Tunnustuksen säännöt ovat:
Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus
eteenpäin kahdeksalle blogin pitäjälle, joille kerron asiasta ja heidän tulee
kopioida tuo kuvasymboli blogiinsa.
Hmh, mitähän minä tunnustaisin itsestäni. Olen jo niin moneen kertaan näitä tunnustuksia tehnyt täällä Lankapirtissä, että en taida mitään uutta paljastaa itsestäni. Ja entiset tunnustukseni ovat tuttuja ainakin pitkäaikaisille vierailleni, mutta toisaalta on viime aikoina tullut aika paljon uusia lukijoita ja he tuskin ovat kaivelleet noita vanhoja tunnustuksiani esiin. Taidanpa seurata Kankurittaren kaavaa ja tehdä sen pohjalta omat tunnustukseni.
Siispä tunnustukseni ovat:
1. En erityisesti pidä liikunnasta, mutta pilates ja tanssi ovat poikkeuksia. Niiden lisäksi sauvakävelen silloin, kun laiskuuteni antaa myöten. Pilatestunnilla käyn kerran viikossa ja sen lisäksi teen omatoimisesti liikkeitä kotona. Paritanssi on mieheni ja minun yhteinen harrastus.
2. Kuvittelen olevani rauhallinen ja harkitsevainen enkä kovin helposti innostu mihinkään uuteen. Minun tulee saada rauhassa harkita asiaa ensin ja sitten voin mennä mukaan.
3. Luen paljon, päivittäin useita tunteja. Historialliset romaanit ovat viime aikoina jotenkin löytäneet tiensä luokseni, mutta nykyajastakin kertovat kirjat samoin kuin elämäkerrat ja runot ovat mieleisiä. Dekkaritkin menevät, jos niissä ei ole kovin raakoja kohtauksia. Olen oikeastaan kaikkiruokainen kirjallisuuden suhteen muuten, mutta sotakirjat ja muut väkivaltaiset jutut jäävät minulta lukematta.
4. Luonto on minulle tärkeä. Seuraan kotona päivittäin lähimetsikön elämää. Lapin keväinen luonto on tullut tutuksi ja rakkaaksi jokakeväisten Äkäslompolon reissujen ansiosta. Ja kesällä nautimme Kainuun luonnosta mökin rauhassa.
5. Olen kahden aikuisen lapsen äiti, mutta lapsenlapsia meillä ei ole. Sen sijaan olen isotäti liudalle lapsia ja isoisotätikin parille lapselle, joita pyrin paapomaan mahdollisuuksien mukaan.
6. Sanomattakin lienee selvää, että käsityöt on minulle tärkeä harrastus. Elämäni varrella olen ehtinyt harrastaa sitä melkein laidasta laitaan, mutta viimeisinä vuosina kutominen (lue neulominen) on ollut mieluisinta.
7. Kankuritar sanoo, ettei hän ole romantikko. Entäs minä, sitä piti ihan miettiä ja lopulta tulin siihen tulokseen, että taidan olla edelleenkin. Tosin se puoli tuntuu latistuneen iän myötä, mutta yhä nautin esim. tunnelmallisista hetkistä ja kauniista asioista. Mutta en minä sentään elä pää pilvissä.
8. Minun keräilyhaluni on hiipunut vuosien varrella. Saatan kierrellä kaupoissa ja kirppareillakin, katsella ja ihailla, mutta nykyisin tulee vain harvoin halu ostaa jotain kaunista tai ihanaa.
Nyt minä olen taas niin laiska kuten monesti ennenkin, etten viitsi jatkaa tätä eteen päin. Mutta jos joku haluaa kertoilla itsestään, niin nappaa toki mukaasi. Minä tulen mielelläni lukemaan tunnustuksiasi, kunhan jätät siitä minulle tiedon.
Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus
eteenpäin kahdeksalle blogin pitäjälle, joille kerron asiasta ja heidän tulee
kopioida tuo kuvasymboli blogiinsa.
Hmh, mitähän minä tunnustaisin itsestäni. Olen jo niin moneen kertaan näitä tunnustuksia tehnyt täällä Lankapirtissä, että en taida mitään uutta paljastaa itsestäni. Ja entiset tunnustukseni ovat tuttuja ainakin pitkäaikaisille vierailleni, mutta toisaalta on viime aikoina tullut aika paljon uusia lukijoita ja he tuskin ovat kaivelleet noita vanhoja tunnustuksiani esiin. Taidanpa seurata Kankurittaren kaavaa ja tehdä sen pohjalta omat tunnustukseni.
Siispä tunnustukseni ovat:
1. En erityisesti pidä liikunnasta, mutta pilates ja tanssi ovat poikkeuksia. Niiden lisäksi sauvakävelen silloin, kun laiskuuteni antaa myöten. Pilatestunnilla käyn kerran viikossa ja sen lisäksi teen omatoimisesti liikkeitä kotona. Paritanssi on mieheni ja minun yhteinen harrastus.
2. Kuvittelen olevani rauhallinen ja harkitsevainen enkä kovin helposti innostu mihinkään uuteen. Minun tulee saada rauhassa harkita asiaa ensin ja sitten voin mennä mukaan.
3. Luen paljon, päivittäin useita tunteja. Historialliset romaanit ovat viime aikoina jotenkin löytäneet tiensä luokseni, mutta nykyajastakin kertovat kirjat samoin kuin elämäkerrat ja runot ovat mieleisiä. Dekkaritkin menevät, jos niissä ei ole kovin raakoja kohtauksia. Olen oikeastaan kaikkiruokainen kirjallisuuden suhteen muuten, mutta sotakirjat ja muut väkivaltaiset jutut jäävät minulta lukematta.
4. Luonto on minulle tärkeä. Seuraan kotona päivittäin lähimetsikön elämää. Lapin keväinen luonto on tullut tutuksi ja rakkaaksi jokakeväisten Äkäslompolon reissujen ansiosta. Ja kesällä nautimme Kainuun luonnosta mökin rauhassa.
5. Olen kahden aikuisen lapsen äiti, mutta lapsenlapsia meillä ei ole. Sen sijaan olen isotäti liudalle lapsia ja isoisotätikin parille lapselle, joita pyrin paapomaan mahdollisuuksien mukaan.
6. Sanomattakin lienee selvää, että käsityöt on minulle tärkeä harrastus. Elämäni varrella olen ehtinyt harrastaa sitä melkein laidasta laitaan, mutta viimeisinä vuosina kutominen (lue neulominen) on ollut mieluisinta.
7. Kankuritar sanoo, ettei hän ole romantikko. Entäs minä, sitä piti ihan miettiä ja lopulta tulin siihen tulokseen, että taidan olla edelleenkin. Tosin se puoli tuntuu latistuneen iän myötä, mutta yhä nautin esim. tunnelmallisista hetkistä ja kauniista asioista. Mutta en minä sentään elä pää pilvissä.
8. Minun keräilyhaluni on hiipunut vuosien varrella. Saatan kierrellä kaupoissa ja kirppareillakin, katsella ja ihailla, mutta nykyisin tulee vain harvoin halu ostaa jotain kaunista tai ihanaa.
Nyt minä olen taas niin laiska kuten monesti ennenkin, etten viitsi jatkaa tätä eteen päin. Mutta jos joku haluaa kertoilla itsestään, niin nappaa toki mukaasi. Minä tulen mielelläni lukemaan tunnustuksiasi, kunhan jätät siitä minulle tiedon.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.