Aura valmis ja sinitiaiset maailmalla

Tänään sain pitkältä tuntuneen Aura-huivin kutomisen päätökseen. Mielenkiinto ei herpaantunut koko aikana, mutta oli kaikenlaista muuta, joka vei aikaani. Eilen illalla jo arvelin saavani sen valmiiksi, mutta rupesi nukkumatti kovin houkuttelemaan ja kuusi kerrosta jäi tälle päivälle. Lankakin loppui kesken niin, että päättelykerrokseen sitä ei olisi riittänyt. Ratkaisin ongelman niin, että jätin sitten kaksi viimeistä kerrosta tekemättä. Uskon ettei sitä käytössä huomaa.



Tässä huivi lepää vielä pingottamattomana terassin tuolilla. Jos ehdin, pingotan vielä tänään illalla tai huomenna ennen mökille lähtöä. Ja lisää kuvia luvassa sitten ensi viikolla, kun palajan kotiin.


Meillä on ollut tänä kesänä kahdesti ilo seurata sinitiaisen pesintätouhuja suoraan ruokapöydästä näkyvässä pöntössä. Ensimmäinen poikue lensi pesästä 17.6. Silloin onnistuimme näkemään neljän poikasen maailmalle lähdön, mutta kameraa ei ollut käsillä. Pian samaan pönttöön alkoi uusi pesintäoperaatio ja taas asialla sinitiaiset. Eivät käyneet tarkemmin esittelemässä itseään, joten emme tiedä, oliko kyseessä sama pari vai joku toinen. Mahtaakohan sinitiainen yleensä tehdä kahta poikuetta kesässä, tietääkö joku Lankapirtissä poikkeava?


No nyt tätä toista poikuetta sitten seurattiin ja pidettiin kameraa esillä toivoen, että taas päästäisiin näkemään pesästä lähtöjä. Vielä eilen illalla myöhään emot ruokkivat poikiaan pesään, mutta jo aamupalalla ollessamme oli pönttö hiljainen. Olisikohan aamun varhaisina tunteina lentäneet pois. Kuva eilisillalta.

Kuvassa näkyy selvästi pöntön sivussa oleva alumiinen paikkalevy. Kuten ehkä joku muistaa minun kertoneenkin, niin kesäkuulla sinitiaisen jo ruokkiessa poikasiaan, alkoi tikka nakutella pöntön kylkeä. Ja useista häädöistä huolimatta sai pöntön kylkeen reiän. Mieheni paikkasi aukon asettamalla ensin tuohen ja sen päälle tuon alumiinilevyn. Ensimmäiset tiaiset eivät häiriintyneet rempasta ja toisetkaan eivät sitä vieroksuneet.