Torkkupeitto

Mielessäni heräsi jo talvella ajatus ja tarvekin tehdä torkkupeitto, mutta tekniikka oli vielä hakusessa. Mutta kun näin huhtikuussa Ison Gnun tekemän ihanan värikkään peiton, niin pohdintaa ei enää tarvittu.  Tekniikaksi valikoitui siis ilman muuta domino-tekniikka, jolla en muistaakseni aiemmin ollut mitään tehnyt, ehkä koetilkun joskus. Nyt se on valmis!  Siis peitto, jota olen tikuttanut kuukausia ja josta olen tainnut pariin otteeseen täälläkin mainita.

Torkkupeitto on neulottu domino-tekniikalla
Koko 115 cm x 185 cm, lappuja 160, korkeudessa 16, leveydessä 10
Lapun alussa 41 s
Langat Novitan 7 veljestä, Sandnesin Smart ja Gjestalin Janne, joiden menekki yhteensä 1520 g
Puikot 4 mm pyörö, virkkuukoukku 4 mm
Reuna virkaten, 3 krs kiinteitä silmukoita ja 1 krs rapuvirkkausta (näihin kerroksiin meni Jannea vajaa kolme kerää, siis alle 150g)
 

Lankavalinta hoitui seuraamalla esikuvani lankavalintaa, siis 7veikkaa mutta ruskean sävyisinä.  Muuten haluamani värit löytyivät helposti mutta ei tumman ruskeaa. Sitä ei löytynyt ainakaan näistä lähitienoon kaupoista  enkä ruvennut tarkistamaan, onko sitä edes tällä hetkellä Novitalla värikartassa, tai siis silloin keväällä. Siispä marssin lähimpään lankakauppaan ja sieltä löytyi kaunis ruskea Smart, joka vahvuudeltaan on sen verran lähellä 7veikkaa, että katsoin sen sopivan työhöni.  Ja innolla kutomaan.  Mutta kappas vain, Smartin määrä, jonka arvioin riittävän peittoon, osottautui aivan liian vähäksi. Eikä sitä enää saanut ko kaupasta, kun olin jo ostanut viimeiset kerät eikä lanka enää kuulunutkaan liikkeen valikoimiin. On kai maahnatuoja vaihtunut tai jotain vastaavaa.  Yön tai parin yli asiaa pähkäiltyäni kävelin Oulun Lankamaailmaan ja sieltä löytyi melkein saman väristä Jannea, joka sekin on vahvuudeltaan käypäistä 7veikan pariksi.  Ja mikä parasta, Jannen ja Smartin värit ovat niin lähellä toisiaan, etten enää itsekään huomaa, missä lanka on vaihtunut. Joten helpolla lopulta pääsin.  Muuten peiton teko sujui ongelmitta.






Reunan virkkasin tumman ruskeallla Jannella

Iso Gnu jo varoittelikin, että domino-tekniikka on mukaansa tempaavaa.  Ja toden totta, niin se olikin. Usein ajattelin jättää työn tauolle, mutta ensin piti tehdä "vielä tämä kerros". Ja sitten seuraava ja sitäkin seuraava. Usein vielä seuraava lappukin. Tuttua muuten myös monesta muustakin tekniikasta ainakin tällaisille intohimoisille käsityön tekijöille kuin minäkin. Haluttais muuten aloittaa saman tien seuraava dominopeitto!  ;)

Hyvin tuntui peitto lämmittävän, kun sitä sylissäni pyörittelin. Hellekautena sentään jätin suosiolla sivuun ja siirryin keveämpiin töihin.

Tässä lavastettu kuva peitosta sängylläni.  Mutta ei peitto jää itselle vaan menee lahjaksi minulle tärkeälle henkilölle. Mitenkäs teillä muilla on, kun teette jollekin tietylle henkilölle jotain neulejuttua, niin ajatteletteko häntä tehdessänne sitä?  Minä ainakin ajattelen ja ajattelin paljonkin tätä tehdessäni, erityisesti toivoin hänelle hyvää jatkoa elämässään. Aikaa yhden lapun kutomiseen minulla meni n. puoli tuntia, joten peiton kutomiseen meni siis n. 80 tuntia ja siihen päälle virkkuuaika. Toivottavasti hyvät ajatukseni tätä tehdessäni matkaavat peiton mukana peiton saajalle ja tuovat hänelle kaikkea hyvää.

Lisää raitasukkia

Ja taas raitasukat!  Minä olen kai aivan hurahtanut näihin raitasukkiin, tai siis niiden tekoon. Vaikka kuinka monta paria olen niitä jo tänä vuonna tehnyt ja tuskin tämäkään pari jää viimeiseksi. Näihin saa mukavasti upotettua jämälankoja ja näitä voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteenkin, jos ei lähipiiri tarvitse kaikkia. Eikä se tarvitse.

Pari päivää sitten valmistui tämä pari. Malli on minun perinteinen tavissukka, jollaisen teosta kerroin lyhyesti täällä.
  Näihin koon 39 sukkiin kului 7Veikkaa yhteensä 120 g

Silmukoita työssä oli 52 ja 3.5 mm:n sukkiksilla niitä tikutin.

Viimeisimmällä mökkireissulla nämä aloitin ja pääsin toisen sukan terään asti. Sitten työ oli tauolla ja ajattelin tehdä ne valmiiksi jo kertomallani Kokkolan matkalla.  Mutta ei se mennyt niin kuin Strömsössä vaan vasta kolmas kerta tuotti samanlaisen ja -kokoisen kärjen kuin edellisessä.  Ja se kolmas ja onnistunut yrittämä tapahtui vasta kotona. Mutta siinä ne lopultakin ovat.





Nämä menevät kuten kaikki kuten muutkin syys- ja lokakuun aikana tekemäni sukat ja mahdolliset muut jalanlämmittimet täyttämään myös Perunalaaria. Sukkasadosta tietämättömille kerron, että vain virtuaalisesti ne sukat päätyvät sinne laariin. Meneillään kun on sellainen kampanja, että yhdessä tehdään sukkia Sukkasatoon, vain kuvat julkaistaan ja lasketaan sitten yhteismäärä. Sukkasatoa on kerätty joka syksy muistaaksenni jo vuodesta 2007 alkaen, joten se on jo perinteistä huvia käsityöbloggaajille.  

Välityönä sukat

Perjantaina istuin taas monta tuntia autossa pelkääjän paikalla pelkäämättä lainkaan. Kuskihan on osottanut ajotaitonsa vuosikymmenten aikana. Tyttäremme opiskelu Kokkolassa päättyi kolmen viikon harjoittelujaksoon, jonka ajan hän asui asuntovaunussamme paikallisella leirialueella. Nyt haettiin siis tytär ja vaunu kotiin, toinen odottaa työpaikkaa ja toinen luultavasti ensi kevään Äkäslompolon matkaansa.

Ja arvaatkin varmaan, että minulla oli koko ajan autossa istuessani neule käsissä, siis noiden n. viiden tunnin ajan, mikä kului edestakaiseen matkaan.  Ja näin Sukkasadon aikana puikoilla tietenkin sukka. Ensimmäinen valmistui matkan aikana, mutta toinen vain kantapäähän asti ja eilen tein sen valmiiksi kotona. Sukkiahan minä yleensä teen automatkoilla, kun varsinkin perussukkia on niin helppo tehdä.

 Perussukat tiimalasikantapäällä omaan tapaani

 Koko 38, varsi 20.5 cm ja kantapään kanssa 26.5 cm
Lanka 7Veljestä Polkka, jonka menekki oli 110 g
Puikot 3.5 mm:n sukkikset, joilla silmukoita 48





Tämä Polkka lanka oli mukava yllätys raidoittumisen suhteen. Yleensähän en ole kovin ihastunut näihin raitalankoihin niiden raidoittumisen osalta. Monesti langat näyttävät keränä niin houkuttelevilta, mutta kudottaessa ei muodostu raitoja vaan jotain "sillisalaattia". Mutta nyt tällä silmukkamäärällä muodostui silmääni miellyttävät raidat. Ja sattui vielä niin mukavasti, että ensimmäisen sukan valmistuessa lanka oli melkein samassa kohdassa, mistä olin  aloittattanutkin. Niinpä ei tarvinnut pätkiä lankaa ollenkaan vaan aloitin suoraan toisen ja sain melkein symmetriset raidat. 

Alemmassa kuvassa on sukkien väri lähempänä oikeaa ainakin minun näytölläni.


Nämä sukat tein tyttären opiskelukaverille Helille ja nyt hiukan jännään, tuliko sopiva koko. Olen tehnyt jo aiemmin hänelle yhdet sukat, jotka olivat kuulemma erittäin sopivat kooltaan.  Ja nyt juuri huomasin, että näissä on neljä silmukkaa vähemmän kuin niissä edellisissä.  Noo, tehdään tarvittaessa toiset, lankaakin jäi vielä. 


Ja nyt käyn vielä kippaamassa tämän peruna-, ei kun sukkakuorman Perunalaariinkin.  ;)  Ja menen sitten jatkamaan sitä varsinaista työtäni, jonka parissa olen viime aikoina uurastanut, siis torkkupeittoa. Muutama lappu ja reunustaminen enää puuttuvat ja sitten pääsen keskittymään sukkiin kokonaan. Ei vaineskaan, on minulla jotain muutakin mielessä, mutta siitä sitten aikanaan, jos suunnitelmani toteutuu.


Hyvää sunnuntaipäivää kaikille ja mitä ihaninta alkavaa viikkoa, joka onkin syyskuun viimeinen täysi viikko!

Taas sukkia mökkireissulla

Minusta tuntuu entistä voimakkaammin, että toistan täällä vain itseäni.  Ainakin tänä kesänä olen tainnut kertoa jo montakin kertaa, että mökkireissulla valmistui jotain. Ja se jotain on tainnut olla sukat. Mutta minkäs teen, kun se on totuus. Mökillä on kuljettu tänä kesänä tavallista useammin, että saataisiin remppa tehtyä mahdollisiman pitkälle ennen talven tuloa. Kiitollisena olen kuitenkin pannut merkille, että vaikka höpisen samoja asioita, teitä lukijoita on riittänyt, jopa uusia on ilmaantunut.  Kiitos siis kaikille kävijöille, niin vakivieraille kuin ensi kertaa poikkeavillekin! Totuushan on se, lukijat tekevät bloggaamisesta niin mukavaa, että sitä haluaa jatkaa vuodesta toiseen. Vaikka perimmäinen tarkoitus blogilleni onkin toimia itselle käsityöpäiväkirjanani.



Taaskin on esillä mökkireissulla valmistunutta ja kuvattuakin.  Sukkia, jotka päätyvät kuvaannollisesti täyttämään myös Sukkasadon Perunalaaria.




Nämä kahdet perussukat valmistuivat kuluneen viikon  matkalla. Punasävyiset aloitin kotona ja sinisävyiset sitten heti niiden perään. Kolmannet sitten matkakäsityöksi paluumatkalle, mutta ne eivät ole vielä valmiit.

Malli perussukat omaan tapaani koko 39
Lanka 7veikkan jämiä yhteensä 150 g
Varsi 23 cm korkea, siinä silmukoita 52 ja terässä 48, joita tikutin 3.5 mm:n sukkiksilla
Raitojen suunnittelusta vastasi tämä raitageneraattori. 

Mitäs näistä muuta?  Kumisaappaissa pidettäväksi nämä tein, siksi pitkät varret ja paksua lankaa. Mökillähän kuljemme lähes päivittäin kalastamassa eräällä erämaajärvellä ja siellä käytän aina kumisaappaita, kunnon vanhoja Kontioita. Seuraaviin saapassukkiini teen vieläkin korkeammat varret, ehkä pari kolme senttiä lisää.

Tämän kuvan nappasin muuten itselaukaisijalla mökillä uuden hellamme edessä.

Malli taas perussukat omaan tapaani kokoa 38 
Langat sinisävyisiä 7veikan jämiä, joita kului yhteensä 115 g

Varsi  18 cm korkea, silmukoita 48, puikot 3.5 mm
Varren kuten myös teränkin raidoitus sama kuin yllä, mutta vain osa siitä.

Mökillä kuvattu nämäkin, kuvassa näkyy lattian uusi maalipinta, on niin kaunis harmaa väri, jota jaksan ihaillen katsoa.



Lopuksi en malta olla vilauttamatta muutamaa kuvaa, jotka nappasin viineisimmällä mökkireissullame. Nämä eivät liity varsinaisesti päivän aiheeseen eli valmistuneisiin sukkiin.

Haukijärvi odottaa verkkojamme. Tyyni ilta alkaa jo hämärtyä, pinta kuin peili.

Mustikoita tuli mökkiympäristöömme tänä kesänä paljon ja ne olivat vielä aivan hyviä syödä. Tosin kuori oli jo pehmennyt ja marjat rikkoutuivat helposti, mutta suoraan suuhun kestivät hyvin.

Eikä puolukkasatoakaan voi moittia huonoksi. Niitä kerättiin mukaankin otettavaksi piirakkamarjoiksi. Talven varalle niitä on jo säilötty aiemmin. 



Hyvää sunnuntaipäivää ja alkavaa viikkoa kaikille! Seuraaviin sukkiin palaan viimeistään seuraavan automatkan jälkeen. Nyt keskityn täällä kotona peitteen tekoon dominotekniikalla.

Lankalahjoitus

Tapasin sunnuntaina ihan muissa merkeissä erään neulovan ja muitakin käsitöitä tekevän tuttavan, joka yllättäen kertoi tuoneensa minulle tuliaisen ja ojensi samalla muovikassia minulle.  Hämmästyneenä ja  uteliaanakin kurkistin pussiin,  jossa oli puuvillalankoja. Hänelle tarpeettomia lankoja iloksi jollekin muulle.

Tällainen kasa niitä oli, kun ne kotona leväytin taas tuohon sängyn päälle, jossa yleensä olen lankalahjoitukset kuvannut.  Sytomyssyjähän näistä tietenkin tulee ja siihen tarkoitukseen ne lahjoitettiinkin.  Lämmin kiitos langoista!

Jos asut lähitienoilla ja haluat osan näistä langoista tehdäksesi sytomyssyjä, ota minuun yhteys joko kommentilla tai s-postilla, niin sovitaan asiasta.

Syksyn satoa ja kukkia

Tässä postauksessa en puhu käsitöistäni tätä alkulausetta enempää, sillä nyt höpisen vain erilaisista kasveista. Ja niistäkin vain lyhyesti, kuvia sen sijaan on pitkästi.  Kerron, mitä näin eilen, kun kiertelin kameran kanssa pihalla ja täällä sisällä.

Keltainen krysanteemi kuin itse aurinko loistaa etuoven portaalla ilahduttaen tulijaa.  Muuten en erityisesti ihaile krysanteemeja, mutta näin syksyisin niitä pitää saada ulos.

Meillä on yksi ainokainen omenapuu, joka oli noin metrin korkuinen v. 2008 meidän muuttaessa tähän taloon.  Taisi olla toinen kesämme täällä, kun saimme herkutella sen muutamilla omenilla.

 Sitten talvella 2011 nälkäinen vieras oli saanut aikaan tällaista jälkeä.  Verkosta huolimatta, papanat vain merkkinä vieraasta. Heti tuoreeltaan kerroin siitä täällä.  Seuraavanakin talvena puuta oli kaluttu, mutta onneksi huomattavasti vähemmän. 

 

Ja kuin ihmeen kaupalla tämä sinnikäs puu on jatkanut elämäänsä ja ilahduttaa meitä tänä syksynä omenillaan.  Ei niitä sentään ole kuin parikymmentä, vielä hiukan raakojakin, mutta maisteltu on ja ovat niin makoisia. Puu näkyy suoraan ikkunasta nytkin, kun istun tässä tietsikalla.  Syön sitä silmillänikin!  :D

Nämä eivät ole oman pihan tuotantoa vaan tuosta parin kilometrin päästä. Omalla kuistilla vaan puhdistettiin ja siinä odottavat vielä jatkokäsittelyä.

Kauniita pihlajapuita saamme ihailla kaikkialla. Niissä on tänä syksynä ainakin täällä Oulun seudulla valtavan paljon marjoja, mutta ei kuitenkaan meidän pihlajissa, joista yhdestä on tämä kuva. 

Sienisatoakin kasvaa kuulemma ennätyksellisiä määriä. Jotain, lähinnä kantarelleja, minäkin kerään mökillä, mutta en täällä kotosalla. Ja tämän kauniin sienen tietenkin jätän paikalleen.

Mutta mikähän sieni tässä kasvaa. Näitä on pihassamme ainakin kolmessa kohtaa samantapaisena muodostelmana kaikissa paikoin kuin tässäkin.

Tältä nuo näyttävät päältä katsottuina.

Poiketaanpa sitten sisälle, jotain sielläkin kukkii.

 Minulla on tällä hetkellä ainoastaan kaksi santtua (sainpaulia) ja nekin oavt peräisin samasta yksilöstä. Tämän esiäiti muutti hoitooni jo n. 15 vuotta sitten, kun poikamme lähti työharjoitteluun Tampereelle ja tarvitsi santulleen hoitopaikan siksi aikaa. No niinhän siinä sitten kävi, että poika jäi Tampereelle ja santtu minulle. Ja mikäs tällaista santtua on hoidellessa, kun on niin vähään tyytyväinen ja kukkii runsaasti joka vuosi. Muita santtuja minulla ei tällä hetkellä olekaan, ne kai protestoivat huonoa hoitoani eivätkä totelleet uhkailujani. Minulla on nimittäin tapana uhkailla kukkivia kasvejani ulosheitolla, jos eivät kuki. Se tepsii yleensä!  :D 

Santtua kuvatessani huomasin enkelin kurkistelevan sen takaa. Ja kun katsahdin ylös päin, näin toisenkin kurkistelijan.

Nimittäin tuossa taulussakin on kurkistelija, huomaatko?  Tuolla koivujen takana pilkottaa selvästi kasvot. Sitä en tiedä, onko taiteilija maalannut ne sinne tarkoituksella vai sattumalta, mutta siellä ne ovat joka tapauksessa. Olen nimennyt ne leikillisesti Isä Jumalan kasvoiksi ja katselen niitä aika usein.

Parissa orkideassani on muutamia kukkia kummassakin.  Muut olla jököttävät vain, tosin uusia lehtiä nekin kasvattavat, joten elonmerkkejä niissä on.

Leppoisaa sunnuntaipäivää kaikille ja hyvää alkavaa viikkoa!

Tossukat

Nytpä sain Sukkasadon ekan kuormani Perunalaariin valmiiksi ja kärrään sen tuota pikaa täyttämään laaria. Ei siellä taida olla vielä kovin paljon ennestään, joten pohjalle pääsee tämä kuormani. 

Tossukat kokoa 39

Malli on minulle tuttuakin tutummat tossukat kärjestä aloittaen umpinaisena versiona.  Ohje on omani ja löytyy täältä.

Lankana minulla oli 7veikkaa kahta sinisen sävyä ja kukkasiin joku vyötteetön jämäkerä, ehkä Nallea.

Langan menekki yhteensä 75 g

Ihan ohjeen mukaan mentiin 4 mm:n  sukkiksilla ja kukassa 3 mm:n koukulla

Kukat virkkasin vaihteeksi kirjan Anna kaikkien kukkien kukkia ohjeella Jouluruusu. Kukan asian täyttää, vaikka ei ole lähellekään oikean jouluruusun väriä.

Tossukat ovat minun suosikkejani. Minulla on omassa käytössä ainakin kolme paria, vanhimmat jo vuosien takaa. Lisäksi olen tehnyt näitä useammalle henkilölle, jotka hekin tuntuvat tykkäävän näistä. Näitä voi käyttää paljaissa jaloissa mutta myös sukkien, jopa villasukkien päällä tilanteen mukaan. Minun jalkani palelevat herkästi jopa kesähelteellä ja silloin tällaiset ovat mainiot, kun tarvitsen vain jalkaterään lämmitystä.  Kaksinkertainen 7veikka kestää hyvin kulutusta ja konepesua eivätkä ainakaan minun tossukkani ole juurikaan nukkaantuneet.  Ja on muuten nopea tehdäkin kaksinkertaisesta langasta.

Elokuun raportti

Eilen alkoi oikea syksy.  Ai, mistä sen tietää?  No ensinnäkin siitä, että oli syyskuun eka päivä. Minun ollessa koululainen, koulut alkoivat aina syyskuun eka päivänä paitsi, jos oli sunnuntai.  Siitä minä opin jo silloin tunnistamaan syksyn alun. Toinen modernimpi merkki on, kun Sukkasadon korjuu alkaa samana päivänä.  Ja onhan niitä syksyn merkkejä ilmassa ja luonnossa, mutta nehän jokainen tietää ja tunnistaa.


Mutta siitähän minun piti puhua, mitä olen saanut aikaan elokuussa.  Aika myssypainotteinen se näyttää olleen, mutta hiukan jotain muutakin sain sentään aikaan. 


Heti kuun alussa päätin tuhota lanka-alesta ostamani Bambu-langat sytomyssyihin. Ja  jotenkin se myssyn teko vain jäi sitten päälle ja kaivelin muitakin lankoja joukon jatkoksi.

Niinpä valmistui 14 sytomyssyä seuraavsti: 
2.8. Xeranthemun-myssy,  Novita Bambua 40 g

3.8. Lupaus-myssy, Novita Bambua 40 g

4.8. myssy Tippaliisan mallilla,  Novitan Bambua 45 g

5.8. myssy Petäjä-kuviolla, Novitan Bambua 40 g

7.8. Rinsessa-myssy, Novitan Bambua 40 g

8.8. Karoliina-myssy, Novitan Bambua 40 g

9.8. myssy Petäjä-kuviolla Novitan Bambu 35 g

11.8. raitamyssy, jämälankoja 6. väriä 40 g

11.8. valko-turkoosi raitamyssy,  jämälankaa 35 g

12.8. valko-vihreä raitamyssy,  jämälankaa 35 g

13.8. Palmikko-myssy, Lidlin puuvillaa 40 g

14.8. Palmikko-myssy, Lidlin puuvillaa 40 g

16.8. myssy nostetuin silmukoin, Sommargarn 40 g

16.8. puna-keltainen raitamyssy, Sommargarn+Lidlin co 50 g

Myssyjen välillä tein vain yhden tiskirätin ja niiden jälkeen oli vuoro aloittaa sukkien kutominen.

10.8. tiskirätti jämälangoista 40 g

23.8. Merenkulkija-sukat  koko 46, 7veikkaa 170 g

25.8 palmikkosukat tupsuin koko 38, 7veikkaa 100 g

27.8. perussukat koko 39 , vihreäsäv. Austermann Step 65 g

  

Kuukauden lopetin virkkaamalla kuusi pannulappua ajalla 24.8-30.8.

 Näihin meni Vironvillaa yhteensä 165 g.

Yllä mainitut lankamäärät yhteenlaskettuina saadaan elokuun langankulutukseni oli 1105 g, joka on selvästi suurempi määrä kuin tämän vuoden useimpina kuukausina, mutta tavanomainen verrattuna esimerkiksi viime vuoteen. 

Hyvää syksyä kaikille!