni Marleena kävi miehensä, tyttärensä ja tyttäretyttärensä kanssa.  Mukavaa meillä on aina yhdessä, mutta nyt pieni ilopilleri Sophia 3v teki vierailun erityiseksi ja monenlaista touhua meillä olikin.

Illalla mieheni keksi ottaa Sophian jalkakiikkuun, joka oli tälle uusi ja hyvin mieluinen paikka.  Ja vauhtia oli niin, ettei koko pää mahtunut edes kuvaan. Voi sanoa, että meillä kaikilla oli niin mukavaa, sen todistanee Sophian ensimmäiset sanat, kun oli tänä aamuna herännyt "äiti, minä haluan takaisin Ouluun".  (Ei, emme ole muuttaneet, mutta Sophialle ei kuntarajoilla ole vielä merkitystä!)