Taaskaan ei ole kerrottavaa käsitöistä vaan yhdestä luonnonelävästä, rusakosta. Seurailimme sitä ikkunasta hyvän tovin takapihamme ja puistometsän rajalle. Kesäillan valssi -ohjelmakin ehti alkaa ja me vain ikkunassa töllötimme. Tavallisesti nökötämme TV:n ääressä koko ohjelman ajan! ;D
Ensiksi piti tarkastella ja kuunnella, onko paikka turvallinen vai uhkaako vaara jostain päin. Ikkunassa näkyi liikettäkin, merkitseeköhän se vaaraa.
Tuossa on kyllä hyvän näköistä heinää, maistuisikohan tuo. Hyvältä maistuu ja sitten alettiin syömään.
Seuraava ruokalaji löytyikin täältä selän takaa. Auringonkukan varsia, nam! Varsi vain poikki ja parempiin suihin nopsaan tahtiin. Monta vartta menikin, mutta ei haittaa. Lintulaudalta talvella tippuneista siemenistä ja liian kuivassa paikassa huonosti kasvaneita ovatkin. Joku varmaan olisi ajanut rusakon pois, ettei söisi pihaltakin istutuksia, mutta me emme häirinneet rusakon ruokarauhaa. Nälkäänsähän se vain syö. Me ihmiset sen sijaan mässäillään muutenkin! On se loikkinut pihallamme tuon tuostakin eikä vielä ole syönyt kesäaikaan mitään. Talvella oli päässyt napsimaan muutamaa omenapuun oksaa ja viime kesänä istutetun syreenin latvusta, molempia vain vähän. Ensi talvena suojaamme ne paremmin.
Seuraavaan postaukseen lupaan taas käsityöaiheistakin juttua, on nimittäin pari kolme työtä valmiina/valmistumassa tuota pikaa. Kunhan saan ne vain pääteltyä ja kuvattua. Mutta nyt toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua! Vielä on kesää jäljellä, vaikka ilmat eivät enää niin lämpöisiä olekaan.
%20p%20mlm.jpg)
.jpg)
Suloinen pupujussi. :)
VastaaPoistaSe minun revontuli ei ollut ihan samaa väriä kuin sinun tekemäsi huivi - siinä ei ole ruskeaa raitaa. Mutta huomasin, että olet tehnyt revontulet vaaleanpuna-vihreästä ja violetti-sinisestä villasta, niitä löytyy myös minun kaapistani. Taitaa olla samanlainen maku huivilankojen värien suhteen. :)
Kiva kun annoitte Jussin aterioida rauhassa, eläimiä on niin mukava seurata.
VastaaPoistaPuput ja oravat ovat ihan mukavia seurattavia pihapiirissäkin. Ja lapset tykkäävät, vaikka on tunnustettava, että olen pupuja joskus hätistellyt pihalta pois.
VastaaPoistaKuvaavaa on miten me aikuiset niihin suhtaudumme, kun poikani pihalla ollessamme naapurin rouva ajoi kepin kanssa rähisten rusakkoa pihaltaan, niin lapsenlapseni lähti juoksemaan eläimen perään huudellen innoissaan: pupu,pupu,pupu! Kaksi erillaista suhtautumista asiaan! :-D
Mummolani pihapiirissä oli useampana keväänä/alkukesänä liuta jäniksen poikasia. Jostain syystä pari kesää sitten syntynyt poikue tottui vielä ihmisiin yllättävän hyvin. Se oli aika hämmästyttävää, kun jänis on kuitenkin ihan älyttömän arka eläin. Niitä pääsi kuvaamaan melkoisen lähelle, kun vain liikkui tosi hitaasti ja hiljaa lähelle. Toisaalta ne aiheuttivat kerran jos toisenkin ylimääräisiä sydämenlyöntejä, kun yhtäkkiä pihalla kävellessä saattoi lauma poikasia rynnätä jostakin pusikosta karkuun :D
VastaaPoistaOnhan se ymmärrettävää, että jänikset ja rusakot käyvät välillä hermoille, mutta aika monet puut ja pensaat nyt voi kyllä suojatakin. Kukkien alut on taas sitten ihan toinen asia, mutta nälkäänsähän ne syövät tai jonkin hivenaineen puutteeseen.
Kyllä luonnontarkkailu telkkarin aina voittaa! Mukavaa viikonloppua toivotellen.
VastaaPoistaSöpö rusakko,eikä mekään niitä hätistellä pois,vaikka vähän tuhoja puutarhaan tulisikin.
VastaaPoistaMeillä pomppii kyseisen kavereita aika monta. Kerran seurasin kolmea pikkuista yhdessä.
VastaaPoistaMeillä ei ole vielä näkynyt yhtään rusakoita, mutta kyllä ne vielä tulevat. Saskatoon pitää mennä suojaamaan verkolla. Sen ne syö ensiksi. Samoin katosivat fasaanit keväällä kuoriuduttuaan. Kaksi nuorta "neitoa" käväisi jo nurmikolla.
VastaaPoistaTeillä on pihajussi:) Ihana!
VastaaPoistaIhana pupujussi! Meillä puput loikkii piiloon, kun naapurissa on ajokoiria :(
VastaaPoistaEläimiä on niin mukava seurailla. Talvella meillä seurataan riekkojen touhuja takapihalla.
Niin, on noita herttaisia pihapupuja, mutta meillä on kyllä syöty toista lajia, ruokajäniksiä. Lapset kun olivat pieniä, tiesivät, että isä ja ajokoira tuovat metsästä ruokaa, satu- ja pihapuput ovat eri asia.
VastaaPoistaeva: Niinpä taitaa olla! Siis kummallakin hyvä maku! ;D
VastaaPoistaEila: Niin minustakin! ;)
Marleena: Niinhän se monesti on, että aikuiset ajavat "tuhoa tekevät" eläimet pois pihastaan ja lapset ja me lapsenmieliset ihastelemme niitä. ;)
Tess: Kyllähän minuakin harmittaa, jos vaikkapa jänikset syövät jotain minulle tärkeän kasvin pihaltamme, mutta eiväthän ne tee sitä minun kiusakseni vaan tarpeeseen. Minun pitää valita kasvit, joita ne eivät mielellään syö tai suojata tärkeät kasvini hyvin. :)
Päivikki: Kyllä voittaa! ;)
Intsu: Sama siis teilläkin! ;)
MarjutJ: Pari noita meillä on kerralla näkynyt. :)
Heleena: Saskatoon - mikä se semmoinen on? :o
Villa Lankala: Niin on söpö jussi kuin mikä! ;)
Leena: Mekin seurailemme kesät talvet kaikkea mahdollista elämää takapihallamme, joka rajoittuu nytkin puistometsään. Niin on muuten ollut jo yli 30 vuoden ajan ja kolmessa eri talossa. ;)
Pirle: Meillä mies metsästää vain hirviä, jänistä ei taitaisi raskia ampua. ;)